Leffalauantai: Girl with a pearl earring (Tyttö ja helmikorvakoru)

Griet (Scarlett Johansson)

Peter Webberin ohjaama Girl with a pearl earring joka suomalaisittain on käännetty muotoon Tyttö ja helmikorvakoru on vuonna 2003 julkaistu draamaelokuva jonka pääosissa nähdään Scarlett Johansson ja Colin Firth. Elokuva pohjautuu Tracy Chavalierin vuonna 1999 julkaistuun novelliin ja novellin tapaan se kertoo hollantilaisen taidemaalari Johannes Vermeerin noin vuonna 1665 maalaaman samaa nimeä kantavan teoksen fiktiivisen tarinan.

Elokuvan tarinassa Griet (Scarlett Johansson) tulee piiaksi Vermeerin (Colin Firth) perheen taloon. Valitettavasti kaikkia talon asukkaita järjestely ei tunnu miellyttävän ja Griet saakin kohdata tehtävässään myös epämukavaa kohtelua isäntäperheensä luona. Kuitenkin talon isäntä, taidemaalari Vermeer kohtelee Grietiä paremmin ja yhteistä aikaa tulee vietettyä enemmänkin joka on omiaan lisäämään huhuja ja aiheuttamaan kitkaa useiden henkilöiden välillä. Lopulta Van Ruijven (Tom Wilkinson) tekemän taulutilauksen vuoksi Griet päätyy Vermeerin tunnetuimman taideteoksen malliksi.

Girl with a pearl earring on tarinansa osalta mielenkiintoinen fiktiivinen näkemys historiallisen taideteoksen synnystä joka onnistuneilla roolisuorituksilla ja tyylikäällä ohjauksella erottuu selkeästi edukseen.

Griet (Scarlett Johansson) ja Vermeer (Colin Firth)

Kiehtovan tarinan vahvinta antia oli se kuinka kohtalaisen vähäeleisellä kerronnalla on onnistuttu luomaan mielenkiintoiset ja monipuoliset henkilöhahmot jotka kertovat itsestään tarpeeksi kertomatta katsojalleen kuitenkaan liikaa. Se rakentaa henkilöhahmoista katsojalleen tarpeeksi selkeän kuvan jättäen kuitenkin tilaa tulkinnalle hahmojen välisistä suhteista ja asioiden merkityksistä.

Epäilykset, mustasukkaisuus, rakkaus, valheet ja juonittelu talon sisällä on omiaan luomaan tapahtumaympäristön missä on tilaa miettiä kunkin hahmon roolia jonkinmuotoisessa taustalla tapahtuvassa valtataistelussa missä yhteiskunnallisesti hierarkia on selkeä mutta todellisuudessa kulissin takana tapahtuu merkittävästi enemmän.

Esimerkiksi henkilöhahmoista Vermeerin vaimosta Catharinasta (Essie Davis) rakentuu kuva oman arvonsa tietävästä itsevarmasta mutta hieman ylimielisestä ja etäisestä snobista joka kuitenkin saa huomata mustasukkaisuuden ja pelon nousevan esiin kun yhteiskunnallisesti vähäisemmässä osassa oleva palvelustyttö vie isännän huomiota tarpeettoman paljon.

Catharina (Essie Davis) ja Van Ruijven (Tom Wilkinson)

Vermeeristä muovautuu mielikuva taiteilijasta joka pyrkii parhaansa mukaan täyttämään yhteiskunnalliset velvollisuutensa ja pitämään perheensä tyytyväisenä mutta joka kuitenkaan ei koe olevansa ymmärretty ennen kohtaamistaan Grietin kanssa. Grietistä syntyy mielikuva hieman epävarmasta, ujosta ja nöyrästä piiasta jossa on kuitenkin enemmänkin ulottuvuutta kun vain oikea ihminen osaa sen löytää.

Kokonaisuutena Girl with a pearl earring on mestariteos joka löysi paikkansa myös Suosituksia-sivulleni.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 6,9/10)

Leffalauantai: John Carpenter’s Vampires

Sheryl Lee roolissaan Katrinana

Vampires joka tunnetaan myös nimellä John Carpenter’s Vampires (IMDB) on vuonna 1998 julkaistu vampyyrikauhuelokuva. Sen on ohjannut John Carpenter ja pääosarooleissa nähdään James Woods, Daniel Baldwin, Thomas Ian Griffith sekä Sheryl Lee.

Elokuvan juonessa kerrotaan vampyyrinmetsästäjistä jotka tapettuaan pesällisen vampyyreitä joutuvat kohtaamaan rivivampyyriä vaarallisemman Valekin. Ryhmä on juhlimassa onnistunutta metsästysreissuaan kun Valek saapuu ovelle ja alkaa teurastamaan metsästäjiä ja kaikkia muita paikalla olleita juhlijoita. Vampyyrinmetsästäjien ryhmän pomo Jack Crow (James Woods) apulaisensa Anthony Montoyan (Daniel Baldwin) kanssa onnistuvat pakenemaan teurastusta ja he ottavat myös parkkipaikalta mukaansa Katrinan (Sheryl Lee) jota Valek on jo purrut mutta joka vielä ei kuitenkaan ole muuntunut vampyyriksi. Heidän onnistuu paeta Valekilta ja alkaa suunnittelemaan iskua häntä vastaan.

Matkan aikana selviää että Valek havittelee Berziersin mustaa ristiä, reliikkiä jonka avulla oikeanlaisen rituaalin saattelemana vampyyrit saisivat mahdollisuuden elää ja kulkea myös päivänvalossa. Selviää myös että kyseinen risti on ollut merkittävässä roolissa Valekin syntyyn sillä hän on ollut aikaisemmin pappi jossa uskottiin olleeen demoneita ja josta epäonnistuneen eksorsismin seurauksena tuli ensimmäinen vampyyri.

Jan Valek (Thomas Ian Griffith)

Vampiresissa on hyvällä tavalla onnistuttu luomaan erilainen mutta silti kiinnostava ja toimiva näkemys ensimmäisen vampyyrin synnystä. Tästä huolimatta lähes kaikki perinteiset tutut ja turvalliset lajityypin ominaispiirteet on säilytetty – elokuvassa on teräviä kulmahampaita, veren imemistä, alastomuutta, auringon valolle allergisuutta, seivästyksiä sekä merkittävässä osassa olevaa kristinuskon symboliikkaa.

Mielenkiintoisesta juonesta ja perinteitä kunnioittavista elementeistään huolimatta Vampires ei valitettavasti lunasta kaikkea sitä potentiaalia mitä sillä on ollut käsissään. Kiinnostava juoni menettää merkitystään turhauttavan mitäänsanomattomilla henkilöhahmoillaan ja teennäisen tuntuisella näyttelytyöllä. Hahmoista puuttuu syvyys ja aitouden tuntu ja roolihahmojen persoonat jäävät yhtä etäiseksi kuin haaveet lottovoitosta lauantai-iltana.

Esimerkiksi tiimin johtajasta Jackista luodaan kuvaa bad assina jonka kärsivällisyyttä ei kannata lähteä koettamaan, sillä siinä missä vampyyrit saavat hänen toimestaan seiväästä saavat poikkiteloin astuvat ihmiset luuvitosesta. Henkilöhahmo voisi kliseisyydestään huolimatta olla toimivakin, mutta valitettavasti yliampuvalla ja muutoin teennäiseltä tuntuvalla näyttelyllä hahmosta jää mieleen ainoastaan kepeää myötähäpeää aiheuttava tahaton komiikka.

Keskellä Anthony (Daniel Baldwin) ja oikeassa laidassa Jack (James Woods)

Siinä missä hahmot ja roolisuoritukset jättävät toivomisen varaa on onneksi elokuvan ohjaus merkittävästi onnistuneempaa tasoa. Tunnelmaltaan elokuva on tyylikäs, sen visuaalinen ilme on toimiva ja kaikki peruselementit siinä on kohdallaan. Kamerakulmien käyttö on hyvää ja monipuolista menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin ja kohtausten ja leikkausten pituudet on tasapainoisia ja tukevat hyvin kohtauksen tunnelmaa.

Kokonaisuutena John Carpenter’s Vampires on ihan mukiinmenevä vaikkakin keskinkertainen vampyyrielokuva josta kyseisestä lajityypistä pitävät löytävät varmasti positiivistakin sanottavaa. Mikäli vampyyrielokuvat ei iske lainkaan voi tämänkin elokuvan jättää suosiolla katsomatta ellei ole muuten kiinnostunut katsomaan elokuvia ohjauksellisessa mielessä.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,1/10)

Leffalauantai: Anomalisa

Elokuvan päähahmo Michael Stone

Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Tahraton mieli) -elokuvastaan tunnetun Charlie Kaufmanin ohjaama vuonna 2015 julkaistu Anomalisa (IMDB) on miellyttävän raikas yllättäjä niin tarinallisesti kuin tyylillisesti lähivuosina julkaistuiden elokuvien joukossa. Tekniseltä toteutukseltaan se on animaatioelokuva ja lajityypeiltään siihen on listattu IMDB:ssä draamaa, romantiikkaa ja komediaa joista vahvimmin painopisteen laskisin draamalliseen aspektiin.

Tarinassa kerrotaan Michael Stonesta joka saapuu Cincinnatiin pitämään puhetta konferenssiin asiakaspalvelusta. Tapahtuman ajaksi hän majoittautuu hotelliin mikä toimiikin elokuvan pääasiallisena miljöönä. Hotelli sattuu sijaitsemaan myös samassa kaupungissa missä Michaelilla on ollut 11 vuotta aikaisemmin pidempiaikainen suhde naiseen nimeltä Bella ja Michael päättääkin pitkästä aikaa tarttua puhelimeen ja olla häneen yhteydessä löydettyään puhelinnumeron puhelinluettelosta. Vuosien jälkeenkään jälleennäkeminen ei mene kuitenkaan kovin positiivisissa merkeissä ja pian hän onkin jälleen yksin hotellihuoneellaan.

Michael kuulee käytävällä äänen mikä kiinnittää hänen huomionsa ja hän lähtee koputtelemaan viereisten hotellihuoneiden ovia. Hän tapaa yhdestä huoneesta kaksi naista jotka ovat saapuneet konferenssiin kuuntelemaan hänen puhettaan ja pian kolmikko jo onkin hotellin baarissa viettämässä iltaa drinkkien merkeissä. Illan tultua päätökseensä Michael pyytää toista neideistä, Lisaa, hotellihuoneeseensa vielä jatkoille ja hän tarttuu empimisen jälkeen tarjoukseen. Asiat ohjautuvat seksuaaliseen toimintaan ja pian Michael on valmis jo jättämään vaimonsa ja lapsensa jotka odottavat häntä kotiin palaavaksi.

Bella

Anomalisa on kiehtova kuvaus ihmisyydestä ja epävarmuuden luomasta rikkinäisyydestä joka ajaa ihmiset tekemään tekoja jotka eivät ole järkeviä mutta joiden kautta kuitenkin saa hetkellisen helpotuksen tunteen kokiessaan muutosta entiseen. Mielenkiintoisena havaintona on ääninäyttelijöiden määrä sillä siinä missä hahmoja tulee vastaan useita on koko elokuvassa ainoastaan Michaelilla ja Lisalla uniikit äänet ja kaikilla muilla hahmoilla on yksi ja sama ääninäyttelijä. Tämä oli mielenkiintoinen tyylikeino joka luo katsojalleen tuntua siitä että Michaelia ympäröivä maailma on kaikki samaa harmaata sen eri sävyissä ja ainoastaan Lisa saa Michaelin tuntemaan jotain toisin.

Kiintoisa aspekti löytyy myös ironiassa siitä että Michael on tulossa puhumaan konferenssiin asiakaspalvelusta ja asiakkaiden kohtaamisesta samaan aikaan kun hän on itse kuitenkin täysin irti ympärillään olevista ihmisistä eikä pysty kohtaamaan juuri ketään syvemmällä tasolla. Hän ei tiedä eikä tunne heitä ja on selvää että hän ei tunne myöskään itseään, kuka hän on ja mitä hän tahtoo. Vaikka Michael luuleekin tietävänsä mitä tahtoo kun on valmis jättämään vaimonsa ja lapsensa Lisan vuoksi on katsojan helppoa päätellä että kyse ei ole aidosta tahdosta olla yhdessä Lisan kanssa vaan enemmänkin paosta tilanteesta jossa ei enää tiedä kuinka toimia.

Aikaisempi suhde Bellaan päättyi ilman sen suurempia selittelyitä ja jälleen Michael on samanlaisessa tilanteessa elämässään jolloin on valmis jättämään kaiken taakseen ilman sen suurempia selityksiä joka on omiaan luomaan mielikuvaa itseään tuntemattoman ihmisen tavasta käsitellä elämän haastavia tilanteita helpoimmalla mahdollisella tavalla eli pakenemalla.

Michael ja Lisa

Anomalisaa katsoessa ei voinut välttyä Lost in Translation -elokuvan fiiliksiltä ja paljon näissä onkin samankaltaisuutta. Onneksi kuitenkin tämä elokuva seisoo vakaasti omilla jaloillaan eikä yhtymäkohdat Sofia Coppolan elokuvaan ole siis suinkaan negatiivinen asia.

Pidin tästä elokuvasta. Se on teknisesti mielenkiintoisella tavalla toteutettu filmi joka erottuu selkeästi valtavirrassa edukseen niin tyylillisesti kuin tarinallisestikin ja jossa on kiehtovalla tavalla animaatiohahmoihin saatu enemmän ihmisyyden tuntua kuin monissa ihmisten näyttelemissä elokuvissa.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,3/10)

Leffalauantai: Non-Stop

Bill Marksin roolissa nähdään Liaam Neeson

Jaume Collet-Serran ohjaama Non-Stop (IMDB) vuodelta 2014 on toimintatrilleri jonka pääosaroolissa nähdään mm. Batman Beginsistä tuttu Liam Neeson. Ohjaaja sitä vastoin oli itselleni täysin tuntematon tapaus ennen tätä elokuvaa eikä ihme sillä mieheltä löytyy kokemusta ohjaajana vasta kahdeksan elokuvan verran joista yksikään ei ole sellainen jonka olisin nähnyt (mm. House of Wax ja Unknown).

Tarina kertoo lentokonepoliisi Billistä (Liam Neeson) jonka työvuorolle sattuu kaappaustilanne missä kiristäjä uhkaa laittaa väkeä kylmäksi aina 20 minuutin välein mikäli hän ei saa haluamaansa rahasummaa tilille. Viestit tulevat suoraan suojattuun poliisin verkkoon joka tekee tapauksesta vielä mielenkiintoisemman. Juonikuvion kehittyessä eteenpäin ja nimien pyyhkiytymisestä pois elävien kirjoista alkavat tilanteet käymään lentokoneessa tukalammaksi ja epäiltyjen määrä säilyy korkeana ja potentiaalinen terroristi voi olla matkustajista kuka vain.

Dr. Fahim Nasirin roolissa on Omar Metwally

Non-Stop on hyvä esimerkki mielenkiintoisesti kirjoitetusta juonesta joka pitää mielenkiintoa yllä alusta loppuun asti antamalla katsojalle itselleenkin tilaa pohtia kuka mahtaa olla kaiken takana. Se heittelee täkyjä joihin on helppoa tarttua kiinni vain huomatakseen pian roikkuvansa väärässä koukussa yhtä epävarmana syyllisestä kuin tarinan sankarikin.

Ohjaukselliselta anniltaan elokuva on myös onnistunut. Siinä ei jäädä tarpeettoman paljoa selittelemään asioita ja focus pysyy tiukasti olennaisuuksissa. Se avaa tarpeeksi tärkeimpiä hahmoja ja antaa sävyjä heidän persoonille tulematta kuitenkaan varsinaisen päätarinan tielle.

Kokonaisuutena Non-Stop on omassa lajityypissään hyvä elokuva joka tarjoaa katsojalleen tilaa pohtia itsekin juonikäänteitä ilman että kaikkia vastauksia syötettään heti helposti lusikoitavassa muodossa.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: The Adjustment Bureau (Kohtalon valvojat)

David Norris (Matt Damon)

The Adjustment Bureau (IMDB) joka suomeksi on käännetty muotoon Kohtalon valvojat on George Nolfin ohjaama romanttinen sci-fi-trilleri jonka pääosarooleissa nähdään Matt Damon ja Emily Blunt. Elokuva on julkaistu vuonna 2011.

Tarina kertoo politiikassa eteenpäin pyrkivästä nuoresta David Norrisista (Matt Damon) joka haluaa täyttää sisäisen tyhjyytensä tunnetta urallaan ja huomion keskipisteenä olemisella. Sattumalta hän tapaa Elisen (Emily Blunt) jonka kanssa henkilökemiat tuntuvat heti kohtaavan ja tulevaisuus näyttää löytävän yhteisiä polkuja kuljettavaksi. Kuitenkin Davidin ja Emilyn ei ollut enää tarkoitus kohdata toista kertaa sillä kohtalon kirjoihin on kirjoitettu kummallekin toisenlaista tarinaa ja näinpä kohtalon valvojat tulevat tekemään kaikkensa jotta heidät saadaan ohjattua jälleen erilleen tosisistaan ja asiat menisivät niin kuin niiden on ylemmältä taholta tarkoitettu menevän.

Matt Damon ja Emily Blunt

Monessa mielessä The Adjustment Bureau noudattaa tavallista romanttisen elokuvan kaavaa joka ennalta-arvattavuudessaan voi monia katsojia päätarinansa osalta käydä pitkästyttämään. Siihen on kuitenkin saatu hieman vivahde-eroja perinteikkäisempiin romanttisiin elokuviin lisäämällä siihen sci-fi-elementtejä sekä kepeällä pintaraapaisulla ajatuksia kohtalosta, vapaasta tahdosta ja siitä voiko ennalta kirjoitettua elämän polkua muuttaa. Onko ihminen vapaa valitsemaan ja onko olemassa lainkaan sattumaa?

Elokuva ei ole kovin syvällinen eikä monessa mielessä mitenkään erityisen taiteellinen ja sen voi helposti luokitella puhtaasti viihdyttävien elokuvien kategoriaan. Sen näyttelijäsuoritukset ovat hyvää tasoa ilman ihmeitä, ohjaus on kaikin puolin hyvää ja tasapainoista sekä tarinaansa tukevaa eikä tästä suuria ihmeitä löydä mistään.

Kohtalon valvoja Thompson (Terence Stamp)

Henkilökohtaisesti itselleni tämä kuitenkin upposi selkeästi keskivertoa elokuvaa paremmin. En tiedä onko tähän syynä elokuvan romanttiset aspektit sillä pidän yleisesti romanttisista komedioista ja romanttisista draamoista kaikkine kliseineenkin, vaiko sen kevyet sci-fimäiset vivahteet mutta tämä elokuva nousi itsellä suoraan guilty pleasures -listalleni.

Kaikkinensa elokuva on ammattimaisesti tuotettu elokuva joka toimii monelle hyvin, mutta syystä tai toisesta itselleni sitäkin paremmin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,1/10)