Blendauksia vol. 1

Raaka-aineet

Kokkailukeskiviikko-postaukset on olleet tauolla jo jonkin aikaa johtuen siitä että kotona tulee syötyä todella vähän ja silloinkin kuin syö on se ensisijaisesti salaattia. Kuitenkin kuten tänne blogiini aiemmin kirjoitin ajattelin postailla erilaisia blendauksia joita tulee testailtua.

Erilaisia juomia on jo tullut testattua useampia, mutta ensimmäinen blendauspostaus sisältää banaania, jogurttia, maitoa, mustikkaa sekä avokadoa. Koska kyseessä on tehosekoittimessa pyöräytettävä juoma ei tämän tekemisessä tarvitse ruudinkeksijän taitoja eikä miettiä missä järjestyksessä mitäkin masiinaan haluaa survoa. Heitin itse ensin mustikat, sitten banaanin, sen jälkeen pistin puolikkaan avokadon, noin pari desiä maitoa ja noin desi jogurttia.

Tämä on ollut perusjuomaksi erinomainen. Banaani antaa hyvin makua ja luultavasti myös on terveellinen, avokadosta saa hyviä rasvoja ja muita vastaavia ja mustikat on myös hyviä ja terveellisiä, mutta antavat lisäksi myös mukavan värin juomalle. Jogurtin ja maidon kombinaatiosta tulee hieman sakeampaa kuin pelkästä maidosta, mutta sinänsä pelkkä maitokin ajaa täysin asiansa jos jogurttia ei satu olemaan käytössä.

Avokadosta saa hyviä rasvoja, tai näin ainakin väitetään
Mustikat, banaani ja avokado odottamassa nesteytystä sekaan
Valmiiksi möyhennetyt ainekset
Valmis juoma. Hyvää, raikasta ja luultavasti myös terveellistä.

Musamaanantai: Amoprhis – Tales from the thousand lakes

Tales from the thousand lakes

Tämänkertainen musamaanantai vie omassa musiikkikuuntelun historiassa ajassa taaksepäin luultavasti vuoteen 2006. Täyttä varmuutta ei ole, mutta kutakuinkin näihin aikoihin. Tällöin vihdoin ja viimein löysin kotimaisen Amorphis-yhtyeen vuonna 1994 julkaistun klassikkolevyn Tales from the thousand lakes. Löytämisellä tässä kontekstissa tarkoitan hetkeä jolloin koin ahaa-elämyksen siitä että kyseessä on aivan mestariteos metallimusiikin saralla, en siis hetkeä jolloin ensimmäisen kerran levyä kuulin.

Olin kuullut tätä levyä useammankin kerran mutta se ei vain missään vaiheessa ollut jostain syystä potkinut itselleni – toisin kuin tämän seuraaja Elegy jota diggailin tuohon aikoihin parhaana Amorphiksen levynä. Muistan kuinka eräs kaverini oli aina sitä mieltä että Tales from the thousand lakes on paljon kovempi lätty ja itse en vain ollut samaa mieltä.

Kaikki kuitenkin muuttui kun kotimainen Folk-metallia soittava poppoo nimeltään Ensiferum julkaisi Dragonheads EP:n. EP:lle oli löytänyt tiensä myös Amorphiksen kappale Into hiding joka siis löytyy tältä kyseiseltä Talesilta. Kuuntelin kyseistä coveria ja pidin sitä varsin toimivana rallina ja tämän seurauksena innostuinkin kaivamaan alkuperäisen version kuunteluuni pitkän tauon jälkeen. Siinä vaiheessa olin että ei hyvä tavaton, tämähän on varsin erinomainen veto tämä alkuperäinenkin.

Tämän löydyksen seurauksena täytyi tietenkin laittaa koko levy alusta asti kuunteluun josko siellä olisi muitakin kappaleita jotka iskisivät kun uusin korvin sitä kuunteli. Siinä vaiheessa levy kolahti todella kovaa ja taisin varmaan lähemmäs kymmenen kertaa kuunnnella levyn putkeen uudestaan ja uudestaan (ehkä seitsemän tai kahdeksan kertaa?). Olin totaalisen myyty, Tales from the Thousand Lakes oli aivan tajunnat räjäyttävän loistava albumi joka oli aikaisemmin vain jäänyt jostain syystä aukeamatta itselleni.

Sen jälkeen levy onkin löytynyt levysoittimestani monet kerrat pyörimästä ja tänäkin vuonna tätä on tullut luukutettua läpi joten kyseessä on levy joka on saavuttanut omassa musiikkikuuntelussani klassikkolevyn aseman. Se toimii vielä tänäkin päivänä erinomaisesti ja hittibiisi Black winter day on yhä sellainen että mielellään tätäkin livenä haluaisi taas päästä kuulemaan.

Mikäli levy ja kappaleet eivät ole tuttuja laitan tähän loppuun muutaman linkin YouTubesta tämän levyn biiseihin.

Leffalauantai: Sausage party

Nakit ja kuoret onnellisina muoveissaan odottamassa vapautustaan

Sausage party (IMDB) on animaatiokomediaelokuva vuodelta 2016. Ohjaajina on toiminut Greg Tiernan sekä Conrad Vernon ja ääninäyttelyissä kuullaan mm. Michael Ceran, Salma Hayekin ja Edward Nortonin roolisuorituksia.

Sausage partyn tarinassa marketissa olevat ruoat odottavat iloisesti että jumalat (eli ihmiset) hakevat heidät pois marketista ja vievät Suureen Tuonpuoleiseen, paikkaan missä heidän on hyvä olla. He aloittavat aamunsa iloisella laululla ja toivotat tulevansa valituiksi. Jutut eväillä tuppaavat olemaan hieman karkeampaan suuntaan taipuvaisia ja odotellessaan että pääsevät olemaaan jonain päivän yhdessä sisäkkäin yksi nakeista koskettaa päädyllään sämypläpaketin sämpylää. Tämän seurauksena sämpylä kokee tarinan aikana uskonkriisiä ja miettii onko hän saanut jumalien vihat päälleen harrastettuaan epäpuhdasta toimintaa.

Eräänä päivänä yksi elintarvike palautetaan takaisin kauppaan kun matkaan on tarttunutkin väärä tuote. Hän ei ole lainkaan niin iloinen ja onnellinen että on päässyt Suureen Tuonpuoleiseen käymään kuin voisi kuvitella, vaan hänestä on tullut paranoidi hermoraunio. Hän alkaa kertomaan muillekin että jumalat ovat hirviöitä jotka tappavat elintarvikkeita ja että Kuolemattomat (eli elintarvikkeet vailla parasta ennen -päivää) tietävät tämän. Lopulta hän heittäytyy kauppakärrystä lattialle päästäkseen mieluummin hengestään kuin joutuakseen uudelleen jumalien luo. Vähitellen muutamat elintarvikkeet alkavat ottamaan selvää asian todellisesta laidasta ja tästä alkaakin kiintoisa seikkailu oman uskonsa perusteiden äärelle.

Keskustelua Tuliliemen, kuolemattoman elintarvikkeen kanssa

Sausage party on varsin mielenkiintoinen elokuva. Se on animaatio jonka seurauksena ensimmäisenä mielleyhtymänä on elokuva joka on tehty nuoremmalle väelle, mutta pian tarinaa seurattuaan on helppoa huomata että perheen taaperoille tämän näyttäminen ei lienee ole paras idea. Ruokien jutut ovat monin paikoin härskejä kaksimielisyyksiä, niissä on moniulotteisia merkityksiä ja viittauksia todelliseen maailmaan ja kielenkäyttökin on sellaista että ärräpäät lentävät.

Pidin itse elokuvassa vertauksellisuuden todelliseen maailman kiehtovana. Esimerkiksi ruoat kaupassa ovat omassa pienessä kuplassaan eläviä uskovaisia jotka odottavat parempaa huomista, synnin tuntoa poteva sämpylä on kuin tiukemman moraalin kasvuympäristössä kasvanut nuori joka on tehnyt vastoin omia uskomuksiaan ja Lavash ja Bagel ovat kuin stereotyyppiset israelilainen ja palestiinalainen jotka kinastelevat jatkuvalla syötöllä milloin mistäkin.

Myös visuaalisesti Sausage party on tyylikästä katsottavaa. Animaatiot on tehty laadukkaasti ja huolella, kuvakulmat joista tarinaa kuljetetaan on toimivia eikä teknisestä puolestakaan tule mitään valittamisen aihetta mieleen.

Suuri Tuonpuoleinen ei ollutkaan onnen ja autuuden lähde

Mikäli omaa tarpeeksi likaisen mielikuvituksen ja huumorintajun on Sausage party aivan loistava elokuva jota ei kannata jättää välistä. Se tarjoaa härskiä läppää, rivoa kielenkäyttöä ja syvempiä yhteiskunnallisia merkityksiä kuin pelkästään pintapuolisesti näyttää. Se on myös tyylikkäästi toteutettu animaatioelokuva jossa kaikki elokuvan peruselementit on kohdallaan joten omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 6,2/10)

Perjantaipullo: Mustan Virran Talviolut

Mustan Virran Panimon valmistama Talviolut on 5.2 % vahvuinen olut joka ainakin erinäisten googlailujen perusteella vaikuttaisi olevan balttityylinen portteri. Harmillisesti oluesta löytyi varsin huonosti tietoja eikä edes panimon omilla kotisivuilla ollut tästä minkäänlaista mainintaa joten paljoa tietoja ei irronnut netin syövereistä. Olutta löytyy ainakin hyvin varustelluissa Lidl-myymälöissä.

Pullon aukaistua erottaa vahvasti hiivaisen tuoksun joka tuoppiin kaadettuna muuttuu merkittävästi hennommaksi. Tuoppiin kaataminen on vaivaton operaatio todella vähäisen vaahtoavuuden vuoksi.

Maku oluessa on ohut ja laimea ja suutuntuma kokonaisuutena kohtalaisen vetinen. Mausta kyllä löytää persoonallista otetta ja hieman kotikaljamaisia vivahteita, mutta omaan makuuni tämä ei erityisemmin iskenyt. Kyllähän tämän joi, mutta ei luultavasti tule kovin helposti valittua toista kertaa kaupasta.

Musiikkina sopii kepeähkö rock, mm. Crazy Lixx – Wild child tai Crystal viper – When the sun goes down.


Blenderi tuli taloon

Blenderi on käytännöllinen kodinkone

Muutama ilta takaperin kävin paikallisessa Citymarketissa ostamassa blenderin. Tarkemmin ottaen Electrolux Perfectmix ESB 2300:n. Kuten ylläolevasta kuvasta näkee masiinassa on 1.5 litrainen kannu ja tehoja 450 W. Onko se paljon vai vähän, siitä en tiedä sanoa koska ymmärrykseni aiheesta on yhtä suuri kuin muinaisilla roomalaisilla polttomoottorista.

Ajatus oli kytenyt jo pidemmän aikaa (lue: noin viikko sitten sain päähän moisen idean) joten oli aika tarttua toimeen ja käydä ostoksilla. Etukäteen en tiennyt lainkaan millaisen tarvitsen ja kävin vain katsomassa minkälaisia niitä edes on ja millä hinnalla. Päädyin sitten tähän malliin kun se näytti ihan siistiltä perusblenderiltä ja hintakin oli sellainen että jos innostus blendailla katoaa ei asialla ole taloudellisesti kovin suurta merkitystä.

Kaupasta matkaan tarttui myös blendaukseen tarvittavia ainesosia. Ostin banaaneita, jogurttia ja mustikoita joista tosin ensimmäisessä blendauksessa hyödynsin ainoastaan mustikoita ja banaaneita sillä käytin maitoa niiden kanssa.

Kun ainekset oli löytäneet tiensä blenderiin oli aika heittää töpseli kiinni ja pyöräyttää kytkimestä ja katsoa kuinka ainekset menevät sekaisin kuin suomalaiset ilmaisen ämpärin nähdessään. Tai näin oli ajatuksena, mutta ei. Ei mitään. Terä ei pyöri mihinkään suuntaan eikä inahdustakaan. Pyörittelin tehoja enemmän mutta siltikään ei inahdustakaan.

Valmiina blendaukseen

Tässä vaiheessa tutkailin josko blenderin takaa löytyisi hyvin piilotettu virtakytkin tai vastaavaa mutta sain vain havaita toiveeni turhaksi. Ei ollut. Otin blenderin irti töpselistä ja koetin toista pistorasiaa siltä varuilta että olisi vain sulake ollut kärvähtänyt. Toinen pistorasia tuotti yhtä onnistuneen tuloksen joten maito-banaani-mustikka jäi lillumaan blenderiin.

Kippasin sitten blenderistä ainekset pois kulhoon ja tutkailin onko pohjalla jotain erikoista. Ei ollut. Ajattelin että olisikohan sitten voinut olla että blenderi pitää olla jotenkin eri tavalla kiinni, mutta blenderi oli pohjassa ja käännetty sen verran että kulho ei päässyt irtoamaan ja jos siitä nosti tuli pohjaosakin mukana. Tämän seurauksena olettamus tietenkin oli että kiinnitys on kunnolla koska koko roska nousi ilmaan.

Huuhtaisin blenderin ja menin Citymarketille vielä kyselemään takuusta josko tämä esimerkkiyksilö vain sattuu olemaan särki. Asiakaspalvelussa myyjä tiesi sanoa että näissä malleissa on ollut jokin systeemi että sen jälkeen kun kulho on pohjassa sitä pitää vielä enemmänkin pyörittää että se menee johonkin erilaiseen lukitussysteemiin. Hän kävi sitten testailemassa takahuoneessa vedellä josko se toimii ja toimihan se ilman ongelmia.

Tässä vaiheessa ilmeeni oli tämä

Kysyin asiakaspalveluhenkilöltä että mitenkä se sitten pitää pyöräyttää kun se oli aikaisemmin jo pohjassa ja lukittuneena. Hän sitten näytti jonka jälkeen sitten tiesin kotona koettaa samaa. Käytännössä pitää vain käyttää voimaa. “Use the Force, Luke!” kuten Obi-Wan Kenobi olisi tähän varmaankin todennut.

Kotona sitten tein uudelleen samanlaisen setin eli mustikkaa, banaania ja maitoa ja survaisin blenderin kulho-osan kiinni. Oikeaoppinen kiinnitys vaati kohtalaisen paljon voimaa ja kumpaakin kättään joutui käyttämään. Alempaa osaa sai pitää tiukasti kiinni kun kulhoa väänsi paikalleen, mutta lopulta se sitten naksahti paikalleen. Käytännössä voimaa sai käyttää sen verran että en ihmettele että asiaa ei tullut koetettua kotona ensihätään ettei heti tule masiinaa hajotettua 😀

Kulhon napsahdettua paikalleen blendauskin onnistui vailla ongelmia ja maito-banaani-mustikka kombinaatio valmistui iltapalaksi. Wheee!

Banaania, mustikkaa ja maitoa

Nyt kun blenderiä on käyttänyt muutaman päivän tuntuu että tuo lukitussysteemikin on muuttunut jo kepeämmäksi eikä niin paljoa joudu enää voimaa käyttämään että osan saa paikalleen. Mene tiedä oliko kyseessä jokin alkuvaiheen jämäkkyys joka käytön myötä on lähtenyt pois mutta pääasia kuitenkin että blenderi toimii.

Lähiviikkoina voi olla että Kokkailukeskiviikko-postaukset tekevät paluun mutta painottuen erilaisiin blendauksiin joita koetan. Syynä näiden postausten tauolla ololle on ollut käytännössä se että syön lähes poikkeuksetta ulkona päivällä ja kun syön illalla jotain kotona syön jotain sellaista josta olen jo kirjoittanut postauksen tai vaihtoehtoisesti syön ainoastaan salaattia.