Within Temptationin keikka oli aivan huikea

Within Temptation Espoon Metro Areenalla

Eilen Espoon Metro Areenalla oli esiintymässä alankomaalainen metalliyhtye Within Temptation ja allekirjoittanutkin oli paikan päällä keikkaa katsomassa. Within Temptation on niitä bändejä joiden kaikki albumit löytyy CD-levyinä ja lisäksi myös keikka DVD:itä ja BluRaykin löytyy. Toisin sanoen kyseessä on bändi jota diggailen kovasti ja olen enemmänkin heitä kuunnellut halki vuosien.

Bändin historia alkaa jo vuodesta 1996 ja ensimmäinen täysipitkä albumi Enter ilmestyi vuonna 1997. Tämän jälkeen tuli The Mother Earth vuonna 2000, The Silent Force 2004, The Heart of Everything 2007, The Unforgiving 2011 ja uusimpana Hydra vuonna 2014. Uusi levy on bändillä työn alla ja ainakin Wikipedian tietojen mukaan tuleva levy Resist näkisi päivänvalon 14.12.2018.

Ensimmäisen levyn aikana Within Temptation oli selkeästi metallimusiikkia, Mother Earthilla oli selkeästi metallia mukana mutta paljon kevyttä meininkiä ja The Silent Forcesta eteenpäin suunta on ollut kepeämpää ja radioystävällisempää musiikkia jota moni on helposti kuullut tiedostamattaankin radiosoittojen vuoksi.

Eilisen keikan settilistan löytää setlist.fm sivustolta. Ilahduttavasti keikalla soitettiin vanhahkoa tuotantoa, tulevan levyn musiikkia sekä uudempien levyjen hittejä. Toki olisin kaivannut kappaleita Candles sekä Ice Queen mutta onneksi Forgiven sentään kuultiin. Forgiven on todella kaunis rauhallinen biisi ja oli hienoa nähdä kuinka yleisössä kännyköiden lampuilla luotiin nykyajan kynttilämeri biisin aikana.

Keikka oli energinen ja tasapainoinen kokonaisuus välissä kuultavien rauhallisempien kappaleiden tuodessa vaihtelua menevien biisein väliin. Forgivenin lisäksi All I need edusti rauhallista osastoa ja se toimi hyvin myös livenä.

Kokonaisuutena keikka oli aivan mahtava – tunnelma oli hyvä, yhtye solistinsa Sharon den Adelin johdattamana otti yleisön hyvin mukaan eikä fiilistä jäänyt puuttumaan. Toivon mukaan joskus toisenkin kerran pääsen bändiä näkemään livenä!

Laitan tähän loppuun vielä muutaman videon YouTubesta joista voi käydä kuuntelemassa bändin kappaleita mikäli artisti on täysin tuntematon mutta haluaa tietää millaista settiä he soittavat.

Leffalauantai: 9

9 (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu animaatioelokuva joka on lajityypiltään toiminta/seikkailu. Elokuvan on ohjannut Shane Acker ja nuken numero 9:n ääninäyttelijänä toimii Elijah Wood.

Tarinansa osalta 9 kertoo kuinka koneet ja ihmiset ovat tuhonneet sodassa maailman jättäen jäljelle vain synkän ja lohduttoman ympäristön. Nukke jonka selkään on kirjoitettu numero 9 herää tällaisessa maailmassa ja lähtee tutkimaan ympäristöään ja pian hän löytää toisen kaltaisensa, numero 2:n joka kertoo hänelle maailman tilasta. Pian kuitenkin sotakone löytää heidät ja 2 jää vangiksi.

9 löytää pian muitakin numeroituja nukkeja joita hän saa hokuteltua mukaansa pelastusretkelle. Pelastusretken aikana 9 valitettavasti onnistuu herättämään robotin joka on vielä aikaisempiakin suurempi uhka ja nuket saavat haastavamman vastuksen.

9:n juoni on kohtalaisen mielenkiintoinen ja siitä on saatu luotua viihdyttävä animaatioelokuva jossa on mukana toivoa kaiken synkkyyden keskellä. Tarinankerronta on toimivaa ja taustoja avataan katsojalle sopivalla tahdilla kaiken muun ohella.

Erityisen paljon pidin 9:ssä sen visuaalisesta puolesta. Sen luoma maailma on synkkä ja pimeä ja tapa jolla se tuodaan esiin on visuaalisesti poikkeuksellisen tyylikäs. Tätä katsoessa hieman tuli Burtonmaiset vivahteet mieleen eikä se ole millään muotoa huono juttu.

Pidin tässä elokuvassa myös siitä kuinka sen luoma synkkä maailma on myös puhutteleva. Ihmisten liiallinen teknologian ihannointi yli terveiden rajojen yhdistettynä sotimiseen voi helposti johtaa sellaiseen tulevaisuuteen jota kukaan ei halua olla todistamassa.

Kokonaisuutena 9 on lajityypissään erinomainen elokuva joka kannattaa katsoa mikäli tummanpuhuvat animaatioelokuvat herättää mielenkiintoa.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,1/10)

Perjantaipullo: Kirin Ichiban

Kirin Ichiban on Kirin Breweryn lageria jota pannaan Saksassa. Vahvuutta löytyy 5,0 %, katkeroita 20.0 EBU ja kantavierretta 11.2 °P. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa kuten Citymarketeissa ja sitä löytää myös Alkosta.

Oluen aukaistua erottaa perinteisen kepeän ja raikkaan lagerin tuoksun joka löytyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuoksu ei ole vahva mutta löydettävissä kohtalaisen vaivattomasti. Vaahtoavuus on maltillista ja tuoppiin oluen saa kaadettua reippaalla otteella ilman pelkoa ylikuohumisesta. Vaahto myös katoaa pian pinnalta pois kokonaan.

Suutuntuma on raikas ja hento. Maku on aavistuksen terävään kallellaan oleva mutta säilyttää silti maltillisuuden. Siinä on myös hivenen metallinen sivumaku. Lageriksi tämä on keskimääräistä makeamman makuinen joka sopi omaan mieltymykseeni mutta se ei kuitenkaan toimi kaikille. Kirin Ichibanissa on kesäinen raikas olemus ja toimii perusbissenä esim. bulkkilagereiden korvaajaksi. Juomakelpoinen mutta ei mikään mestariteos.

Musiikiksi sopii hyvin kepeä rock, mm. Audioslave – Like a stone tai Wheatus – Teenage dirtbag.

Kävin sitten piikillä

Tiistaina työterveyshoitajan luona käydessäni juttelemassa yleisesti vuosittaisista verikokeiden laboratoriotuloksista puheeksi tuli siinä samalla rokotukset ja se onko itselläni jäykkäkouristusrokotus otettu milloin viimeksi. Kuten yleensä muulloinkin näissä asioissa olin tälläkin kertaa täysin pihalla eikä itselläni ollut minkään valtakunnan käryä aiheesta joten siinä sitten otimme samalla käyntikerralla sellaisenkin.

Kuulemma monesti tällaiset otetaan intissä, mutta koska olen kämmenissä ja jalkapohjissa olevan ihottumani vuoksi lentänyt intistä pihalle kolmessa päivässä ei sielläkään kerennyt piikille päästä/joutua. Nyt on sitten tämäkin asia hoidettu alta pois seuraavaksi pariksikymmeneksi vuodeksi eikä tarvitse tätäkään fundeerata.

Googlailin myöhemmin mikä ihme edes on jäykkäkouristus ja Wikipedian artikkelissa oleva Sir Charles Bellin maalaus aiheesta toi lähinnä mieleen eksorsismin tarpeessa olevan henkilön tai vähintäänkin vahvat vibat The Last Exorcism: Part II:n kansikuvasta 😀

Vaihteen vuoksi urheilua

Myllypuron liikuntahallilla

Eilen työterveyshoitajan kanssa jutustellessa tuli puheeksi liikunta ja se että itseäni kiinnostaa lähinnä juoksu mutta yleensä ongelmana on ollut että ulkona liikkuessa tulee lähes aina vain kipeäksi kun kylmä ilma käy henkeen. Häneltä sain kuulla että Myllypurolla on halli jossa on edullista käydä pyöriskelemässä ja sinne pääsee kaiken lisäksi varsin kätevästi metrolla.

Sopivasti olin viime viikonloppuna uudet lenkkarit ja collegepöksyt hankkinut joten tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin katsastamaan millainen mesta kyseessä mahtaa olla. Samalla tuli ensimmäistä kertaa koetettua millaiset nuo Niket mahtaa olla käytössä.

Hallille pääsi varsin helposti myös Vantaalta, eli käytännössä ensin junalla Malmille ja siitä sitten vaihdoin bussiin joka tuli suoraan hallin viereen. Aikani etsin mistä löydän oikean paikan ja neuvoa kysyttyäni sain neuvot missä on kassat ja pukuhuoneet. Hintaa oli kertakäynnillä vain 3,50 euroa joten hinta ei ainakaan päätä huimaa. Samoin myynnissä on 10 kerran lippuja 28 eurolla joten jos enemmänkin tätä innostuu harrastamaan voi suoraan hommata tuollaisenkin.

Uudet lenkkarit

Koska vuosiin en ole hölkkää tai juoksua harrastanut otin varsin kevyesti. Heitin ensin kilometrin hölkkäämällä, sen jälkeen kävelin kilometrin ja siitä vielä yhden kilometrin heitin hölkäten. Tämän jälkeen makailin aikani radan laidalla ja kävin kerran tai kahdesti kevyesti kävellen vielä ringin heittämässä.

Tämä oli varsin mukava kokemus ja juuri sellainen mikä lajina tuntuu sopivalta – se ei tarvitse erikoisempia varusteita, se on simppeli päästä alkuun ja ei tarvitse liikaa keskittyä kun voi vain olla ja pyöriä menemään. Tietenkin ne ketkä harrastavat juoksua varmasti tekevät tämän paljon paremmin ja ammattimaisemmin, eli miettivät hengitystä tai askeleita tai mitä ikinä, mutta itselle riittää että pääsee vain harrastamaan jotain sellaista mikä tuntuu mielekkäältä.

Aikaa tuohon kolmen kilometrin rupeamaan kului 21 minuuttia joten siitä saa hyvin käsityksen että ei kovin kovalla tahdilla tullut rinkiä heitettyä. Yhtä kaikki, jostain se on aina aloitettava.