Kokeilussa: Bowers & Wilkins 704 s2

Bowers & Wilkins 704 S2 -sarjan kaiuttimet saapuivat vihdoin ennen muuttoa. Matto on kuvassa häiritsevän vinossa suhteessa televisiotasoon mutta koetetaan elää asian kanssa.

Noin kuukausi takaperin kävin paikallisessa HifiStudiossa kuuntelemassa Bowers & Wilkins 704 S2 -sarjan kaiuttimia. Koekuuntelun perusteella kaiuttimet vaikuttivat asiallisilta joten laitoin ne silloin tilaukseen. Valitettavasti sattui käymään niin että kaiuttimia ei ollutkaan maahantuojalla varastossa (ainakaan tuota väriä) joten monta viikkoa sain odotella tuotteiden saapumista.

Sopivasti sitten kaiuttimet saapuivat ennen muuttoa joten pääsin vielä fiilistelemään ja testaamaan miltä kaiuttimet kuulostavat tässä asunnossa. Tästä on etua että kaiuttimet kerkesi tulemaan tänne asunnolle eikä vasta uudelle, sillä on helpompaa hahmottaa edellisten kaiuttimien ja näiden välisiä eroja kun huone on sama, etäisyys on sama ja tietää miltä kutakuinkin edelliset kaiuttimet ovat kuulostaneet.

Aikaisemmat kaiuttimeni ovat olleet Bowers & Wilkins DM603 S3 -sarjaa joten saman valmistajan kaiuttimilla matka musiikin maailmoihin jatkuu yhä.

Pohjaan tuli kiinnittää manuaalisesti tämä levy. Onneksi ei sentään ollut vaikeustasoa IKEA.

Kaiuttimet tulivat eilen illalla kahdeksan aikaan kotiin kannettuna josta sitten tietenkin aivan ensimmäisenä otin paketit auki ja värkkäsin kaiuttimien pohjaan tulevat levyt kiinni mukana tulleilla osilla. Jonkin aikaa kyllä sain ihmetellä ohjeita kun kuva oli niin penteleen pieni että ei oikein ollut varmaa kumpia ruuveja kuvassa käytetään mutta onneksi vaihtoehtoja oli niin vähän että kauaa ei asiaa tarvinnut ihmetellä.

Mukana tuli myös kumisia tossuja ja teräviä piikkejä jotka enemmän ihmetytti. Miksi ihmeessä haluaisin pistää terävät piikit lattiaan jos mukana tulee myös kumiset tossut? En tiedä enkä täyteen varmuuteen päässyt joten pistin ne kumiset tossut mukaan. Ehkä ne on mietitty erilaista lattiaa ajatellen.

Kun kaiuttimet olivat purettu paketista oli aika laittaa vahvistimesta kaiutinkaapelit kiinni. Se ei tietenkään sitten suoraan mennyt paikalleen sillä vahvistimesta ulos lähtee itselläni johdot joissa on päädyissä banaaniplugit. Uusissa kaiuttimissa piti ensin ruuvata auki takaa paikat joihin johdot tulevat, irroittaa pieni muovilärpäke joka estää banaaniplugin paikalleen menemisen ja sen jälkeen sitten pyöritellä se takaisin. Tätä onneksi en joutunut ihmettelemään koska olen aikaisemminkin useammastakin laitteesta irroitellut näitä suojamuoveja jotka estävät banaaniliittimen sisäänmenon.

Huonekorjain näyttää että huoneessa on korjaustarpeita

Kun kaikki oli lähes valmiina kuuntelua varten tarvittiin enää huonekorjaimen pöristelyt jotta kaiuttimet soivat mahdollisimman optimaalisesti huoneessani. Huonekorjaimena käytössäni on DSpeakerin Anti-Mode 2.0 Dual Core jonka käyttö on mukavan yksinkertaista. Loin uuden profiilin ja pistin kalibroinnin päälle ja hipsin toiseen huoneeseen keittelemään kahveeta odotellessa.

Huonekorjain pöristelee bassoja eri taajuuksilla varmaankin noin 10 minuuttia joten sinä aikana kerkesin sopivasti valmistautumaan kahvilla tulevaan kuuntelusessioon.

Testilevy 1: Nightwish – Oceanborn

Nightwishin Oceanborn on The Ultimate Testilevy aina kun uutta hifilaitteistoa tulee hankittua

Kuten lähes poikkeuksetta aina kun hankin uutta hifi-laitteistoa (kuulokkeita, vahvistimia, daceja jne) tulee niitä testattua Nightwish-yhtyeen Oceanborn-albumilla. Niinpä tälläkin kertaa. Levy sisään, kännykkä äänettömälle ja pois läheltäni, tabletit ja kaikki muutkin häiriötekijät pois läheisyydestä ja äänettömälle ja levyä kuuntelemaan.

Mikäli levy ei ole tuttu niin tämä levy edustaa tyylillisesti jonkinsorttista melodista oopperametallia. Oceanborn on vanha levy sillä se on julkaistu jo vuonna 1998. Levyä on tullut luukutettua jo nuoruusvuosinani joten oli erittäin mukavaa löytää yhä uudelleen tästä levystä uusia vivahteita joita en ole aikaisemmin kuullut!

Uusilla kaiuttimilla ensimmäiset asiat joita panin merkille oli vokaalien tuplauksia sellaisissa kohdissa joissa en ole niitä aikaisemmin erottanut. Myös muita uusia ääniä erottui selkeästi ja levyn hiljaiset hetket toivat tyhjän tilan tunnun läsnäolon eri tavalla kuin olen aikaisemmin havainnut. Panin merkille myös sen että vaikka bassotoisto näissä ei taida mennä edes yhtä alas kuin edellisissä kaiuttimissani oli bassokuvioita silti jotenkin paljon selkeämmin bongattavissa ilman että niitä edes yritti bongailla. Myös kitaroinneista välittyi erilainen fiilis, jotenkin kitarariffien sulavat vaihdot loivat paikoitellen hypnoottisen tuntuista vivahdetta.

Tässä versiossa Oceanbornista on mukana myös bonusraitoja joissa on kolme livevetoa. Liveversioissa live-vedon tunnelma välittyi jotenkin eri tavalla kuin edellisillä kaiuttimilla ja oli helpompaa aistia keikan tunnelatausta.

Yleisesti ottaen lupaavalta vaikuttava kokemus. Kaiuttimista erottuu kokonaisuutena tasapainoisen tuntuinen ja samalla todella erotteleva äänimaailma.

Testilevy 2: Katy Perry – MTV Unplugged

Rentoa ja svengaavaa Katy Perryn Unpluggedia oli vuorossa heti seuraavaksi

Koska ensimmäinen testilevy oli metallia oli hyvä seuraavaksi testilevyksi ottaa jotain aivan muuta. Koska oli jo myöhäinen ilta oli luontevaa kaivaa hyllystä seuraavaksi sointiin jotain kevyttä kamaa.

Levyksi valikoitui Katy Perryn MTV Unplugged vuodelta 2009. Mikäli tämä ei ole tuttu levy on kyseessä levy missä Katy Perry vetää vanhoja tuttuja biisejään kevyemmällä tatsilla. Levyltä löytyy mm. “I kissed a girl” sekä “You’re so gay”.

Kuuntelukokemuksesta panin merkille että läsnäolon tuntu on vahva. Katyn vokaalit hengittävät raikkaasti ja kappaleissa mukana olevaa pirtsakkaa svengin tatsia ei tarvitse kauaa houkutella esiin. Levy menee tossun alle. Pidin myös miten mukavalta bassojen soundit kuulostivat. Erottelevuus oli hyvä, soittajien sijainteja oli helpompaa bongailla ja kokonaisuus on siis sanalla sanoen rennon svengaava. Levy on miellyttävän kuuloinen niin kappaleiltaan kuin soundiltaan.

Testilevy 3: Lissie – My wild west

Lissien My Wild West edusti kuuntelusession uudempien levyjen osastoa

Kolmas levy tuli vielä yöllä kuunneltua joten jatkoin kevyellä linjalla. Viime vuonna (eli 2016) ilmestynyt Lissien My Wild West albumi sai vuoronsa seuraavaksi.

Levy on tyyliltään jotain indie rockia jossa on countrymäisiä vivahteita. Se ei tarkoita kuitenkaan mitään hipsteriulinaa heinähattu päässä junttien keskellä vaan hyvällä maulla toteutettua kevyttä tunnelmallista maalailua josta syntyy itselleni hieman haikea kesän kaipuun fiilis.

Uusilla kaiuttimilla levyn rento hengittävä tila pääsee hyvin esiin. Instrumentit erottuvat selkeästi ja yleisesti erottelevuudesta kertoo myös se että tästäkin levystä löysin laulumelodioita joita en aiemmin tiennyt siellä edes olevan. Kokonaisuutena paikoitellen jopa kohtalaisen minimalistinen äänimaailma saa kaikessa aistikkuudessaan uusia ulottuvuuksia. Kaiuttimet toimivat siis sangen hyvin tällaisen musiikin kanssa!

Testilevy 4: Indica – Akvaario

Aamu alkoi Akvaariolla

Kaiuttimien testaaminen levyillä jatkui tänään aamulla. Ensimmäiseksi levyksi aamulla löysi tiensä Indica-yhtyeen Akvaario. Indica on niitä bändejä joita olen kuunnellut yhtyeen ensimmäisestä levystä saakka ja Akvaario on Indican uusin levy joka on julkaistu vuonna 2014.

Musiikilliselta tyyliltään Akvaario on jotain kevyttä rockia vaikkakin mukana leyllä on muutama pianoa ja laulua sisältävä selkeästi kepeämpi ralli.

Kuten aikaisemmissa testilevyissä myös tässä panin merkille vokaaleiden ja muun äänimaailman erotteluun. Soundit on selkeämmin irti toisistaan ja ne löytävän paremmin oman paikkaansa. On helpompaa hahmottaa instrumenttien sijainnit äänikuvassa. Panin merkille myös rumpujen ja bassojen napakkuuteen ja myös tältä levyltä löysin uusia ääniä joita en ole aikaisemmin edes tiennyt siellä olevan.

Pidin siitä miten äänikuvasta Jonsun vokaalit saavat aivan uutta tatsia ja hänen oma persoonallinen tyyli pääsee hyvin erottumaan edukseen. Mainiota settiä siis tämänkin levyn osalta.

Testilevy 5: Kotiteollisuus – Iankaikkinen

Iankaikkinen on edelleen oma suosikkini Kotiteollisuuden levyistä

Seuraavana levysoittimeen löysi tiensä suomalaisen heavy metallin ja/tai raskaan rockin sanansaattaja Kotiteollisuus. Albumiksi valikoitui Iankaikkinen sillä se on Kotiteollisuuden tuotannosta itselleni suosikkilevy. Tämäkin levy on vanha sillä se on julkaistu jo vuonna 2006.

Kuuntelusession aikana löysin tästäkin levystä uusia puolia. Siellä on enemmän vokaalituplauksia kuin tiesin siellä olevan ja tulipa pieniä instrumenttiosuuksiakin bongattua aivan eri tavalla. Niitä en löytänyt paljoa, mutta kuitenkin pieniä uusia soundeja havaitsin.

Kitaroiden rouhea äänimaailma toimi näilläkin kaiuttimilla ja levy rokkasi yhä vain. Myös erityisesti kappaleessa Tuonelan koivut oli soundillisesti erilaista tuntumaa kuin mitä olen huomannut. Toki muukin levy kuulosti erilaiselta kuin aiemmilla kaiuttimilla, mutta jotenkin tässä kappaleessa oli enemmän havaittavia eroja. Ehkä se oli hengittävämpi tai jotain muuta, en ole täysin varma. Kuitenkin sen verran eroa oli että sen panin merkille kuunnellessa.

Testilevy 6: Dark Tranquillity – Haven

Melodödön klassikko, Dark Tranquillityn Haven

Kuudenneksi testilevyksi pistin pyörimään levyn jota olen vuosien mittaan myös kuunnellut paljon, eli Dark Tranquillity -yhtyeen Haven vuodelta 2000. Mikäli bändi tai levy ei ole tuttu edustaa tämä levy melodista death metallia jota myös “Göteborg”-soundina on kutsuttu.

Tässä levyssä panin merkille kuinka paljon bassokuviot erottuvat ilman että niitä edes yritän bongailla. En tarkoita sitä että ne pomppaisivat epätasapainoisella tavalla esiin liian kovalla tai häiritsevästi, vaan sitä että ne erottuvat sieltä omana osanaan selkeämmin kuin aiemmin. Myös pieniä eroja panin merkille vokaaleissa, lähinnä efektien osalta – vaikkakin vain yhdessä kappaleessa taisin panna merkille miten pitkään tila jää tuntumaan, mutta kuitenkin jotain uutta ja erilaista erottui.

Levyltä löytyi myös pieniä uusia melodiakulkuja joita en ole aiemmin kuullut joten tämänkin levyn erottelevuus on parempi. Kuitenkin se tärkein eli levyn rokkaavuus ei siitä kärsi, vaan levy potkii yhä edelleen kuin kung fu -sankari öisellä snägärillä.

Testilevy 7: Britney Spears – Femme Fatale

Britney Spears ja Femme Fatale edustaa vähemmän salaista pahettani (hyvettäni!)

Seitsemäntenä testilevynä ja tällä kertaa viimeisenä testilevynä tätä blogipostausta ajatellen toimi Britney Spearsin levy Femme Fatale. Femme Fatale on Spearsin seitsemäs albumi ja se on julkaistu jo vuonna 2011. Mikäli Britney Spearsin tuotanto ei ole tuttua niin mainittakoon että tämä levy ei edusta enää ns. purkkapoppia vaan tämä on jo musiikillisesti jotain dancepoppia jossa selkeästi elektronisia vivahteita.

Britney Spearsin levyä ei vain voinut jättää pois testilevyistä, sillä Britney Spears on artisti jonka levyn olen ensimmäisenä CD-levynä ostanut. Ostin aikoinaan Joensuun Anttilasta levyn Oops! …I did it again ja kyllähän tuo sama levy löytyy vielä itseltäni levyhyllystä. Hieno levy kaikin puolin, mutta tämänkertaiseksi testilevyksi kuitenkin päätyi Femme Fatale jotta saan erilaista soundimaailmaa testata. Samoin Femme Fatalelta löytyy yksi parhaista Britney Spearsin biiseistä ikinä, eli päätösraita Criminal.

Tässä levyssä on paljon pientä kilkettä ja maustetta mukana ja oli mukavaa bongailla niitä kaiutinkuuntelun kautta eri puolilta äänimaailmaa. Soundit ovat monipuoliset ja ne tulevat hyvin esiin näillä kaiuttimilla. Levyllä olevia vokaalituplauksia erotti paljon selkeämmin kuin aiemmin ja levyn alataajuuksien napakkuudet erottui yllättävänkin hyvin siihen nähden että kaiuttimet ei ole mitkään bassojumputukseen ensisijaisesti parhaimmat vaihtoehdot. Kuitenkin alapääsoundeja löytyy tarpeeksi jotta niillä pääsee tunnelmaan.

Tämä levy on niitä missä voi heittää silmät kiinni, antaa rytmin viedä, jorata täysillä mukana kovaan ääneen laulaen ja voi antaa mielensä vaeltaa Ibizan yökerhojen maailmaan. Aivan loistava levy joka pääsee erinomaisesti oikeuksiinsa näillä kaiuttimilla. Toimii!

Loppupäätelmät

Kokovertailun vuoksi 704 S2 vieressään DM 603 S3

Päivän kuuntelun perusteella Bowers & Wilkins 704 S2 on kaiutin jota voin suositella. Verrattuna aikaisempaan Bowers & Wilkins DM603 S3 -sarjan kaiuttimiin on ero selkeä. Vaikka edellisissä kaiuttimissakaan ei ollut mitään vikaa ja niillä musiikin kuuntelu on nautinto, on silti 704 S2:ssa sitä vielä selkeästi lisää.

Pidän myös kaiuttimien ulkonäöstä. Näihin tuli mukana etusuojat, mutta koska kaiuttimet näyttävät kauniilta ilman niitäkin en niitä ole vielä edes koettanut paikalleen pistää.

Kaikista kuuntelemistani levyistä + YouTubesta kuunnellessa biisejä ensimmäisenä nousee mieleen erona erottelevuus. Äänimailmasta löytyy uusia ulottuvuuksia joita siellä ei edes tiennyt olevan ilman että liikutaan edes “Kuulenko vai luulenko” -hifistelyn alueen lähimaastoissa. Soittajat erottuvat paremmin omilla paikoillaan, pienet mausteet joita levyihin on laitettu löytävät tiensä kuulijan korviin ja rento ja hengittävä äänimaailma on kaikinpuolin miellyttävää kuulla.

Alussa korva vaatii hieman tottumista kuten uusissa kaiuttimissa aina, mutta kun korva on päässyt mukaan uuteen äänimaailman ulottuvuuteen ei enää sen jälkeen kaipuuta entiseen ole. Rokki soi ja hymyn virne vääntyy kasvoille kun biisit lähtevät viemään kuulijaansa irti tämän maailman rajoitteista kohden äänimaailman Nirvanaa, sitä tilaa missä on jäljellä vain minä ja musiikki.

Suosittelen vähintäänkin kuuntelemaan josko soundit miellyttävät myös omaa korvaa. Kaiuttimia voi tilata ainakin HifiStudiolta tai muista hifiliikkeistä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *