Aikaisemmin täällä blogissa olen kirjoitellut siitä kuinka olen alkanut kehittämään itse filmit joita kuvaan. Pitkästä aikaa voisin jakaa muutaman satunnaisen lähiaikoina otetun kuvan tännekin nähtäväksi. Kuvat olen ottanut kahdella eri filmikameralla, isäni vanhalla Chinon CA-4s:llä sekä Pentax MG:llä.
/
Tänään tuli täyteen sata uniikkia elokuvaa jota olen tänä vuonna nähnyt, joten teen alle jonkinmoisen listauksen niistä jotka jostain syystä ovat itselleni olleet erityisen mieleenpainuvia syystä tai toisesta.
Nämä eivät välttämättä ole sellaisia joita erityisesti suosittelisin eli ne eivät ole välttämättä mitään elokuvataiteen mestariteoksia omasta mielestäni, mutta ne ovat silti sellaisia että niissä on ollut “sitä jotakin”, jotakin sellaista että olen niistä pitänyt tavalla tai toisella.
Aikaisemmin pidin tällä sivustolla erillistä Suosituksia-sivua, mutta sivuston uudelleen avaamisen jälkeen en ole ainakaan vielä sellaista tehnyt. Voi olla että tulevaisuudessa sellaisen jälleen avaan, mutta se jää nähtäväksi. Kuitenkin mikäli sellaisen avaan niin kriteeriksi tulee ainakin se, että olen katsonut sen elokuvan vähintäänkin kaksi kertaa ja sen jälkeenkin olen vielä sitä mieltä että se on ansainnut paikkansa kyseiselle listalle.
Monetkin tämän postauksen listasta puuttuvista tänä vuonna katsotuista filmeistä ovat kyllä voineet olla mielestäni hyviä esimerkiksi viihdearvoltaan, mutta silti sen verran keskinkertaisia siinä mielessä että ne eivät ole erityisen mieleenpainuvia.
Esimerkki tällaisesta on vuonna 2022 julkaistu toimintaseikkailu Uncharted jonka olen katsonut tänä vuonna kerran, olen sen katsonut myös kerran aikaisemminkin ja olen pitänyt sitä kummallakin kerralla viihdyttävänä. Silti se on monella tapaa keskinkertainen eikä siinä ole erityisesti mitään sellaista mikä siitä tekisi kovinkaan mieleenpainuvan muuten kuin siten että se tarjoaa itselleni rentoa viihdettä ja sen voin katsoa useammankin kerran.
Night of the Living Dead (1990) – IMDB – Tom Savinin ohjaama zombie-filmi. Tätä en pelottavaksi laske, mutta tässä on jotain mukavaa 90-luvun sympaattista pienen budjetin kauhuelokuvan tunnelmaa. Olin katsonut tämän joskus aikaisemminkin. Alkuvaiheen repliikki “They coming to get you Barbara” on jäänyt elävästi mieleen.
Cape Fear (1962) – IMDB – J. Lee Thompsonin ohjaama draama/trilleri missä vankilasta vapautunut mies alkaa vainoamaan miestä joka oli edesauttamassa hänen vankilaan joutumistaan. Tunnelma rakennetaan hyvin ja se tiivistyy loppua kohden erinomaisella tavalla.
Touch of Evil (1958) – IMDB – Orson Wellesin ohjaama film-noir rikosdraama. Tyylikkäitä kohtauksia, hienoa kameratyöskentelyä ja kaunista katsottavaa.
Metsurin tarina (2022) – IMDB – Kotimainen elokuva jonka on ohjannut Mikko Myllylahti. Mystinen tarina metsurista kerrottuna lakonisella kaurismäkeläisellä ilmaisulla.
The Father (2020) – IMDB – Florian Zellerin ohjaama koskettava ja surumielinen draama. Anthony Hopkinsin hieno roolisuoritus antaa vakavalle aiheelle syvyyttä.
2046 (2004) – IMDB – Kar-Wai Wongin romanttinen sci-fi draama kirjailijasta, rakkaudesta ja naisista hänen elämässään. Mielenkiintoisia kuvakulmia ja tavallisuudesta poikkeavaa tyyliä.
Don’t Tell Mom The Babysitter’s Dead (1991) – IMDB – Christina Applegaten tähdittämä 90-luvun alun komedia jonka on ohjannut Stephen Herek. Sympaattinen kasvutarina.
Conan The Barbarian (1982) – IMDB – John Miliuksen ohjaama äijäilyelokuva 80-luvun meiningllä. Hyvän mielen suoraviivainen toimintafilmi missä kuullaan myös Conanin näkemys siitä mikä on elämän tarkoitus – “To crush your enemies, see them driven before you, and to hear the lamentations of their women.“.
The Black Dahlia (2006) – IMDB – Brian De Palman ohjaama rikosdraama. Paikoitellen kohtalaisen ahdistavakin tunnelma.
Ugetsu (1953) – IMDB – Kenji Mizoguchin ohjaama draamallinen fantasia. Tunnelmallisesti miellyttävä elokuva surumielisellä tarinalla.
Mulholland Drive (2001) – IMDB – David Lynchin ohjaama mysteerillinen draamatrilleri. Monella tapaa erittäinkin hämmentävä elokuva joka on myös paikoitellen painostava. Herättää ajatuksia ja halun katsoa uudelleen jotta voisi koettaa ymmärtää paremmin mistä kaikessa on kyse.
Oldboy (2003) – IMDB – Park Chan-wookin ohjaama kostotarina. Suhteellisen häiriintynyt ja sairas, mutta silti mielenkiintoinen.
Sansho the Bailiff (1954) – IMDB – Kenji Mizoguchin ohjaama draama lapsista jotka kaapataan erilleen äidistään ja joiden kaikkien elämät kokevat kovia.
A Nightmare on Elm Street (1984) – IMDB – Wes Cravenin klassikko slasher-kauhu kasaritunnelmissa. Tämäkään ei mitenkään pelottava ole, mutta viihdyttävä senkin edestä.
The Invisible Man (1933) – IMDB – James Whalen näkymättömän miehen seikkailu yllätti aikakauteensa nähden poikkeuksellisen tyylikkäillä tehosteillaan. Tarinakin oli mielenkiintoinen.
The Royal Tenenbaums (2001) – IMDB – Wes Andersonin komedia omalaatuisesta perheestä jotka palaavat hetkellisesti saman katon alle elämään.
I Know What You Did Last Summer (1997) – IMDB – Teinikauhuelokuvien klassikko jonka on ohjannut Jim Gillespie. Viihdyttävä ja koukuttava.
Django Unchained (2012) – IMDB – Quentin Tarantinon raakuudessaan vastenmielinen mutta kokonaisuutena muutoin erinomainen elokuva. Väkivaltaiset kohtaukset ovat ihon alle meneviä ja sellaisia että niitä ei unohda, mutta tapa miten kohtaukset ja tunnelma rakennetaan hyvin tehdyillä dialogeilla on jotain mikä erottaa tämänkin Tarantinon mieleenpainuvaksi myös muistakin syistä kuin ainoastaan väkivallasta.
A Serious Man (2009) – IMDB – Ethan ja Joel Cohenin ohjaama draamakomedia juutalaisesta miehestä jonka elämässä tulee epäonnea monella osa-alueella. Hämmentävä tarina hyvällä tavalla.
The Double Life of Véronique (1991) – IMDB – Krzysztof Kieslowskin ohjaama draama. Kiintoisaa värien käyttöä ja mielenkiintoinen tarina.
Roman Holiday (1953) – IMDB – William Wylerin romanttinen komedia prinsessasta joka Rooman reissulla katoaa. Sympaattinen ja koskettavakin elokuva josta Audrey Hepburn tuli kunnolla tietoisuuteen.
The Third Man (1949) – IMDB – Carol Reedin ohjaama film-noir miehestä joka saa kuulla ystävänsä kuolleen mutta jonka kuolemassa on omituisia piirteitä.
Sleepy Hollow (1999) – IMDB – Tim Burtonin fantasiamysteeri. Värien käyttö huokuu kaunista goottilaista estetiikkaa.
Raiders of the Lost Ark (1981) – IMDB – Steven Spielbergin ohjaama toimintaseikkailu Indiana Jonesista etsimässä liiton arkkia. Toimintaelokuvien klassikko joka on kestänyt aikaa.
Indiana Jones And The Temple Of Doom (1984) – IMDB – Arkeologi Indiana Jonesin seikkailut jatkuvat katsojaa koukuttavalla tavalla Steven Spielbergin ohjaamassa toimintaseikkailussa.
Indiana Jones and the Last Crusade (1989) – IMDB – Indiana Jones nähdään viimeisellä ristiretkellä etsimässä Graalin maljaa Steven Spielbergin ohjaamassa toimintaelokuvassa.
The Fountain (2006) – IMDB – Darren Aronofsky ohjaama romanttinen mysteeri-draama elämästä ja kuolemasta. Tyylikäs visuaalinen ilme yhdistettynä ajatuksia herättävään tarinaan.
Onibaba (1964) – IMDB – Kaneto Shindôn ohjaama mysteerillinen draama kahdesta naisesta sodan aikana ja omituisesta maskista. Kiintoisa tarina ja tyylikäs toteutus.
Eyes Without A Face (1960) – IMDB – Georges Franjun ohjamaa rasnkalainen kauhudraama lääkäristä joka koettaa saada tyttärelleen uudet kasvot jotka on turmeltunut onnettomuuden seurauksena.
Harakiri (1962) – IMDB – Masaki Kobayashin draama samuraista joka aikoo päättää päivänsä harakirin tekemällä. Hyvää tarinan rakentamista Kurosawalaisella tunnelmalla.
M (1931) – IMDB – Fritz Langin rikostrilleri. Tarina lapsia tappavasta miehestä on paikoitellen ahdistava, mutta kuitenkin myös ajatuksia herättävä ja saa katsojan miettimään oikeutta ja oikeudenmukaisuutta.
Rain Man (1988) – IMDB – Barry Levinsonin ohjaama Oscar-voittaja miehestä joka isänsä kuoltua saa kuulla autistisesta veljestään jonka olemassaolosta hänellä ei ole muistikuvaa. Sympaattinen tarina.
The Shape of Water (2017) – IMDB – Guillermo del Toron fantasiallinen romanttinen draama joka voitti myös parhaan elokuvan Oscarin. Mykkä nainen rakastuu ihmismäiseen olentoon jota pidetään vankeudessa. Useita mielenkiintoisia henkilöhahmoja.
A Million Ways To Die In The West (2014) – IMDB – Seth MacFarlanen levotonta huumoria tarjoileva komedia joka yllättää monella tapaa.
/
Aina aika ajoin tulee keskusteluun ihmisten kanssa suoratoistopalvelut ja elokuvien katsominen Netflixistä fyysisen median sijaan. Suoratoistopalvelut on nykypäivänä monelle ensisijainen paikka josta elokuvat katsotaan, mutta itselleni ne ovat poikkeus, sillä tapanani on katsoa elokuvat pääsääntöisesti fyysiseltä medialta joista yleisimpänä on DVD:t. Toiseksi eniten katson luultavasti elokuvia 4K BluRayna, sen jälkeen BluRaynä ja satunnaisesti VHS:ltä.
Vaikka DVD onkin yleisin katsomani formaatti, johtuu se ensisijaisesti siitä että omistan niitä selkeästi eniten. Mieluisin formaatti on kuitenkin 4K BluRay ja milloin ostan elokuvia uutena niin useimmiten ostan elokuvan siinä formaatissa mikäli sellainen on saatavana. Monia elokuvia ei kuitenkaan ole vielä tässä formaatissa eikä kaikkia edes ole BluRaynä, joten vaihtoehdoksi jää kuitenkin ainoastaan DVD (tai VHS). Onneksi suurin osa DVD-elokuvista on laadullisesti niin hyvää laatua että vaikka katson elokuvat useimmiten videotykiltä 106″-tuumaiselta kankaalta ei laadussa ole valittamista.
DVD-elokuvissa on kuitenkin myös selkeä etu BluRay- ja UHD-julkaisuihin, sillä lähes jokaiseen elokuvaan on suunniteltu omaperäiset valikot ja niissä on myös oheismateriaaleja jotka monesti BluRay ja UHD-elokuvissa loistavat poissaolollaan. Poikkeuksen tekee tietenkin yksittäiset elokuvat sekä hinnakkaampien julkaisijoiden versiot joissa oheismateriaalin määrä on kiitettävällä tasolla.
Toisinaan on mielenkiintoista katsoa kuinka monta elokuvaa viimeisestä sadasta näkemästäni olisin voinut nähdä, jos katsoisin niitä ainoastaan Netflix-suoratoistopalvelusta eli siten kuten monet tekevät. Vastaus on että en kovinkaan montaa, sillä ainoastaan seitsemän (7) elokuvaa viimeisestä sadasta näkemästäni löytyi Netflixistä. Tiedot Netflixin valikoimasta on haettu https://fi.flixable.com/ sivuston kautta.
Tammikuussa olin reissussa Lapissa ja katsoin siellä ollessa Yle Areenan kautta elokuvia joten tein myös toisen laskelman missä otin huomioon ainoastaan ne 100 viimeisintä elokuvaa jotka olen katsonut fyysiseltä medialta. Näissä tilanne oli hieman parempi, sillä Netflixin kautta olisin voinut katsoa näistä yhdeksän (9) elokuvaa.
Syy siihen että suurta montaa katsomistani leffoista ei löydy Netflixissä on tietenkin ymmärrettävää, sillä 33 näistä on julkaistu 1989 tai sitä ennen. Keskivertoa katsojaa tuskin kiinnostaa ns. vanhat elokuvat eikä niitä ole sen vuoksi varmastikaan järkevää pitää valikoimassa. Silti viimeisestä sadasta fyysiseltä levyltä katsomastani elokuvasta 67 on julkaistu 1990 tai sen jälkeen joten luulisi että tuostakin joukosta hieman useampi olisi löytynyt.
On hyvä myös muistaa että esimerkiksi kolme ensimmäistä Indiana Jones -elokuvaa on julkaistu ennen vuotta 1990 eikä näistä mitään löytynyt valikoimasta, joten kyse ei ole siitä että monet vanhoista näkemistäni elokuvista olisi ranskalaisia taide-elokuvia, kiinalaisia ja japanilaisia samurai-elokuvia tai B-luokan indie-filmejä tai jotain muuta vastaavaa joita keskiverto katsoja ei oletettavasti katsoisi.
Mukana näissä 33:ssa oli myös kaksi parhaan elokuvan Oscarin voittanutta filmiä, Rain Man sekä Driving Miss Daisy joista kumpaakaan ei löytynyt. Lisäksi koko joukossa oli myös uudempia Oscar-voittajia, The Shape Of Water, King’s Speech sekä Shakespeare In Love eikä näistä mitään löytynyt, joten ainakaan tämänkaltaisia valtavirtaelokuvia ei olisi tullut nähtyä jos Netflix olisi ainoa paikka katsoa.
Suurin osa mitä katson on selvästikin sellaista mikä ei suuren yleisön suosiota nauti, joten luultavasti en Netflixiä tilaa ainakaan seuraavaan pariin kuukauteen.
Koska yllä olen verrannut mitä olisin voinut katsoa edellisestä sadasta fyysisellä medialla olevasta elokuvasta jos olisin koettanut nähdä ne Netflixistä, niin on hyvä muistaa että tilanne olisi luultavasti sama myös toisinpäin. Valikoima tietenkin ohjaa katsomisvalintoja, eli jos olisin ainoastaan Netflixin varassa katsoisin mitä sieltä löytyy.
Selasin läpi jonkin verran tällä hetkellä valikoimassa olevia vaihtoehtoja ja siellä oli kyllä useampiakin mielenkiintoisia elokuvia 1940-1960 vuosien väliltä, joten jotain itseänikin kiinnostavaa katsottavaa sieltä löytyisi. Mieluummin kuitenkin ostan elokuvia jatkossakin fyysisessä muodossa jolloin tiedän että se löytyy silloin kun sen haluan katsoa, koska jos Netflixin valikoima tällä hetkellä tarjoaa itselleni jotain kiinnostavaa niin ei ole mitään varmuutta siitä mikä on tilanne viikon tai kuukauden päästä. Lisäksi kun olen elokuvan kerran ostanut en joudu maksamaan siitä joka kuukausi jatkossakin että sen voin katsoa halutessani.
Fyysisen median kuolemaa on povattu jo vuosikausia, mutta vielä suoranaisia merkkejä tästä ei ole havaittavissa. Yksittäisiä elokuvia ja sarjoja on tietenkin moniakin joita ei ole muualla kuin suoratoistopalveluissa, mutta isompana trendinä tätä tuskin voidaan pitää. Uusia elokuvia julkaistaan yhä fyysisessä muodossa joten ostajakuntaa on olemassa vielä ainakin sen verran että toimintaa kannattaa jatkaa.
Mielenkiintoisempaa on kuitenkin nähdä mikä on tilanne tulevaisuudessa suoratoistopalveluiden osalta, sillä nykyään Netflixillä on kilpailijoita useampiakin. Aikaisemmin Netflix oli käytännössä katsoen ainoa realistinen valinta monelle (Yle Areenaa lukuunottamatta), mutta nyt markkinat ovat hajautuneet ja tarjolla on Netflixin ja Yle Areenan lisäksi myös HBO Max, Viaplay, Apple TV+, Amazon Prime Video, MTV Katsomo, Ruutu+, Disney Plus ja Mubi. Lisäksi varmasti on monia muitakin, mutta listasta saa jo jonkinlaisen käsityksen siitä kuinka monia eri vaihtoehtoja nykyään on tarjolla.
Ala elää jonkinlaisessa muutostilassa isomminkin. Palveluita on tullut ja mennyt, nimet on muuttuneet, osa palveluista on yhdistynyt (ellen muista väärin) ja valikoimaa on siirtynyt palvelusta toiseen.
Myöskin HBO Max on muuttumassa, tällä kertaa nimeltään Maxiksi ja siihen tulee mukaan Discovery+ sisältöä. Aikaisemmin HBO:lla oli myös HBO Nordic joka ilmeisesti oli sama kuin HBO Max mutta ilman sen omaa alkuperäissisältöä, mutta nykyään löytyy ilmeisesti vain HBO Max josta jatkossa tuleekin sitten pelkkä Max. Selkeää kuin mikä.
Mielenkiintoista on nähdä myös miten hinnat jatkossa kehittyvät. Hinnat on nousseet lähivuosina ja tuskin näissä hinnat tulevat hetkeen ainakaan putoamaan. Amerikassa muutamassa suoratoistopalvelussa on olemassa myös versio jossa on huokeampi hinta, mutta palvelussa tulee katsojalle myös mainoksia. Tuleeko tämänkaltainen hinnoittelumalli jossain vaiheessa rantautumaan myös Suomeen jää nähtäväksi, mutta ainakin tämänkaltaiset hintojen nousut ja palveluiden huononemiset vain vahvistavat itselleni mielikuvaa siitä että pysyn jatkossakin ensisijaisesti fyysisen median käyttäjänä. Jos katsoisin sarjoja, tilanne tietenkin saattaisi olla toinen.
Monet tekoälyä ja sen kehitystä seuranneet ovat jo huomanneet kuinka suuria harppauksia tekoälyn puolella on tapahtunut viimeisen vuoden sisällä.
Monella tapaa laadukasta tekstiä voidaan tuottaa käyttäen Chat GPT:tä tai vastaavia työkaluja, moneen makuun tyylikkäitä kuvia voidaan generoida esimerkiksi Midjourneyllä tai Stable Diffusionilla eikä tekoälyllä luodut uskottavan näköiset videotkaan ole enää pelkästään tieteiselokuvien futuristista utopiaa vaan todellisuutta tässä ja nyt. Esimerkiksi Open AI:n Soralla luodut demovideot ovat hyvä osoitus siitä millä tasolla AI-videoiden generointi on tätä nykyä.
Tekoälyn avulla voidaan lisäksi tietenkin generoida myös musiikkia esimerkiksi AIVA:lla ja omien nettisivujen generointiinkin löytyy monia valmiita AI-työkaluja. Nyt kun tätä olen kirjoittamassa on televisiossa samaan aikaan Ylen uutisissa puhetta siitä kuinka tekoälyllä monissa työpaikoissa arvioidaan työntekijän soveltuvuutta työhön, joten tekoäly on saavuttanut jälleen uusia aluevaltauksia.
Onko enää pian mitään digitaalisen maailman aluetta missä tekoäly ei vaikuttaisi tavalla tai toisella jää nähtäväksi, mutta nykyisen AI hypen ollessa täydessä vauhdissa on vaikea kuvitella että vauhti ainakaan hidastuisi kovin äkkiä. AI on monessa mielessä vielä sen verran uusi alue, joten monet osaavat ja aiheesta kiinnostuneet voivat tahkota rahaa vielä hyvän aikaa mikä on omiaan ruokkimaan alan kehitystä. Raha on myös hyvä motivaattori luomaan innovaatioita siihen mihin kaikkialle AI:tä voidaan käyttää, sillä mitä laajemmat ja monipuolisemmat markkinat on, sitä suuremmat mahdollisuudet on että joku keksii tavan miten tekoälyllä voidaan muuttaa toimintamalleja alalla kuin alalla.
Seuraava suuri harppaus tällä alueella tulee luultavasti olemaan robotiikka. Oma veikkaukseni on jo jonkin aikaa ollut se, että vuoteen 2030 mennessä näemme ihmismäisiä robotteja jotka ovat osana arkeamme. Esimerkiksi kahvilassa voisi olla robotteja hoitamassa pöytien siivoamista, varastossa robotti voisi hoitaa tavaroiden noutoa asiakkaalle tai hotellin vastaanotossa voisi olla robotti joka ottaa tilauksia vastaan. Tässä vaiheessa tämä on tietenkin vielä monen mielestä sci-fiä, mutta muutamia päiviä takaperin NVidia esitteli Groot-projektinsa robotteja joten robottien arkipäiväistyminen voi olla lähempänä kuin arvaammekaan.
Tekoälytyökalut kykenevät jo nyt luomaan upeita asioita, ainakin jos katsoo tai kuuntelee ainoastaan lopputulosta. Luultavasti meistä monelle varsinainen lopputulos on se mikä kiinnostaa, ei se miten siihen lopputulemaan on päästy joten siinä mielessä nämä työkalut ovat erinomaisia apuvälineitä monelle ja jopa ihmistyön korvikkeita toisille.
Miksi ostaa tilaustyönä tehtävää piirrustusta suoraan taiteilijalta kun itse voi luoda mahdollisesti samanlaisen, tarpeeksi hyvän tai mahdollisesti jopa paremman käyttäen valmiita helppokäyttöisiä työkaluja, ainakin jos ainoa mikä merkitsee on työn lopputulos? Visuaalista taidetta tekevillä artisteilla saattaa mennä päiviä, viikkoja tai kuukausia ellei jopa enemmänkin aikaa yhden teoksen tekemiseen, mutta tekoälyllä saa varttitunnissa aikaan satoja vaihtoehtoja joista valita.
Tietenkin tilanne on tässä vaiheessa vielä eri konkreettisen maailman objektien osalta kuin digitaalisen maailman objektien osalta, sillä digitaalisen maailman objekteja voidaan replikoida helposti mutta fyysisten taulujen kloonaaminen ei vielä onnistu ilman kohtalaisen suurta vaivaa. Kun tekoälyllä varustetut robotit kehittyvät saattaa tilanne tietenkin muuttua.
Ehkä jatkossa robottien kehittyessä ja arkipäiväistyessä näemme helpon rahan toivossa tehtyjä robotteja jotka tekevät maalauksia, ottavat niistä itse kuvia internetiin myytäväksi ja heti jos joku haluaa tuon maalauksen ostaa luo robotti kopiona täysin samanlaisen taulun ja lähettää sen ostajalle. Olisiko tuolloin kyseessä enää taide vai olisiko se ainoastaan helpaa kitsciä jääköön jokaisen oman arvioinnin varaan, kuten sekin onko silläkään lopulta mitään merkitystä onko kyseessä taide vai ei.
Ironisinta tietenkin olisi se, että taulun ostava taho olisi myös netissä oleva influensseri-robotti jonka ainoa tehtävä on ostaa taideteoksia, kirjoittaa niistä blogeihin, tehdä niistä videoita ja pyrkiä siten lisäämään myyntiä näille teoksille ja saada itsekin kumppanuusmarkkinoinnilla pienet provisiot myynnistä, sekä tietenkin myös rahaa mainostuloista ja erilaisista kumppanuuksista eri yritysten kanssa. Tällöin molempien robottien omistajat saisivat rahaa ilman kovin suurta panostamista omalta osaltaan robottien hoitaessa työt.
Onko asioilla kuitenkin muutakin arvoa kuin vain asia ja lopputuote itsessään? Onko ihmisen tekemä maalaus merkityksellisempi siksi, että se on aito ja uniikki kappale, vai onko ainoa arvo vain lopputuloksessa?
Taideteosten aitous on aikaisemminkin ollut uhattuna ja teoksia on väärennetty vaikka kuinka kauan ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi Leonardo Da Vincin Mona Lisa -teoksesta on tehty väärennöksiä ja siitä on tehty myös julisteita joita löytää netistä tälläkin hetkellä tilattavana alle kuudella eurolla. Kuva on luultavastikin samanlainen kuin alkuperäisessä taulussa ainakin tavan katsojan silmissä, joten itse lopputuote ei selvästikään ole se mikä määrittää teoksen arvoa. En itse ainakaan pitäisi identtistä maalauksen kopioita yhtä suuressa arvossa kuin jos omistaisin alkuperäisen vaikka kuva olisi täsmälleen samanlainen.
Aidosta maalauksesta ihmiset ovat olleet valmiita maksamaan koviakin summia ja luultavasti ovat jatkossakin, mutta varmaksi kopioksi tiedetyistä versioista tuskin lähellekään samanlaisia summia. Vaikka lopputuoteesta saataisi tehtyä täsmälleen samanlainen kuin alkuperäisestä, en usko että tämä muuttaisi mitään. Aito Mona Lisa on jotain sellaista millä on jotain arvoa, mutta siitä tehdyt identtisetkään kopiot eivät koskaan ole ihmisille sama asia.
Jos asiaa miettii tästä näkökulmasta, on vaikeaa kuvitella että tekoäly tulisi lopulta korvaamaan taiteilijoita ja heidän tekemäänsä työtä ja niiden arvoa ainakin sen kaltaisessa taiteessa missä teos on itsessään se mitä arvostetaan, ei osa siitä mitä arvostetaan. Tilanne voi olla täysin toisenlainen vaikkapa graafikoiden osalta jotka piirtävät sarjakuvia, jolloin artistin tekemä taide on osa siitä kokonaisuudesta ja lopputuotteesta mitä arvostetaan (eli osa sarjakuvalehteä), ei itsessään välttämättä se asia jota arvostetaan.
Sarjakuvissa kuvat ovat pakollinen osa tarinankerrontaa, mutta kuvat yksittäisinä elementteinä ei ole luultavastikaan se minkä vuoksi ihmiset lehden ostavat. Ihmiset saattavat olla kiinnostuneempia varsinaisesta tarinasta kuin tarinassa olevista kuvista, vaikka tietenkin eri ihmiset saattavat asian kokea myös täysin päinvastoin. Oli kuinka päin tahansa, tämänkaltaisille taiteilijoille tekoälyn kehitys voi olla suurempi uhka ammatillisessa ja taloudellisessa mielessä kuin yksittäisiä teoksia tekeville artisteille.
Lopputuote ei ole kuitenkaan ainoa mikä lopulta merkitsee, vaan taustalla on jotain muuta, jotain sellaista mikä on syvemmällä ihmisen psykologiassa. Onko esimerkiksi tietoisuus rajoitetusta saatavuudesta jotain mikä antaa asioille lisää arvoa meidän mielissämme?
Jos sarjakuvan piirtäjä tekisi itse ensin käsin yhden uniikin kappaleen ja painattaisi siitä 1000 kappaleen erän kopioita ja myisi niitä, antaisiko ostajat sille enemmän arvoa ainoastaan pienen painoksen vuoksi?
Jos pelkkä pieni painosmäärä olisi teoksen arvoa nostava asia, voisi tietenkin tekoälyllä generoidun visuaalisen teoksen osalta toimia samoin. Nousisiko sen arvo silloin samalla tapaa? Tuskin.
Uskon että aitous, työn tulos, brändi ja panostus siihen työn tulokseen ovat arvoja itsessään josta ihmiset ovat valmiita maksamaan.
Se että tekoälyllä asioita voidaan tehdä monella eri osa-alueella nopeammin, helpommin ja edullisemmin ei tarkoita sitä että hitaammin, vaikeammalla ja kalliimmalla tuotetut asiat menettäisivät merkitystään. Tilanne saattaa parhaassa tapauksessa olla jopa täysin päinvastainen.
Halpakopiot taideteoksista eivät ole vieneet aidon alkuperäisen taideteoksen arvoa pois. Massatuotantona tehtävät huokean hintaiset vaatteet eivät ole myöskään syrjäyttäneet luksus-vaatemerkkejä vaikka laatu saattaa olla samaa tasoa. Osa ihmisistä ostaa yhä käsityönä tehtyjä huonekaluja vaikka massatuotettuja kestäviä ja mukavan näköisiä huonekaluja saisi ostettua kymmenen samalla hinnalla.
Myöskin kameramaailmassa Leica myy yhä kameroitaan tuhansia euroja korkeammalla hinnalla kuin monet muut valmistajat, vaikka teknisesti laatu saattaakin olla samanlainen. Ferrareita myydään yhä vaikka Nissaneita saa edullisemmin ja kummatkin vievät luultavasti kuljettajan haluttuun paikkaan. Criterion Collectionin, Arrow Videon ja muiden vastaavien DVD/BluRay/UHD elokuvien julkaisut maksavat reilusti enemmän kuin halvemmalla saatavat julkaisut joiden laatu saattaa olla aivan yhtä hyvä, mutta silti ihmiset ovat valmiita maksamaan näistäkin merkittävästi enemmän kuin halvemmasta julkaisusta vaikka elokuva olisi täysin sama.
Esimerkkejä siitä kuinka nopeus ja edullisuus eivät lopulta ole vieneet markkinoita eri alueilta kokonaan pois on vaikka kuinka paljon. Tietenkin on paljon niitäkin alueita joissa tilanne on päinvastainen. Pienet ruokakaupat ovat vähentyneet sillä ne eivät ole voineet vastata supermarkettien valikoimaan ja hintaan tai tiettyyn markkinasegmenttiin erikoistuneet liikkeet kuten vaikkapa hattukaupat tai levykaupat ovat vähentyneet ja monet kuolleet pois ostajakunnan vähyyden vuoksi. Esimerkkejä löytyy myös tästä.
Tekoälyn nopea kehitys on muuttanut maailmaa ja herättänyt paljon keskustelua monelta eri kantilta. Keskustelua on herännyt niin tekoälyn etiikasta, sen ideologisista ja arvomaailmallisista vääristymistä joihinkin suuntiin sen koulutusmateriaalista johtuen, sen ympäristövaikutuksista korkean sähkönkulutuksen vuoksi ja tietenkin yhteiskunnallisesti muutenkin miten tämä muuttaa työelämää.
Toisinaan keskusteluissa näkyy myös uhkakuvien maalailua siitä kuinka tekoäly kehittyy tietoiseksi ja robotit kääntyvät uhkaksi ihmiskunnalle kuten Terminator-elokuvissa. Olen nähnyt myös keskusteluita ja pohdintoja siitä onko AI todellisuudessa demoneiden keino kommunikoida ihmisten kanssa, eli tapa millä Saatana voisi joukkoineen vaikuttaa ihmiskuntaan massiivisella tavalla.
Kuten voi huomata, keskusteluita AI:sta herää hyvinkin monelta eri kantilta eikä keskustelut rajoitu ainoastaan teknologiaihmisten puheisiin. Asialla on merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta, joten elämme erittäin mielenkiintoista aikaa. Tekoäly on luultavastikin suurin harppaus yhteiskunnallisessa muutoksessa tähän mennessä mitä olen elämäni aikana saanut elää Internetin yleistymisen lisäksi.
Itse näen tuttuun tapaan nykyisessä kehityksessä paljon uhkakuvia. Monet ihmiset tulevat menettämään työnsä kun monet asiat voidaan korvata AI:llä mikä lisää mahdollisesti työttömyyttä ja sitä kautta yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia. Moni taitelijan alku saattaa menettää mielenkiinnon opetella piirtämään, maalaamaan, soittamaan tai säveltämään kun tiedostaa että itsensä työllistäminen taiteellisilla aloilla voi olla jatkossa aikaisempaa vaikeampaa tekoälyn tehdessä samoja asioita nopeammin ja edullisemmin.
Isoimpana uhkana tekoälyn kehityksessä näen kuitenkin ihmiskunnan typeryyden lisääntymisen. Mitä vähemmän itse tarvitsee osata, tietää tai muistaa mitään sitä luultavammin ihmiskunta muuttuu entistäkin typerämmäksi. Se että ajattelunsa voi ulkoistaa tietokoneille ei tarkoita että niin pitäisi tehdä, mutta näin luultavasti tulee käymään yhä enenevissä määrin. En tästä kuitenkaan syytä tekoälyä, vaan ihmisiä.
Uhkakuvista huolimatta omat näkemykseni tekoälyn kehityksestä ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ovat kaiken kaikkiaan, yllättävää kyllä, kohtalaisen neutraalit.
Näen tämänhetkisen tekoälyn vain uutena vuosituhannen alun dotcom-boomin kaltaisena hypenä joka romahtaa omaan mahdottomuuteensa jonkin ajan kuluttua jonka jälkeen tekoälystä ja sen käyttötavoista jää jäljelle vain ne, jotka oikeasti tuottavat jotain arvoa ihmisille.
Tekoäly ei tule kuolemaan kokonaan ja siitä muovautuu ajan saatossa hyödyllinen apuväline monelle eri osa-alueelle. Se ei silti tule korvaamaan ihmistä monellakaan osa-alueella kokonaan sen enempää kuin aikaisemmatkaan teknologiset kehitykset. On silti luultavaa että moni ala tulee muuttumaan toimintatavoiltaan erilaiseksi, moni työ saattaa kadota myös kokonaan kuten kaikkien muidenkin kehityksien myötä on tapahtunut, mutta yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa isommassa perspektiivissä katsoen ei tekoäly ole lopulta mitään uutta auringon alla.
Taide ei myöskään tule katoamaan vaikka tekoälyllä voisi samanlaisia lopputuloksia suoltaa ulos liukuhihnalta kuinka nopeasti tahansa eikä taiteen merkitys ihmisille tule jatkossakaan radikaalisti muuttumaan. Ne ketkä taidetta ovat arvostaneet ja taloudellisesti siihen panostaneet ostavat jatkossakin mieluummin ihmisten tekemää taidetta tai työtä.
Moni ihminen antaa jatkossakin arvoa työn tekijälle ja hänen työpanokselleen etenkin aloilla jotka eivät ole yksilön selviämisen kannalta välttämättömiä ja maksavat mieluummin tuotteista jotka tietävät ihmisten tekemäksi. Jo nyt maailmalla on taitavia artisteja maissa joissa rahan arvo on heikompi, mutta kuitenkaan kaikkea länsimaissa tehtävää graafista suunnittelua ei ole ulkoistettu näiden maiden tekijöille. En usko myöskään että syynä on ainoastaan kielimuuri eri maiden tekijöiden kanssa, vaan taustalla voi vaikuttaa enemmänkin ihmisen halu tehdä yhteistyötä toisen kaltaisensa kanssa vaikkapa saman pöydän ääressä.
Ihmisten tekemissä asioissa on myös epävarmuus- ja epätäydellisyysaspekti jotka antavat oman lisänsä ja arvonsa asioille ja kokemuksille. Jos tulevaisuudessa on vaikkapa robottibändi joka soittaa keikkaa, niin se todennäköisemmin soittaa virheettömästi tai sekoaa totaalisesti mekaanisen tai ohjelmallisen vian seurauksena.
Tietenkin robottisoittajiin voidaan ohjelmoida satunnaisuutta luomaan inhimillistä aspektia, mutta se ei ole siltikään sama asia. Se on tylsää ja persoonatonta epätäydellisyyttä johon ei voi ihmisenä samaistua verrattuna siihen että menee vaikkapa rock-keikalle ja havaitsee että bändin solisti on vetänyt liian paljon menovettä ennen keikkaa ja koettaa silti pysyä pystyssä että saisi kappaleen laulettua edes auttavasti sinne päin että yleisö ei alkaisi vaatimaan lippurahoja takaisin. Toisaalta yleisössäkin monet ovat sen verran päissään että virheet sinne tai tänne tuskin kokemusta monelle kuulijalle huonontaisi, mutta ainakin se saattaisi jättää hupaisan keikkamuiston.
Täydellistä suoritusta ei voi myöskään verrata mielenkiintoisuudessaan siihen, että laulaja saattaa milloin tahansa esimerkiksi unohtaa koko biisin sanat kesken kappaletta tai siihen että basisti saattaa kompastua lavalla olevaan basson johtoon, kitaristi voi soittaa väärää biisiä väärästä asteikosta tai että kosketinsoittaja on sammunut jo edellisellä keikalla backstagelle ja jäänyt keikkabussin kyydistä jolloin seuraavalla keikalla bändi nähdään ilman yhtä soittajaa.
Ihmisyys on epätäydellistä. Se kuinka monella eri tavalla asiat voivat mennä ihmisten tekemisissä pieleen on sitä mikä antaa ihmisten välisille työskentelylle ja vuorovaikutukselle oman arvonsa. Samaistuttavuus toiseen osapuoleen antaa kohtaamiselle merkityksen tunteen. Yhdessä jaettu kokemus, olipa se sitten onnistuminen tai pieleen mennyt asia on jotain mikä yhdistää ihmisiä, jotain mikä saa meidät tuntemaan iloa, surua tai vaikkapa myötätuntoa toista kohtaan.
Aito tunnetason kohtaaminen on jotain mitä tekoälyn kanssa emme koskaan voi saavuttaa, vaikka monenlaisia tunnetiloja ihmisten suunnalta robotteja tai digitaalisessa muodossa olevaa tekoälyä kohtaan voimmekin kokea. Silti ainoastaan vapaaehtoisesti koettu ja saavutettu molemminpuoleinen tunnetason kohtaaminen toisen kaltaisensa kanssa on jotain mikä lopulta merkitsee ja jotka muistamme vielä vuosienkin päästä.
Aitous on ihmisyyden voimavara jota teknologia ei koskaan voi mallintaa. Sitä ei voi muuttaa matemaattisiksi kaavoiksi eikä monimutkaisiksi algoritmeiksi niin että se olisi enää sama asia. Sitä voi teeskennellä, sitä voi jäljitellä, mutta se ei tule koskaan olemaan sitä mitä ihmisyys on.
Siksi en ole huolissani tekoälyn kehityksestä vaikka alkuvaiheen hypetyksessä monet työpaikat saattavatkin kadota tekoälyn vuoksi. Kehityksessä ja yhteiskunnallisissa asioissa muutenkin heiluri tulee ennemmin tai myöhemmin heilahtamaan takaisin toiseen suuntaan ja ihmiskunta tulee jatkamaan matkaansa kohden uusia tulevaisuuden haasteita.
Törmäsin netissä mielenkiintoiseen sivustoon, https://www.webdesignmuseum.org/all-websites jossa voi käydä katsomassa monien Internet-sivustojen vanhoja ulkoasuja. Suosittelen katsomaan ja selailemaan!
Itseäni tällainen digitaalisen maailman historiasivu kiinnostaa, sillä henkilökohtaisesti pidän nykyistä valtavirta-Internetiä monessa mielessä hajuttomana, mauttomana, persoonattomana ja tylsänä jota voisi kuvata jopa sanalla sieluton.
Lähes jokainen verkkosivu joihin Googlen kautta nykyään päätyy on enemmän tai vähemmän samaa kaavaa toistava visuaaliselta ilmeeltään, eikä tämäkään blogi ole poikkeus sillä tässäkin blogissa on käytössä WordPress-blogialusta. Tietenkin WordPress-sivuston voi muokata näyttämään miltä vain haluaa joten vika ei tietenkään ole kyseisessä alustassa, vaan enemmänkin omassa vähäisessä motivaatiossa radikaaliin teeman muokkaamiseen.
Jotta tämän tekstin lukija saa käsityksen mitä tarkoitan nykyisellä Internetillä jota pidän hajuttomana, mauttomana ja persoonattomana laitan kuvankaappauksia tämän hetken moderneista verkkosivuista eri yritysten osalta.
Nämä firmat olivat ensimmäisiä mitä mieleeni juolahti, eli tarkoitus ei ole millään muotoa kritisoida näitä firmoja, heidän tuotteitaan tai heidän verkkosivujaan vaan ainoastaan toimia esimerkkinä siitä mitä tarkoitan nykyisillä internet-sivuilla. Minkä tahansa firman sivun olisi voinut siis jättää pois ja ottaa tilalle minkä tahansa toisen firman sivun ja lopputulos olisi silti täysin samanlainen.
Täysin erilainen visuaalinen ilme sitten löytyykin omalta kotisivultani osoitteesta http://aleksirasanen.xyz/ jossa ulkoasu on suoraan 2000-luvun alun tyylinen. Se ei näytä älypuhelimella kovinkaan järkevältä (tietoinen valinta), eikä se varmaan näytä kovinkaan kauniilta millään laitteella juuri kenenkään mielestä (paitsi itseni) ja kontrasti moderneihin verkkosivuihin on valtava.
Nykyisen kauneusihanteen mukaisen kauneuden puute on kuitenkin omalla tapaansa sen sivuston visuaalisen ilmeen pointti, sillä se näyttää juuri siltä kun sen itse haluan näyttävän. Sen värit eivät ole sellaiset mitä graafikot varmastikaan valitsisivat, samoin sivuston fontit, kuvat ja muut elementit eivät skaalaudu pienemmille näytöille järkevästi joten sivusto on moderneilla standardeilla arvioiden myös käytettävyytensä osalta kauhea.
Kuitenkin se on juuri sellainen kuin sen itse haluan olevan. Se on henkilökohtainen kotisivu ja sen ulkoasu ja toimintalogiikka on juuri sitä mitä tahdon sen olevan. Sen toimivammaksi tekeminen kännyköille yms. ei olisi myöskään mitään rakettitiedettä ja osaisin sen helposti tehdä, mutta en halua. Se on tehty tietokoneella käytettäväksi koska sitä itse sillä pääsääntöisesti käytän, joten se on sellainen kuin se on. Se on persoonallinen ja itseni näköinen eli juuri sellainen, mitä ennen aikaan jokainen nettisivu oli.
Testasin mielenkiintoista myös kotisivuni SEO:n eli “Search Engine Optimizationin” eli sen kuinka hyvin se on optimoitu hakukoneita varten. Kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita, kotisivuni ei ole kovinkaan hakukoneoptimoitu eikä se sitä edes yritä olla. Siihen nähden yllättävänkin korkeat pisteet tuosta tuntui tulevan https://freetools.seobility.net/ sivuston testillä tehden eikä itseäni haittaisi vaikka tulos olisi pyöreä nolla.
Yksi mahdollinen syy nykyiseen Internetin persoonattomaan ja tylsään visuaaliseen ilmeeseen on hakukoneissa ja niiden tavassa nostaa eri sivustoja paremmin tai huonommin hakutuloksissa esiin.
Kuten tiedettyä, nykyään Internetissä on paljon kaupankäyntiä joko suoraan tai välillisesti. Tavalliset ihmiset etsivät netin kautta tuotteita ja palveluita hakukoneiden – eli käytännössä usein vain Googlen – kautta, joten firman sivuston nouseminen korkealle hakutuloksissa on monelle yritykselle tärkeä asia myyntiä ajatellen. Jos ihminen etsii vaikkapa sähkömiestä niin todennäköisesti hän saattaa valita sellaisen joka ensimmäisten ehdotuksien joukosta Googlesta tulee vastaan.
Koska Google nostaa tietynlaiset verkkosivut hakutulostensa kärkikastiin vaikuttaa se luonnollisesti myös siihen millaisia sivustoista halutaan tehdä, ainakin jos sivustolla on tarkoitus saada näkyvyyttä itselleen, firmalle tai tuotteelle. Jos haluaa olla modernin ajan termein ilmaistuna vaikkapa influencceri on näkyvyys Internetissä tärkeää niissä paikoissa joista ihmiset tavallisesti etsivät tietoa.
Toinen merkittävä syy on luultavamminkin sosiaalisessa mediassa. Siinä missä ennen aikaan ihmiset tekivät omia kotisivujaan, oli sivujen ulkonäössä hyvinkin paljon vaihtelevuutta sillä tekijöillä oli erilaiset taidot ja näkemykset siitä miltä sivun pitäisi näyttää. Kun sosiaalinen media yleistyi, yhä useammat siirtyivät käyttämään niitä ja omat kotisivut jäivät monen ihmisen osalta historiaan. Vähitellen internetin kotisivut ovat yksi kerrallaan vaihtuneet persoonattomaan sosiaalisen median profiilien harmaaseen massaan.
Kolmas syy on luultavasti myöskin Internetin sisällön kaupallistumisessa eikä se ainoastaan vaikuta sivujen hakukoneoptimointeihin. Monia asioita koetetaan netissä myydä kuluttajille, joten hyväksi ja toimivaksi havaittuja toimintamalleja on kannattavaa kopioida monille sivuille joka johtaa tietenkin sivustojen samankaltaisuuteen. Jos jokainen nettikauppa olisi hyvinkin erilainen esimerkiksi tuotteiden ostamisen osalta, olisi kuluttajalla isompi kynnys kenties ostaa tuotteita jos prosessi olisi jokaisella sivulla erilainen. Helppo ja opittu toimintamalli säästää aikaa ja mentaalista energiaa, jolloin ostoksia on helppoa tehdä ja siten tuottaa lisää rahaa sivun ylläpitäjille.
Oma veikkaukseni on, että moderni valtavirta-Internet näyttää tulevaisuudessakin samanlaiselta kuin nykyään eli tylsältä ja persoonattomalta. Valitettavasti.
Sivut jatkossakin tunkevat käyttäjälle heti klikattavaksi “Hyväksyn evästeet” -painikkeet koska evästeistä tuskin ollaan sivuilla luopumassa eikä lainsäädäntö ole varmaankaan muuttumassa toisenlaiseksi että tähän ei tarvitsisi käyttäjän antaa suostumustaan.
Massiiviset ylälaidan kuvat jotka peittävät yli puoli sivua tuskin ovat minnekään katomassa vielä vuosiin enkä henkeäni pidättäisi että automaattisesti pyörivät videotkaan verkkosivujen ulkoasussa olisivat minnekään jäämässä pois aivan lähivuosina.
Muutos tietenkin on mahdollista, etenkin jos vaikkapa vihreät arvot nostettaisi korkeammaksi prioriteetiksi verkkosivuilla. Jos Google alkaisi nostamaan kepeämpiä sivuja korkeammalle hakutuloksissaan, voisi se nopeastikin tehdä muutoksen parempaan ainakin tarpeettoman suurien kuvien ja videoiden osalta. Silti se ei muuttaisi sitä miltä sivustot rakenteensa ja ulkoasunsa osalta muutoin näyttävät ja käyttäytyvät.
Onneksi “vanha internet” on yhä elossa eikä persoonalliset sivut ole kadonneet minnekään vaikka niitä ei enää juuri koskaan Googlen kautta löydäkään. Ehkä tulevaisuudessa yhä useammat harrastelijat alkavat tekemään jälleen omia kotisivujaan ihan vain niiden tekemisen ilosta? Toivossa on hyvä elää 🙂
Eilen kävin ystäväni Loviisan kanssa tekemässä ensimmäisen varsinaisen kunnollisen valokuvaussessioni filmikameran kanssa. Olen aikaisemmin tietenkin ottanut yksittäisistä tapahtumista ja hetkistä monia kuvia, mutta asioikseen erillistä useamman tunnin kuvaussessiota en vielä ollut tehnyt.
Filmiä olin varannut useamman rullan mukaani ja kaikkiaan kolme rullallista tuli kulutettua. Kaksi niistä kuvasin Pentax MG -kameralla ja yhden Chinon CA-4s:llä. Chinonissa käytin Fomapan 100:aa, Pentaxissa Fomapan 200:aa.
Illalla kuvausreissun jälkeen oli myös jalat hyvin poikki, sillä yli 17.000 askelta päivän mittaan kerkesi tulemaan. Illalla kotona vielä kehitin filmit ja aamulla sitten skannasin koneelle, joten laitan tähän useammankin kuvan nähtäväksi. Näissäkin näkee vielä että filmin kuivaamisessa yms. on vielä hakemista sillä tahroja on siellä täällä ja onnistuinpa ensimmäistä filmiä pyörittelemään pitkin vessan lattiaa useampaan otteeseen kun pyykkipoikien leukojen teho ei ollut kovin kummoinen ja filmin kuivausta yrittäessä se irtosi moneen kertaan. Oppia ikä kaikki 😀
Loviisan omaa taidetta löytää osoitteesta https://loviisatala.com/ joten kannattaa käydä katsomassa hänen töitään mikäli taide kiinnostaa yleisesti!
Ostin joku tovi sitten Fomapan 100 ja Fomapan 200 filmiä 10 rullaa kumpaakin jotta saisin testailtua olisiko näistä edullisista mustavalkoisista filmeistä itselleni yleispäteväksi filmiksi. Fomapan 100 ainakin vaikutti erittäin hyvältä eikä mitään valittamista Fomapan 200:nkaan osalta ensitestien perusteella löydy.
Nämä kuvat on otettu Pentax MG -kameralla jonka ostin muutama päivä takaperin tori.fi sivustolta. Syynä miksi ostin toisen filmijärjestelmäkameran oli se, että halusin toisen samanlaisella objektiivikiinnityksellä olevan filmikameran että voin toisessa pitää esim. mustavalkoista filmiä ja toisessa värillistä, tai esim. että voin kuvaussessioihin ottaa kaksi runkoa joissa on eri pituuden objektiivit.
Filmikameroiden etuna verrattuna digitaalisiin kameroihin on niiden suhteellisen huokea hinta, joten useamman rungon omistaminen ei ole taloudellisesti kovinkaan suuri sijoitus. Esim. tämä Pentax MG + 50 mm F/2 objektiivi maksoi 140 euroa. Jos näitä jaksaa metsästää niin näitä saa jopa 50 eurollakin. Kuitenkin tämä oli hyvässä kunnossa ja tämä löytyi viereisestä rakennuksesta missä itse asun, joten laite oli helppo käydä paikan päällä katsomassa ja varmistaa kunto. Hyvästä kunnosta voi maksaa ekstraakin koska on ainakin jonkinlaiset realistiset syyt olettaa että kamera kestää jatkossakin vielä jonkin aikaa käyttöä. Kovaa kohtelua nähneet kamerat joista sen myös näkee herättävät enemmän epäilyksiä joten parinkymmenen euron säästön takia ei välttämättä jaksa aikaansa käyttää liikaa etsintään tämän hintaluokan tuotteessa.
Ensimmäinen rulla tällä kameralla meni kuitenkin pieleen kuten aikaisemmin kirjoitin, sillä fikseri oli mennyt tehottomaksi enkä tajunnut ajoissa että sen voi helposti fiksata uudelleen.
Laitan alle jotain satunnaisia valokuvia mitä tällä kameralla ja tällä Fomapan 200 -filmillä olen kuvaillut eilen ja tänään.
Ensituntumat tästäkin filmistä ja tästä kamerasta on positiiviset. Tarkoitus on lähteä tekemään kaverin kanssa kuvausreissu, joten näiden kuvien perusteella uskallan huoletta ottaa myös tämän rungon mukaan kuvaussessioon tällä filmillä ladattuna.
Fomapan 200:n etu on sen huokea hinta. 10 rullaa irtosi tarjouksessa 49,99 eur eli 4,99 eur per rulla. Yhdessä rullassa on 36 kuvaa, joten yhden kuvan hinnaksi jää ainoastaan 0,1386 euroa + kehityskustannukset. Siihen hintaan voi jo melkoisen surutta räpsiä kuvia menemään 🙂
Olen nyt hieman päälle kuukauden verran kehittänyt itse filmini kotona. Olen aikaisemmin miettinyt että miltähän kuvat näyttävät jos fiksausvaihe mustavalkoisen filmin prosessoinnissa menee pieleen, eli esimerkiksi jos fiksaa liian vähän aikaa tai fikseri ei enää ole tarpeeksi tehokas eikä se fiksaa kunnolla. Enää tätä ei tarvitse miettiä vaan nyt tiedän käytännön kokemuksesta miltä ne näyttävät.
Eilen tori.fi:stä löysin edullisen lisäkameran joten sen ostettua otin heti 24-kuvan rullallisen testikuvia (myöhemmin kirjoittelen kamerasta varmaankin erillisen postauksen jos saan aikaiseksi). Ennen tämän rullan kehittämistä olin päivällä kehittänyt yhden rullan kuvia ilman mitään ongelmia, mutta tämän uuden kameran kohdalla kuvat menivät totaalisen pieleen.
Ensimmäisenä mietin että onko ongelmana ollut kuvien alivalottuminen, mutta kyseltyäni tästä netistä selvisi että vika onkin mitä luultavammin fiksausvaiheessa. Tämä tuntui oudolta sillä paria tuntia aikaisemmin olin onnistunut ilman mitään ongelmia fiksaamaan yhden rullan, mutta kuinka ollakaan vika oli kuin olikin fiksaamisessa. Fikseri oli menettänyt tehonsa ja lopputulokset olivat tämän kaltaisia.
Oli kyllä Luojan lykky että opin tämän asian testirullan kohdalla, ts. rullan kohdalla jossa kaikki kuvat on otettu noin puolen tunnin sisällä ja räpsitty menemään mitä vain ilman sen suurempaa merkitystä, ainoastaan tavoitteena on ollut vain kuvata rulla nopeasti täyteen jotta pääsen testaamaan kuvien kehittämistä ja näen onko kamera kunnossa.
Oikeiden kuvien kohdalla jos näin olisi käynyt olisi se voinut harmittaa enemmänkin. Myönnettäköön toki että kuvaustahtini on sellainen ollut että oikeiden kuvienkin kohdalla menetys olisi ollut muutaman päivän kuvien verran tai ehkä viikon maksimissaan eli kuvia ei kuitenkaan olisi realistisesti arvioiden menettänyt viikkojen edestä eikä elämässä ole tarkoituskaan selvitä ilman että joskus pettyy kun asiat ei onnistukaan kuten haluaisi.
Ilahduttavaa kyllä sain netistä nopeasti vastauksen mikä meni pieleen ja sen vastauksen myötä koetin eilen illalla fiksaamista uudelleen kuudelle kuvista. Syy miksi tein tämän kuudelle kuvalle enkä koko rullalle oli tietenkin se, että olin jo leikannut filmin ja laittanut negatiivit negatiivilehdille.
Otin vanhasta fikseristä osan pois ja kippasin purkkiin jotta voin viedä sen myöhemmin kierrätyskeskukselle jätelajitteluun. Lisäsin tämän jälkeen vanhan fikserin sekaan uutta lantrattua fikseriä, eli ensin pistin 1 osan fikseriä ja 4 osaa vettä ja kippasin tämän seoksen vanhan seoksen lisäksi. Tämän jälkeen tällä jatketulla fikserillä kokeilin uudelleenfiksausta ja ilahduttavaa kyllä kuvat eivät olleet menneet totaalisesti pilalle vaan uudelleenfiksauksella niistä sai vielä jossain määrin kelvollisia kuvia.
Harmillinen aspekti toki oli siinä että tein loppufilmille uudelleenfiksauksen vasta tänä aamuna kun olin katsonut tulokset ensimmäisen kuuden negatiivin osalta. Tämä oli huono ratkaisu ja uudelleenfiksaus olisi kannattanut ehdottomasti tehdä eilen myös niille, sillä tänään kun aamulla fiksasin loput kuvat oli filmi jo kärsinyt pahasti ja uudemmat fiksatut kuvat eivät enää lähellekään yhtä hyvin onnistuneet ja osa oli turmeltunut jo täysin – ainakin valokuvauksellisessa mielessä, mutta ehkä abstraktin taiteen näkökulmasta ei niinkään.
Tämä oli mielenkiintoinen kokemus ja kerralla opin monta asiaa tästäkin. Ensimmäinen ja tärkein oppi on tietenkin se, että fikserin kunto pitää tarkistaa selvästi useammin. Olin testannut fikserin kunnon muistaakseni neljä rullaa aikaisemmin, eli olin dipannut pienen pätkän filmiä fikserissä, ottanut aikaa paljonko menee siihen että se fikserissä lilluva filminpätkä muuttuu valoa läpäisemättömästä läpinäkyväksi ja siitä saa ajan kuinka kauan filmiään pitää fiksata. Esim. jos menee minuutti että filmi muuttuu läpinäkyväksi, on fiksausajan oltava vähintään kaksi minuuttia tai jokin tällainen sääntö. Kuitenkin se että filmi muuttuu läpinäkyväksi on jo merkki siitä että fikserissä on vielä tehoa.
Toinen mitä opin oli se, että fikserin hyvän ja normaalin toimivuuden ja toimimattomuuden välillä on suhteellisen nopeakin muutos. Tämä ehkä olisi hitaampi muutos jos fikseriä olisi lantrattu esim. puoli litraa tai merkittävästi enemmän, mutta en ole varma. Oli miten oli, jatkossa tiedän tarkistaa fikserin useammin jolloin tätä ei tarvitse miettiä.
Kolmas mitä opin oli se, että miltä kuvat näyttävät kun ne on fiksattu pieleen. Nyt osaan jatkossa heti arvioida skannaustuloksista mikäli on syytä epäillä fikserin toimivuutta. Lisäksi opin myös sen, että kuivumassa oleva filmi näyttää erilaiselta, siinä on violettia sävyä jos sitä ei ole fiksattu kunnolla joten tuskin tarvitsee edes skannaukseen asti odottaa mikäli samanlainen tapahtuu uudelleen.
Neljäs mitä tästä opin oli se, että filmin voi fiksata uudelleen eikä luultavasti mitään ongelmaa ole jos asian huomaa suhteellisen nopeasti ja lantraa vain uuden lantringin ja toistaa prosessin. Tällä kertaa uudella yrittämällä ei tullut kovin hyviä tuloksia monen kuvan osalta siksi, että en tiennyt alunperin ongelman olleen tässä työvaiheessa enkä myöskään tajunnut kuinka nopeaa negatiivin pilaantuminen on jos se on fiksattu huonosti. Jos olisin tämän tiennyt, olisin vain laittanut uuden fikserin ja toistanut tämän työvaiheen heti eikä yhtään kuvaa luultavasti olisi mennyt pieleen.
Viidentenä oppina ja muistutuksena tässä on tietenkin se, että on hyvä kuvata paljon kuvia ja kehittää nopealla tahdilla. Jos olisin kerännyt kuukauden ajan yhteen rullaan kuvia ja vasta sitten kehittänyt filmin ja olisin tehnyt silloin tämän virheen niin olisin menettänyt kuvia pitkältä ajalta ja harmitus olisi aivan erilainen. Tämän filmin tapauksessa harmitus on suhteellisen mitätön ellei jopa olematon sillä koko rulla oli muutenkin ainoastaan testikuvia varten tarkoitettu ja kuvat otettu todella lyhyen ajan sisällä.
Tekemällä oppii ja nyt tietää jälleen asioita joita ei olisi tiennyt ja tajunnut ellei itse olisi konkreettisesti sitä kokenut. Ei siis muuta kuin lisää filmiä kameroihin ja jatkamaan kuvaamista.
Muutamia viikkoja takaperin tilatessani negatiiveille säilytyspapereita tilasin myös samalla kokeiluun Fomapan 100 Classic -filmiä yhden rullan. Olen aikaisemmin kuvannut mustavalkoiset kuvat jotka olen kotona kehittänyt Ilford HP5+ -filmille joten oli mielenkiintoista koettaa eroaako Fomapan kuinka paljon Ilfordin filmistä.
Tietenkin yhden rullan perusteella tuskin vielä kovin suurta varmuutta saa ja tällä hetkellä jääkaapissa onkin odottamassa lisääkin näitä rullia kun näitä sattui olemaan tarjouksessa PhotoStellalla. En tilausta tehdessä kuitenkaan vielä ollut yhtään rullaa tälle filmille kuvannut enkä kehittänyt, joten 10 rullallista ostin ihan vain sokkona toivoen parasta. Muutenkin on parempi kuvata monta rullallista samaa filmiä että varmemmin osaa mielipiteensä filmistä muodostaa.
Ensimmäisen rullan perusteella ensituntumaksi jäi että tässä filmissä olisi voimakkaammat kontrastit kuin Ilfordin HP5+:ssa. Tietenkin filmit ovat myös ISO-arvoltaan erilaisia, joten aivan suoraa päättelyä itse filmien eroista on ehkä turhaa tehdä kun ISO-arvo on tässä 100 ja Ilfordissa 400. Lisäksi kehitysaikana Rodinal/Adonal kehitteellä 1:50 mittasuhteella käytin tässä 9 minuutin kehitysaikaa kun Ilfordilla olen käyttänyt 11 minuuttia. Ajat eri filmien suositelluille kehitysajoille olen kaivanut Massive Dev Chartin iPhone-ohjelmasta jonka vuoksi tässä käytin lyhempää aikaa kuin Ilfordin kanssa.
Tämän postauksen kuvat on skannattu Plustek 8200i filmiskannerilla käyttäen SilverFast 9 SE -ohjelmistoa. Kuvat on skannattu 2400 DPI:llä ja käytetty NegaFixissä Vendorin arvona Ferrania, Typenä FG:tä ja ISO/ASA arvona 100:aa. Syynä tähän on se, että Fomapanille ei ollut omaa profiilia SilverFast 9:ssä ja joku kertoi netissä jollain foorumilla että on käyttänyt tätä. Koetin itse ja pidin tuloksista joten jätin kyseisen valinnan itsellekin käyttöön.
Kaikki kuvat on otettu Chinon CA-4s kameralla käyttäen Chinon 50 mm F/1.7 objektiivia.
Tänään posti toi Plustek 8200i filmiskannerin joten laitan tähän jakoon nopeasti ensimmäisiä satunnaisia skannauksia itse kehitetyistä filmeistä.
Näissä on hyvä huomata että monessa on filmissä ollut vettä jota ei ole pyyhitty kunnolla pois filmin kehityksen jälkeen joka tietenkin vaikuttaa outoina laikkuina näihin skanneihin. Pitää jatkossa tähän asiaan selkeästi panostaa että paremmin huolehdin filmirullan kuivauksesta kehityksen jälkeen, mutta sehän se näiden testikuvailujen pointti on eli tekemällä oppii.
Kirjoitan joskus ehkä myöhemmin lisää varsinaisesta skannerista tänne, mutta tässä vaiheessa laitan vain satunnaisia kuvia.
Yllä olevista kuvista on helppoa havaita hyvinkin vaihtelevaa tasoa oleva skannausjälki, erityisesti värien osalta. Syynä tähän on se, että vasta kokeilin skannauksia pikaisesti ja en tarkemmin kaikista säätänyt valkotasapainoa aina kohdalleen joten välillä on sävyt aivan eri väriä. Tämäkin varmasti kehittyy kun enemmän skanneria käytän ja skannausohjelmaan perehdyn paremmin.
Myös värikuvien skannaus tietenkin onnistuu.
Ensivaikutelmat on hyvät, joten eiköhän tällä skannerilla saa itse kehitetyt filmit omaan tarpeisiini hyvinkin riittävällä laadulla skannattua.