Leffalauantai: Shadow of the Vampire

Toisinaan myös vampyyrit lukevat kirjoja

Tämän kertaiseen leffalauantaihin päätyi pitkästä aikaa vampyyrielokuva, tarkemmin ottaen vuonna 2000 julkaistu Shadow of the Vampire (IMDB). Se on E. Elias Merhigen ohjaama draama/kauhuelokuva jonka pääosaroolissa nähdään Willem Dafoe.

Shadow of the Vampire on elokuva joka kertoo vampyyrielokuva Nosferatu kuvauksista. Pääosaroolia Nosferatuna esittää mystinen Max Schreck, mies joka tuntuu ottavan roolinsa vähän turhankin aidon tuntuisesti. Elokuvan tuotantoryhmässä yksi henkilö kyllä tietää että Max on aito ja oikea vampyyri, mutta ei hän sitä muille tietenkään kerro. Elokuvan kauvaukset menevät kutakuinkin mallikkaasti haasteista huolimatta mutta viimeinen kuvattava kohtaus onkin hieman toisenlainen kuin mitä osasin odottaa joten jätetään elokuvan loppu spoilaamatta.

“Ei Max, pinkki joogatrikoo ei sovi sinulle”

Tämä elokuva oli mielenkiintoinen. Se otti hieman toisenlaisen lähestymistavan vampyyrielokuviin ja se oli merkittävästi enemmän old school -henkinen vampyyrielokuva kuin uudemmat vampyyrifilmit yleensä. Vaikka elokuva on vuodelta 2000 olisi kuvaustyylistä ja tuotannosta voinut kuvitella tämän valmistuneen joskus 1970-luvun aikana. Myös maltillinen musiikin käyttö loi mielikuvaa vanhemmasta elokuvasta kuin mitä todellisuudessa oli kyse.

Pidin tuotannollisten osuuksien lisäksi myös elokuvan tasapainottelusta koomisuuden ja vakavasti otettavan vampyyrielokuvan välillä. Siinä on elementtejä kummaltakin puolelta enkä täysin varmaksi osaa sanoa onko tämä tarkoituksellista vai tahatonta. Kuitenkin kyllä tämän aivan uskottavaksi vampyyrileffaksi pystyy laskemaan vaikka paikoitellen roolisuorituksien teatreaalisuudesta voisi muutakin ajatella.

Iltapalan aika

Shadow of the Vampire on toimiva filmi vampyyrielokuvien ystäville. Jokaisen joka pitää vamyyrileffoista kannattaa tämä katsoa, mutta mikäli sen genren elokuvat ei lähtökohtaisesti iske lainkaan voi tämänkin jättää suosiolla kaupan hyllylle.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,9/10)

Perjantaipullo: Lapin Panimo Amber Lager

Lapin Panimon Amber Lager

Tämänviikkoinen perjantaipullo on Lapin Panimon valmistama Amber Lager. Olut on alkoholitilavuudeltaan 4,5 % ja sitä myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Hintaa yhdellä pullolla oli 4,40 eur + 10 snt pantti.

Harmillisesti Lapin Panimon nettisivuilla ei liikaa tietoa tästä(kään) oluesta löydy mutta muutama sana sentään on kirjoitettu. Sivulla kuvataan olutta kaikessa lyhykäisyydessään näin: LAPIN AMBER LAGER on tuoreen kirkkaan pihkan sävyinen täyteläinen pohjahiivaolut. Se on värikkäämpi ja täyteläisempi kuin etelän lagerit.

Sivuilta ei löytynyt tietoja väriarvoista mutta väri on kutakuinkin omenamehun väriä eli punaruskeaa. Selkeästi tummempaa siis kuin monet muut lagerit.

Maku ja tuoksu ovat tässä oluessa hyvät. Tuoku on rento ja miellyttävä. Kuohuavuus on maltillista ja pikaisesti häviävää. Makunsa osalta se on selkesti tunnistettavissa lageriksi vaikkakin siinä on enemmän hedelmäisyyttä ja raikkautta mukana kuin monissa muissa. Jälkimakuna suuhun nousee hieman leipämäisiä vivahteita ja mielleyhtymä oluesta kiukaalla nousi mieleeni.

Omaan makuuni yksi miellyttävimmistä lagereista jota olen hetkiin testannut.

Oluen kanssa sopii erinomaisesti mm. Shireen – UMAI tai Eivør – Í Tokuni

Ruokapaikat: Manhattan Steak House (Forum)

Hampurilainen Manhattan Steakhousen valikoimasta

Tämänviikon ruokapaikaksi päätyi kauppakeskus Forumissa sijaitseva Manhattan Steak House. Forumin Steak Housella on pitkä historia, sillä se on ollut kauppakeskuksessa jo vuodesta 1986 saakka. Manhattan Steak House -ravintoloita on Suomessa useampiakin, kaksi Helsingissä, yksi Tampereella ja yksi Lahdessa. Ensimmäinen ravintola on aukaistu vuonna 1986 joten sivujen perusteella jäin itse siihen käsitykseen että Forumin Steak House olisi ensimmäinen. Voin olla väärässäkin.

Tilaus oli suoraviivaista. Tiskille tuli käveltyä, valittua mitä syö ja sen jälkeen sai tarjottimen jossa oli aterimet, juoma ja numerokyltti. Sen kanssa sitten mentiin pöytään istumaan ja odottamaan että tarjoilija tuo ruoan pöytään. Ateriaksi valitsin Steak Burger Meal -aterian ja limpparin. Hintaa tälle kombinaatiolle kertyi 12,50 eur.

Läpileikkaus purilaisesta

Kauaa ei tarvinnut odotella kun ateria jo tuotiin pöytään. Ateriassa oli itselläni ranskalaisia sekä jonkinsorttista dippiä jossa ransuja oli hyvä pyöritellä. Kävin kyllä lisäksi hakemassa ketsuppipullon tiskiltä koska pidän ranskalaisista ketsupin kanssa.

Ranskalaiset perunat olivat tavallista ravintolaruokapaikkojen ranskalaisten perunoiden tasoa. Hyviä ja toimivia joissa on sopivasti suolaa. Ei mitään maata mullistavaa. Varsinainen pääruoka eli hampurilainen oli erittäin maukas. Pihvi oli hyvin tehtyä, siinä oli makua ja mehevyyttä mukana ja se oli todella täyttävä. Vaikka söin tämän päivän ensimmäisenä ateriana hieman kello viiden jälkeen oli tässä syömistä sen verran paljon että en jäänyt kaipaamaan yhtään isompaa ateriaa. Maukas ja taidolla valmistettu täyttävä purilainen.

Forumin Steak Housen tiski

Sijainti ja viihtyvyys on ainoa mistä annan paikalle miinusta. Ravintola sijaitsee Forumilla käytävän varrella avoimesti siten että siitä syntyy enemmänkin mielikuva pikaruokapaikasta kuin laadukkaasta ruokaravintolasta eikä se ole omiaan luomaan kuvaa niin laadukkaasta paikasta kuin mitä se ansaitsisi. Sijainti on myös sellainen että rauhaisaan illanistumiseen tätä paikkaa olisi vaikea kuvitella, mutta päivälliseen kauppakeskuksessa pyörimisen lomassa tätä voi suositella. Se on sinänsä sääli, sillä itse ruoka ja palvelu on merkittävästi laadukkaampaa kuin sijainnin synnyttämä mielikuva paikasta.

Mikäli etsinnässä on ravintola josta saa erinomaisia hampurilaisaterioita eikä istuskelu aivan kauppakeskuksen käytävän varrella häiritse on Manhattan Steak House Forumilla ehdottomasti paikka jota kannattaa käydä testaamassa.

Kokkailut: Alaskanseitiä ja papuja

Alaskanseitiä ja papuja paprikan ja kirsikkatomaatin kanssa

Tämänkertaisena kokkailutestauksena tuli paisteltua kalaa, tarkemmin ottaen alaskanseitiä. Halusin jotain helppoa ja nopeaa evästä jossa kuitenkin on jotain tuoretta seassa joten alaskanseiti pannulla papujen kanssa sopi tähän vaatimukseen kun sekaan lautaselle heitti vielä paprikaa ja kirsikkatomaatteja.

Valmistaminen oli helppoa kuten arvata saattaa. Alaskanseitipala pois paketista ja pannulle. Tietenkin ensin pannu oli tullut lämmitettyä ja viskattua voita siihen että fisu ei köntsähdä kiinni. Sen lisäksi pakasteesta myös papuja sekaan samaan aikaan tuli pannulle laitettua lämpenemään.

Pannulla pyörivien aineksien lämpenemistä odotellessa sitten oli aika viipaloida tomaatit, paprika ja viipale sitruunaa valmiiksi.

Alaskaneiti ja pavut pannulla valmistumassa

Kun kala ja pavut olivat valmistuneet syömäkuntoiseksi oli aika viskata ateria lautaselle, heittää sitruuna antamaan hieman makua ja väriä lautaselle kalan päälle ja sen jälkeen syömään. Alaskanseiti on täydellinen eväs helppoon ruoanlaittoon. Sen laittaminen syömäkelpoiseksi on helppoa, se ei maksa aivan hunajaa ja mansikoita, siinä on vähän jos lainkaan hiilareita ja kaloreitakin siinä on alle 60 kcal/100 kcal joten sitä voisi kyllä syödä useamminkin.

Kuitti ostoksista on jo hävinnyt joten en voi tarkistaa tarvikkeiden tarkkoja hintoja mutta arviolta hintaa tarvikkeille tulee alle 5 euroa. Kalaa tosin söin vain yhden palan joten kolme on vielä pakastimessa odottamassa seuraavaa kertaa, samoin papuja en pistänyt edes puolta pussia joten useammaksi kerraksi tarvikkeissa on syömistä.

Kokeilussa: Espresso House Christmas Brew -kahvi

Espresso Housesta saa ostettua kahvia myös kotiin

Kävin viikonloppuna kaverini kanssa Forumilla sijaitsevassa Espresso Housessa kahvilla ja samalla tuli huomattua että siellä on kahvia myynnissä ihan kotiin vietäväksi asti. Kahvittelun jälkeen menin vielä kassan kautta ja kävin ostamassa paria eri makua kotiinkin.

Matkaan tarttui joulukassi jossa mukana oli House Christmas Brew sekä Organic Brew -kahveja. Ainakin Christmas Brew -kahvi on pussissa papuina mutta henkilökunta jauhaa sen pyynnöstä valmiiksi kotikäyttöä varten mikäli itsellä ei ole kahvimyllyä tai muuta tapaa jauhaa kahvia – tai vaikka olisikin, saa sen silti jahuettuna niin halutessaan. Pyysin heitä jauhamaan sen jotta säästyn käsikäyttöisen kahvimyllyn käytöltä sillä en ole vielä saanut aikaiseksi käydä ostamassa mitään konetta jolla voisin kahvin hienontaa ilman hirveää kampeamista (kts. aiempi postaus jossa aihetta sivuan).

Chistmas Brew on varsin kelpo kahvia. Se on kohtalaisen pehmeää kahvia miellyttävällä tuoksulla ja maulla. En osaa sanoa juuta tai jaata pussin kyljestä bongatusta pyöreästä tai pähkinäisestä mausta tai siitä löydänkö siitä viikunan, karamellin tai appelsiinin sävyjä. Itselleni tämä on vain kahvi joka maistuu ja tuoksuu miellyttävälle ja jota on miellyttävää siemailla. Makunsa puolesta sellaista että tätä voi hyvinkin ostaa toiseenkin kertaan.