Leffalauantai: Batman Begins

Lepakko poikineen

Batman Begins (IMDB) on Christopher Nolanin ohjaama vuonna 2005 valmistunut toimintaseikkailuelokuva. Pääosaroolin Bruce Waynenä eli Batmanina näyttelee Christian Bale.

Elokuvassa kerrotaan kuinka Bruce Waynestä tulee Batman. Brucen vanhemmat on tapettu ja se on jättänyt pysyvät traumat pienen pojan mieleen. Bruce kasvaa vanhemmaksi ja tekee tuttavuutta Ra’s Al Ghuliin ja hänen sotureihinsa. Hän saa heiltä oppia taistelutaitoihinsa sekä ymmärrystä siitä kuinka saada rikolliset pelkäämään. Bruce ei kuitenkaan pysty sopeutumaan Ra’s Al Ghulin jokkoihin, sillä hän on liian armollinen rikollisia kohtaan. Niinpä hänen ja Ra’sin joukkojen tiet eroavat vähemmän rauhaisalla tavalla.

Bruce tahtoo kostaa vanhempiensa kuoleman, mutta hänen vahempiensa tappaja pääsee hengestä hänen silmiensä edessä toisten rikollisten toimesta. Gotham City on läpeensä korruptoitunut kaupunki ja Batmanin on aika astua esiin oikeutta tuomaan.

Kumivaate on periaate, sen tietää myös Batman

Elokuva on toimiva toimintaelokuva jossa on tarpeeksi tasapainoa toiminnan ja rauhallisten osuuksien välissä. Elokuva ei ammu yli toiminnalisten osuuksien määrällä, vaan tarinaa rakennetaan tasaisesti ja luonnollisesti juonessa edeten.

Hyvänä puolena Batman Beginsin tunnelma ei ole liian synkkä eikä monotoninen vaikka Batman ja Gotham yleisesti sangen tummissa vesissä pyöriikin. Mukana on myös valoisampia osuuksia jotka antavat elokuvan tummille sävyille vahvempaa kontrastia ja dramaattisempaa merkitystä.

Toimintaelokuvien tuttuun tyyliin henkilöhahmot jäävät hieman etäisiksi hyvistä näyttelijäsuorituksista huolimatta. Ainoa mitä näyttelyssä hieman pisti omaan korvaan oli Batmanin ääni, sillä se ei jotenkin kuulostanut katu-uskottavalta. Se oli kohtalaisen matala ja se luultavasti koetti olla karski ja macho, mutta jotenkin siinä oli hieman (uskoakseni) tahatonta koomista vivahdetta. Onneksi kuitenkin tämä ei pilannut elokuvan tunnelmaa.

Rachel Dawesin roolissa nähdään Katie Holmes

Kokonaisuutena Batman Begins on hyvä ja viihdyttävä actionleffa. Se on yli kahden tunnin kestollaan kohtalaisen pitkä elokuva, mutta hyvällä tarinankuljetuksellaan se ei onneksi kuitenkaan käynyt puuduttamaan missään välissä. Se on rentoa viihdettä jossa ei katsojana joudu haastamaan itseään ajattelemaan sen suurempia, joten kepeänä toimintapläjäyksenä tätä on helppo suositella.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 8,3/10)

Leffalauantai: Snow White and the Huntsman (Lumikki ja metsästäjä)

Snow White and the Huntsman elokuvan suomenkielinen DVD-kansi

Snow White and the Huntsman eli suomalaisittain Lumikki ja metsästäjä (IMDB) on vuonna 2012 julkaistu fantasiaa, draamaa, seikkailua ja toimintaa tarjoava elokuva. Elokuvan on ohjannut Rupert Sanders jonka viidestä elokuvaohjauksesta en olekaan muita nähnyt.

Elokuvan Lumikkia esittää Twilightistäkin tuttu Kristen Stewart. Metsästäjän roolissa nähdään Chris Hemsworth joka tunnetaan mm. elokuvista Thor, The Avengers jne. ja pahaa äitipuolta esitää Charlize Theron joka on aikaisemmin nähty mm. Hancockissa.

Lumikin roolissa nähdään Twilightistä tuttu Kristen Stewart

Koska kyseessä on Lumikki-tarina on arvattavaa että tarina nojaa kevyesti vanhaan satuun jonka moni tuntee Disneyn piirretyistä tai Grimmin veljesten versiosta. Tässä filmatisoinnissa Lumikin isä on kuningas jonka vaimo on kuollut. Hän tapaa myöhemmin naisen joka on niin kaunis että kuningas päättää ottaa hänet heti uudeksi vaimokseen (mukavan mutkatonta toimintaa). Häitä vietetään ja pian sen jälkeen kuningas pääseekin manan maille vaimonsa murhaamana.

Lumikki kasvaa ja kaunistuu vankeudessa ja kuningatar (eli paha äitipuoli) jatkaa kyselyään että ken on kaikkein kaunein. Kuinka ollakaan Lumikkihan se tietenkin on, joten kuningatar päättää pistää Lumikin kylmäksi. Lumikki pääsee pakoon ja myöhemmin monen mutkan kautta hän tulee lopulta ottamaan valtakuntansa takaisin.

Pahalla äitipuolella on mieltymys pätkiä väkeä hengiltä

Elokuvassa nähdän monia sadusta tuttuja elementtejä – siinä on mukana Lumikki, kääpiöt, paha äitipuoli, omenan puraisu ja siihen kuoleminen sekä kuolleista herääminen rakkaan ensisuudelman jälkeen. Siihen on kuitenkin lisätty paljon myös uusia elementtejä joten täysin ennalta-arvattavaa kaavaa ei noudateta alusta loppuun saakka.

Pidin itse tästäkin elokuvasta. Siinä oli tarpeeksi paljon toimintaa ja sopivasti myös fantasiaa. Elokuva on monin paikoin tummanpuhuva ja ehkä hieman synkkäkin, mutta mukaan oli saatu ujutettua myös tunnelmallisesti kevyempiä kohtauksia, esim. kohtaus jossa Lumikki kävelee vihreässä metsässä aamuauringon aikaan ja näkee siellä luonnon kauneutta ja elämää. Visuaalisesti pidin erityisesti tästä kohtauksesta, vaikkakin se on kohtaus josta voin helposti kuvitella monen pitävän sitä liian lapsellisena ja kliseisenä elokuvan muihin kohtauksiin nähden.

Arvosana: 8/10 (IMDB 6,1/10)

Leffalauantai: Låt den rätte komma in (Ystävät hämärän jälkeen)

Låt den rätte komma in (Ystävät hämärän jälkeen) suomenkielinen DVD-kansi

Vaihtelun vuoksi pitkästä aikaa katselin vampyyrielokuvan. Tällä kertaa elokuvaksi valikoitui vuodelta 2008 oleva ruotsalainen romanttinen kauhuelokuva Låt den rätte komma in (IMDB) joka suomalaisittain kääntyy muotoon Ystävät hämärän jälkeen. Elokuvasta on tehty myös jenkkiläinen versio ja olen sen aikaisemmin nähnytkin, joten oli kiintoisaa nähdä millainen vanhempi ruotsalainen filmatisointi elokuvasta on.

Låt den rätta komma in on Tomas Alfredsonin ohjaama teos jossa pääosissa nähdään Kåre Hedebrant sekä Lina Leandersson. Elokuva pohjautuu ruotsalaisen kauhukirjailija John Ajvide Lindqvistin vuonna 2004 julkaistuun samaa nimeä kantavaan esikoisteokseen Ystävät hämärän jälkeen. Teos on julkaistu Suomessa Gummeruksen toimesta.

Oksar (Kåre Hedebrant) ja Eli (Lina Leandersson))

Elokuvassa kerrotaan 12-vuotiaasta koulukiusatusta Oskarista ja hänen ystävyydestään ja ihastumisesta naapuriin muuttaneeseen uuteen tyttöön Eliin. Eli ei ole kuitenkaan aivan normaali 12-vuotias tyttö, sillä hän on ollut suunilleen 12-vuotias jo hyvin monta vuotta. Eli ei myöskään kestä päivänvaloa, hän tarvitsee verta syödäkseen ja hän ei voi tulla sisään mikäli häntä ei kutsuta – tai tarkemmin ottaen hän voi tulla sisään, mutta pian hän alkaa valumaan verta jos hän tulee kutsumatta sisään. Ei ole helppoa olla vampyyri.

Eli elää vanhan miehen Håkanin kanssa. Håkan ja Eli saapuvat Blackbergiin Tukholmaan ja pian alueella alkaa tapahtua mystisiä kuolemia joissa ihmisiä on mm. roikotettu puussa ja valutettu veret pois. Håkan auttaa Eliä saamaan verta syödäkseen, mutta aina kaikki ei mene täysin nappiin ja lopulta Håkanin tappamiset saavat hänen kannaltaan epäonnisen käänteen. Myös Eli itse joutuu lähtemään toisinaan veren metsästysreissulle ja siinä samalla hän myös tartuttaa erään rouvan purennallaan vampyyriksi.

On tärkeää kutsua vampyyri sisään jos haluaa hänen säilyvän elossa

Pidin tästä elokuvasta. Se on kaunis tarina ihastumisesta ja rakastumisesta, välittämisestä ja puolustamisesta, kiusatun lapsen elämästä ja siitä kuinka paha lopulta saa palkkansa tavalla tai toisella. Pidän tästä myös vampyyrielokuvana vaikka se onkin kohtalaisen kaukana klassisesta Dracula-tyylin tarjonnasta.

IMDB:ssä annoin elokuvalle arvosanaksi 8/10 ja tällä hetkellä keskiarvona IMDB:ssä on 7,9, joten aika pitkälti samoilla linjoilla oma näkemykseni on muun maailman kanssa.

Nälkä ajaa vampyyrinkin epätoivoisiin tekoihin

Ystävät hämärän jälkeen on hyvä elokuva ja onpa se saanut jopa kiitosta myös kriitikoilta – vuonna 2016 elokuva äänestettiin BBC:n 117 elokuva-asiantuntijan arvioissa vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon.

Katsomisen arvoinen filmi.

Arvosana: 8/10

Leffalauantai: The Martian (Yksin marsissa)

The Martian (Yksin marsissa)

The Martian (IMDB) eli suomalaisittain Yksin marsissa on Ridley Scottin ohjaama, vuonna 2015 ensi-iltansa saanut tieteiselokuva. Elokuvan pääosaa näyttelee kansikuvassakin näkyvä Matt Damon. Muita pääosanäyttelijöitä on mm. Jessica Chastain, Kristen Wing ja Sean Bean. Elokuva pohjaa Andy Weirin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

Elokuvan tarinassa avaruustutkimuskeskus NASAn miehitetty Ares 3 -lento Marsiin joudutaan keskeyttämään siellä tapahtuvan kovan myrskyn vuoksi. Alukselle palatessa kuitenkin yksi astronauteista (Matt Damonin esittämä Mark Watney) lentää myrskyn aikana kauemmaksi muusta joukosta. Muu miehistö olettaa hänen menehtyneen ja he joutuvat tekemään ikävän valinnan lähteä paluumatkalle maahan ilman häntä.

Mark herää myrskyn jälkeen haavoittuneena ja palaa takaisin tukikohdalle paikkaamaan itseään kuntoon. Tilanteensa korjauduttua hän alkaa selvittämään omaa tilannettaan, tekemään inventaarioita ruoasta ja miettimään kuinka voisi selvitä Ares 4:n saapumiseen saakka. Tähän on kuitenkin aikaa vielä neljä vuotta ja ruokavarastoja on paljon vähemmän, joten tekemistä selviämiseen riittää.

Yksinäinen mies Marsissa

The Martian on kiinnostava selviytymistaistelu jossa on hieman samanlaista vibaa kuin Erämaan armoille -elokuvan selviytymiskamppailussa. The Martianissa painopiste on ennen kaikkea selviytymisessä ja ongelmien ratkonnassa ongelma kerrallaan eikä niinkään pään flippaamisessa tilanteen ankeuden auetessa tietoisuuteen. Siinä on myös kiintoisaa politikointia siitä mitä kulissien takana tällaisessa tilanteessa tapahtuu, kuinka miehistölle kerrotaan että taakse jäänyt matkatoveri ei olekaan kuollut Marsissa, kuinka medialle kerrotaan tapahtumista sekä kuinka paljon ollaan valmiita tekemään riskejä ja uhrauksia kenenkin toimesta jotta mies saadaan hengissä takaisin maan kamaralle.

Kaikkien vastoinkäymisten seassa on mukana myös paikoitellen kevyttä huumoria joka antaa elokuvalle rennomman otteen ja saa paremmin katsojan mielenkiinnon pysymään yllä.

Pituutta elokuvalla oli lähes 2,5 tuntia, joten tavallista pidempi elokuva on kyseessä. Tästä huolimatta se ei tunnu pitkältä eikä se missään vaiheessa muutu puuduttavaksi tai pitkäveteiseksi.

Annoin elokuvalle arvosanaksi IMDB:ssä 9/10. Tätä kirjoittaessa keskiarvo suuren yleisön tuomion mukaan on 8/10, joten hieman enemmän pidin tästä kuin enemmistö. Katsomisen arvoinen elokuva.

Arvosana: 9/10

Leffalauantai: Hannu & Kerttu: Noitajahti

Hannu ja Kerttu: Noitajahti

Hansel & Gretel: Witch Hunters eli suomalaisittain Hannu ja Kerttu: Noitajahti (IMDB) on vuonna 2013 valmistunut kauhuelementtejä sisältävä actionfantasia-elokuva. Sen on ohjannut norjalainen Tommy Wirkola. Wirkola on ennen tämän elokuvan valmistumista ohjannut ainoastaan norjalaisia elokuvia, joten sinänsä ei ole mikään yllätys että en ole itse näistä yhtään nähnyt aikaisemmin.

Hannun roolissa nähdään Jeremy Renner ja Kertun osuutta esittää Gemma Arterton. Ilahduttavasti mukaan elokuvan rooleihin on saatu myös suomalainen Pihla Viitala joka esittää Mina-nimistä hyvää noitaa.

Elokuva kertoo vaihtoehtoisen version Grimmin saduista tutusta Hannusta ja Kertusta. Tässä elokuvaversiossa Hannu ja Kerttu ovat sisaruksia joiden isä vie heidät metsään ja jättää oman onnensa nojaan. He löytävät metsästä piparkakkutalon jossa he tapaavat noidan. Noita ei ole mikään hyväntahtoinen noita, joten sisarukset joutuvat noidan vangiksi. Nokkelina he kuitenkin onnistuvat saamaan noidan uuniin ja tulille, jonka jälkeen he pääsevätkin pakenemaan.

Aikuisena Hannusta ja Kertusta tulee noitien metsästäjiä. He saapuvat pieneen kylään auttamaan kylän väestöä joilta usealta noidat ovat vieneet lapsen. He alkavat selvittämään tapausta ja matkan varrella selviää että noidilla on isompi visio taustalla, sillä verikuu on nousemassa ja uhreja tarvittaisiin mustien noitien hämärään messuun. Tarkoituksena noidilla on noitua itselleen immuniteetti tulta vastaan, jotta heitä ei enää voitaisi roviolla kärventää. Tuttuun tapaan sankarit pelastavat tilanteen ja noitien messu ei saa heidän toivomaansa lopputulemaa.

Pidin itse tästä leffasta kiitettävän paljon. Metacritic-sivulla elokuva on saanut keskimäärin uskomattoman huonot arvostelut, 20/100 ja myöskin IMDB:ssä arvosanana on ainoastaan 6,1 tätä kirjoittaessa. Itse annoin tälle arvosanaksi 8/10. Se oli viihdyttävä elokuva joka tarjosi sopivassa suhteessa actionia kauhutemaattisessa miljöössä.

BluRayn lisämateriaaleissa elokuvasta kerrotaan näyttelijöistä hieman, näytetään pieniä pätkiä leffan kuvauksista ja myöskin selostusta peikkohahmosta ja sen tekemisestä.

Offtopiccia verikuusta

Mielenkiintoisena detailina elokuvassa mainittu verikuu on myös oikeassa noituudessa tuttu käsite, sekä tietenkin myös Raamatusta. Oikealla noituudella tarkoitan tässä kontekstissa siis wiccoja ja muita pakanoita, enkä siis mitään sekopäitä uhraamassa ihmisiä ja eläimiä. Noituudessa yleisestikin lokakuun täydestä kuusta käytetään nimitystä “Blood moon” eli verikuu. Joidenkin lähteiden mukaan verikuun aikana henkimaailma ja ihmisten maailma ovat lähempänä toisiaan. Ehkä Halloween sen vuoksi sattuu olemaan aina lokakuun lopussa?

Samaa termiä käytetään myös kun puhutaan todella harvoin ilmenevästä kuusta joka on nimensä mukaisesti verenpunainen. Elokuvassakin viitattiin tähän, eikä niinkään lokakuuhun ja sen täyteen kuuhun. Iltalehden vuonna 2015 julkaisemassa artikkelissa sanotaan että tämä on tapahtunut vain kolme kertaa viimeisen 500 vuoden sisällä joista jokainen on kaiken lisäksi sattunut olemaan juutalaisten juhlapyhän aikaan.

Myöskin Raamatussa puhutaan kuun muuttumisesta vereksi. Esimerkiksi Vanhassa testamentissä puhutaan Jooelin kirjassa (Jooel 2:30-31) kuun muuttumisesta vereksi:
30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

Samoin Raamatussa Uudessa testamentissä puhutaan lopun ajoista ja kuun muuttumisesta vereksi Apostolien kirjassa (Apostolien Teot 2:20):
20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.

Myös Raamatussa Uudessa testamentissä Johanneksen Ilmestyksessä (Johanneksen ilmestys 6:12), puhutaan tästä:
12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi…