Lyhyesti kokemuksia Huawei P10 -puhelimesta

Huawei P10 käynnistymässä ensimmäistä kertaa

Kuten kuukausikatsauksessa oli puhetta hajosi itselläni viime kuun loppuvaiheessa iPhone 6 Plus totaalisesti kesken normaalin käytön. Sen seurauksena lähdin tuolloin samana päivänä töiden jälkeen heti kauppaan ostamaan uutta puhelinta tilalle, mutta en kuitenkaan ostanut iPhonea sillä sellainen on tulossa itselleni pian työsuhde-etuna.

Alunperin lähdin hakemaan Motorolan Moto G5 Plussaa, eli joita nykyisin myydään Lenovon brändin alla. Kuitenkin Saunalahden kaupassa sitä ei ollut suoraan hyllytavarana ja koska puhelimelle oli tarvetta valitsin sitten Huawein P10:n puhtaasti Leican valmistaman optiikan takia.

En ole koskaan omistanut yhtään Leican kameraa, mutta joskus haluan sellaisenkin päästä omistamaan jotta tietäisi onko ruoho vihreämpää Leican linssin tuolla puolen. Kuitenkin hyvänä lämmittelynä pääsen ainakin kuvaamaan Leican optiikalla edes matkapuhelimella.

Ensimmäisenä täytyy mainita suoraan että olen ollut lähivuodet vain iPhone-puhelinten käyttäjä ja aikaisempi kokemukseni Androidista on vuosien takaa, muistaakseni 2010 omistin sellaisen. Silloin mielikuvani vahvistui että Android on yleisesti ottaen aivan hirveä käyttöjärjestelmä ja täynnä crapwarea, joten tästä täytyi ottaa selvää josko mielikuvani muuttuisi. Ja toisekseen, jos puhelin ei vain itseäni miellytä on paljon ihmisiä joita se miellyttää, joten puhelimen voin aina myydä poiskin tarpeen niin vaatiessa kunhan saan uuden puhelimen tilalle.

Maalaismaisemaa Huawei P10:n kameraa testaillen

Lyhyesti ottaen mielikuvani Androidista käyttöjärjestelmänä ei ole muuttunut muutaman käytetyn viikon jälkeen. Android on edelleenkin aivan hirveä amatöörimäiseltä räpellykseltä tuntuva kommunistien lelu jota käyttäessä tulee vain paha mieli ja itseni on käyttäjänä vaikeaa käsittää miksi ihmeessä se on niinkin suosittu kuin se on. Luultavasti vain vaihtoehtojen vähyyden vuoksi.

Käyttöjärjestelmässä löytyy aivan ihmeellisiä bugaamisia. Kerran puhelimen softanäppäimistö konahti siten, että näppäimistön tilalle tuli aina vain musta laatikko eikä näppimistö tullut takaisin ennen puhelimen uudelleenkäynnistämistä.

Välillä taas akkukesto on ollut aivan tasottoman huono. Heräsin kello viideltä aamulla ja ennen kello kahta oli akku aivan viimeisiään vetämässä, vaikka käyttö oli ollut kevyttä nettiselaamista ja muita vastaavia.

Toisinaan pyyhkäistessä näyttöä johonkin suuntaan on käyttöliittymään tullut jokin taikasauvan jälkeä muistuttava valintatyökalu. Välillä sitä ei tule, välillä tulee. Kosketuseleet eivät oikein aina vakuuta. Samoin toisinaan nopeasti sormella tökkiessä näyttöä on puhelin päättänytkin ottaa screeshotin näytöstä vaikka tavallisesti sen pitäisi ottaa vain jos jollain nivelelllä tökkää tjsp.

Veturi Neste Matin ja Liisan asemalla Lapinlahdella

Myös kuvagalleria bugailee toisinaan aivan ihmeellisesti. Toisinaan kun menen kuvagalleriaan katsomaan ottamiani kuvia, alkaa puhelin generoimaan thumbnaileja vasta siinä vaiheessa. Ja se kestää. Ja kestää. Ja kestää lisää. Niin kauan että muutama ärräpää pääsee jo pihalle. Ei hyvää päivää.

Kun olen nyt valittamisessa jo päässyt hyvään vauhtiin niin avaudutaan vielä puhelimen navigaattorista. Se on aivan tasottoman huono. Toki se on parempi kuin ei mitään, mutta silti se on jotain mistä saa mielensä pahoitettua. Sen puheopastukset antaa kaikkea muuta kuin järkeviä ilmaisuja.

Esimerkiksi eilen illalla/tänään aamuyöstä kun palasin kotiin reissusta kertoi puhelin “Jatka tiellä viisi tuhatta 103 kilometriä” (tai jokin vastaava). Tarkistettuani puhelimen näytöltä mitä siellä sanotaan, oli tien numero 510 ja matkaa ajettavana 3 kilometriä. Kuitenkin puhuessa se yhdisti numerot pötköön ja antoi aivan järjettömiä opastuksia. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Yleisesti ottaen tämä on navigaattorin rasittavin ominaisuus, sillä ääniopastukseen ei etäisyyksissä voi luottaa juuri lainkaan vaan asia on tarkistettava näytöltä jos haluaa tietää montako kilometriä matkaa pitää mennä eteenpäin.

Kerran ruuhka-aikaan ajaessani Vallilaan puhelin ilmoitti kesken reitin että “Nopeampia reittejä on saatavana, napsauta tästä jos haluat valita uuden reitin”. En valinnut sitä koska en halunnut alkaa säätämään mitään vaan mennä sitä reittiä minkä puhelin oli alussa antanut. Jostain syystä Android oli eri mieltä ja päätti laskea reitin uudelleen toista kautta. Huoh. Samoin kiertoliittymään tullessa navigaattori on joskus antanut neuvon poistua neljännestä liittymästä pois. Kuitenkin poismenoja on ollut vain kolme, eli käytännössä puhelin halusi että teen U-käännöksen takaisin.

Navigaattorin tapa ilmaista asioita on muutenkin kiehtova. Esimerkiksi “Jatka suoraan” on kätevä vinkki, mutta jos kaistoja on kolme ja jokainen niistä alkaa kaartumaan johonkin suuntaan, olisi kiva tietää mikä niistä on se mikä menee navigaattorin mielestä suoraan.

Ilta Lauttasaaressa kuvattuna Huawei P10:llä

Kuitenkin puhelimessa on myös jotain hyvääkin! Kamera. Pidän siitä. Se on hyvä, se tarjoaa monipuoliset asetuksien säätämiset, kuvat voi ottaa RAW-muotoisena JPG-kuvan kanssa ja manuaalisäädöt löytyy. Kamera on ehdottomasti tämän puhelimen parasta antia.

Kuten tästä tekstistä voi päätellä, en ole vieläkään Android-puhelinten ystävä. Kunhan saan iPhonen taas käyttööni voi olla että myyn tämän pois, tai sitten jätän sen lenkkikameraksi tai jotain muuta vastaavaa. Hyvä tätä on ollut kuitenkin käyttää sillä ainakin se sai muistamaan miksi olen valmis maksamaan iPhonesta enemmän rahaa kuin Android-puhelimista. Tämän kokemuksen jälkeen olen vakuuttunut siitä että vaikka iPhone maksaisi tuplasti enemmän, käytän mieluummin rahani siihen kuin Androidiin.

Katsellaan tilannetta parin vuoden päästä uudelleen josko Android kehittyisi vihdoin käytettäväksi käyttöjärjestelmäksi jota voisin suositella. Tällä hetkellä en tätä voi suositella muuta kuin kamerakäyttöön. Laitan jokin päivä enemmän P10:n kameralla otettuja kuvia blogiin nähtäväksi josta saa paremmin käsitystä tämän puhelimen kamerasta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *