Uusi läppärilaukku

Uusi läppärilaukku

Tilasin Saunalahden verkkokaupasta itselleni uuden iPad Pro 12.9” -mallin joka saapui eilen postiin. Illalla kävin sitten töiden ja päiväunien jälkeen Forumin Gigantissa ostamassa muistikortinlukijan tabletilleni ja samalla reissulla jäin katselemaan josko löytyisi siistiä kantolaukkua joka toimisi niin tabletin kuin läppärinkin kanssa. Ajatuksena on että läppäriä kuljetan vain töissä mukana ja kaikkialla muualla setuppina on mobiilimpi iPad Pro + iPhone.

Gigantissa sattui olemaan kohtalaisen tyylikäs nahkaa tai nahkan tapaisesta aineesta tehty laukku joten hommasin sitten sellaisen joka blogipostauksen alussakin näkyy. Mikäli pelkällä tabletille olisin hommannut laukkua olisin ostanut erilaisen mutta ajattelin että voi olla näppärä mikäli töissä voisin kuljettaa läppäriä jossain muussa kuin työpaikkani tarjoamassa repussa. Reppu jonka töistä olen saanut on tyylikäs ja laadukas, mutta sen ainoa huono puoli on se että muillakin töissä on samanlainen. Siinä toki ei ole mitään ongelmaa muuten kuin päivinä jolloin kymmeniä samanlaisia reppuja on rivissä ja sieltä koettaa sitten omaansa etsiä joten päätin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

iPad Pro 12.9” mahtuu laukkuun mukavasti ja setuppi on miellyttävän kevyt

Laukussa on sivutasku jossa on vetoketju johon on näppärä pistää mukaan esim. Airpod-kuulokkeet ja lompakko. Varsinainen laukun isompi puoli on sitten minne mahtuu läppäri ja sen laturi tai vaihtoehtoisesti jotain muuta roinaa mitä mukanaan haluaa kantaa.

Laukussa on ainoastaan olkahihna joka on ehkä pieni miinus, olisi ihan näppärä mikäli laukussa olisi myös ripa josta kantaa ja olkahihna optiona mutta otin tämän siitäkin huolimatta sillä työläppärini on 15” ja toiveeseeni sopivia laukkuja olisi ollut vain 14” mallille ainakin sen näköisinä mikä omaa silmää miellytti.

AirPodit menevät kätevästi sivutaskuun

Toivon mukaan laukku on yhtä hyvä kuin ensituntumat siitä on sillä olkalaukku sopii joidenkin vaatteiden kanssa paljon luonnollisempana osana kokonaisuutta kuin selkäreppu.

Samoin tällaisen laukun kanssa voi lähteä helposti ja kevyesti kaupungille, nakata tabletin messiin ja lähteä kirjoittamaan vaikka blogipostauksia jonnekin kahvilaan kuten jokaisen diginatiivin hipsterin kuuluu tehdä samalla kuin siemailee pikkusormi pystyssä latteaan 😉

Ilman kepeää ja helposti kuljetettavaa laukkua tabletin mobiiliutta ei tule kuitenkaan hyödynnettyä kunnolla sillä ei sitä huvita kuljettaa kuitenkaan käsissään joka paikkaan mennessä. Laukun mukaan ottaminen on helppo ja vaivaton operaatio joten ehkäpä tosiaan tabletin kanssa tulee joskus istuttua muuallakin blogaamassa kuin vain kotona.

Kokeilussa: Zoegas Intenzo -kahvi

Zoegas Intenzoa myydään valmiiksi jauhettuna sekä papuina. Kuvassa valmiin jauhatuksen paketti.

Tämänkertaisena kahvitestauksena on valmiiksi jauhettu Zoegas Intenzo jota kyllä olisi saatavana papuinakin mutta LIDL:ssä josta tämän bongasin ei sattunut tätä papuina ainakaan sillä hetkellä olemaan joten kirjoitan kokemukset tästä valmiista jauhatuksesta sen sijaan.

Aikaisemmin olen koettanut Zogasin skånerostia papuina joten hyvä testailla myös saman valmistajan muita tuotteita.

Jo ensimmäisestä siemauksesta keitettyä kahvia erottaa varsin tumman ja vahvan maun. Juon kahvini maidollla ja maidon kanssa hörppäistessäkin vahva maku pääsee esiin ja oikeuksiinsa. Tämä on tietenkin makuasia onko se hyvä asia vaiko ei mutta mikäli normaalina kahvivalintana kaupasta on lähes aina Juhla Mokka, Saludo, Presidentti tai Kulta Katriina voi olla että tämä kahvi tuntuu liian tujulle.

Mikäli tummia ja vahvoja kahveja on aikaisemminkin nautiskellut on tämä varsin kelvollinen kokemus. Se tuoksuu miellyttävälle ja sen maku on vahvuudestaan huolimatta kohtalaisen pehmeä ja nautinnollinen. Vahvojen kahvien ystäville toimiva valinta, muille luultavastikaan ei.

Muutamia makroluontokuvia

Viikko sitten viikonloppuna oli erinomainen keli ja kävin tuolloin kaverini kanssa valokuvailemassa ja dronea lennättelemässä. Kaverillani siis on drone ja hän sillä lennätteli ja itse keskityin testailemaan muutamia kuukausia takaperin hankkimani Sigma 105 mm F/2.8 makro-objektiivin toiminnallisuutta luontokuvauksessa, tai tarkemmin sanoen makroluontokuvauksessa.

Yleistuntuma objektiivista on ollut positiivinen. Sen kuvanlaatu ja valovoima on hyvä eikä myöskään käytettävyydessä ole ollut valittamista. Olen aikaisemmin käyttänyt sitä ainoastaan sisällä asioiden kuvailemiseen mutta nyt vihdoin säiden muututtua miellyttävämmäksi ulkoilun kannalta sain testattua objektiivia myös erillisellä kuvaussessiolla.

Laitan tähän muutamia valokuvia joita reissulla tuli otettua. Kaikki kuvat siis on otettu Nikon D5300 -kamerarungolla ja objektiivina toimi tuo Sigma 105 mm F/2.8. Mikäli kuvaa haluaa katsoa suuremmassa koossa saa sen auki klikkaamalla kuvaa.

Leffalauantai: Man of Steel

Kal-El joka myös Clark Kentinä ja teräsmiehenä tunnetaan (Henry Cavill)

Vuonna 2013 valkokankaalle tiensä löytänyt Man of Steel (IMDB) on elokuva joka mielenkiintoiselta vaikuttavan science fiction alkunsa jälkeen lopulta muovautuu puuduttavaksi käyvän näyttävillä erikoistehosteilla muita puutteitaan paikkaavan toimintaelokuvan muotoon.

Elokuvan ohjauksen takaa löytyy Zack Snyder joka tunnetaan mm. elokuvistaan 300 ja Watchmen. Pääosaroolia Clark Kentinä näyttelee Henry Cavill joka on nähty myöhemmikin ilmestyneissä elokuvissa Justice League sekä Batman v Superman: Dawn of Justice samaisessa teräsmiehen roolissa ja Lois Lanen roolin takaa löytyy Amy Adams joka on tunnettu parhaiten rooleistaan elokuvissa Enchanted ja Arrival.

Man of Steel kertoo monille entuudestaan tutun Krypton-planeetalta tiensä maahan löytäneen viittasankarin tarinaa. Teräsmies on tehnyt ensiesiintymisensä sarjakuvissa jo vuonna 1938 jonka jälkeen hänen seikkailuitaan on nähty niin lehdissä, peleissä, televisiosarjoissa kuin elokuvissakin. Man of Steel toimii kuitenkin täysin Teräsmiehestä mitään tietämättömälle katsojallekin sillä itselleni positiivisena yllätyksenä sankarin historiaa aukaistaan katsojalle pidemmän kaavan kautta.

Lois Lane (Amy Adams)

Tarinassa aukaistaan historiaa aina Krypton-planeetalla käydyistä valtataisteluista ja muista ongelmista aina siihen kuinka Kal-Elin vanhemmat laittavat lapsen avaruuteen matkalle kohden maata pelastaakseen hänet ympärillä vellovista ongelmista. Kal-El päätyy maahan ja hänet löytää pienellä maatilalla elävä pariskunta jotka ottavat lapsen huomaansa ja nimeävät hänet Clarkiksi. Jo lapsena paljastuu että Clarkilla on kykyjä joita muilla ei ole mutta hän oppii elämään asian kanssa ja pyrkii pitämään erikoiset kykynsä salassa kanssaihmisiltä.

Aikuisena Clark kuitenkin löytää avaruusaluksen jonka kautta Krypton-planeetalla valtataisteluissa osallisena ollut kenraali Zod saa tietää hänen olinpaikkansa. He saapuvat maahan ja vaativat maan asukkailta että he luovuttavat Kal-Elin heidän käsiinsä. Clark itse suostuu antautumaan säästääkseen maan ihmiset. Kryptonilaisten suunnitelmat eivät kuitenkaan ole hyvät ja pian käydäänkin jo taistelua missä Clark asettuu ihmisten puolelle kotiplaneettansa vihamielisiä asukkaita vastaan.

Man of Steelissä on paljon hyviä ja kiinnostavia elementtejä joilla olisi voitu tehdä elokuvasta lopputulemaansa parempi teos. Pidin hyvänä että sankarin tarinaa aukaistaan katsojalle siten että aiheesta mitään tietämätönkin pystyy saamaan Teräsmiehen historiaan jonkinlaista kosketuspintaa ja sitä kautta edes jollain tapaa ymmärtämään miksi hänellä on supervoimat joita hänellä on. Harmillista kyllä henkilöhahmojen persoonan kehitys ja merkitys lässähtää siinä vaiheessa kun erikoistehosteiden ilosanomaa päästään jakamaan katsojille täydellä hurmoksella.

Man of Steel on monilta osiltaan puhdasta science fictionia

Elokuva on muualla luokiteltu toiminnalliseksi fantasiaseikkailuksi mutta itse laskisin elokuvan enemmänkin toimintaelokuvan, science fictionin ja katastrofielokuvan välimaastoon. Valtaviin mittasuhteisiin menevät räjähdykset ja asioiden tuhoutumiset toivat mieleen Dante’s Speakin kaltaiset katastrofielokuvat niin hyvässä kuin pahassakin. Harmillisesti elokuvan toiminnallinen puoli käy puuduttamaan nopeasti eikä käytävät taistelut liikuta yhtään mihinkään suuntaan. Taistelut on pitkäkestoista turpaanmättämistä joissa erikoistehosteilla pyritään paikkaamaan tasapaksua ja väsyttäväksi käyviä taisteluita joissa jännitystä on yhtä paljon kuin jääpuikon sulamisen seuraamisessa.

Näyttelytyö elokuvassa on pääosin tavallisen tuttua turvallista Hollywood-laatua ilman erikoisen suuria ihmeitä. Ihmissuhdekuviot tuntuvat silti turhilta ja päälle liimatun teennäisiltä ja Loisin ja Clarkin välillä olevasta kipinöinnistä löytyy yhtä paljon sähköä kuin auton akusta joka on vetänyt viimeiset henkäyksensä jo vuosia sitten.

On Man of Steelissä toki hyvätkin puolensa. Sen visuaaliset tehosteet ovat näyttävää tasoa, musiikit ovat hyvät, kuvaukselliset, ohjaukselliset ja leikkaukselliset perusasiat on toimivaa tasoa eikä niistä löydä valittamista. Kaikista hyvistä puolistaan huolimatta elokuvan turhauttavan pintapuoleiseksi jäävä tarina jättää silti elokuvasta keskinkertaisen tusinaelokuvan tunnun joka ei lunasta potentiaalia joka sillä on ollut käsissään.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 7,1/10)

Perjantaipullo: Rohozec Dvanáctka

Rohozec Dvanáctka on tsekkiläistä pilsneriä

Tämänkertaisena perjantaipullona on tsekkiläisen Rohozecin panimon Dvanáctka-nimistä pilsneriä. Alkoholitilavuutta oluessa on 5,3 % ja sitä myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Valitettavasti firman nettisivuista ei ole käännöstä englanniksi ja oma tsekin osaamiseni on olematon joten tarkempia tietoja en tähän hätään oluesta saanut kaivettua. Nettisivut löytyvät kuitenkin halukkaille osoitteesta http://pivorohozec.cz/.

Pullon aukaistessa löytää selkeästi erottuvan mutta kuitenkin suhteellisen neutraalin tuoksun. Oluen kaadettua sen tuoksun löytää selkeästi myös tuopistakin eikä aromit pääse onneksi katoamaan. Vaahtoa ei irtoa pintaan paljoakaan kaatovaiheessa ja vaahto katoaa kohtalaisen nopeasti myös pois.

Dvanáctka on makunsa puolesta hieman kirpeä ja väkeävkin. Humalan maku ei kovin vahvasti nouse esiin mutta kuitenkin sen mausta löytää. Sinänsä maku on omaan mieltymykseeni tarpeettoman persoonaton ollakseen erityisen hyvä olut. Kyllä tämän kuitenkin joi ja voin aivan hyvin toisenkin kerran tällaisen nauttia mutta maku ei ole mitenkään selkeästi erottuva jotta tästä erityistä perusbisseä tulisi. Toimii kuitenkin hyvänä vaihtoehtona markettilagerin sijaiseksi.

Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Hey Monday – Homecoming ja Against the Current – Talk.