Ruokapaikat: Indreni

Butter Chicken -ateria

Tämänkertaisena ruokapaikkana on Vantaan Koivukylässä sijaitseva nepalilainen ravintola Indreni. Indreni löytyy osoitteesta Hakopolku 2 eli se on LIDListä tien toisella puolella aivan Sani-pubin läheisyydessä.

Asiointi oli helppoa ja suoraviivaista. Menin tiskille, sanoin että haluan syödä täällä, valitsin mitä haluan syödä ja menin istumaan pöytään. Pian tarjoilija toi jo kannullisen vettä ja kaatoi sitä lasiin sekä hetken sen jälkeen myös pöytään tuli aterian kanssa tilaamani olut.

Ateriavalikoima Indrenissä oli perinteinen nepalilaisten ruokapaikkojen valikoima. Kanaruokia oli useita, mutta myös lammas- ja kalaruokiakin olisi ollut tarjolla monipuolisesti. Tarkemmin ravintolan valikoimaa voi katsoa Pizza-Onlinen sivuilta sillä ravintolalla ei tätä kirjoittaessa vaikuttanut olevan omaa nettisivua.

Myös tällainen tuotiin ennen ateriaa

Ennen aterian saapumista pöytään tuotiin myös yläpuolella kuvassa näkyvä lärpäke jonka nimeä en valitettavasti tiedä. Kuitenkin tämä on hyvin yleinen nepalilaisissa ravintoloissa ja mukavasti se täälläkin kuului ateriaan mukaan.

Satuin menemään paikalle pahaan ruuhka-aikaan joten ruokaa jouduin odottamaan kohtalaisen kauan. Varsinaisesti ravintolassa ei ollut kuin yksi pöytäseurue syömässä mutta kuljettaja vei tilauksia hyvin monia annoksia sinä aikana kun itse odotin ruokaani. Mukava oli odotellessa tietää että ainakin paikan ruoat ovat kohtalaisen suosittuja joten tuskin odotettavissa oli järin huonoa ateriaa.

Kun ateria tuli pöytään ja pääsin syömään tilaamaani Butter Chicken -ateriaa oli helppoa ymmärtää miksi kauppa käy. Ruoka oli normaalia hyvää ja toimivaa nepalilaista ruokaa josta ei löytynyt mitään valittamista. Maku oli hyvä niin riisissä kuin lihassakin, annoskoko oli tolkullinen ja aterian kokonaisuus ruoan puolesta oli kaikilta osiltaan toimiva.

Paikka on sisältä kohtalaisen pieni

Ainoat miinuspuolet annan paikalle sen viihtyisyydestä. Paikka ei ole sisältä mitenkään järin tilava eikä se ole myöskään omaan makuuni kovin tunnelmallinen tai viihtyisä. Tällaisenaan sisustus tuo mieleen hieman pikaruokalan jossa tarkoitus on käydä vain vetämässä sapuskat naamaan ja lähteä takaisin baanalle joka sinänsä on sääli sillä ateriansa osalta ravintola voittaa sen ulkoisen olemuksen luomat mielikuvat.

Kuitenkin paikasta jäi positiiviset kokemukset ja on ilahduttavaa huomata että Koivukylässä löytyy kelvollinen nepalilainen ravintola. Ateriahinnat pyörivät tämänkaltaisten ravintoloiden normaalissa tasossa eli keskimäärin noin 15 euron hujakoilla. Tämä annos oli 14,90 eur.

Myös palvelu oli Indrenissä hyvää ja ystävällistä joten on luultavaa että tulen käymään täällä vielä toisenkin kerran mikäli nepalilaista ruokaa tekee mieli syödä.

Kokkailukeskiviikko: Lihaisa kesäkurpitsavuoka

Valmis annos kasvisten kanssa

Tämänkertaisen kokkailukeskiviikon ruokana on lihaisa kesäkurpitsavuoka. Käytännössä se siis tarkoittaa lihan pannulla kärventämistä ja heittämistä uuniin kesäkurpitsan kanssa. Pistin sekaan myös paprikaa jotta vuokaan saa useampaa kasvista ja sitä kautta hieman monipuolisuutta kehiin.

Aterian kokkailu alkoi perinteiseen tyyliin eli pannu kaapista levylle/tasolle, jotain luikastetta jotta liha ei köntsähdä kiinni ja levy päälle. Pistin itse jotain öljyä mitä vielä kaapissa oli mutta en tiedä huomaisinko mitään eroa vaikka olisin käyttänyt voita. Lihaksi valikoitui minuuttisuikaleet joita kärvennetään ainoastaan muutamia minuutteja pannulla jonka jälkeen ne ovat jo syömäkelpoisia.

Lihat valmistumassa pannulla

Tässä vaiheessa kun pannulle oli pistetty lihat lämpenemään oli hyvä aika heittää uuni jo lämpenemään. Uunin lämpötilaksi pistin 225 astetta.

Lihojen valmistumista ja uunin lämpenemistä odotellessa viipaloin valmiiksi kesäkurpitsan haluamani kokoisiksi paloiksi ja siihen kyytipojaksi pilkoin mukaan myös yhden ison paprikan. Yksi kokonainen kesäkurpitsa ja yksi iso paprika olivat sopiva annos omaan uunivuokaani sillä tilaa piti jäädä myös lihasuikaleille.

Ateria menossa uuniin

Kun kesäkurpitsa ja paprika olivat vuoassa oli lihasuikaleetkin jo kuitakuinkin tolkullisen näköisessä kunnossa. Heivasin paistuneet lihasuikaleet sitten kasvisten seuraksi ja laitoin vuoan uuniin.

Uunissa ruokaa tuli pidettyä 40 minuuttia joten tässä vaiheessa oli hyvää aikaa katsoa elokuvaa odotellessa. Pistin puhelimeen hälytyksen sillä ilman sitä ruoka olisi varmaan unohtunut uuniin pidemmäksikin ajaksi. Netistä bongaamani 40 minuutin uunissaoloaika oli varsin passeli sillä siinä ajassa kesäkurpitsat olivat jo pehmentyneet mukavaksi syödä.

Valmis annos vuoassa

Kun otin ruoan pois uunista niin vasta siinä vaiheessa tuli leikattua kurkkua ja tomaatteja lautasen reunalle ja pistettyä raejuustoa siihen sivuun. Sinä aikana ruoka kerkeää hieman jo jäähtyä ja sitä pääsee sopivasti syömään ilman että polttaa kitaansa omaa malttamattomuuttaan.

Kokonaisuutena tämä oli mukavan maukas ja helppo kotiruoka eli sellainen että täytynee tehdä toisenkin kerran ja laittaa lisäksi vielä useampia erilaisia kasviksia ja koettaa minkälainen kombinaatio toimisi parhaiten. Kaikessa primitiivisyydessäänkin kahdella kasviksella ja lihalla sai jo maukkaan aterian.

Kokeilussa: Zoegas skånerost -kahvi

Papuja myydään kohtalaisen kokoisessa pussissa

Tovi on taas vierähtänyt kun olen ostanut uutta ja erilaista kahvia jota itse pääsisi jauhamaan kahvimyllyllä mutta kaupasta tarttui matkaan tovi sitten Zoégas Skånerost -kahvipapuja.

Kavhi on ainakin Verkkokaupan sivujen mukaan ruotsalainen kahviklassikko vuodelta 1918. Koska en vielä itse silloin ollut syntynyt en toki tiedon paikkaansapitävyydestä voi mennä takuuseen mutta uskon että asia on näin.

Rusinoita? Jäniksen papanoita? Ei vaineskaan vaan kahvia papuina!

Zoégast Skånerostista tulee kuvauksissa usein vastaan termi vahva, mutta ainakin omaan makuuni tämä ei edusta järin vahvaa kahvia. Se on kyllä maukas, aromikas ja hyvätuoksuinen kahvi jota siemailee erittäin mieluusti, mutta vahvuutensa osalta tämä on kohtalaisen mieto mikäli puruja ei jauha kaikkein hienoimmaksi mitä myllystä irti lähtee. Maku on miellyttävän pehmeä.

Makunsa puolesta ainakin maidon kanssa nautittuna kyseessä on varsin kelpo kahvi jota kannattaa testata mikäli tummemmista kahveista nauttii.

Kuvia Koivukylästä, osa 4

Asuintoloni toisesta suunnasta kuvattuna

Kävin joitain päiviä takaperin pyöriskelemässä lähialueita kameran kanssa joten pistänpä tänne lisää kuvia Koivukylän suuralueesta eli osa kuvista on Koivukylästä ja osa Rekolan tai Havukosken puolelta. Kuvat ei varsinaisesti mitään kovin taiteellisia kuvia ole eikä pyri olemaan, lähinnä niillä on tarkoitus näyttää minkä näköistä seutua täältä löytyy aivan kävelymatkan päässä kotoa.

Noin puolen kilometrin päässä asunnolta
Jou jou ja räppikäsi heiluun! Raggarit on sotkeneet paikkoja.
Kauempana näkyvien kerrostalojen läheisyydessä on myös oma kotini
Rekolan Kino joka ei valitettavasti ole enää käytössä
Tässä vaiheessa tuli etäinen Lieksa-fiilis itselleni
If they don’t let you say it, you must spray it – täälläkin on ollut vandaalit vauhdissa
Tuttu ja turvallinen juna-asema – tosin turvallisuudesta en menisi niinkään takuuseen

Leffalauantai: Skyline

Alienia turpaan

Skyline (IMDB) on vuonna 2010 ilmestynyt scifi trilleri. Sen on ohjannut Colin Strause ja Greg Strause jotka kumpikin on enemmän niittänyt mainetta elokuvien tehostepuolella kuin ohjaajan roolissa. Pääosissa nähdään Eric Balfour, Scottie Thompson ja Donald Faison.

Jarrod (Eric Balfour) lähtee naisystävänsä Elainen (Scottie Thompson) kanssa Jarrodin vanhan ystävän Terryn (Donald Faison) luo hänen syntymäpäiville. Terry elää hieman leveämpää elämää omine kattohuoneistoineen ja Ferrareineen ja hän koettaakin houkutella myös Jarrodia muuttamaan samoihin maisemiin jotta hän voisi tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Elaine ei tästä ehdotuksesta ole kovin innostunut ja kaiken muun lisäksi selviää että hänellä on pullat uunissa joten isompia muutoksia elämään on tulossa jo muutenkin.

Bileillan yönä sattuu ja tapahtuu kuitenkin kummia sillä ulkoa alkaa kajastamaan mystistä sinistä valoa. Alussa ihmiset luulevat että aamu on jo tullut mutta pian selviääkin että tuo sininen valo on lähtösin avaruuden asukkaista. Valo on houkutteleva ja se saa ihmiset kävelemään sitä päin ja sitä myötä se vie ihmisen mennessään alieneiden matkaan. Bileet muuttuvat lopulta selviytymistarinaksi sillä alieneiden invaasio on käynnissä täydellä voimalla.

Elaine (Scottie Thompson) ja Jarrod (Eric Balfour)

Vaikka visuaalisesti Skyline oli mukavaa katsottavaa oli se kokonaisuutena suhteellisen vaisu esitys. Sen juoni on tylsä eikä siihen pääse uppoutumaan oikein missään vaiheessa. Pääosien roolihahmot ovat tasapaksuja eikä niihin saa tuntumaa ja lisäksi välillä sekaan tulee satunnaisia tyyppejä hetkeksi mukaan pyörimään kunnes kuolema kerää lapsensa elon viljapellolta autuaammille aroille. Muutamat sivuosassa olleet henkilöt aiheuttivat vain enemmän hämmennystä mistä ja miksi he nyt tulivat tarinaan mukaan pyörimään.

Skyline jättää katsojalle avoimia kysymyksiä joka hyvin tehdyssä elokuvassa olisi hyvä merkki mutta keskinkertaisessa se on kaikkea muuta. Erona on se että hyvin tehdyssä elokuvassa juoni on rakennettu herättämään katsojalle kysymyksiä kun taas huonossa elokuvassa ne kysymykset syntyvät katsojalle siitä että on unohdettu kirjoittaa olennaisia asioita mukaan juoneen ja katsoja joutuu arvailemaan että miten asiat liittyvät toisiinsa.

Alienit osasivat lentää

Tässä elokuvassa kysymyksiä heräsi siitä että mistä alienit tulivat ja miksi – oliko heillä jokin suurempi visio taustalla? Kun alienit heittivät sinistä valoa miksi se aiheutti jonkinlaista ihottumaa kokijalle mutta se välillä hävisi ja välillä tuli taas takaisin. Oliko sillä jokin muu tarkoitus kuin olla tarkoitus itsessään, olisiko se aiheuttanut ihmisen muuntumisen alieniksi? Mistä alienit havaitsivat että ihmiset olivat rakennuksessa, kuka oli se ihme tyyppi joka tuli tarinan aikana kuvioihin mukaan ja miksi hänen käytös olis sellaista kuin se oli. Nämä ja monet muut kysymykset olivat sellaisia joista tuli mielikuva että tarinan taustoja ei ole avattu tarpeeksi jotta juoneen saisi kosketuspintaa.

Oli tässä kuitenkin hyvätkin hetkensä ja se on kokonaisuutena kuitenkin katsottavaa tasoa. Jos haluaa nähdä visuaalisesti mukavan näköisen elokuvan jossa ei tarvitse liikoja miettiä jotta tarinassa pysyisi silti mukana on tämä ihan keskinkertaista tasoa. Musiikit sitä vastoin oli poikkeuksellisen hyvät ja niitä oli mukava kuunnella kaiken räiskimisen seassa.

Kokonaisuutena Skyline on keskinkertainen elokuva jota en kovin helpolla suosittele. Kyllähän sen katsoi mutta ei tätä aivan hetkeen mielellään toista kertaa katso.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 4,4/10)