Perjantaipullo: St. Olaf Pale Ale

St. Olaf Pale Ale

Tämänviikkoisena perjantaipullona on Mustan Virran panimon St. Olaf pale ale jota myydään Alkojen lisäksi myös hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Alkoholitilavuus on 4,5 % ja katkeroita on 28.0 EBU. Oluen tyyppi on nimen mukaisesti pale ale. Oluesta löytää lisää tietoa Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua pullosta nousee esiin erinomainen, greippimäinen tuoksu joka lasiin kaadettuakin vielä tuoksuu täyteläisen hedelmäiselle. Olut ei vaahtoa lasiin kaadettaessa juuri lainkaan vaikka suhteellisen rivakalla vauhdilla pullon lasiin tyhjensinkin. Hieman enemmän olisi vaahtoavaisuutta saanut omaan makuuni olla.

Maku on miellyttävän kirpeä ja raikas. Maku on hieman hämäävä sillä makunsa puolesta olisin erehtynyt luulemaan tätä vahvemmaksikin olueksi kuin mitä se on. Jälkimaku on myös miellyttää ja sellainen että se saa halun ottaa toinenkin kulaus.

Yleisesti ottaen tämä olut ei ole kovin paljoa saanut kehuja netissä mutta omaan makuuni tämä toimi poikkeuksellisen hyvin ja tämä oli yksi parhaista löydöistä kolmosoluiden saralla pieneen hetkeen.

Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Arkona – Liki Bessmertnykh Bogov sekä Meinhir – Hildebrandslied.

Kuukausikatsaus helmikuuhun

Elämää pleksin toisella puolen

Kuukausi vaihtui mutta minä en, joten on aika tehdä lyhyt kuukausikatsaus tuttuun tapaan. Eiliselle en vielä kerennyt tätä kirjoittamaan muiden kiireiden vuoksi enkä kerennyt kokkailukeskiviikkoakaan kirjoittamaan, mutta kirjoittelen edes tämän kuukausikatsauksen nyt 🙂

Helmikuu jäi jo historian havinaan. Kuukausi oli monessa suhteessa hyvinkin pitkälti tavallinen ilman sen suurempia ihmeitä. Töissä tuli käytyä, kavereita nähtyä ja jonkin verran oli aikaa myös pelailla.

Paino on yhä junnaillut samoissa lukemissa kuin kaksi viimeistä kuukautta, kilon sisällä on keskimääräinen paino pysynyt. Viime kuukauden painon keskiarvo oli 99,45 kg kun tammikuussa se oli 98,84 kg. Käytännössä aika yksi ja sama sillä jos keskipaino pysyy kilon sisällä niin sen nousu tai lasku ei ole merkittävää – ellei toki joka kuukausi ole kiloa lisää keskipainossa. Kuitenkin yleisesti hoikistumista on tapahtunut vartalon mitoissa ja farkut mahtuvat paremmin jalkaan joten kokonaisuutena hyvällä mallilla on sen suhteen.

Helmikuu oli ensimmäinen kerta kun tuli soiteltua ja lauleskeltua useamman kymmenen ihmisen edessä. Työpaikan yläkerroksen tupareissa tuli soitettua työporukan bändin kanssa ja yksi biisi tuli itsekin laulettua. Oli ihan mukava että sen verran kehtaamista löytyi että sai itseään niskasta kiinni ja uskaltautui mennä esiintymään. Kehitys kehittyy.

Kevyttä nörttäilyäkin tuli hieman harrastettua

Viime kuun puolella tuli myös hieman Raspberry Pi:n kanssa väkerrettyä. Ajatuksena oli vääntää Pi:stä retropelikonsoli mutta ohjaimen kanssa oli jotain ongelmia ja se jäi vielä vaiheeseen. Joskohan sitä tässä kuussa löytyisi ylimääräistä aikaa ja intoa viritellä Pistä kotiin seinälle jonkinlaista Info TV:tä tai sitten tuota Retro Pietä. Saapa nähdä!

Helmikuussa sain pelattua loppuun kaksi peliä, Tomb Raider: Underworldin sekä Wolfenstein II: The New Colossusin. Muuten pelaaminen oli aika vähäistä. Kuitenkin kahdesti tuli pidettyä pelailuiltaa kavereiden kanssa, yhden kerran parin kaverin kanssa ilta istuttiin ja pelailtiin ja eilen serkkupojan kanssa muutaman tunnin pelisessiot otettiin. Pelaaminen porukalla on kyllä mukavaa viihdettä etenkin kun samalta sohvalta pelailee.

Kolme kirjaa kerkesin myös lukemaan joista kahdesta olenkin jo tänne arvostelut kirjoittanut eli Helmi Kekkosen Vieraat (arvostelu) sekä Jouni Hynysen Kadonnutta tavaraa etsimässä (arvostelu). Kolmantena teoksena luin Paulo Coelhon teoksen Alkemisti josta arvostelu luultavasti tulee ensi viikolla tai sunnuntaina, riippuen miten kerkeän kirjoittamaan.

WLAN-purkkia tuli vaihdettua paremman signaalin toivossa. Turha toivo oli se.

Viime kuun nörttäilyihin lukeutui myös enemmän tai vähemmän hermojensa koetteleminen pätkivän langattoman verkon kanssa, pitkän verkkokaapelin virittely makuuhuoneeseen asti, havainnointi siitä että verkkoboksini verkon nopeus on vain 10/100 kaapelillakin ja sen jälkeen tietokoneen heivaaminen makuuhuoneesta kokonaan pois. Ei kärsivällisyys riittänyt katsella pätkivää langatonta verkkoa makuuhoneessa.

Ongelmia oli mm. musiikin toistamisessa, tiedostojen kopioinnissa olohuoneessa olevilta koneilta makuuhuoneeseen jne. Verkon nopeus vaihteli aivan järjettömästi ja aina välillä droppaili niin paljon että koko netti pätkäsi ja musiikin toisto stoppasi. En jaksa sellaista katsella joten tähän hätään heivasin kaiken elektroniikan makuuhuoneestani pois lukuunottamatta CD-soitinta, DACia ja kaiuttimia. Pitää jossain vaiheessa viritellä kotiin gigabitin verkko joka huoneeseen mutta se vaatii hieman aikaa ja taloudellisia investointeja ja ennen kaikkea suunnittelua joten se odottaa vielä tovin.

Koska makuuhuoneen verkossa oli paljon ongelmia tuli kone ja konsolit heivattua tässä vaiheessa pois makuuhuoneesta. Yksi syy tähän muutokseen oli myös se että saan kaverilta lähiaikoina ylimääräisen leveämmän sängyn joten valmistauduin jo siihen vaihtamalla huonejärjestystä sen mukaiseksi.

Makuuhuone meni järjestykseltään uuteen uskoon

Virittelin sängyn yllä olevan kuvan mukaisesti keskelle huonetta ja varasin tilaa että leveämpi sänky tulee mahtumaan. Nykyinen sänkyni on Joensuun Torikadulla asumisesta asti kulkenut mukana vaikka sänky ei ole mikään erityisen mukava ollut edes. Olen harteiltani hieman leveä tuohon sänkyyn eli kädet eivät mahdu kunnolla vierelle selällään makaillessa mutta eipä ole vain tullut aikaiseksi saatua vaihtaa sänkyä. Kaverilla sattui olemaan ylimääräinen joten jos mitään ongelmia ei tule pitäisi sen lähipäivinä/viikkoina varmaankin kulkeutua tänne.

Pidän oikeastaan aika paljon myös tuosta että makuuhuoneessa ei ole liiallisesti elektroniikkaa sillä tällöin makuuhuoneen ainoaksi funktioksi jää nukkuminen ja musiikin kuuntelu kuulokkeilla ja/tai unille mennessä kaiuttimilla.

Makuuhuoneen elektroniikan pois heivaamiseen liittyy myös viime kuun puolella unirytmin järkeistäminen. Nyt lähes jokaisena päivänä lopetan jo yhdeksältä elektroniikan räpeltämisen eli pistän kännykän äänettömälle ja pois näkyvistä, en katso leffoja, pelaa pelejä tai mitään missä käytän näytöllisiä laitteita. Tietenkin yksittäisiä poikkeuspäiviä on tullut tehtyä (eli esim. peli-illat) mutta pääsääntöisesti olen noudattanut tuollaista sääntöä. Muutos on ollut merkittävä sillä nyt unta on kerennyt saada lähes joka yö 8 tuntia ja yleinen vireys on hyvä. Täytynee siis jatkaa tällä linjalla ja seurata pidemmän aikaa miltä muutos tuntuu 🙂

Kaiken kaikkiaan helmikuu oli siis hyvä kuukausi ja hyvillä mielin voi suunnata katseensa alkaneeseen kuukauteen. Hyvää alkanutta kuukautta!