Matka Puolaan, päivä 3

Neris-joki Vilnassa, Liettuassa

Kolmas matkapäivä on takana ja olemme saapuneet hotellille Suwalkiin joten epämääräisesti määritelty päämärämme Puola on siis tänään saavutettu. Aloitetaan kuitenkin päivän tapahtumien kerronta aamusta.

Aamu alkoi tänään 08:30 herätyskellon soidessa. Siitä sitten lähdimme aamupalalle hotellin alakertaan jossain yhdeksän maissa ja vajaassa tunnissa taisimme takaisin jo huoneelle palata. Kaveri kävi suihkussa ja itse sinä aikana kirjoittelin päiväkirjaa normaaleihin arkirutiineihini kuuluvalla tavalla.

Hyvissä ajoin sitten lähdimme jatkamaan matkaamme hotellilta kohden Vilnaa eli Liettuan pääkaupunkia. Hotellilta matkaa oli enää noin parikymmentä kilometriä ja pian jo olimmekin etsimässä autolle sopivaa sijoituskohdetta mistä kuitenkin pääsisimme inhimillisellä kävelymatkalla katselemaan kaupungin keskustan meininkejä.

Parkkipaikka löytyi suhteellisen vaivattomasti hieman päälle kilometrin päässä keskustasta mutta maksuautomaattia sille parkkipaikalle saikin sitten etsiä jonkin tovin. Kysyin paikalliselta Sergeiltä mikäli hän osaisi kertoa miten täällä tuo maksu tapahtuu ja hän kertoi että näissä on automaatit mutta ei hänkään tiennyt missä se kyseisen parkkipaikan tapauksessa oli. Löysimme automaatin vihdoin viereiseltä parkkipaikalta joka kuitenkin oli samaa parkkivyöhykettä. Hieman erikoinen ratkaisu automaatin paikaksi ainakin näin suomalaiseen pysäköimiskulttuuriin tottuneelle.

Kovin kauas keskustasta ei tarvinnut mennä kun löytyi jo parhaat päivänsä nähneitä hökkeleitä

Pysäköintilipun ostettuamme lähdimme kävelemään summassa bongaamallemme kirkolle päin ja siinä matkalla annoimme kameroiden laulaa kuten kunnon turistikierroksella kuuluukin. Kävelimme aikamme summamutikassa kunnes päätimme katsoa navigaattorista mihin suuntaan meidän kannattaa suunnata mikäli keskustaa päin haluamme mennä. Navigaattorin neuvoessa tietä lähdimme sitten kävelemään keskustaa päin ja matkalla kuvailimme kaikkea mikä vähänkään mielenkiintoiselta vaikutti.

Keskusta oli miellyttävän oloinen paikka jossa oli elämisen tuntua arkipäivänäkin. Ihmisiä liikkui kadulla, kahviloiden terassit olivat löytäneet asiakkaita ja keli oli kepeästä pilvisyydestä huolimatta miellyttävä. Itsekin kävimme jossain kadun varrelta bongaamassamme kahvilassa siemailemassa kupposen kuumaa ja hieman jotain jälkiruokaa sen kanssa ottamassa ennen kuin jatkoimme kaupungilla kiertelyä.

En tiedä sattuiko meillä täälläkin hyvä tuuri vai onko Vilnassa enemmäkin tapana harratella kansantanhuilua mutta jälleen tiemme sattui löytämään tapahtumaan missä paikalliset asukkaat kansallispuvuissaan lauleskelivat ja soittelivat kansanmusiikkia. Oli miten oli, oli miellyttävää nähdä ja kuulla että tällaisia tapahtumia on ja tapahtuu muualla vielä näinäkin päivinä. Kansallisasut olivat myös varsin mukavan näköisiä ja niitä näki monen eri ikäluokan edustajilla yllään kaupungilla kävellessä.

Vilnassa oli jostain tapahtumasta johtuen paljon kansallispukuisia ihmisiä

Vilnassa kävimme myös pyörimässä muutamissa eri kirkoissa joissa sai jopa kuviakin ottaa. Toinen kirkko oli kokonsa puolesta varsin massiivisen oloinen ja siitä tuli jopa hieman epätodellinen olo miettiessä kuinka isoja pytinkejä ihmislapset on omin pikkuisin kätösinsä pykänneet tänne pallomme päälle vuosisatojen saatossa. Jotenkin arkkitehtuurillisesti on tottunut hieman vaatimattomampiin pytinkeihin joten wau-fiilikseltä ei voinut välttyä.

Kaupungilla pyöriessä kävimme myös paikallisessa menkkahaukassa (eli Henkka Maukka, H&M) ostamassa boksereita, sukkia ja uuden paidan. Niitä tutkaillessa paikallinen Kaappi-Igor (vartija) tuntui pälyilevän meidän suuntaan epäilevästi kuin porvari kerjäläisen tarjoamaan ilmaiseen ateriaan. Kuitenkaan hän ei tullut mitään meille sanomaan ja saimme ostokset tehtyä normaaliin tapaan sillä myyjäneidiltäkin sujui lontoo varsin selkeästi eikä haasteita tullut ostoksia hoitaessa.

Jossain kolmen maissa varmaankin lähdimme ajamaan kohden Suwalkia joka sijaitsee n. 30 kilometrin päässä Liettuan rajalta mutta Puolan puolella. Matka meni rattoisasti ja matkalla satuimme Liettuan puolelta löytämään jonkin pienen kahvilan satunnaiselta matkan varrelle osuneelta kylältä joten kävimme sielläkin siemailemassa kupposen kahvia ennen matkan jatkamista. Täällä vanhemmalta rouvashenkilöltä kassalla ei englanti taipunut mutta kahvit saimme silti hoidettua maidon kanssa ilman sen suurempia ihmeitä, mitä nyt myyjä veloitti kummankin juomat samalta henkilöltä vaikka itselläni oli kortti esillä ja kaverilla käteistä. Ehkä ilmaisu ja eleemme eivät viestittäneet hänelle tarpeeksi selkeästi haluamme maksaa erikseen tai vaihtoehtoisesti häntä vain ei kiinnostanut ulkomaanelävien kanssa kommunikointi tarpeettoman paljoa sillä maksutapahtuman jälkeen rouva katosi takahuoneeseen koko vierailumme ajaksi.

Vilnan tuomiokirkko Liettuassa

Kahvipaikasta ei kovin kauas tarvinnut jatkaa kun saavuimmekin jo Puolaan. Kuten aikaisemmissa rajanylityksissä myös tässä olimme epätietoisia olemmeko jo ylittäneet rajan vaiko emme. Selkeitä ilmoituksia ei ollut mutta vahvoja epäilyksiä kuitenkin heräsi kun ympäristön yleishabitus muuttui erilaiseksi – tiet muuttuivat mutkaisemmaksi ja kapeammiksi ja myös maasto ympärillä alkoi tuntumaan toisenlaiselta kuin Liettuan puolella oltua. Kun kaveri sai operaattoriltansa tekstiviestin saimme varmistuksen siitä että Puolan puolella ollaan.

Siinä missä Liettuassa sai työstää pitkää ja tasaista tietä hyvän tovin ilman että oli riskiä tulla taajama-alueille aivan huomaamattaan oli Puolan puolella useampia taajama-alueita jo ennen Suwalkiin saapumista. Tämä yllätti hieman kuinka paljon enemmän teiden varrelle mahtui pieniä taajamia kun viereisessä maassa taajamia sai etsimällä etsiä.

Saavuimme Suwalkiin noin puolen seitsemän aikaan muiden maiden ajassa eli noin puolen kuuden aikaan Puolan aikaa. Etsimme jonkin hotellin ja kun satuimme löytämään jonkin menimme kyselemään hintoja ja sitä onko vapaita huoneita saatavana. Onneksi huone kahdelle oli vapaana ja inihmilliseen 90 euron hintaan joten otimme sen. Hintaa miettissä on hyvä muistaa myös se että siihen sisältyy ilmainen WLAN ja aamupalat joten kun ne ottaa huomioon havaitsee että hinta ei ole millään muotoa kohtuuton siististä ja viihtyistästä hotellihuoneesta.

Maassa oli reikiä josta lensi vettä. Kai tällaiselle jokin termikin on? Tämänkin bongasin Vilnassa.

Hotellihuoneeseen kamat viskattuamme lähdimme käymään vielä alakerran ravintolassa syömässä. Hintataso täällä oli todella edullista, ravintolahampurilaisateria, iso olut, jälkiruoka ja kahvi maksoi ainoastaan 63 zlotya joka vastaa euroissa alle 14.50 eur. Lisäksi tosin Puolassa on tapana heittää tippiä joten pistin toki sellaista kun olin tietoinen kyseisestä tavasta. Kuitenkin tippeineen päivineen hieno ateria hienossa ravintolassa hyvällä asiakaspalvelulla irtoaa suomalaiseen hintatasoon tottuneelle aivan käsittämättömän halvalla hinnalla.

Aterian jälkeen siirryimme takaisin hotellihuoneelle istumaan iltaa kaikessa rauhassa. Kello on nyt Puolan ajassa 21:06 joten olemme poikkeuksellisen aikaiseen asettumassa iltatoimia varten.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *