Leffalauantai: My Super Ex-Girlfriend

Uma Thurman on supersankari Jenny Johnson joka myös G-tyttönä tunnetaan

My Super Ex-Girlfriend (IMDB) on romanttinen komedia vuodelta 2006. Elokuvan on ohjannut Ivan Reitman ja sen pääosissa nähdään Uma Thurman, Luke Wilson, Eddie Izzard ja Anna Faris.

Tarinassa tavallinen mies tutustuu hieman omalaatuiselta vaikuttavaan naiseen joka paljastuukin supervoimia omaavaksi G-tytöksi, supersankariksi joka on monet kerrat tullut auttamaan poliiseja ja kaupunkilaisia ongelmien ilmetessä. Harmillista kyllä supersankarillakin on huonot puolensa jotka luovat haasteita parisuhteeseen.

Kun Matt (Luke Wilson) laittaa suhteen tauolle saa havaita että hieman henkisesti epävarma ja mustasukkainen supersankari on monin verroin pahempi kuin vain pelkkä tavallinen mielipuoli exä.

Hannah (Anna Faris) ja Matt (Luke Wilson)

Mattin onneksi G-tytöllä on myös arkkivihollinen Professori Bedlam (Eddie Izzard) joka on vihdoin saanut selvitettyä kuinka supervoimat voidaan eliminoida ja tehdä G-tytöstä jälleen tavallinen nainen. Matt päättää liittoutua professorin kanssa yhteen ja he tekevät juonen jolla G-tyttö saadaan ansaan ja hänestä saadaan imettyä supervoimat pois. Kaikki ei kuitenkaan mene kuten aikomus on ja hieman yllättäviäkin käänteitä saadaan tarinaan mukaan.

Pohjimmiltaan My Super Ex-Girlfriend on tuttua ja turvallista romanttista komediaa ilman mitään suuria yllätyksiä. Mikäli rennon kepeät humoristisia piirteitä sisältävät romanttiset komediat supersankari-vivahteilla iskee lainkaan on tämä toimiva valinta sillä se ei yllätä eikä se myöskään petä. Se on hyväntuulinen vaikkakin perinteisen kliseinen rakkaustarina missä todellisen rakkauden löytää vasta virheiden jälkeen.

G-tytön arkkivihollinen Professori Bedlam (Eddie Izzard)

Elokuvan tuotannollisesta puolesta ei löydä mitään ihmeellistä sanottavaa, näyttelytyö on ammattimaista ja kokonaisuus on teknisestikin tuttua ja turvallista Hollywood-laatua.

Mikäli romanttiset komediat iskee lainkaan on tämä omassa genressään varsin mukava elokuva. Mikäli lajityyppi ei muuten iske ei tästä varmastikaan sen enempää irti saa kuin muista saman tyylilajin elokuvista – tosin Anna Faris on jo itsessään hyvä syy katsoa tämä elokuva.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,1/10)

Perjantaipullo: König Ludwig Dunkel

König Ludwig Dunkel

Tämänkertaiseksi perjantaipulloksi valikoitui König Ludwig Dunkel joka on tyyliltään tummaa lageria ja jonka valmistajana on saksalainen panimo König Ludwig Schlossbrauerei Kaltenberg. Oluen alkoholitilavuus on 5,1 %, väriarvo 54,4 EBC ja katkerot 22,0 EBU. Olutta myydään hyvin varustelluissa perusmarketeissa.

Olut on tuoksultaan lähes huomaamaton niin pullostaan kuin lasista. Pidempään tuoksua esiin houkutellessa tuoksun lasista kyllä löytää mutta varsin mietona ja mitäänsanomattomana. Vaahtoavuutta ei myöskään ole juuri nimeksikään joten aika railakkaalla vauhdilla pullon sisällön voi viskata tuoppiinsa.

Suutuntuma on pehmeä ja siitä ei erota juurikaan alkoholin makua. Maku on kokonaisuutena hieman omaperäinen ja siitä tulee lähestulkoonsa fiilis siitä että kiskoisi Coca Colaa josta on hapot karannut jo hyvä tovi sitten. Miellyttävää makua oluesta kuitenkin löytää kun sitä aikansa suussa pitää ja aromit pääsevät esiin. Samoin hetken suussa pitämisen jälkeen myös jälkimaku jää tuntumaan hetkeksi suuhun positiivisella tapaa.

Vaikka olut onkin ihan mukiinmenevä ja juomakelpoinen on se silti sellainen että ei tästä mitään omaa suosikkiani kyllä tule. Tällaisenaan nautittuna maku on turhan vetinen ja laimea ja jättää fiiliksen että ruoan kanssa tämä voisi toimia paljon paremmin.

Musiikiksi tämän kanssa sopi mm. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Rajaton rakkaus tai Sinaya – Buried by Terror.

Kokkailukeskiviikko: Kasviksia ja tofua pannulla

Ateria valmiina

Suura suosiota (…eli ainakin yksi lukija!) saanut Kokkailukeskiviikko on tänään taas linjoilla. Muutamat viikot on vierähtänyt ilman että olisin koettanut mitään erilaista kokkailua laittaa mutta vihdoin tänään sain illalliseksi laitettua itselleni uudenlaista ateriaa josta voin blogata.

Aterialla ei ole sen suurempaa nimeä joten tyydyn tylsästi vain luettelemaan mitä siihen tuli mätettyä. Valmis ateria koostui paprikasta, ananaksesta, tofusta, tonnikalasta sekä sulatejuustosta jonka päällä oli kuivattua minttua. Tämän lisäksi lautaselle tuli laitettua raakaa kurkkua sekä raejuustoa.

Operaatio ruoanlaitto alkoi nälän tunteella joten asia vaati tilanteen korjaamista. Pistin pannun levylle, heitin margariinia pannulle ja pilkoin sekaan paprikaa. Paprikan pilkottua viskasin ne pannulle lämpenemään ja tartuin tofuun ja aloin viipaloimaan.

Tu es tofu? Nej nej nej! Tu es foutu!

Hieman tofua pilkottua viskoin sen pannulle paprikan seuraksi jotta sille ei tulisi niin yksinäinen ja orpo olo. Näiden pannulla lämmetessä viskasin ananaspurkillisen sisällön mukaan seuraan hilpeään ja puoli purkillista tonnikalaa sinne samaan seurueeseen. Tämän jälkeen kaivoin jääkaapista vielä sulatejuustoa ja heitin siitä pienen köntsän pannulle lämpenemään ja sulamaan.

Fiilispohjalla aikaa arvioiden jotain viitisen minuuttia sulatejuuston pannulle viskaamisen jälkeen otin pannun pois levyltä ja annostelin ruoan lautaselle. Odotellessa aterian valmistumista olin kerennyt viipaloida hieman kurkkua lautasen reunalle ja samalla olin viskannut kuvassa näkyvät raejuustot.

Viimeisenä ateriaan tuli pinnalle murennettua kuivattuja mintunlehtiä joita kaverini toi kylässä käydessään. Minttu toimi ihan mukavasti annoksessa antamassa lisämakua.

Aterian ainekset pannulla

Kokonaisuutena ateria maistui hyvälle ja ainekset olivat toimiva kombinaatio. Täytynee koettaa joitain muitakin ruokia tehdä jatkossa jossa tonnikalaa laitetaan pannulla ateriaan mukaan, hyvää vaihtelua jauhelihalle!

Leffojen katalogisointia

Suurin osa elokuvista odottamassa lajitteluaan

Viikonlopun aikana sain viimein aikaiseksi alkaa tekemään listaa omistamistani elokuvista. Löysin iPhonelle mainion My Movies Pro -nimisen softan josta oli saatavana versio myös Mac OSX:lle. Hommasin softan kummallekin alustalle ja aloin listailemaan leffoja.

iPhone-versiossa (taitaa olla myös OSX-versiossakin) oli kätevänä ominaisuutena lisätä leffoja viivakoodin perusteella. Tietenkään kaikkia ei löytynyt sillä tapaa tietokannoista, mutta puuttuvista elokuvista pystyi jättämään ilmoituksen jonka perusteella tekijätiimi sitten pyrkii etsimään elokuvan tiedot. Kuitenkin samoja leffoja on myyty muissakin maissa joten monien elokuvien tapauksessa tyydyin lisäämään väärällä kansikuvalla olevan version eri maasta koska olennaisin tieto itselleni on yleensä vain onko jokin leffa itsellä vaiko ei.

Kätevästi ohjelma tunnistaa myös duplikaatit jos samalla viivakoodilla on jo elokuva aiemmin lisätty. Harmillisesti mutta ymmärrettävästi kuitenkin monissa elokuvissa on eri viivakoodi erilaisessa painoksessa joten jotkut leffat on katalogissa kahteen tai useampaan kertaan mikäli niistä sattuu olemaan useampia eri painoksia.

Yllätyin kuinka paljon elokuvia itselläni oli. Tämän hetken saldona on 1145 elokuvaa mutta toki vielä puuttuu joitain televisiosarjojen ja leffojen bokseja. Muutama musiikki DVD tuli siinä sivussa myös lisättyä mutta loput odottavat yhä katalogisointiaan. BluRay-elokuvat on jo tässä mukana joita niitäkin on useampia kymmeniä.

Kaksi täysin erilaista leffaa ympättynä samoihin kansiin on taiteen häpäisyä

Jätin myös useita elokuvia lisäämättä jos niissä on samoissa kansissa kaksi elokuvaa, esim. kahden DVD:n kombinaatio joissa on elokuvat Jennifer’s Body / The Girl Next Door on sellainen mitä en lisännyt. Nämä ovat sellaisia joita en aio keräilykappaleena itselleni jättää sillä leffat on aina oltava yksittäin omassa kotelossaan omana tuotteenaan jotta ne voin harkita jättäväni keräilykappaleeksi itselleni hyllyyn. Joitain tällaisia leffoja tuli epähuomiossa alussa lisättyä mutta pitänee jossain vaiheessa käydä läpi ja poistella ne katalogistakin sillä en ole tällaisten fyysisen median irvokkaan häpäisyn kannattaja.

Seuraava lähiviikkojen operaatio olisi alkaa lajittelemaan näitä aakkosjärjestykseen, varmistaa että duplikaatit tulee poistettua ja laitettua kiertoon ja sen jälkeen miettiä teetätänkö uuden hyllyn näille vai millä tapaa nämä olisi tehokasta säilöä niin että niitä voi helposti löytää katsomista varten.

Fyysinen media elää ja voi hyvin vielä vuonna 2018. 🙂

Leffalauantai: No man’s land (Ei kenenkään maa)

Nino ja Ciki

No man’s land (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu Danis Tanovicin ohjaama sotadraama. Pääosarooleissa nähdään Branko Djuric ja Rene Bitorajac.

Tarinansa osalta No man’s land sijoittuu bosnialaisten ja serbien väliselle rauhoitetulle alueelle, ei kenenkään maalle. Bosnialaisten sotilaita eksyy alueelle ja heidät ammutaan mutta yksi heistä pääsee pakenemaan juoksuhautaan turvaan. Vastapuolelta lähetetään kaksi miestä tarkistamaan tilannetta onko kaikki varmasti kuolleet mutta selvinnyt sotilas pääsee yllättämään heidät. Toinen paikalle tulleista sotilasta menehtyy taistelussa mutta toinen jää eloon ja pian juoksuhaudassa on kummaltakin yksi sotilas elossa.

Hetken päästä jo kuolleeksi luultu ja maassa makaava bosnialainen sotilas kuitenkin herää mutta hän ei pysty liikkumaan paikaltaan sillä kuolleita tarkistamaan tulleet serbit ovat laittaneet maassa maanneen sotilaan alle hyppymiinan joka räjähtää ja tappaa heidät kaikki mikäli hän nousee miinan päältä pois. Tämän jälkeen tilanne käy haastavaksi kaikkien osapuolten osalta sillä myös reportterit ja YK saavat tietää tilanteesta ja tilanne muovautuu eloonjäämiskamppailun lisäksi myös poliittiseksi konfliktiksi siitä kuinka YK:n pitäisi toimia haastavassa ongelmassa.

Reportteri ja YK:n miehet

No man’s land on verkkainen elokuva jossa koko elokuvan tapahtumat sijoittuvat yhden päivän sisälle. Siinä ei ole kovin paljoa merkittäviä henkilöhahmoja ja tarinaa rakennetaan vahvasti muutaman vastapuolien sotilaiden ympärille. Tässä elokuvassa valittu tarinankerrontatapa toimii hyvin sillä henkilöhahmot ovat aidon tuntuisia ja näyttelytyö ja tapahtumat uskottavia.

Sotilaat ovat vihamielisiä toisiaan kohtaan mutta kuitenkin vihollisuuden väliltä löytyy sekaan myös inhimillisiä puolia. Välillä tapellaan siitä kuka on aloittanut sodan mutta välillä taas jo jutellaan yhteisestä naispuoleisesta tuttavasta toisen sotilaan kotikylästä ja mitä hänelle tätä nykyä kuuluu. Kaikista eroista huolimatta ihmisissä on aina jotain yhteistä myös sodan vihollisten kanssa.

Juonessa myös on tuotu mielenkiintoisella tapaa esiin YK:n osallistuminen taistelukentillä konflikteihin. Mihin voi osallistua ja miten voi osallistua olematta puolueellinen. Samaan aikaan taustalla käytävä YK:n sisäinen poliittinen vääntö joutuu haastetuksi reporttereiden ottaessa esiin hankalia kysymyksiä joihin ei voida suoraan vastata sisäisten prosessien ja päätösten vuoksi.

Miinan päällä ei levätä rennosti

Kokonaisuutena No man’s land on hyvä ja mielenkiintoinen elokuva jossa on saatu puettua kompaktiin pakettiin inhimillisyyden ääni sodan keskellä. Se näyttää kuinka vihollisuudesta huolimatta ihmisyys on aina yhdistävä tekijä mutta näyttää myös sen kuinka vihamielisyys elää syvässä eikä sitä karisteta kovin helpolla pois edes vaikeissakaan tilanteissa.

Pidin elokuvan rauhallisesta kerrontatyylistä missä katsojalle jää aikaa pysähtyä elokuvan äärellä. Se ei nojaa visuaalisiin tehosteisiin eikä dramaattiseen taustamusiikkiin vaan se toimii sellaisenaan hyvän käsikirjoituksensa ansiosta. Elokuva on saanut yleisesti ottaen paljon kehuja ja voittanut useampiakin palkintoja, mm. parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscarin vuonna 2002.

Itse päädyn kuitenkin antamaan arvosanaksi 7 (asteikolla 0-10) sillä henkilökohtaisesti en ole erityisen kiinnostunut sota-aiheisista elokuvista. Siitä ei toki elokuvaa voi syyttää että en ole otollisinta kohdeyleisöä mutta tässä blogissa annan arvosanoja elokuville subjektiivisen tuntemuksen pohjalta enkä pelkän rationaalisen analyysin perusteella. Kokonaisuutena elokuva on siis hyvä ja taidokkaasti toteutettu ja ainoat miinukset sille tulee itseni henkilökohtaisista mieltymyksistä erityylisiä elokuvia kohtaan.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 8,0/10)