Matka Puolaan, päivä 2

Aamupalalla Port Hotellilla

Toinen reissupäivä on saapunut iltaansa ja on aika kirjoitella hieman kuulumisia tänne blogiinkin päivän tapahtumista. Kello on 21:59 ja on maanantai-ilta. Istun parhaillaan Liettuassa noin 20 km päässä Vilnasta sijaitsevassa hotellissa, Vilnius Grand Resortilla. Iltaruoka tuli tovi sitten käytyä syömässä alakerran ravintolassa ja sieltä sitten tulimme suoraan tänne hotellihuoneelle rauhoittumaan lepoa varten.

Aamu alkoi tänään Latvian puolella Port Hotellilla jonne siis eilen saavuimme yöksi. Heräsin joskus yhdeksän maissa ja noin kymmenen aikoja menimme kaverin kanssa alakerran ravintolalle syömään aamupalaa. Aamupala oli monipuolinen ja hyvä, tarjolla oli leipää, muroja, mysliä, leikkeleitä ja juustoja, kahvia ja teetä, mehua, jogurttia ja pullaakin oli. Lisäksi jotain kasviksia löytyi myös leivän päälle joten aamupala oli kyllä mukava lisä ja siitä sai aamun mukavasti käyntiin.

Kahteentoista mennessä oli avaimet huoneesta palautettava mutta kävimme aamupalan jälkeen enää vain hakemassa kamppeitamme ja viskasimme avaimet takaisin tiskille varmaan jossain yhdentoista maissa ja suuntasimme rautaisen ratsuni kohden Riikaa. Mikäli Riika ei ole tuttu on kyseessä siis Latvian pääkaupunki jossa on vuonna 2013 ollut hieman alle 700.000 asukasta. Kohtalaisen kokoinen kylä kuitenkin.

Jokin kirkko Riikassa, Latviassa

Riikaan ei mennyt kauaa ajellessa, ehkä noin 30 minuuttia jos sitäkään. Siellä sitten etsimme parkkipaikan ja kätevästi satuimme sellaisen löytämään. Ennen kuin maksoin parkkimaksua kysyin samasta automaatista lippua ostavalta herralta varmistuksen että saahan siihen normaaliin tapaan pysäköidä kun siinä oli automaatti ja kaikkea. Hän sitten englantia osaavana tiesi kertoa että sakot siitä saa mikäli ei ole erityislupaa siihen pysäköinnille. Kyltissä se kyllä ilmoitettiin mutta selkeällä latvian kielellä jota emme olleet tietenkään tajunneet. Hän myös neuvoi että millaisilla symboleilla varustetulle parkkipaikalle auton saa jättää automaatista lipun ottamalla. Kiitimme ja jatkoimme parkkipaikan etsimistä.

Pian parkkipaikka löytyikin mutta se oli suomalaisittain varsin erikoinen. Itse parkkipaikka oli hiekkaparkki joka ei sinänsä ihmetystä aiheuttanut mutta se että sinne mennessä tuli jokin mies kyselemään kauanko aiomme viipyä ja olemmeko hotellin asiakkaita oli jotain mitä en muista aikaisemmin nähneeni. Hän siis oli jokin parkkipaikan janari joka neuvoi sitten meille minne voimme auton ajaa ja jolle sitten lähdettyä maksoimme pysäköinnistä. Hinta taisi olla 2 eur/h mutta yhteensä maksoin 9 h koska olin veikannut että ehkä viisi tuntia olemme. En sitten tiedä ottiko hän hinnan oman villin veikkaukseni mukaan vai todellisen kuluneen ajan mukaan sillä on vaikea arvioida oliko hinnassa lisäksi aloitusmaksuja tai jotain muuta. Pääasia että parkkipaikka löytyi läheltä keskustaa eikä hinta ollut mitenkään järjetön.

Auton lepäillessä parkkipaikalla otimme jalat allemme ja lähdimme kiertelemään kaupungin katuja. Jotenkin fiilispohjaisesti arvioiden kaupungissa oli uudempaa ja vanhempaa puolta kohtalaisen selkeästi erillään toisistaan. Vanhempi puoli oli sellaista missä oli paljon eksoottisen näköisiä rakennuksia, kapeita käytäviä, mukulakivikatuja ja yleisesti sellaista arkkitehtuuria jota katsellessa tuli fiilis sitä että nyt todellakin ollaan ulkomailla. Uudempi puoli oli modernimman näköistä mutta varsin tavallisen oloista suomalaiseen arkkitehtuuriin tottuneelle.

Jokin patsas Riikassa, Latviassa

Kiertelimme ja kuvailimme vähän siellä sun täällä ja satuimme huomaamaan jossain lavalla jonkin kuorolta kuulostavan esityksen. Menimme muutamat kuvat ottamaan lähempää ja se sattui olemaan ilmeisesti jokin tanssia ja laulua sisältävä esitys osana jotain tanssitapahtumaa tai vastaavaa joita on tämän viikon aikana tuolla lavalla esillä.

Myöhemmin satuimme löytämään tiemme jonnekin kirkon näköiselle rakennukselle joka kuitenkin oli taideakatemia tai jokin vastaava. Siellä haahuilimme ihmettelemässä mikä kyseinen mesta on ja hämmennys ei ainakaan vähentynyt kun paikalle tuntui valuvan aina vain lisää elämän ehtoopuolella olevia mummeleita jotka menivät rakennuksen toiseen kerrokseen. Menimme itsekin katsomaan että mitä siellä on ja saavuimme kiitetävän suurikokoiseen halliin jossa oli paljon tyhjää tilaa ja laidoilla mummoja jotka näyttivät kaukaa katsottuna aivan kuin he olisivat virkkaamassa ja pitämässä marttakerhoa siellä.

Alakerrasta löysimme jonkin nuoren neidin joka vaikutti kuuluvan osana rakennuksen henkilökuntaan ja hän tiesi kertoa että kyseinen rakennus on taideakatemia ja että siellä jotain härvätään liittyen juuri siellä puistossa oleviin esityksiin. Niitä järjestetään vain neljän vuoden välein ja tänään oli avajaispäivä joten satuimme aika hienoon aikaan järjestämään itsemme paikalle kun moiseen tapahtumaan satuimme törmäämään.

Mummoenergiaa! Tässä vaiheessa oli hieman WTF-fiilis.

Riikassa löytyi monia kirkkoja joista yhdessä kävimme sisälläkin. Harmillisesti kyseinen ortodoksikirkko oli sellainen että sitä ei saanut sisältä kuvata joten kuvat jäivät ottamatta. Ulkopuolelta otettuja kuvia pistän sitten reissusta palattua varmaankin kun teen erillisiä kuvapostauksia eri kaupungeista ilman näitä matkapäiväkirjan tekstejä. Kuitenkin kyseessä oli kiitettävän valtava kirkko jossa ei kultapinnoista oltu säästelty ja jossa oli paljon ikoneita joita ainakin yksi paikalla ollut iäkäs rouva kävi suutelemassa ja tekemässä sen edessä ristinmerkkejä. Kiintoisaa toimintaa jollaiseen en ole muualla aikaisemmin törmännyt.

Jatkettuamme pyörimistä kaupungilla löysimme tiemme jonnekin satunnaiseen kahvilaan. Siellä myyjä kyseli mistä olemme tulossa ja minne menossa kun havaitsi että olemme turisteja. Myyjä osasi jopa joitain sanoja suomea ja olipa hänellä myös JYPin logo tatuioitu nilkkaansa. Kyllä, sen suomalaisen Jyväskyläläisen jääkiekkojoukkueen logo. ”Shit happens when you party naked” hän totesi jossain vaiheessa ja jäin käsitykseen että saattoi viitata tuohon JYP-tatuointiin jonka laatu ei ehkä aivan parhaimpien tatuointien listoille nousisi.

Myyjä näytti meille myös Jaloviina-pulloa ja taisi sanoa jotain että suomalaiset sitä nauttivat tai sitten vain muuten sitä mainosti. Samoin kerrottuamme että olemme matkalla Puolaan autolla osasi hän sanoa ”Suommmmalaisia auttoturrristeja”. Hauskan oloinen hepppu jolta saimme myös jotkin Heinola-aiheiset kortit joita ilmeisesti hänen tuttavansa jostain sinne tuonut.

Katu Riikassa

Riikasta lähdettyämme jatkoimme matkaa Liettuaan ja navigaattori tuli laitettua suoraan kohti Vilnaa. Kuten myös Latvian rajaa ylittäessä oli hämmennystä myös Liettuan kohdalla. Jonkin aikaa rajalla ihmettelimme että olemmekohan jo rajalla vai emme sillä siinä oli sopivasti tietöitä ja sen mukaista sähellystä sen seurauksena. Hetken aikaa ajeltuamme tulimme tulokseen että taisimme kyllä vaihtaa maasta toiseen ja vahvistus saatiin kun kaverille tuli tekstiviestinä ilmoitus operaattoriltaan joka toivotti tervetulleeksi Liettuaan. Hämmentävää kuinka epäselväksi valtioiden väliset rajat on paikoitellen tehty kun saa arpoa missä maassa sattuu parhaillaan olemaan.

Liettuassa kävimme kahvilla jossain huoltoasemalla ja jatkoimme matkaa. Ajattelimme matkan varrella josko kävisimme jossain syömässä mutta yllätys oli suuri kun koko matkan aikana ei tuntunut tulevan vastaan mitään muuta kuin peltoa, hieman lisää peltoa ja vielä loputtomasti lisää peltoa jossa kasvoi milloin mitäkin. Paikoitellen siellä täällä oli pieniä muutaman kymmenen talon kyliä ja yhteen menimme katsomaan josko sieltä irtoaisi sapuskaa. Pyörimme siellä aikamme mutta emme löytäneet muuta kuin yhden kaupan joka ulospäin oli sitä kokoluokkaa mitä Suomessa normaalit kyläkioskit. Emme elättäneet toiveita että sieltä saisimme ravintolaruokaa joten jatkoimme matkaamme kohden Vilnaa. Jäimme tästä kuitenkin miettimään miten ihmeessä kyseiset pienet kylät elävät ja saavat ruokaa, ovatko kaikki siellä omavaraisia vai miten ihmeessä siellä pärjätään. Erikoisen tuntuista meininkiä.

Ajattelimme että mikäli löydämme hotellin ennen Vilnaa päräytämme sinne yöksi. Lähes Vilnaan asti päädyimme mutta löysimme vielä ennen sitä pienen kylän jossa oli ruokakauppa. Kävimme sieltä sitten ostamassa muutamat oluet ja itse ostin myös kolmioleivän välipalaksi nautittavaksi. Aamupalasta ja päivän kahvihetkestä oli jo kulunut monta tuntia joten oli ihan hyvä jotain evästä ottaa naamariinsa.

Hotellihuone Liettuassa Vilnius Grand Resortissa

Jatkoimme pieneltä kylältä matkaamme kohden Vilnaa kunnes ilahduttavasti satuimme huomaamaan hotellin opasteet. Menimme sitten sinne katselemaan josko siellä olisi tolkullisen hintaista hotellia jonne uskaltaisi majoittautua ilman pelkoa että torakat tulisivat yöllä sänkyyn seuralaiseksi. Saavuimme hotellin pihaan ja jo ulkoa näytti että kyseessä ei taida olla aivan rupuinen hotelli. Sisälle aulaan mentyä fiilis vahvistui entisestään sillä aula oli jo tyylikkäämpi kuin mitä yleensä olen hotelleissa tottunut näkemään. Hinta olikin sitten 100 euroa per yö kahden hengen huoneelle mikäli otti aamupalat hintaan mukaan. Otimme huoneen aamupalan kanssa ja kävimme hakemassa autolta romppeet kun olimme hoitaneet maksupuolen.

Huone oli todella siisti ja tilava kuten kuvasta voi havaita. Yleisilme on varsin positiivinen. Romujen löydettyä tiensä huoneelle jatkoimme matkaa ravintolaan syömään illallisen. Ravintolakin oli kiitettävän tyylikäs ja rauhaisan oloinen paikka inhimillisellä hintatasolla. Palvelu pelasi ja alle 30 eurolla sai aterian ja ison oluen hyvällä palvelulla. Hintansa väärti kokemus.

Ruoan jälkeen sitten siirryimme takaisin huoneelle ja siitä rupesinkin tätä postausta kirjoittamaan. Kello on nyt 23:06 joten vähitellen voisin alkaa siirtymään suihkua kohden ja siitä sitten unten maille jotta jaksamme huomenna taas herätä ja jatkaa matkaamme kohden Puolaa. Ennen sitä matkalla olisi nähtävänä myös Vilna joten toivon mukaan huomenna jo jaksamme kuitenkin Puolan puolelle matkaamme jatkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *