Lompakon vaihto

Tänään tuli käytyä kaupungilla hankkimassa uusi lompakko. Entinen lompakko ei kerennyt olla vuottakaan käytössä eikä se ollut hajonnut, mutta valitettavasti epähuomiossa ostin silloin lompakon jossa ei ole lainkaan tilaa seteileille tai kolikoille. Tietenkin taiteltuna sinne on seteleitä saanut mahtumaan, mutta kaikkea muuta kuin käytännöllisesti. Pääasiallisesti hoidan ostokset korttia vinguttamalla, mutta olen havainnut että olisi hyvä aina olla käteistä edes jonkin verran, sillä toisinaan tulee esimerkiksi vastaan tilanteita että aamulla vasta muistaa että bussilipun käyttöaika on mennyt umpeen eikä käteistä ole mukana. Käytännössä silloin pääsee tekemään aamulenkin R-Kioskille joka ei erityisesti napostele jos keli on huono.

Ostin lompakon Helsingin Forumilla sijaitsevasta Nahka-Albertista. Valikoima oli monipuolinen ja hintataso järkevä. Lompakoita oli siellä paljon myös tarjoushintaan, joten suosittelen käydä tutustumassa talon tarjontaan mikäli lompakkoa on metsästämässä. Tällä kertaa oma valinta ei kohdistunut tarjoustuotteeseen, sillä ne joissa materiaali antoi laadukkaamman kuvan olivat niitä jotka ei muutoin itseäni miellyttänyt. Ostin sitten normaalilla hintaa olevan lompakon joka vaikutti kestävältä ja näytti omaan makuun hyvältä.

Tavallisesti olen tainnut aina käyttää mustia lompakoita, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen ja ostin ruskeampaa sävyä olevan. Meinasin ottaa mustan, mutta ajattelin vaihteen vuoksi heittäytyä hurjaksi (sarkasmivaroitus) ja kokeilla toista väriä.

Elokuva: Blended (Lomapainajainen)

Romanttisten komedioiden linjalla tuli jatkettua kesäloman kuluttamista. Tällä kertaa vuoronsa sai Adam Sandlerin ja Drew Barrymoren Blended (IMDB). Elokuva on tyypiltään romanttinen komedia ja sen on ohjannut Frank Coraci. Coraci on ollut ohjaamassa aikaisemminkin Adam Sandlerin elokuvia, mm. elokuvan Click!, The Wedding Singer sekä The Waterboy. Blended on vuodelta 2014.

Elokuvassa Jim (Adam Sandler) ja Lauren (Drew Barrymore) tapaavat toisensa sokkotreffeillä, jotka menevät täysin pieleen kummankin mielestä. Aikomuksena on olla tapaamatta uudemman kerran, mutta kohtalo päättää puuttua peliin. Laurenin ystävä tapailee Jimin esimiestä ja heidän on tarkoitus lähteä lemmenlomalle Afrikkaan. Kuitenkin matkaan tulee mutkia, jonka seurauksena Jim ja Lauren päättävät hankkia nuo käyttämättä jääneet liput itsellensä toistensa tietämättä. Afrikassa ollessa he tapaavat toisensa ja toistensa lapset. Alussa henkilökemiat eivät natsaa, mutta loman aikana tunteet alkavat lämpenemään ja pari löytää toisensa.

Vaikka päätarina keskittyykin Jimin ja Laurenin ihmissuhteeseen, myös yksinhuoltajan haasteita käsitellään kevyesti siinä sivussa. Jimillä on tyttärensä ja Laurenilla poikansa. Pojilta puuttuu isähahmo joka opettaisi asioita miesten maailmasta, eikä Jimkään pysty toimimaan tyttärilleen kunnolla oppaana naisten maailmaan. Teini-ikäinen tytär haluaa olla enemmän nainen kuin poikatyttö joka hän on, jonka seurauksena Lauren päättää avittaa tyttöä oikeaan suuntaan. Uusioperheen jäsenet alkavat vähitellen pitämään toisistaan jonka seurauksena parin rakkaustarinan on helpompaa tapahtua.

Juoni on tässäkin elokuvassa ennalta arvattavissa, mutta kuten muulloinkin tämän tyylin elokuvissa, itseäni se ei häirinnyt lainkaan. Elokuva on hyvä, hauska ja lämminhenkinen rakkaustarina jossa on uusioperhekuvion myötä edes hieman poikkeusta lajityypin elokuvista.

Pidin elokuvasta. Arvosanaksi annoin IMDB:ssä 7/10 joka on samassa linjassa IMDB:n tarjoaman 6,5/10 arvosanan kanssa.

Muutama kuva itsestäni

Tulipas eilen käytyä kaverini Jounin kanssa kaupungilla, jonka jälkeen tulimme vielä istuskelemaan meikäläisen luo. Bussipysäkille kun lähdimme, tuli samalla mieleen ottaa muutama kuva Jounin kameralla kun kerta sellainen matkassa sattui olemaan. Pistetään tähän Jounin ottamat muutamat kuvat meikäläisestäkin ihan itsellekin muistoksi miltä on joskus tullut näytettyä.

Kaunis päiväkodin rakennustyömaa taustalla.
Bussipysäkilläkin voi hymyillä.
Seinää vasten kuin nuorisoraggarit kuunaan.

Elokuva: The Ugly Truth

Romanttisten komedioiden vauhtiin kun tuli päästyä New Year’s Even myötä, jatkoin kesäloman kuluttamista saman kategorian elokuvalla The Ugly Truth (IMDB). Elokuva on vuodelta 2009 ja sen on ohjannut australialainen Robert Luketic. Pääosissa nähdään Katherine Heigl ja Geralt Butler.

Tarinassa kerrotaan televisiokanavalla työskentelevästä tuottajasta Abbystä (Katherine Heigl), joka kauneudesta ja urallaan menestymisestä huolimatta ei tunnu onnistuvan ihmissuhteissaan. Työtyoverikseen hän saa toiselta televisiokanavalta tutun, epäsovinnaisia julmia totuuksia laukovan Miken (Geralt Butler). Koska kummallakin on tapa katsoa ihmissuhdekuvioita ja ihmisiä eri tavoin ei konflikteilta tietenkään vältytä. Hankalan yhteisen alkuvaiheen yli päästyä Mike alkaa kuitenkin opastamaan Abbyä kuinka hänen onnistuu napata himoitsemansa naapurin komea lääkärimies, mutta valitettavasti opastusmatkan aikana tunteet alkavat vetää Abbyä ja Mikeä kuitenkin lähemmäksi toisiaan.

Olin nähnyt tämän elokuvan joskus vuosia aikaisemmin, joten loppuratkaisu ei tullut itselleni yllätyksenä. Kuitenkin tarina on muutenkin lajityypille sopivaan tapaan ennalta arvattava, joten vaikka tätä ei olisi aikaisemmin ollut nähnyt, olisi loppuratkaisu ollut silti helppoa arvata.

Itse pidin tästä elokuvasta. Se on mukavan kevyt ja viihdyttävä elokuva jossa heitetään paikoitellen puolikarkeaa läppää. Se ei lyö pöytään mitään uutta, vaan tarjoaa ainoastaan tuttua ja turvallista viihdyttävää romanttista komediaa. Arvosanaksi antaisin 7/10, IMDB:ssä näkemys on ollut 6,5/10 joten aika samalla linjalla suurempikin yleisö tuntuu olevan.

Elokuva: New Year’s Eve

Vaihteluksi vampyyrielokuville katsoin pitkästä aikaa romanttisen komedian, New Year’s Eve (IMDB). Elokuva on vuodelta 2011 ja sen on ohjannut Garry Marshall joka tunnetaan mm. myös Pretty Womanin ohjaajana ja Onnen päivät -televisiosarjan luojana.

Elokuva kertoo erilaisia ihmissuhdetarinoita, jotka kertovat rakkaudesta ja välittämisestä sen eri muodoissa aina teini-ihastumisesta aikuisempiin ihmissuhteisiin. Tapahtumapaikkana on New York ja nimensä mukaisesti tapahtuma-aikana on uuden vuoden aatto.

Elokuva ei tarjoa oikeastaan mitään uutta millään saralla – tai ainakaan siten, että itse olisin siitä mitään sellaista havainnut. Tarinassa mentiin pitkälti tutuilla ja turvallisilla ”Ventovieraat kohtaavat ja rakastuvat”, ”Yksinäisenä kuoleva katuu elämässään tekemiä virheitä”, ”Teini-iän ensisuudelma”, ”Uskallanko vielä kohdata uuden ihmisen elämääni” ja ”Olen valmis jättämään kaikkeni vuoksesi” -tyylisillä ratkaisuilla.

Käytännössä siis tarjottimella on tutut kliseet jotka helposti ihastuttaa tai vihastuttaa katsojaa. Itseäni sen kaltaiset elementit romanttisissa komedioissa ihastuttaa, sillä kun haluan katsoa romanttisen komedian, haluan pääsääntöisesti sen olevan tuttua ja turvallista hömppää jossa on kaikesta kliseisyydestään ja elokuvallisesti mitään uutta tarjoamattomasta annistaan huolimatta tarjolla ainakin liikuttavuutta ja uskoa parempaan huomiseen.

Merkillepantavaa elokuvassa on nimekäs näyttelijäkaarti – mm. Bon Jovi, Sarah Jessica Parker, Jessica Biel, Aston Kutcher, Michelle Pfeiffer, Rober De Niro, Katherine Heigl sekä Halle Berry.

Tätä kirjoittaessa elokuva on saanut IMDB:ssä arvosanaksi 5,7 joka on hyvin pitkälti samassa linjassa oman näkemykseni kanssa. Oma arvosteluni elokuvasta on 6/10 asteikolla 0-10, eli pidin elokuvasta ja se oli sen verran hyvä että voin sen katsoa mielellään uudemmankin kerran. Se on tuttua ja turvallista viihdyttävää hömppää, sellaista jollaista on mukava katsoa kun haluaa rentoutua sellaisen elokuvan parissa joka ei vaadi liian suurta syväanalyysiä elokuvan merkityksestä.