Astiastoon täydennystä

Uusia olutlaseja perjantaipullo-postauksia varten

Kuten tästä blogista on voinut havaita, olen kirjoitellut perjantaisin ns. perjantaipullo-blogipostauksien sarjaa. Serkun kanssa viime kuun puolella tuli rupateltua aiheesta ja hän mainitsi että erilaisille oluille on olemassa erilaisia laseja joista ne nautitaan. Tottahan tuo mutta enpä ollut tuota tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. Asiaa kun miettii niin kyllähän baareissakin kun ottaa eri oluita ne saa erilaisista laseista, joten pitihän se itsekin sitten lähteä kaupungille etsimään josko erilaisia laseja löytyisi.

Stockmannilla oli useampia erilaisia ja omaksi onnekseni myös yksi paketti joka sisälsi blogipostauksen alussa näkyvät neljä erilaista olutlasia erilaisille oluttyypeille. Kaksi seuraavaa perjantaipullo-postausta on vielä kuvattu Iittalan olutlasissa, mutta jatkossa myöhemmin tulee myös näitä uusia olutlaseja käytettyä.

Uunivuoka tulevia kokkailukeskiviikkoja varten

Tässä kuussa blogissa alkaa myös uusi postaussarja, Kokkailukeskiviikko johon tulen postailemaan erilaisia kotona tekemiäni ruokia. Ensimmäinen aihepiirin postaus on tulossa huomenna, joten mikäli ruoanlaitto kiinnostaa niin kannattaa käydä kurkkaamassa mitä eksoottista olen onnistunut kehittämään.

Kirjoitin näitä Kokkailukeskiviikko-postauksia valmiiksi muutaman jo viime kuun puolella ja niitä kirjoitellessa tuli tunne että olisi tarvetta saada muutama uusi astia.

Ensimmäinen tarve oli kuvassa näkyvälle uunivuoalle. Kokkaillessa kotona tuli fiilis että jotain voisin laittaa myös uunissa, mutta koska kotonani ei ollut uunivuokaa en vielä sellaisia ruokia ole päässyt tekemään. Ehkä kuitenkin joku päivä, sillä enää se ei jää oikeanlaisen astian puutteesta kiinni.

Valkoinen lautanen. Astia jota olen kaivannut kun olen kirjoittanut huomenna alkavaa Kokkailukeskiviikko-blogipostauksien sarjaan tulevia tekstejä.

Toinen astia jota kovasti kaipasin oli siisti ja yksinkertainen valkoinen matala lautanen. Käytössäni on ollut iso vihreä lautanen, mutta siitä on jäänyt itselle vähän sellainen fiilis että se ei sovi monen ruoan kanssa sillä ruoan väri ei pääse oikeuksiinsa sen kanssa. Tiedän, päivä päivältä alkaa myös itsestäni tuntumaan että tämä blogi on muuttumassa Aleksin kermaperse-elitistiblogiksi missä litkin punaviiniä pikkusormi pystyssä samalla kun katselen ranskalaisia mustavalkoisia taide-elokuvia missä hipit hyppivät trikoissa samalla kun orkesteri soittaa taustalla klassista musiikkia… Noh, toivottavasti ei vielä ihan siihen mennä 😉

Esimerkiksi valkoinen lautanen sopii kuitenkin vihreää lautasta merkittävästi paremmin silloin kun laittaa kurkkua tai salaatinlehtiä annokseen. Vihreällä lautasella niiden väri ei tuo yhtä esteettisesti miellyttävää kokemusta kuin valkoinen lautanen, joten jotain jää vain puuttumaan. Ehkäpä annoksista saan jatkossa edustavamman näköisiä. Toki ei annokset maagisesti kauniimmiksi muutu, mutta ainakin ruoan värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Hommasin sitten auton

Uusi autoni, Toyota Corolla vm. 2002

Olin tässä viikonloppuna reissussa Lapinlahdella (Iisalmen läheisyydessä) häissä. Menin ensin junalla Lahteen josta enoni kyydillä sitten pääsin loppumatkan. Häät oli ja meni mutta huomasin että junia ei enää lauantaina kulkenut eikä bussejakaan olisi kulkenut enää kuin yksi joskus yöllä. Onneksi tätini mies sanoi että hänen kyydillä pääsen ensin Jämsään josta sitten seuraavana päivänä (eli eilen) takaisin Helsinkiin. Hyppäsin kyytiin ja matka Jämsään alkoi.

Matkan aikana tuli rupateltua niitä näitä kaikenlaista ja jossain vaiheessa tuli puheeksi autot. Totesin että jossain vaiheessa vielä itsekin haluaisin auton itselleni hommata jos järkihintaan tulee vastaan. Kuitenkin omassa autossa on myös etunsa vaikka Helsingissä asuukin – käytännössä pitkien matkojen kanssa ei tarvitse jäädä mietitmään kulkeeko junat/bussit, moneltako ja monellako vaihdolla. Samoin ei tarvitse miettiä josko pääsee jollain kyydillä asemalle jne. Tädin mies totesi että hänellä on se auto juuri myynnissä millä olimme parhaillaan menossa Jämsään, joten toki kyselin lisää. Lopulta tulin tulokseen että kyllähän sen ostan pois, joten nyt sitten on auto alla monen vuoden tauon jälkeen.

Corolla on pieni ja näppärän kokoinen kauppakassi

Eilen sitten aamulla lähdimme ennen seitsemää matkaan Jämsästä Nurmijärvelle serkkuni luo. Tädin mies ajoi moottoripyörällä ja itse tulin autolla perässä. Perillä sitten kävimme netissä tekemässä auton siirron nimiini ja samalla kävin ottamassa vakuutuksen. Onneksi oli hyvät bonukset vielä joten vakuutuksista ei aivan järjetöntä summaa lopulta tule vuodessa.

Kävimme myös Hyvinkään Motonetissä ostamassa autoon taustapeilin (koska entinen puuttui keskeltä). Samalla myös tarttui matkaan karvanopat, ratin päälle kuvioitu suoja, takatarra sekä Hello Kitty -raikastin, koska why not, auto oli muutenkin jo selkeästi ottanut vivahteita amisautoista – renkaat on matalaprofiilirenkaat, jälkeenpäin on vaihdettu hieman paremman kuuloiset kaiuttimet, vaihdekepin nuppi on vaihdettu erilaiseksi ja lisäksi on kojelaudan laitaan laitettu volttimittari. Entuudestaan jo löytyi jonkinsorttinen Wunderbaum takana, joten sinne sekaan nuo omat lisäykset mahtuivat.

Kerran amis, aina amis

Autolla on ajettu todella paljon, ajaessani pamahti 450.000 km täyteen. Kuitenkin auto oli katsastettu elokuun viimeisinä päivinä ja kaikki tuntuisi toimivan joten uskalsin sen ostaa pois kilometreistä huolimatta. Mukavan pirteän oloinen peli se oli vieläkin.

Ajettavuus tuntui mukavalta. Matka meni tasaisesti rullaillen ja matkalla ostamani Chisun ja Sannin levyt antoivat hyvän käsityksen auton äänentoiston toimivuudesta. Täysin riittävät peruskuunteluun. Se on hyvä, sillä pitkiä matkoja on paljon mukavampi ajaa jos matkalla voi kuunnella musiikkia ilman että korvat vuotaa verta huonosta äänentoistosta. Eipä siinä, ainahan se subbari olisi kiva lisä, mutta ei ehkä ole ensimmäisenä ostolistalle kuitenkaan menossa 😀

Kaikenkaikkiaan positiiviset ensituntumat autosta on. Vielä kun tällä alkavalla viikolla saan hommattua aluepysäköintitunnuksen niin saan Lauttasaareen jättää auton tien varteen ilman että tarvitsee kiekkoa aina mennä siirtelemään. Pitää hoitaa se mahdollisimman pian alta, koska kiekon siirtäminen monta kertaa päivässä ei ole ajatuksena sieltä houkuttelevimmasta päästä.

Karvanopat on must

Vaikka auto vaikuttaa amisautolta on mukava huomata että sitä on pidetty hyvin. Siitä ei tule kuvaa yleisestä kiertopalkinnosta vaan se on selvästi ollut jonkun käsissä joka on osannut ja halunnut pitää siitä huolta. Itse jatkan sillä linjalla ja tulipa auto käytettyä samantien myös autopesussa. Vaikka auto ei erityisen likainen ollut ennen ostoakaan toi pesu siihen silti uudemman auton fiilistä.

Laitetaan tähän loppuun vielä lisää kuvia eri puolilta autoa.

Ratin päällyksessä on kunnon amisauton tapaan liekkikuviot
Jälkiasennuksena lisätyt kaiutin sekä volttimittari

Vaihdekepin nuppi on vaihdettu jälkeenpäin jonkun aiemman omistajan toimesta
Mitäpä auto olisi ilman Hello Kitty -raikastinta?

Kokeilussa: Paulig Dark Roast

Pauligin Dark Roast myydään yleisesti markettikahvista poiketen hieman erilaisessa paketissa

Tulipa vaihteen vuoksi ostettua erilaista kahvia kuin normaalisti. Useasti ostan samaa kahvia kuin yleensä, mutta pientä vaihtelua niissä tulee aina toisinaan tehtyä.

Yksi hankala puoli kahvia ostettaessa joskus on se, että en muista jälkeenpäin oliko kahvi hyvää vai sellaista että parempi olla ostamatta heti toiseen kertaan. Näinpä siitä sitten sain ajatuksen että jos kirjoitan mausta blogiini niin pystyn itsekin lunttaamaan täältä kaupassa kahvia ostaessa oliko maku itselleni mieluisa vaiko ei.

Pauligin Dark Roast myydään 400 g pussissa ainakin Lauttasaaren Isokaaren varrella olevassa K-Marketissa, joten luultavasti sitä löytyy myös muistakin K-Marketeista. Hintaa paketilla oli 5,79 eur.

Paahdon aste on kohtalaisen tumma

Paketin takana olevan kuvauksen mukaan paahtoaste on 4/5 eli toisiksi tummin. Olen tätä nyt parina aamuna juonut, ja kummallakin kerralla on tullut sama kokemus. Kahvi on tummaa, mutta maun puolesta se ei ole kovin vahvaa tummaksi kahviksi. Voi olla että olen vain tottunut tummempiin kahveihin vähitellen joten maku ei ole siksi kovin tumma omaan makuuni. Kuitenkin jos suoraan hyppää Juhla Mokan maailmasta tähän niin on tässä selkeä makuero.

Omaan makuuni tämä on ihan juotava kahvi jota voi ostaa silloin tällöin, mutta ehkä hieman tummempaa makua olisin kaivannut enkä siksi tätä ensisijaiseksi kahviksi vielä vaihda.

Kahvipurujen väri on suhteellisen vaalea tummaksi kahviksi
Keitetty kahvi näyttää kuitenkin kohtalaisen tummalta purujen vaaleudesta huolimatta

Leffalauantai: Snow White and the Huntsman (Lumikki ja metsästäjä)

Snow White and the Huntsman elokuvan suomenkielinen DVD-kansi

Snow White and the Huntsman eli suomalaisittain Lumikki ja metsästäjä (IMDB) on vuonna 2012 julkaistu fantasiaa, draamaa, seikkailua ja toimintaa tarjoava elokuva. Elokuvan on ohjannut Rupert Sanders jonka viidestä elokuvaohjauksesta en olekaan muita nähnyt.

Elokuvan Lumikkia esittää Twilightistäkin tuttu Kristen Stewart. Metsästäjän roolissa nähdään Chris Hemsworth joka tunnetaan mm. elokuvista Thor, The Avengers jne. ja pahaa äitipuolta esitää Charlize Theron joka on aikaisemmin nähty mm. Hancockissa.

Lumikin roolissa nähdään Twilightistä tuttu Kristen Stewart

Koska kyseessä on Lumikki-tarina on arvattavaa että tarina nojaa kevyesti vanhaan satuun jonka moni tuntee Disneyn piirretyistä tai Grimmin veljesten versiosta. Tässä filmatisoinnissa Lumikin isä on kuningas jonka vaimo on kuollut. Hän tapaa myöhemmin naisen joka on niin kaunis että kuningas päättää ottaa hänet heti uudeksi vaimokseen (mukavan mutkatonta toimintaa). Häitä vietetään ja pian sen jälkeen kuningas pääseekin manan maille vaimonsa murhaamana.

Lumikki kasvaa ja kaunistuu vankeudessa ja kuningatar (eli paha äitipuoli) jatkaa kyselyään että ken on kaikkein kaunein. Kuinka ollakaan Lumikkihan se tietenkin on, joten kuningatar päättää pistää Lumikin kylmäksi. Lumikki pääsee pakoon ja myöhemmin monen mutkan kautta hän tulee lopulta ottamaan valtakuntansa takaisin.

Pahalla äitipuolella on mieltymys pätkiä väkeä hengiltä

Elokuvassa nähdän monia sadusta tuttuja elementtejä – siinä on mukana Lumikki, kääpiöt, paha äitipuoli, omenan puraisu ja siihen kuoleminen sekä kuolleista herääminen rakkaan ensisuudelman jälkeen. Siihen on kuitenkin lisätty paljon myös uusia elementtejä joten täysin ennalta-arvattavaa kaavaa ei noudateta alusta loppuun saakka.

Pidin itse tästäkin elokuvasta. Siinä oli tarpeeksi paljon toimintaa ja sopivasti myös fantasiaa. Elokuva on monin paikoin tummanpuhuva ja ehkä hieman synkkäkin, mutta mukaan oli saatu ujutettua myös tunnelmallisesti kevyempiä kohtauksia, esim. kohtaus jossa Lumikki kävelee vihreässä metsässä aamuauringon aikaan ja näkee siellä luonnon kauneutta ja elämää. Visuaalisesti pidin erityisesti tästä kohtauksesta, vaikkakin se on kohtaus josta voin helposti kuvitella monen pitävän sitä liian lapsellisena ja kliseisenä elokuvan muihin kohtauksiin nähden.

Arvosana: 8/10 (IMDB 6,1/10)

Perjantaipullo: Weihenstephaner Vitus Weizenbock

Weihenstephaner Vitus Weizenbock, 0.5 l

Perjantaipullona tällä viikolla on Weihenstephaner Vitus Weizenbock vehnäolut. Potkua juomassa on 7,7 % ja sitä myydään Alkoissa 0,5 litran lasipulloissa. Hintaa oluella oli 4,49 eur joista tietenkin 10 snt on pullopanttia.

Oluen tuoksu on mieto eikä se herättänyt mitään sen suurempia tuntemuksia. Lasiin kaadettaessa vaahtoavuus on suurta ja kestää kohtalaisen kauan ennen vähenemistä joten tuopin täyttiminen ottaa siis oman aikansa. Väriltään olut on vaalea, 11.9 EBC.

Alkoholitilavuuden vuoksi odotin oluen olevan vahvan makuista, mutta yllätyksekseni havaitsin maun olevan aivan uskomattoman pehmeä ja hedelmäinen. Tämä jos mikä on erittäin hyvän makuinen olut. Jos tätä et ole vielä maistanut, maista ihmeessä. Suosittelen.

Musiikkina tämän kanssa tuli kuunneltua rennon kevyttä poljentoa. Musiikkisuositukseksi annan tämän kyytipojaksi The Speakeasy Threen “When I get low, I get high” sekä Christina Brancon E Às Vezes Dou Por Mim.