Perjantaipullo: Lapin Kulta A

Tuttu ja turvallinen Lapin Kulta löytyy vihdoin myös nelosena kaupasta

Tämänviikkoisena perjantaipullona nähdään jälleen tölkki mutta pitkästä aikaa vaihteen vuoksi nelosolutta. Lapin Kulta on varmasti jokaiselle suomalaiselle oluen nauttijalle tuttu juoma ja tuskinpa kovin montaa suomalaista löytyy joka ei tietäisi Lapin Kultaa eli tuttavallisemmin Lapparia vaikka olutta ei nauttisi lainkaan.

Lapin Kultaa on myyty suomalaisissa kaupoissa jo kymmeniä vuosia ja onpa Lapin Kulta A-oluena Wikipedian mukaan voittanut kultaa Brysselin kansainvälisissä olutkilpailuissa vuonna 1963. Olutta valmistaa Hartwall.

Lapin Kulta on tyypiltään lager, vahvuutta siinä on 5,2 % ja sen väriarvo on 11 EBC. Hartwallin omalla sivulla lasipullossa myytävä 5,2 % vahvuinen versio on merkitty katkeroidensa osalta 21 EBU mutta Alkon sivuilla taas tölkkiversion katkerot on ilmoitettu 16 EBU. En sitten tiedä onko lasipullossa myytävän ja tölkissä toimitetun tavaran välillä tämän suhteen eroa vai onko kummassa jommassa nettisivussa vain väärä tieto.

Lasiin kaadettaessa olut kuohuaa kauniisti ja hillitysti eikä vaahto kovin kauaa lasissa viihdy. Koostumukseltaan vaahto on kohtalaisen hattaramaista eikä se maistu juuri miltään. Tuoksu oluessa on mieto eikä sitä oikein tahdo erottaa mutta tarkemmin kun sitä etsii niin sieltä se kuitenkin löytyy. Kaikkiaan siis hyvin kepeätuoksuinen olut.

Suutuntuma on suhteellisen mieto ja hieman vetinen, jopa yllättävänkin laiha nelosolueksi. Maussa on ainoastaan aavistuksen verran kirpeyttä.

Varsinaisesti Lapin Kullan nelonen ei ole aivan parhaimmistoon kuuluva olutnautinnoksi hienostuneeseen siemailuun mutta se on silti erittäin passeli olut ruoan kanssa nautittuna, pelisessioihin tai vaikkapa kyytipojaksi makkaranpaistoreissuille. Perustoimiva lager jota tulen jatkossakin ostamaan aina satunnaiseen nautintaan.

Musiikiksi tämän kanssa sopi hyvin ainakin Charon – Little Angel sekä Entwine – The Strife.

Ruokapaikat: Musta Härkä

Chicken Curry -annos

Tämänkertainen ruokapaikkatesti sijoittuu Helsingin Vallilassa Mäkelänkatu 52:ssa sijaitsevaan Musta Härkä -ravintolaan. Ravintola toimii lisäksi yökerhona, sporttibaarina ja sivujen mukaan sieltä löytyy myös karaokea. Tarkemmin tietoa löydät sivulta www.mustaharka.fi.

Täytyy myöntää että ravintolaa katsoessa ulkoa käsin ei siitä syntynyt vakuuttavaa kuvaa tasokkaasta ravintolasta vaan lähinnä kapakasta jossa siinä sivussa silloin tällöin pyöräytellään sapuskaa jos joku sellaista rohkenee ottaa, mutta ei onneksi ollut koiraa karvoihin katsominen tälläkään kertaa sillä ravintolan lounas oli todella laadukas.

En tiennyt miten tilaaminen täällä tapahtuu joten menin tiskille kysymään onko siellä ruokaa siihen aikaan saatavana sillä en ollut varma onko kyseessä vain lounasruokala vai myös muuta ruokaa tarjoileva paikka. Myyjä neuvoi istumaan pöytään ja toi menun. Katselin sieltä sopivan aterian ja valinnakseni tuli Chicken Curry. Sen lisäksi ostin myös ravintolan nimellä myytävää Black bull -olutta jota valitettavasti en ole missään kaupassa törmännyt erillistä testiä varten.

Riisi ja kana tuotiin asianmukaisesti omissa astioissaan. Kuvasta puuttuu vielä hetki kuvan ottamisen jälkeen tuodut naan-leivät.

Ruokaa ei joutunut kauaa odottamaan, tosin tähän voi vaikuttaa että siihen aikaan kun paikalla kävin suoraan töiden jälkeen ei asiakkaita ollut kuin muutama oluella istumassa. Ateria tuotiin omissa astioissaan joista sitten sai annostella aterian lautaselle oman mieltymyksen mukaan. Vähän kuvan ottamisen jälkeen myös naan-leipä ja kastike tuotiin pöytään ja ruokailu pääsi alkuun.

Maku ruoassa oli erinomainen. Ilahduin siitä kuinka hyvin ruokaan oli osattu laittaa mausteita sillä ateria oli mausteinen ja nenä aukesi ilman että syntyi vaikutelmaa tulisesta ruoasta. Tämä ruoka ei ollut listalla myöskään tuliseksi merkitty joten jos on herkkä mausteisille annoksille kannattaa varautua siihen että suomalaisittain makua löytyy kuitenkin kohtalaisesti. Itselleni tämä oli pelkästään positiivinen yllätys mutta mikäli et ole vahvasti maustettujen annosten ystävä on hyvä ehkä koettaa jotain toista annosta. Annoskoko oli kookas mutta silti sellainen että sen pystyi syömään kokonaan ilman että joutui jättämään kesken.

Sisältä Musta Härkä -ravintola on viihtyisä ja tunnelmallinen

Monet ateriahinnat pääruoissa ravintolan puolella pyörivät noin 15 euron hujakoilla joten hintatasonsa osalta pyöritään keskiverron ravintolaruoan hinnoissa. Oma annokseni maksoi 14,50 eur ja laadukas ja hyvä olut irtosi 7 eurolla.

Palvelu paikassa oli hyvää ja ystävällistä eikä ravintolan sisustus ja tunnelmakaan jättänyt moitteelle sijaa. Mielikuva joka ulkoa käsin paikasta syntyi oli onneksi täysin väärä ja Musta Härkä oli kokemuksena erittäin hyvä ja positiivinen, siis sellainen että käyn täällä mielellään vielä toisenkin kerran.

Kokkailukeskiviikko: Napolitan pata

Napolitanpataa ja kasviksia

Tämänkertainen ruoka on kaupan pussiruokana myytävä versio Napolitan padasta. Spoilerina voin kertoa mausta suoraan sen verran että enpä erottanut mausta miten tämä eroaa italian padasta, mutta tulipahan testattua. Kaupasta ruokatarvikkeita ostaessa sattui tällainen tulemaan vastaan ja ajattelin jotta tuotahan voisi testata. Pidän kuitenkin kaupan italian padasta joten sama se on koettaa myös muita pussiruokavariaatioita.

Kokkailu alkoi taas perinteiseen tyyliin eli pannu lämpenemään, öljyä pannulle ja sipulia pilkkomaan odotellessa. Monet sanovat että sipulia pilkkoessa tulee helposti itku silmään, mutta tähän on onneksi pro tip miten sen voi välttää – älä ota sitä vain liian henkilökohtaisesti.

Cut my life into pieces / this is my last resort!

Sipulien pilkkomisen jälkeen se tietenkin viskataan pannulle kärventymään ja heitetään mukaan sekaan seuraan hilpeään myös paketillinen jauhelihaa. Oma valinta oli luomu naudanjauheliha joka toimii hyvin tällaisessa ruoassa. Eipä siinä tuskin kaupasta edes löytyy sellaista jauhelihaa jolla ei tästä saisi syömäkelpoista evästä.

Vettä on hyvä aika kiehauttaa noin seitsemän desiä tässä vaiheessa ja kun vesi kiehuu voikin heittää sekaan napolitan pata -pussin sisällön.

Jauheliha ja sipuli on hyvä kombinaatio

Muiden eväiden valmistuessa pannulla ja kattilassa on sopivasti aikaa viipaloida kurkut ja tomaatit valmiiksi jos sellaisia haluaa ruokansa kanssa tarjoilla. Suositeltavaa on syödä kasviksia jokaisen aterian kanssa joten mikäli se on mahdollista kannattaa niitä muistaa pistää lautaselle.

Viipaloinnin jälkeen on sitten aika asetella kaikki muutkin lautaselle tulevat ainekset mukaan, omassa tapauksessani raejuusto ja ananas joita heitin lautaselle mukaan.

Kasviksia on hyvä syödä

Tämäkin ruoka oli hyvä ja toimiva kotiruoka, helppoa, maukasta edullista ja täyttävää eikä tämän kanssa kovin pahasti voi epäonnistua jos ei kärvennä ateriaa kattilassa pohjaan. Siksi on tietenkin hyvä muistaa aina välillä käydä hieman edes hämmentämässä kattilaa.

Kokonaisuutena toimiva perusruoka josta riittää moneksi päiväksi syömistä.

Sauna tuli testattua

Taloyhtiön sauna

Viikonloppuna lauantaina oli itselläni saunavuoro ja tällä kertaa muistin jopa mennä sinne paikalle. Ensimmäistä kertaa kun saunavuoro olisi ollut tammikuun ensimmäisenä lauantaina olin unohtanut koko saunavuoron olemassaolon ja saunomiset jäi saunomatta. Eipä siinä onneksi vahinkoa tullut ja jos jostain syystä tulikin tuli se otettua takaisin heti seuraavalla kerralla. Laitoin myös kännykkään muistutuksen siltä varuilta että illan mittaan olisin onnistunut unohtamaan koko asian ja jäänyt jumittamaan jonkun pelin pariin. Kuten monesti muulloinkin muistutuksen laitettua asian muistaa kuitenkin ilmankin ja niin tälläkin kertaa.

Otin pesutiloihin mukaan myös kameran jotta saan räpsittyä kuvia blogiin minkä näköiset saunatilat täällä on. Oma vuoroni on lauantaisin kello 21:00 – 22.00 ja se onkin illan viimeinen vuoro joten kiirettä ainakaan ei tarvitse pitää.

Pukuhuone

Pukuhuoneen tilat olivat isot ja niissä on tilaa missä pyöriä ja myös suihkutilat on sitä kokoluokkaa jotta sen voisi kuvitella olevan suunniteltu isommillekin väkimäärille. Kuitenkin varsinaisen saunan koko yllätti pienuudellaan. Saunaan mahtuu inhimillisesti luultavastikin kaksi ja jos tiivistää niin saattaa siinä kolmekin mahtua saunomaan, mutta mistään hehtaarihallista ei voi kyllä puhua. Ehkä saunan suunnittelija on halunnut että siellä ei kukaan innostu pelaamaan klonkkua ja tehnyt siitä sen vuoksi pienemmän.

Löylyä saunassa ainakin piisasi sillä asteita oli mittarissa 80 ja kuumuus sen mukainen. Isommassa saunassa 80 astetta on vielä asiallinen mutta tässä kokoluokassa se vaatii itselläni kyllä hieman totuttelua. Kyllä siellä kuitenkin pystyi saunomaan mutta ei sinne asumaan halunnut jäädä eikä vettä tullut viskottua aivan järjetöntä määrää.

Suihkutila on kohtalaisen suuri

Kuvassa ei erotu suihkun paikkaa, mutta käytännössä se on yllä olevassa kuvassa heti oikealla puolella kun huoneen sisälle astuu. Suihkuja on vain yksi joka tuntuu sinänsä mielenkiintoiselta ratkaisulta ottaen huomioon kuinka suuri tila olisi ollut käytettävissä. Ehkä tässä on takana jotain suurempaa logiikkaa jota en vain ymmärrä.

Hyvä homma että saunavuoro tuli otettua, ehkäpä tästä saan tehtyä itselleni kätevän viikottaisen rutiinin jonka mukaan on näppärä pyörittää arkeaan.

Peliarvostelu: Call of Duty: Infinite Warfare (Xbox One X)

Paikat remonttiin

Call of Duty: Infinite Warfare on ensimmäisen persoonan kuvakulmasta kuvattu ammuntapeli (eli FPS) vuodelta 2016. Sen on kehittänyt useammasta vanhemmastakin Call of Duty -pelistä tutuksi tullut jenkkiläinen pelitalo Infinity Ward ja sen on julkaissut Infinity Wardin emoyhtiö Activion. Infinity Warfare on saatavana PC:lle, Xbox Onelle sekä Playstation 4:lle joista alustavalintana itselläni oli postauksen otsikon mukaisesti Xbox One X.

Vaikka olin pelannut tämän pelin läpi aikaisemmin jo kaksi kertaa eri vaikeusasteilla oli hyvä aika ottaa peli kolmannen kerran käsittelyyn sillä Infinite Warfare on saanut päivityksen Xbox One X -pelikonsolille. Päivitys toi peliin natiivin 4K-resoluution Xbox One X -konsolin omistajien iloksi.

Tasapaksu tarinaa

Ampuako vai ei, kas siinä pulma

Tarina sijoittuu tulevaisuuteen jossa UNSAn erikoisjoukot lähetetään salaiseen aseiden tutkimuslaitokseen tutkimaan SDF:n hyökkäystä ja pelastamaan salaisen aseen prototyyppi. Kuitenkin asiat ei mene putkeen ja pahan puolen amiraali Kotch teloituttaa paikalle saapuneita sotilaita. Kotchille tullaan tietenkin antamaan ajan mittaan opetus että tällaista toimintaa ei erikoisemmin arvosteta. Siinä sivussa sitten estetään isompia tuhoja eikä henkilövahingoilta vältytä edes sankareiden puolella.

Kolmannella pelikerrallakaan tämän pelin juoni ei sytyttänyt millään muotoa. Se oli ja meni kaiken muun ohessa eikä siitä saanut oikein minkäänlaista kosketuspintaa. Pelimaailman ihmiset ovat geneerisiä pulliaisia eikä niihin synny tunnesidettä ja pelin mielenkiintoisimmaksi hahmoksi itselleni muodostui robotti E3N eli tuttavallisemmin “Ethan”.

Se mikä tarinassa hävitään voitetaan muualla

Anarkistit on tainneet tuikata autoja taas tulille

Onneksi tämäkin Call of Duty ammentaa voimansa aivan muista lähteistä kuin eeppisestä tarinankerronnasta. Sen vahvuudet löytyvät allekirjoittaneelle sen mainiosta pelattavuudesta ja upeasta visuaalisesta tyylistä. Kontrollit on toteutettu hyvin eikä niistä löydä moitteen sijaa ja pelin nopeatempoisuus imaisee helposti mukaansa. Se on mukavan suoraviivaista räimettä jollaisen pariin on mukavaa heittäytyä aivoja nollatakseen.

Aikaisemmilla pelikerroilla olen pelannut tämän ensin vaikeustasolla Normal, seuraavalla kerralla vaikeusasteella Hardened ja nyt vihdoin viimein vaikeustasolla Veteran. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun pelaan mitään konsoliräiskintäpeliä Veteran-vaikeustasolla loppuun ja täytyy myöntää että yllätyin kuinka inhimillisesti tämä oli läpi pelattavissa myös sillä. Muutamia junnauskohtia lukuunottamatta Veteran-vaikeusaste antoi sopivan paljon haastetta käymättä kuitenkaan rasittavaksi. Se pakotti itseni muuttamaan pelityyliäni erilaiseksi mutta kokemus oli hyvä sillä sitä kautta jouduin enemmän hyödyntämään kentästä löytyviä avusteita kuten kranaatit ja robottien hakkerointi omaan käyttöön.

Avaruudessa on elämää

Visuaalinen puoli Infinite Warfaressa teki itseeni vaikutuksen jo Xbox One S:llä pelatessa ja Xbox One X -päivityksen myötä tullut 4K-päivitys laittoi vielä hieman lisää pökköä pesään. Ilahduttavasti 4K-päivitys ei aiheuttanut missään vaiheessa peliä kuitenkaan konsolille köhimistä joten päivitys tuntui loppuun asti viimeistellyltä.

Toimiva peli

Infinite Warfaren asevalikoima on kohtalaisen monipuolinen ja se tarjoaa mahdollisuuden tehtävän alussa aseen jonkinmoiseen kustomointiin. Vihollisia löytyy niin ihmisiä kuin robottejakin joista etenkin isommat robotit ovat tappavan tehokkaita vihollisina. Onneksi vihollisten variaatioiden määrä on silti mukavan maltillinen eikä siis jokaisen vihollisen kohdalla joudu miettimään erilaista taktiikkaa kuinka sen saa siirrettyä manan maille.

Kuumat paikat

Kentät on tarpeeksi vaihtelevia mutta missään vaiheessa ei tullut vaihtelevuuden vuoksi pelattavuuteen rikkonaista tunnelmaa. Erilaiset taistelut maan pinnalla ja avaruudessa tuovat hyvää vaihtelua eikä tylsä juoni pääse latistamaan tekemisen meininkiä.

Kokonaisuutena Infinite Warfare on hyvä ja toimiva peli jota on miellyttävä pelata.

Arvosana: 8/10