Keppijumppaa ja hierontaa

Hierontapaikan toimipiste TIkkurilassa on hotellilla

Kävin maanantaina fysioterapeutin kanssa rupattelemassa jo pidemmän aikaa jatkuneista (vuosia) satunnaisesti ilmenevistä niska-hartiaseudun jumista aiheutuvista päänsäryistä ja krapulamaisista oireista jotka tulevat vaikka ei olisi alkoholia nauttinut lainkaan. Käytännössä kerran kuussa tai vähintään parin kuukauden välein on aina yksittäisiä päiviä jolloin jomottaa päähän, niska on jumissa ja kun tarpeeksi kääntää päätä meinaa oksennuskin tulla. Kuitenkin olen tämän havainnut yhdistyvän niskan ja hartian jumeihin sillä aina kun on sellainen olo huomaa heti niskoja ja hartioita itseltään hieroessa että olo muuttuu merkittävästi.

Koska teen tietokoneilla istumista paljon työkseni ja vapaa-ajallani niin ei sinänsä ole mitenkään ennenkuulumatonta tai yllättävää että moisia oireita on, etenkin kun venyttelyt tuppaavat olemaan ajankohtaisia vasta kun on jo niin jumissa että muita vaihtoehtoja ei juuri ole.

Fysioterapeutin kanssa ensin rupattelimme työasennoista ja sen jälkeen kokeiltiin mitkä lihakset ovat jumissa jos mitkään. Olihan siellä sen verran paljon että antoi suosituksen että varaisin ajan hierojalle. Tämän lisäksi sain näppäriä liikkeitä jotka on varsin triviaaleja tehdä niin vapaa-ajallaan kuin töissäkin. Kaksi liikettä on ilman apuvälineitä ja kaksi kepin kanssa huitoen.

Keppiliikkeet erityisesti olivat mielenkiintoisia sillä niistä heti huomaa kuinka pahat jumit ovat sillä kepin kun taittaa pään yli kymmenen kertaa on jo aivan maitohapoilla. Kuulemma syynä siihen on että lihakset on niin jumissa joka aiheuttaa moista. Toinen liike kepin kanssa on sitten sellainen että kiskotaan keppiä leukaa kohden kapealla otteella. Tämä oli kanssa uskomattoman hapottava liike vaikka keppinä käytin kotona mopin vartta eikä kyse siis ainakaan ole kepakon painosta. Kiintoisaa miten pienillä liikkeillä jo saa merkittävää hapotusta aikaiseksi kun tarpeeksi jumissa on.

Ilman keppiä tehtävät liikkeet on pään kääntämistä sivulle samalla kun kädellä pitää kiinni toiselta puoleta penkistä ja toinen liike on seinää vastaan nojailu ja kaksoisleuan venytystä joka tuntuu jo niskassa ihan hyvin sekin. Helppoja ja nopeita joten ne on realistisia tehdä joka päivä töissä tai kotonaan.

Relakortti on hintansa väärti jos aikoo useamminkin käydä hieronnassa

Työnantaja tarjoaa meille kerran kuussa käsittääkseni 30 euron arvoisen hieronnan ja jos itse ostaa omalla rahallaan Rela-kortin saa tällöin kaksi hierontaa koska hieronnat maksaa puolet vähemmän.

Kävin tänään hieronnan testaamassa ja samalla sitten ostin tuon Rela-kortin sillä tarkoitus on käydä jatkossa useamminkin hierottavana. Jumia on niin paljon että hieroja arvioi että viidellä kerralla ei vielä kokonaan aukene. Hyvin paljon mahdollista joten parempi oli suoraan ostaa omakustanteisesti tuo Rela-kortti niin saa jatkossa hieronnat halvemmalla. Rela-kortin hinta oli 49 euroa mutta jos useamman kerran hieronnassa käy on kortti hintansa väärti.

Edellisestä hierontakäynnistä oli kulunutkin vuosia aikaa joten ihan hyvä oli käydä kokeilemassa miltä tämä tuntuu. Hyvältähän se tuntui ja kyllä oli helppoa havaita että useammalle kerralle on tarvetta sillä joka paikasta niskoista ja hartoista löytyi kunnon jumikohtia.

Taulu seinälle

Uusi taulu

Tilasin jokin tovi takaperin Ifolorilta itseni ottamasta valokuvasta isokokoisen julisteen ja pistin sen taulukehyksiin kun sellaiset sain käytyä hakemassa. Kuva ei varsinaisesti ole mikään maata mullistava eikä myöskään paras valokuva jonka olen ottanut joten tämä oli enemmänkin testikuva josta saan käsityksen minkälaisella laadulla kuva tulee kohtalaisen kokoisena julisteena jotta tiedän jatkoa ajatellen haluanko näitä tilailla.

Tilaamani kuvajulisteen koko on 60×90 joten luonnollisesti taulukehykset jotka ostin olivat 61.5 x 91.5 eli väärää kokoluokkaa, kuinkas muuten. Nopeasti olin aikaisemmin mitannut taulukehyksestä että koko olisi ollut 60×90 mutta olin katsonut väärin enkä GameStopissa käydessä enää huomannut edes katsoa minkä kokoisia kehykset ovat. Heh.

Yhtä kaikki, kuvan laatu julisteessa on hyvä mutta tästä blogipostauksessa näkyvästä kuvasta siitä ei juuri toki tolkkua ota. Kuitenkin kuvan laatuun olen sen verran tyytyväinen että jahka otan enemmän valokuvia voisin näitä alkaa kehityttämään ihan tauluiksi seinille jatkossakin. Pitää vain etukäteen miettiä kehykset ja oikeat kokoluokat jotta ei näy ikävästi taustapahvit julisteen ja kehyksen välissä jatkossa. Siihen asti tällä mennään.

Mukavaa vaihtelua kun käytävälläkin oli hetken aikaa jonkinlainen taulu edes seinällä. Samana iltana kun taulun seinälle laitoin tuli se sieltä myös alas ryminän kanssa 😀 Ihmettelin koneella istuessa mikä kolahdus käytävästä kuului kunnes huomasin että taulun seinäkiinnike petti seinän puolelta ja taulu sitten tuli lattialle. Siitä ei siis pitkää iloa ollut mutta onpahan nyt taulu valmiina odottamassa että löydän sille uuden sijoituspaikan, ehkä keittiöön tai makuuhuoneeseen.

Audiolab M-DAC ajuripäivitys oli muutos parempaan

M-DACissa oli sisällä todella vanha versio

Viime viikolla oli aikaa istua sohvalla ja kuunnella musiikkia hifistellen. Tässä tapauksessa hifistellen kuuntelu tarkoittaa keskittymistä musiikkiin ja rennosti fiilistelyä, ei siis mittareiden kanssa analysoiden äänitaajuuksia ja virheitä etsien. Itselleni hifistelyn tarkoitus on luoda lisää nautintoa musiikkiin eikä tehdä siitä mautonta kärsimysnäytelmää kauniita taajuuskäyriä etsiessä.

Hifistelyn aikana tuli testailtua erilaisia vahvistimien, DACien ja huonekorjaimen kombinaatiota unohtamatta myöskään erilaista kaiuttimien sijoittelua ja sen vaikutusta soundiin.

Kaiuttimien sijoittelun vaihdolla, refleksiputkista tukkojen pois ottamisella ja huonekorjauksen uudelleenkalibroinnilla sai mukavasti napakkuutta lisää bassopään toistoon. Kombinaatio jonka kanssa olen kuunnellut nyt useampia päiviä on Audiolab M-DAC joka toimii esivahvistimena, päätevahvistimena toimii Rotel RB-1562 ja huonekorjaimena DSpeker Anti-Mode 2.0 DualCore.

Koska erilaisia kombinaatioita on mukavaa kokeilla päädyin koettamaan myös M-DACin firmwaren päivittämistä. Löysin netistä ohjeita kuinka saan katsottua mikä firmware on sisällä ja ohjeet kuinka se vaihdetaan eri versioon, yleensä toki uudempaan mutta oman tahtotilan mukaan vaikka vanhempaan.

Latasin firmwaren päivityksen ja päräytin Windows-koneella sen DACiin sisään. Softan sisäänajo oli helppo ja nopea prosessi johon aikaa kului muutama minuutti josta suurin osa meni ensin lukiessa ohjetta. Varsinainen softan sisäänajo kesti luultavasti alle 30 sekuntia joten kyseessä on varsin nopeasti hoidettava operaatio.

Uutta softaa sisään

Uuden firmiksen myötä laitteeseen tuli mahdollisuus vaihtaa sisääntulojen nimet näytöllä fiksummaksi, eli enää ei ole pakko käyttää nimiä “COAX1” ja “OPT1” vaan ne voi nimetä fiksummasti, esim. “TV”, “CD” ja “Chrome”. Nimi ei harmillisesti voinut olla kovin pitkä joten “Chromecast” joutui lyhentymään muotoon “Chrome” mutta siitäkin jo selkeämmin tietää mikä laite on käytössä ilman että tarvitsee muistella oliko optisessa ykkösessä TV vai Chromecast audio.

Tämän mukavan lisäominaisuuden myötä omaksi yllätyksekseni myös äänenlaatu muuttui selkeästi parempaan suuntaan erityisesti alapään soundiensa osalta. Bassoista tuli kappaleissa merkittävästi napakammat ja bassolinjoista erottelevammat.

Olin kyllä positiiisesti yllättynyt että tällä oli oikeasti jotain korvinkuultavaa eroa ilman että saa arvuutella liikutaanko käärmeöljyosastolla jossa mielikuvitus valitsee tahtotilan kuulemisen ja luulemisen vaihtoehdoista. Testailin Nirvanan Nevermind-albumia ja kappaleessa Smells like teen spirit oli heti havaittava ero vanhempaan firmwareen. Tämä toimi näppäränä testikappaleena sillä olin sen juuri kuunnellut vanhemmalla firmwarella ja ero oli vielä muistissa.

Kätevää että laitteeseen sai uusia ominaisuuksia ja enemmän puhtia soundiin pelkällä ohjelmistopäivityksellä. Digiajan hifilaitteistot tarjoaa näemmä parhaassa tapauksessa rahalle enemmän vastinetta kuin mitä ostovaiheessa muutama vuosi takaperin on saanut vaikka silloinkin äänenlaatu oli jo todella hyvää tasoa.

Tästä on hyvä jatkaa hifistelyä eteenpäin askel kerrallaan 🙂

Verhojen vaihtelua myös makarissa

Makuuhuoneeseen tuli hankittua uudet verhot

Kuten pari päivää takaperin blogipostauksessa mainitsin tuli olohuoneeseen vaihdettua verhot ja tästä verhonvaihtoprosessista innostuneena myös makuuhuone sai kokea verhojensa osalta muutosta. Harmillisesti tänne ei ollut valmiina itselläni verhoja mutta onneksi läheisestä Citymarketista löytyi pimentäviä verhoja joiden värimaailma oli omaan makuuni miellyttävä.

Aikaisemminhan makuuhuoneessani on ollut aivan järjettömän vastenmielisen väriset verhot jotka saivat huoneen näyttämään enemmänkin piriluolalta kuin kodilta (kts. Muutama kuva makuuhuoneesta) mutta verhot ovat olleet näppärät pimentävän vaikutuksensa vuoksi. Pimennysverhot pimentävät huonetta kiitettävän paljon ja aurinko ei paista aamulla suoraan silmiin joten oli selvää että makuuhuoneessa on oltava pimentävät verhot jatkossakin. Lisäksi jos huone menee liian kuumaksi on hyvä heittää pimennysverhot kiinni koska silläkin saa huonetta hieman viileämmäksi.

Ostin verhoja 3 kpl jolloin vasempaan laitaan saa laitettua kaksi verhoa ja yhden oikeaan laitaan (ovelta huoneeseen katsoessa). Aikaisemmin verhojen leveys ei ole riittänyt peittämään kunnolla koko seinää joten nyt on sekin ongelma samalla korjattu.

Makuuhuoneessa(kin) on hermoja raastavasti aivan järjettömän huono verhokisko. Verhot ei rullaa juuri lainkaan kiskoja pitkin joten aukaisu ja kiinnilaittaminen on oma operaationsa sillä verhot tökkivät kiskolla ja liian kovaa kiskaistessa ne vielä irtoavat klipseistään. Verhotankoon piti lisätä myös uusia klipsejä joka sekin aiheutti muutaman (tai muutaman lisää) ärräpään pihalle päästämisen koska niiden laittaminen ei mennyt kovin helposti huonon kiskon vuoksi. Jossain vaiheessa on kaikkien huoneiden verhokiskot vaihdettava merkittävästi parempiin kiskoihin, mutta tähän hätään tällä saa pärjätä.

Leffalauantai: Kick-Ass

Kick-Ass on sankareista kovin

Kick-Ass (IMDB) on vuonna 2010 julkaistu Matthew Vaughnin ohjaama toimintakomedia jonka pääosaroolissa Kick-Assina nähdään Aaron Taylor-Johnson.

Dave Lizewski (Aaron Taylor-Johnson) on aivan tavallinen epäsuosittu ja hieman nörtähtävä sarjakuvia fanittava opiskelijapoika joka harmikseen koulussa on lähes ilmaa kaikille koulun tytöille. Vaikka suosiota koulun käytävillä ei paljoa tule nautittuakaan on hänellä kuitenkin muutama samanhenkinen ystävä joiden kanssa aikaa tulee vietettyä ja sarjakuvia luettua. Eräänä päivänä hän pohtii kavereillensa miksi supersankareita ei ole oikeasti olemassa ja myöhemmin päättää itse ryhtyä moiseksi salaperäiseksi sankariksi joka Kick-Assina tullaan tuntemaan.

Valitettavasti supersankarin kykyjä Kick-Assilta ei löydy sankariasuisena sen enempää kuin normaalina koululaisenakaan joten taistelutilanteessa turpaansa saaminen on varmaa. Tämä ei onneksi sankarin menoa hidasta ja toivuttuaan Kick-Ass jatkaa valitsemallaan uralla ja onnistuu nettiin päätyvän tappeluvideon ansiosta saavuttamaan jonkinlaista mainetta salaperäisenä sankarina.

Katie Deauxma (Lyndsy Fonseca)

Normaalissa koululaisen elämässään Daven onnistuu saada vihdoin myös huomiota kiinnostuksen kohteeltaan Katielta (Lyndsy Fonseca). Harmillisena takaiskuna Katie luulee että Dave on homo eikä ota tätä potentiaalisena miesehdokkaana huomioon. Friendzonelle päätymisestä huolimatta Dave ei heitä pyyhettä kehään ja ajan saatossa Katiellekin selviää asioiden todellinen laita.

Kick-Assin innoittamana myös muita supersankareita alkaa ilmestymään maisemiin – entinen poliisi Big Daddy (Nicolas Cage) yhteistyössä tyttärensä Hit-Girlin kanssa (Chloë Grace Moretz) sekä petollinen vihollisen kätyri Red-Mist (Christopher Mintz-Plasse) löytävät tiensä tähän antisankaritarinaan missä harmittomasta supersankarileikistä kehittyy vaarallinen ihmishenkiä vaativa taistelu hyvän ja pahan välillä.

Omaan makuuni tämä elokuva oli hyvä ja toimiva sankarikomedia jonka kanssa aika ei käynyt pitkäksi. Sen tarina ja huumori oli toimivaa tasoa, paikoitellen sopivan absurdia mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa yliampuvaa tasoa. Vaikka elokuva onkin tyylillisesti komediaa ei se silti nojaa katsojalleen jatkuvia naurunhetkiä tarjoavaan nopeaan huumoriin vaan komediallinen puoli on enemmänkin humoristisessa pohjavireessä jossa ei liian vakavalla otteella lähdetä katsomaan elokuvan maailmaa.

Hit-Girl ja Big-Daddy siviiliasuisena

Elokuvan ohjaus on hyvää ja toimivaa tasoa ilman suuria ihmeitä. Hyvänä vaihteluna yleisimmin käytettyihin leikkauksiin toimi kohtaus missä useampia eri henkilöitä näytettiin kamerakulmaa pyörittämällä siten että aina kun kamera on kiertänyt henkilön ympärillä ja päätyy jonkin kameran eteen tulevan objektin taakse tulee heti objektin takaa poistuessa eri tapahtumapaikka ja eri henkilö. Tämänkaltaiset leikkaukselliset valinnat pienissä määrin on ainakin itsestäni mukavia vaihteluita paljon yleisemmin käytettyihin tapoihin.

Ohjaus, käsikirjoitus ja näyttelytyö on kaikki hyvää ja toimivaa tasoa joten omassa lajityypissään Kick-Ass tarjoaa mukavan rentoa viihde-elokuvaa ilman suurempia ihmeitä.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,6/10)