RAW-kuvauksen hyödyt

Niittylahdessa kesäyönä. Alkuperäisessä kuvassa tietä hädin tuskin näkee, mutta RAW-kuvaa muokkaamalla sekin on mahdollista kaivaa esiin. Alkuperäinen kuva / Muokattu kuva

HUOM! Tämän blogipostauksen kuvat eivät pyri olemaan valokuvina hyvinä. Näiden kuvien tarkoitus on ainoastaan demonstroida kuinka paljon RAW-kuvista voidaan kaivaa vielä hämäristäkin kuvista dataa. Maltillisempi editointi on yleensä suotavaa jotta luonnollinen tunnelma säilyy (mikäli se on edes tavoitteena).

Kuten aikaisemmin olen tässä blogissa maininnut ohimennen, otan kuvat järjestelmäkameroissani RAW+JPEG muodossa. Käytännössä JPEG otan vain jotta voin jo vähitellen vanhalla läppärillänikin katsoa kuvat nopeasti reissussa ollessa ja tarpeen mukaan voin tehdä pieniä muutoksia niihinkin kuviin. Samoin jos kuva on muuten kaikin puolin OK eikä tarvitse enempää säätämistä, voin käyttää JPG-kuvaa suoraan sellaisenaan.

Ainoa huono puoli RAW-kuvissa on se, että yksi RAW-kuva Panasonic Lumix GX80:lla vie hieman päälle 19 MB kun vastaavat kuvat JPEG:nä pyörii 3-8 MB välillä, useasti noin viisi megaa. Nikon D5300:lla RAW-kuvat vievät noin 16-21 MB kun vastaavat kuvat JPEG-muodossa vie noin 5-11 MB, useasti näyttäisi olevan noin 8 MB kokoluokassa.

Niittylahdessa kesäyönä. Nurmikkoa hieman valaistu lisää jotta sen näkee kuvasta. Alkuperäinen kuva / Muokattu kuva

Kuitenkin RAW-kuvaus tarjoaa paljon enemmän mahdollista säätövaraa mikäli sille tulee tarvetta. Yleensä tälle on tarvetta etenkin valkotasapainon osalta, koska toisinaan automatiikka antaa virheelliset arvot ja kuva näyttää värien osalta luonnottomalta. Myöskään käsin en yleensä valkotasapainoa säädä kuvauspaikalla, joten jälkeenpäin tämän korjaaminen on todella iso hyöty. Myös JPEG-kuvista voi valkotasapainoa korjata, mutta monesti kuva ei näytä sen jälkeen yhtä hyvälle kuin jos valkotasapaino olisi korjattu RAW-kuvasta. JPEG-pakkaus hävittää aina kuvasta tietoa, jonka takia kuvien korjaaminen niistä on monesti huonommin toteutettavissa.

RAW-kuvista pystyy myös kaivamaan paljon enemmän yksityiskohtia myös kuvista, jotka on reilusti alivalottuneita. Samoin kuvasta kadonneet värisävyt on toisinaan mahdollista saada kaivettua kohtalaisen hyvällä menestyksellä takaisin.

Helsingin päärautatieasema kesäisenä yönä. Taivas on ylivalottunut ja kadottanut sävynsä alkuperäisessä kuvassa, muokatussa kuvassa värejä on vedetty hieman överistikin lisää ja pimeitä kohtia valoitettu lisää demonstraatiotarkoituksessa. Alkuperäinen kuva / Muokattu kuva

Lyhytelokuva: Kaiho

Katselinpa tässä jokunen tovi sitten PepriEno Productions tekemän lyhytelokuvan Kaiho. Käsikirjoituksen ja ohjauksen on tehnyt toverini Erno, mies joka kuulumisia voi lukea myös blogista 2171-munuaisten kuolema.

PepriEno Productions löytyy YouTubesta, Facebookista sekä myös Instagramista joten käykäähän tutustumassa!

Lyhytelokuva oli näkemisen arvoinen ja kannattaa varata parikymmentä minuuttia aikaa sen katsomiseen jossain välissä 🙂

Sekalaisia kuvia

Reissulta tuli palattua muutama päivä takaperin takaisin kotiin Helsinkiin. Reissu meni mukavasti ja kuvia tuli otettua viikon aikana todella paljon. Monet kuvat on otettu ristiäisistä ja hautajaisista, mutta enemmän kuvailin aivan muuten vain. Ainakin reissua varten hankittua kameraa tuli käytettyä!

Lisäilen lähiaikoina satunnaisin väliajoin tähän blogiin kuvia joita matkalta otin. Ensimmäisenä tähän postaukseen laitan sekalaisia kuvia joita otin mökillä ollessa.

Kaikki kuvasarjan kuvat on otettu Panasonic Lumix GX80:lla käyttäen 12-32 mm F/3.5-5.6 kittiputkea.

Perjantaipullo: Panimo Hiisi Pecko Brett IPA

Panimo Hiisi Pecko Brett IPA

Aloitetaanpa blogiin uusi kategoria, “Perjantaipullo”. Perjantaipullo-sarjan ideana on demota erilaisia olutlaatuja, ja miksei myöhemmin myös viinejä, viskejä ja muitakin.

Kaljaa vahvemmissa toki on rajoitteena se, että niitä ei viinejä lukuunottamatta koko pulloa yleensä pysty nauttimaan jos ei halua humalassa olla ja krapulaa hankkia. Erikoisesti ei ole mielihalua kumpaankaan, joten aloitetaan erilaisilla oluilla joita maistelen. Oluita pystyy kuitenkin sen yhden hilpaisemaan aika huoletta ilman että tarvitsee miettiä kuinka vahvaa sieltä matkaa tarttuu. Toki poikkeuksia on, mutta en tiedä onko Suomen Alkossa moisia hyllytavarana lainkaan.

Ensimmäisenä testiin tarttui Panimo Hiisi Pecko Brett IPA. Valmistajan sivuilta voi lukea juomasta tarkempaa tietoa, mutta kuvailen sitä tähän omin sanoin.

Lyhyesti arvioiden Hiisi-olut maistuu hyvälle. Se on tutun turvallinen IPA, jossa kuitenkin on hieman simamaista fiilistä. Se ei maistu erityisen vahvalle vaikka potkua siinä on 6,3 %. Maku on kohtalaisen pehmeä, mutta hieman väkevyyttä kuitenkin on maussa mukana. Kokeilemisen arvoinen olut johon en löydä mitään syytä miksi en ostaisi myös toisen kerran. Hintaa tälle on Alkossa 4,96 EUR, joten aivan halvimmasta päästä olut ei ole. Koska tällaisia oluita on tarkoitus nauttia joko hyvässä seurassa tai vähintäänkin hyvän musiikin kanssa eikä niinkään kiskoa kaksin käsin, ei yksittäisen pullon hinta tunnu mitenkään suhteettomalta.

Hiisi-oluen omalla sivulla oli annettu myös musiikkisuositus, Jamiroquain “A Funk Odyssey”. En tätä tullut valitettavasti kuunnelleeksi, joten en osaa sanoa sen toimivuudesta tämän IPA:n kanssa. Oma musiikillinen suositukseni tämän kanssa löytyy Finntrollin ja Alestormin suunnalta. Näitä teki mieleni kuunnella, ja erittäin hyvin ne toimivat tällaisen oluen kanssa.