Salaliittosunnuntai: 432 Hz salaliitto

Siniaalto. Kuva: Wikimedia Commons.

VAROITUS! Mikäli olet kovin herkkäuskoinen tai mikäli medialukutaito ja lähdekritiikki eivät kuulu vahvuuksiisi on mahdollista että tämä ja muut potentiaalisesti tulevat salaliittosunnuntai-postaukset eivät ole sinua varten! Sisältö saattaa aiheuttaa ahdistusta mikäli näitä juttuja on taipumus lähteä pitämään kritiikittömästi totena!

Lyhyesti

Tämänkertainen salaliittosunnuntai kertoo erikoisesta teoriasta joka tunnetaan 432 Hz salaliittona. Kuten useat jollain tapaa musiikkia harrastavat tai muuten vain aiheesta jotain kuulleet tietävät on ns. A:n standardikorkeus yleensä 440 Hz (Wikipedia). Koska jokin korkeus on valittu on tässä pakko olla jotain hämärää ja niinpä tästäkin löytyy mielenkiintoista salaliittoteoriaa aiheen ympäriltä.

Netistä etsimällä 432 Hz vs. 440 Hz löytää paljon teorioita siitä kuinka 432 Hz olisi ihmiselle oikeasti luonnollisempi ja rauhoittavampi sävelkorkeus ja kutsutaanpa sitä myös joissain teorioissa jumalaiseksi taajuudeksi jolla itse luontokin operoi ja että se olisi maapallon sydämen taajuus.

432 Hz on attunedbivrations.com sivuston mukaan myös taajuus jolla luonto ja keho ja organismit ympärillämme operoi jonka vuoksi kuuntelemalla musiikkia joka on 432 Hz kokee ihminen rauhallisuutta ja hyvinvointia riippumatta musiikista mitä kuuntelee. Samoin jos kuuntelee 440 Hz musiikkia on se epäharmonista ja aiheuttaa ihmisille stressiä ja negatiivisia käytösmalleja sekä epavakaita tunnetiloja.

Samaisen sivuston mukaan kuuntelemalla 432 Hz taajuudella olevaa musiikkia se resonoi kehon sisällä ja vapauttaa emotionaalisia lukkoja ja laajentaa tietoisuutta ja myös mahdollistaa itsensä virittämisen ympärillämme olevan universumin tietoisuuden taajuudelle.

Jos kerran 432 Hz olisi niin paljon parempi niin miksi sitten 440 Hz on valittu käyttöön ja kenen toimesta? Toisten sivujen mukaan joidenkin tähän salaliittoteoriaan uskovien mukaan tietenkin tunnetun Nazien propagandaministeri Joseph Goebbelsin toimesta jotta ihmiset tulisivat jollain muotoa ahdistuneiksi, kuinkas muuten. Mukana tässä mielenhallintaan pyrkivässä juonessa on ollut myös Illuminati [6].

Omat mietteet

Teoria on sinänsä varsin mielenkiintoinen mutta myöskin sellainen että en itse siihen usko. Tietenkin mikäli sävelkorkeuden muuttaa se kuulostaa erilaiselta ja siitä voi tulla erilaiset fiilikset kuin soittaessa tutulla korkeudella, mutta onko jotkin ilkeämieliset tahot tehneet tällaisen päätöksen että käytettäisiin 440 Hz korkeutta jotta ihmisille tulisi jonkinlaista ahdistusta? En usko.

Muutenkin analogisia soittimet ja niiden sävelkorkeudet eivät mitä luultavamminkaan pysy täysin samassa taajuudessa kaiken aikaa (lämpölaajenemiset, muuten epävireeseen meno jne.) joten tuntuisi täysin epärealistiselta olettaa että olisi jokin maaginen 432 Hz taajuus jossa soittamalla ihmiset voisivat paremmin tai että 440 Hz takia ihmiset voisivat henkisesti huonommin.

Lisäksi aikaisemmin historiassa ei ole ollut yhteistä sovittua sävelkorkeusstandardia ja eri paikoissa on soitettu eri korkeuksilla. Uskon myös että samanlaisen “erilaisen fiiliksen” saisi vaikka virittäisi soittimensa johonkin aivan muuhun korkeuteen, vaikka 459 Hziin. Mene tiedä sitten olenko väärässä vai en mutta nykyisen tietämyksen valossa en vain pysty pitämään tätä teoriaa muuta kuin pelkkänä salaliittoteoriana vailla totuuspohjaa.

Lähteet:
[1] – https://jakubmarian.com/the-432-hz-vs-440-hz-conspiracy-theory/
[2] – https://www.thedailybeast.com/are-we-all-mistuning-our-instruments-and-can-we-blame-the-nazis
[3] – https://en.wikipedia.org/wiki/A440_(pitch_standard)
[4] – https://attunedvibrations.com/432hz-healing/
[5] – https://globalfreedommovement.org/432-dna-tuning-and-the-nazi-ization-of-music/
[6] – https://medium.com/@universalintelligencespace/432-hz-the-god-note-in-music-c58f33614faf

Leffalauantai: Piranha 3DD

Sankari pelastaa rakkaansa

Mikäli etsinnässä on tasokasta ja hyvällä maulla tehtyä vakavasti otettavaa elokuvaa mikä saa ymmärtämään miksi elokuva on hieno taidemuoto kannattaa suosiolla unohtaa Piranha 3DD (IMDB) sillä se toimii vain mikäli sitä katsoo B-luokan elokuvista halpaa huumoria repivänä seksploitaationa.

Piranha 3DD on John Gulagerin ohjaama kauhukomedia vuodelta 2012. Ohjaajana Gulager ei ole kovin montaa elokuvaa urallaan ohjannut sillä tätä kirjoittaessa listalta löytyy ainoastaan seitsemän elokuvaa. Elokuvan päärooleissa nähdään Danielle Panabaker, Chris Zylka sekä David Koechner ja nähdäänpä rooleissa myös David Hasselhoff esiintymässä omana itsenään joten yllättävänkin nimekkäitä näyttelijöitä on saatu mukaan näin kevyeen rainaan.

Kuten nimestä Piranha 3DD voi helposti päätellä on elokuva jollain muotoa sukua Piranha 3D -elokuvalle ja DD toimii selkeänä viittauksena useampaan otteeseen nähtäviin daisareihin joten jokainen ensisijaisesti tissien näkymisen perusteella leffoja valitseva tietää nopeasti nimestäkin että tässä niitä löytyy.

Chet (David Koechner) ja tytärpuolensa Maddy (Danielle Panabaker)

Juonensa osalta kerrotaan vesipuistosta jonka avajaiset ovat tuloillaan. Paikan omistaja Chet on kuitenkin muovannut vesipuistosta tytärpuolensa Maddyn harmiksi enemmän bilemestaa missä märkäpaitaisia, bikineissä tai yläosattomia olevia naisia pyörii kohdeyleisön iloksi ja onpa myös hengenpelastajia paikkaan valittu ulkoisten avujen perusteella enemmän kuin ammattitaitonsa vuoksi.

Paikkaan pumpataan maan alaisesta järvestä vettä mutta harmillisesti siinä sivussa piraijat pääsevät altaisiin tehden avajaisjuhlista mieleenpainuvan kokemuksen kaikille paikalla olleille sillä iloiset vesijuhlat muuttuvat pian surulliseksi verijuhliksi joissa taistellaan eloonjäämisestä.

Tarinaan on saatu mukaan myös perinteisiä teinikauhuleffan elementtejä eli ihmissuhdedraamaa, kauan jatkuneen rakkauden avoimia tunnustuksia, sankaritekoja ja pakollinen neitsyydestään eroon haluava nuori. Tässä elokuvassa tosin nämä elementit saavat tuntumaan että niiden tarkoitus on toimia itsetarkoituksellisena parodiana kuin edes yrityksenä olla lajityyppinsä vakavasti otettava lapsi.

Raatoja kaikkialla

Piranha 3D:n tapaan tässäkään filmissä veren määrässä ei nuukailla ja raakuus on reilun yliampvuvaa splatteria. Elokuvan olennaisemmat myyntivaltit kiteytyvät kohtaukseen missä mies ajaa golfkärryllä rahoineen pakoon aiheuttamaansa tuhoa, osuu mennessään naruun joka leikkaa pään irti, törmää kärryllään seinään ja pää ottaa lentoa kunnes siitä ottaa kopin alaston isorintainen veren peitossa oleva nainen ja tunkee pään hinkkiensä väliin ja alkaa heiluttamaan niitä pään ympärillä samalla paniikissa kirkuen. Kohtauksen absurdius aiheuttaa katsojalleen joko jäätävää myötähäpeää tai repeämistä sen koomisuudelle. Allekirjoittanutta kohtaus nauratti sillä se on juuri niin halpaa huumoria kuin mitä tältä elokuvalta osasi odottaa.

Näyttelytyö on pääosin onnistunutta eikä tekniseltä toteutukseltaankaan kyseessä ollut huono elokuva. Se myöskin tiedostaa oman lajityyppinsä kliseet ja parodioi niitä surutta tyylillä josta joko pitää tai sitten ei.

Yleisesti ottaen Piranha 3DD on saanut huonot arvostelut niin kriitikoilta kuin katsojiltakin mutta itselleni elokuva toimi oman B-luokan splättäri lajityyppinsä edustajana hyvin. Se oli tarpeeksi huono ollakseen jo hyvä.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 3,8/10)

Perjantaipullo: Saimaan juomatehtaan laakeri olutta

Laakeri vaahtoaa kauniisti

Tämänviikkoisena perjantaipullona on Saimaan juomatehtaan Laakeri olutta joka nimensä mukaisesti on lager-tyyppistä olutta josta vahvuutta löytyy 4,5 %. Muita tietoja en valitettavasti löytänyt enkä koko oluesta löytänyt minkäänlaista mainintaa Saimaan juomatehtaan omilta nettisivuilta. Olutta myydään kuitenkin tölkkitavarana hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

Avatessa tölkin erottaa tuoksun todella miedosti kun etsimällä etsii mutta vain hädintuskin. Sama tilanne on myös lasiin kaadettuna eikä tuoksua erota kovin selkeästi myöskään lasista nuuhkiessa, ainoastaan hyvin hennon ja etäisen tuoksun löytää kun aikansa etsii.

Lasiin kaadettaessa vaahtoa tulee kauniisti pintaan hieman hattaramaisella koostumuksella. Jostain syystä omaan silmääni tämän oluen vaahtoaminen oli tavallista miellyttävämmän näköistä joka tietenkin on pelkkää plussaa. Vaahto on maistettuna tuttuun tapaan varsin kirpeää.

Maku oluessa on mieto ja raikas, kepeän sitrusmainen ja kesäinen eli sellainen jota on helppoa kuvitella aurinkoisella terassilla nauttivansa hyvässä seurassa. Suutuntuma on kepeä mutta ei laiha eikä mauton. Jälkimaku on hieman kirpeä joka kuitenkin katoaa kohtalaisen nopeasti pois suusta.

Kokonaisuutena Laakeri on varsin toimiva makunautinto jonka mielellään juo toisenkin kerran.

Musiikkina tämän kanssa sopii kesäiset rallit, mm. Luis Fonsi & Demi Lovato – Èchame La Culpa sekä Megan Trainor – No Excuse

Ruokapaikat: Classic American Diner (Helsinki)

Smokey house

Tämänkertaisena ruokapaikkatestauksena on Helsingissä Citycenterissä sijaitseva 50-luvun amerikkalaisella tyylillä varustettu Classic American Diner. Paikka sijaitsee Saarisen pihassa Citycenterin sisäpuolella.

Kävin paikalla töiden jälkeen ja satuin sopivaan aikaan sillä kovin suurta ruuhkaa paikalla ei ollut. Muutamia yksittäisiä ruokailijoita kuitenkin oli eli aivan tyhjänä paikka ei sentään ollut.

Tulin sisälle ja tarjoilija neuvoi istumaan pöytään jossa oli ruokalistat. Istahdin alas ja katsoin sopivan annoksen ja annoin tilaukseni ja jäin odottamaan.

Paikan ilme on vanhan ajan jenkkipaikan tyyliä

Ruokavalinnaksi tuli Smoke House -purilaisateria ja lisäksi otin erillisen dipin. Aterian kanssa valitsin Budweiser-oluen.

Ateriaa ei kovin kauaa joutunut odottamaan, kuvien aikaleimojen perusteella 8 minuuttia eli varsin nopeasti ateria valmistui.

Annos oli kaunis ja miellyttävän näköinen ja tyyliltään selkeästi ravintolan hampurilaisaterian tyyliä eli sellainen mikä syödään haarukan ja veitsen kanssa eikä sormin kiskoen ääntä kohden.

Läpileikkauskuva hampurilaisesta

Ranskalaiset perunat maistuivat hyvin tutulle ja turvallisille perus ravintolaranskalaisille. Hampurilainen oli sopivan kypsä ja maukas, kuori oli perus hyvää tasoa ja pihvissä oli makua ja kokoa sopivasti. Miellyttävän makuinen hampurilainen jonka voi mielellään syödä toisenkin kerran.

Annoksen mukana tulleet lisukkeet olivat myös toimivaa tasoa eikä niistäkään mitään pahaa sanottavaa löydä.

Yleistuntumaltaan paikka jätti positiiviset kokemukset. Ruoka oli hyvää, annoskoko oli omaan nälkääni sopiva, henkilökunta oli mukavaa ja ystävällistä joten mitään valittamista en löydä.

Ravitola ulkoapäin

Hintaa valitsemallani hampurilaisaterialla oli 17,20 eur jonka lisäksi tietenkin tuli vielä juoman sekä erikseen tilaamani dipin hinta. Kuitenkin alle 25 eurolla ateriasta selvisi.

Viihtyisä paikka jonne voin mielelään mennä toisenkin kerran yksin tai kavereiden kanssa.

Kokkailukeskiviikko: Kanasalaatti

Jonkinlainen variaatio kanasalaatista.

Mitä saa kun yhdistää kanan ja salaatin? Tietenkin kanasalaatin! Mitä saa kun yhdistää aasin ja apinan? Tietenkin porttikiellon eläintarhaan! Kuitenkin tänään on kokkailukeskiviikko-postauksen vuoro joten aasia ja apinaa ei olla yhdistetty vaan kanaa ja salaattia – jos nyt tätä varsinaisesti salaatiksi voi sanoa.

Vaihtelun vuoksi halusin jotain mahdollisimman tuoretta, pääsääntöisesti kasviksista koostuvan raikkaan aterian. Alussa ajatuksena oli tehdä vain normaali pelkistä kasviksista koostuva ateria mutta sitten sain idean että voisinpa nakata sekaan kanaa ja katsoa josko tällainen kombinaatio maistuisi paremmalle.

Kaupassa käydessäni ensimmäisenä haasteena oli miettiä millaisessa muodossa kanan pitäisi olla jotta siitä saisi kasvisten kanssa tolkullisen annoksen. Kanankoivet ja reisipalat ja muut sellaiset isommat köntsäkkeet jätin suosiolla ottamatta ja ostin sen sijaan broilerin fileeviipaletta kun katsoin että näistä saa näppärästi fiksun kokoisia paloja helposti kasvisten kanssa.

Kananpalaset pannulla

Tässä kuten muissakaan aterioissani ei liikoja mestarikokin taitoja vaadittu eli kokkailun ainoat vaiheet oli paistaa kanat pannulla ja sinä aikana pilkkoa haluamansa kasvikset lautaselle odotellessa kanojen valmistumista.

Pistin ateriaan kasviksista kurkkua, tomaattia, ananasta sekä paprikaa ja muina täytteinä toimi raejuusto ja salaattjuusto. Kun kanat olivat sopivan valmiina pilkoin niitä hieman pienemmäksi annosta varten ja kiskaisin aterian ääntä kohden.

Tämä oli ateriana toimiva variaatio normaaliin pelkkiä kasviksia sisältävään salaattiateriaan. Täytynee tehdä toisenkin kerran sillä mukavasti annoksesta tulee täyttävämpi ja nälkä luultavasti pysyy pidempään poissa.

Innostuin räpsimään kuvia ateriasta monesta eri kulmasta

Kana on myöskin ainesosana sellainen että se ei kovin epäterveellinenkään taida olla joten salaatin terveyshyötyjä tuskin kanan sekaan viskaamisella saa menemään – paitsi jos viskaat sekaan elävän kanan mutta sitten elämässäsi luultavasti on jo muitakin ongelmia eikä se ruoan epäterveellisyys ole prioriteettinä suurin ongelma korjattavaksi.

Hyvä, terveellinen ja suhteellisen edullinen ateria.