Leffalauantai: According to Greta (Maailma Gretan silmin)

Gretan roolissa nähdään Hillary Duff

According to Greta tai vaihtoehtoisesti pelkkä Greta (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty muotoon Maailma Gretan silmin on vuodelta 2009 oleva romanttinen draamaelokuva. Elokuvan on ohjannut Nancy Bardawil ja sen pääosaroolissa Gretana nähdään Hillary Duff.

Elokuvan alkuperäisnimestä en päässyt täyteen varmuuteen. Elokuva löytyy IMDB:stä pelkällä Greta-nimellä mutta kuitenkin DVD:n takakannesta löytyy alkuperäisnimeksi tuo otsikon mukainen According to Greta. Mistähän moinen epäselvyys johtunee, sitä en tiedä.

Tarinassa kerrotaan 17-vuotiaan teiniangstin ja nuoruuden uhman täyttämästä Gretasta joka joutuu kesäksi äitinsä luota isovanhempiensa luo toiseen kaupunkiin. Äiti haluaa viettää aikaa uuden miehensä kanssa ja mikäs sen kätevämpää tapaa kuin viskata angstiteini pois nurkista pyörimästä jotta saa kaikessa rauhassa edes kesän olla kahden.

Gretan isovanhemmat, Joseph (Michael Murphy) ja Katherine (Ellen Burstyn)

Greta ei ole järjestelyistä kovin innoissaan ja kesä isovanhempien nurkissa kuulostaa varmalta tavalta pilata kesä ja käytös on tietenkin sen mukaista. Yhteentörmäyksiltä ei vältytä ja isovanhemmilla onkin paljon kestämistä kaikkien rajojen asettamisen aiheuttamien haasteiden kanssa.

Kaikesta huolimatta Greta päätyy töihin paikalliseen ravintolaan ja tutustuu siellä ravintolan kokkiin lähemminkin ja sitä kautta saadaan hieman romanttisia vivahteita elokuvan draamapuolta tasapainottamaan. Kokki on oppinut kokkailemaan aikoinaan vankilassa ollessaan joten mikäpäs sen oivempi tapa ärsyttää isovanhempiaan kuin tehdä tuttavuutta tällaisen miehen kanssa.

Jotta teinidraama ei jäisi ainoastaan ihmissuhteiden tasolle on Gretalla tapana kuljettaa mukanaan vihkoa johon hän kerää asioita joita hän aikoo elämässään tehdä mutta sen lisäksi myös erilaisia tapoja päättää elämänsä. Aikomuksena hänellä on tappaa itsensä jo nuorilla päivillään joten näiden aikomusten vuoksi hänellä tulee enemmän tai vähemmän ongelmia myös miesystävänsä kanssa sillä ymmärrettävistä syistä johtuen hän ei ole aiheesta kovin innostunut.

Julie (Evan Ross) ja Greta. Vihkon sisältö ei ollut Julielle mieleen.

Tarina oli kokonaisuutena ihan hyvä ja kiintoisa ja taustalla oli puhuttelevaa tematiikkaa nuoren elämästä joka ei koe sopivansa ympärillään pyörivään maailmaan ja yhteiskuntaan. Isä joka on tappanut itsensä Gretan ollessa pieni ja jonka Greta on joutunut näkemään sekä äiti ja hänen uusi miesystävänsä jotka saavat Gretan tuntemaan itsensä ylimääräiseksi ja kuulumattomaksi joukkoonsa on aiheita joista Gretan käytösmallia on mielenkiintoista pohtia.

Pidin tässä elokuvassa sen psykologisesta ja yhteiskunnallisesta puolesta, siitä kuinka läheisen itsemurha ja perheen sisäiset ongelmat jatkuvat vanhemmilta lapsille useampaan sukupolveen. Isovanhempien ja Gretan äidin välit nuoruudessa ovat selvästi jättäneet jälkensä myös Gretan äitiin joka mahdollisesti tietämättään toistaa samoja virheitä kasvatuksessa kuin vanhempansa.

Ei ole helppoa elämä kun kaljaakaan ei saa kaupasta kun ikä ei riitä ja hedelmäpelikin vei karkkirahat

On helppoa nähdä Greta ainoastaan rasittavana huomiohakuisena teininä jolla angsti kuuluu ikään ja menee iän kanssa ohi, mutta on hyvä myös muistaa että toisinaan ne ongelmat ovat todellisia ja nuorella vailla suurempaa elämänkokemusta ongelmien ilmaisutapa on vain paljon näkyvämpi kuin jo varttuneemmalla ihmisellä. Aikuisemmat ihmiset helposti pääsevät tästä vaiheesta elämässään yli ainakin näennäisesti mutta todellisuudessa vaihtavat vain ongelmiensa käsittelemättömyyden muodon huomion hakemisesta sisäänpäinkääntymiseksi, kyynisyydeksi tai yleisesti vain välinpitämättömyydeksi.

Oma arvioni elokuvasta on että se menee ihan jees -leffojen kategoriaan. Sen kyllä katsoi ja voi sen toisenkin kerran ihan mielellään katsoa vaikkakaan mistään maata järisyttävästä elokuvakokemuksesta ei voikaan puhua. Draamapuoli toimii ja herättelee ajatuksia mutta romanttinen puoli elokuvassa on turhan pintapuoleisen oloinen vaikkakin se on tärkeä osa toimiessa peilinä Gretan sielunmaisemaan ja sen haasteisiin.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,3/10)

Leffalauantai: The Divergent Series: Insurgent (Outolintu-sarja: Kapinallinen)

Outolinnun jatko-osassa nähdään Shailene Woodley joka itsessään on jo hyvä syy katsoa tämä elokuva

Muuttopöhinät on isoimmalta osaltaan takana joten on aika vähitellen palata tuttuihin kuvioihin ja teemoihin eli myös leffalauantaihin. Tämänkertainen elokuva on The Divergent Series: Insurgent (IMDB) joka menee tyyliltään jonnekin science fictionin, seikkailun ja toiminnan välimaastoon.

Elokuva on vuodelta 2015, sen on ohjannut Robert Schwentke ja pääosaroolissa Trisinä nähdään aikaisemman osan tapaan Shailene Woodley. Muissa osissa nähdään mm. Theo James sekä Kate Winslet.

Kuten elokuvan nimestä voi päätellä on The Divergent -elokuvia useampia, Divergent (2014), The Divergent Series: Insurgent (2015) sekä The Divergent Series: Allegiant (2016). Tätä kirjoittaessa tekeillä on myös The Divergent Series: Ascendant.

Pahiksen roolissa Jeaninena nähdään Kate Winslet

Kuten aikaisemmassa Divergent-elokuvassa, myös tässä pyöritään yhteiskunnassa jossa ihmiset on jaoteltu ja eroteltu omiin lokeroihinsa heidän luonteenpiirteidensä mukaan. Ihmistyyppejä on useita, mm. uskaliaita ja tunnollisia mutta mukaan on eksynyt myös divergenteiksi kutsutut ihmiset jotka ovat selkeästi näistä jokaista ja joita sen vuoksi pidetään uhkana yhteiselle järjestykselle ja rauhalle.

Päähenkilönä nähtävä Tris (Shailene Woodley) on tällainen vaarallinen divergentti. Ikävä kyllä divergenttejä ei yhteiskunnassa liiemmälti arvosteta ja heitä etsitään ja otetaan kiinni Jeaninen (Kate Winslet) ja hänen kätyreidensä toimesta. Pääpahiksen ainoana motiivina divergenttien vangitsemiselle ei ole suinkaan yhteiskuntarauhan ylläpito vaan hänen omat intressinsä. Jeaninella on hallussaan artifakti jonka avaamiseen kykenee vain divergentti.

Artifaktin aukaisuyrityksessä useampi divergentti on jo vaihtanut hiippakuntaa pilven reunalle ja Jeanine on saanut huomata että jokainen divergentti ei ole keskenään yhdenvertainen. Jotkut on enemmän divergenttejä kuin toiset ja täydellisen divergentin etsintä jatkuu jotta artifaktin sisältö saataisiin selville.

Aseet matkassa tuo hieman turvallisuuden tunnetta tällekin porukalle

Itse pidin tästä elokuvasta. Sen juoni oli omaan makuuni toimiva ja viihdyttävä, se ei tarjonnut mitään suuria yllätyksiä mutta hieman perinteisiä ennalta arvattavuuksia kyllä mukaan mahtui. Se rullaili rempseästi eteenpäin kuin mummo lumessa ja arvattavista elementeistä huolimattaan se tarjosi mukavan tasapainoisen viihdeannoksen rentoon aivot puolittaiseen lepotilaan -tyyliseen leffakokemukseen.

Pidin elokuvassa sen science fiction elementeistä ja niiden käytöstä sopivissa mittasuhteissa. Myös elokuvan visuaalinen puoli oli kokonaisuutena omaan mieltymykseeni toimiva ja erikoistehosteet olivat perus toimivaa tasoa eli niistä tuli tunne että ne tukivat tarinaa eikä tarinaa oltu rakennettu tukemaan niitä.

Erikoistehosteet toimivat hyvin kun niitä ei suhteettomasti syötetä

Vaikkakin Insurgent on monin osin keskinkertainen elokuva annan tälle hieman paremman arvosanan, sillä omat henkilökohtaiset leffamieltymykseni nostaa tämän arvosanaa. Ja voiko elokuvalle jossa on Shailene Woodley edes antaa huonoa arvosanaa? 😉

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,3/10)

Leffalauantai: Hotel Transylvania

118-vuotispäivänä vampyyri alkaa jo aikuistumaan

Tämänkertaisen leffalauantain elokuvaksi valikoitui vuodelta 2012 oleva komediapainotteinen kokoperheen animaatioelokuva Hotel Transylvania (IMDB). Kuten nimestäkin saattaa arvata on tämäkin elokuva jonkinsorttinen vampyyrielokuva vaikkakin mitään brutaaliutta ei tässä elokuvassa nähdä. Hyvä niin, sillä humoristiset vampyyrielokuvat on hyvä pitää erillään aikuisille suunnatuiden vampyyrielokuvien tematiikasta. Pääosien ääninäyttelijöinä kuullaan Adam Sandleria, Andy Sambergia sekä Selena Gomezia.

Historiassa on tapahtunut hirveyksiä jonka vuoksi kreivi Dracula on menettänyt rakastettunsa ja saanut katkerasti tuntea että ihmisiin ei voi vampyyrit luottaa, sillä ihmiset haluavat jostain syystä päästää vampyyrit päiviltä. Tämän vuoksi kreivi on rakennuttanut linnan kauas piiloon kaikesta ja tehnyt siitä turvallisen hotellin kaiken sorttisille hirviöille. Linnaan on selvinnyt mukana myös Draculan tytär Mavis joka on aivan pieni vauva heidän muuttaessa mutta joka alkaa vähitellen olemaan aikuisen vampyyrin iässä ja hänen 118-vuotissyntymäpäiviä päästäänkin viettämään elokuvan aikana.

Bändi svengaa kuin kuollut hirvi katuojassa

Dracula on kertonut kaikille hotellin vierailleen aina ihmisten pelottavuudesta ja kamaluudesta. Hotellin sijainniksi on valittu paikka minne ei ihmisjalka pitäisi koskaan onnistua tietään löytämään, mutta näin tällä kertaa vahingossa pääsee kuitenkin käymään. Jonathan on rinkan kanssa reissaileva nuori joka sattuu paikan päälle hotelliin jossa vasta perillä hänelle valkenee että nähdyt hirviöt ovat todellisia eikä menossa ole naamiaiset.

Dracula haluaa päästä hänestä eroon mahdollisimman pian, mutta valitettavasti kuviot eivät mene täysin putkeen ja hänen tyttärellään Maviksella sattuu iskemään kipinää Jonathanin kanssa. Isäpapalla riittää siis paljon harmaita hiuksia aiheuttavia pulmia ratkottavakseen tyttären aikuistumisen kynnyksellä.

Draculan tyttären Maviksen ääninäyttelyn takaa löytyy pop-laulaja Selena Gomez

Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Se oli mukavan rennolla otteella tehty lämminhenkinen animaatioelokuva jossa mukaan on saatu huumoria, kauneutta, söpöilyä ja sympatiaa mukavan tasapainoisessa paketissa.

Vaikkakin elokuva on luultavasti suunnattu enemmän perheen pienempää väkeä silmälläpitäen on tässä paljon elementtejä jotka enemmän aukeaa kenties vasta vanhemmalle katsojalle. Draculan toiminta ja tahto suojella aikuistuvaa tytärtään maailman pahuudelta saa koomisen absurdeja piirteitä. Vaikka tahto on hyvä ei sillä aina taata onnistuneita lopputuloksia. Joskus jokaisen vampyyrin on päästettävä lapsensa koettamaan omia siipiään maailman merillä. Kenties lapsensa lentäminen pesästä satuttaa lopulta vähemmän kuin onnettomana olevan siipirikon poikasen näkeminen oman linnansa vankina.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,1/10)

Leffalauantai: Out for blood

Harvassa elokuvassa olen nähnyt yhtä koomisen näköistä vampyyriä

Out for blood (IMDB) on tämänviikkoisen leffalauantain leffa. Kuten nimestä voi jo arvata on tälläkin viikolla kyseessä siis vampyyrielokuva.

Out for blood on kauhutoimintaelokuva vuodelta 2004 jonka on ohjannut Richard Brandes. Pääosissa nähdään Kevin Dillon, Vanessa Angel sekä Jodi Lyn O’Keefe.

Elokuva menee lähemmäs kategoriaa B-luokan leffa ja se kannattaa suhteuttaa niihin raameihin kun sitä katsoo. Olin nähnyt tämän elokuvan joskus hyvin kauan sitten asuessani Hammaslahdessa (eli yli 10 vuotta sitten) ja muistelin tätä katsomaan ruvetessa että tässä elokuvassa oli koomisen näköinen vampyyri. Muistin hyvin sillä tälläkin kertaa pääpahisvampyyri aiheutti koomisuudellaan hilpeitä tuntemuksia joten kovin vakavalla otteella tätä leffaa ei kannata ottaa.

Vade retro, satana!. Tosin aivan niissä teemoissa ei tässä elokuvassa pyöritty.

Tarinassa poliisi Hank Holten (Kevin Dillon) kokee jonkinmoista kriisiä eronsa vuoksi. Poliisilaitoksellakaan asia ei jää huomioitta ja hänelle annetaan tutkittavaksi nuoren Laylan (Jodi Lyn O’Keefe) katoamista jotta hän saisi exänsä Susanin (Vanessa Angel) mielestään ja jotain ryhtiä elämäänsä kun olisi muutakin tekemistä kuin stalkata exäänsä.

Tutkimusten aikana selviää että Laylan katoamiseen liittyvät syyt alkavat pyörimään vampyyritematiikan ympärillä. Kuinka ollakaan Hankin exä Susan on kirjoitellut kirjoja vampyyreistä ja niinpä Hank koettaa saada Susanilta apua ongelmaan. Alussa häntä ei tietenkään uskota, mutta vähitellen kuvio alkaa aukenemaan Susanillekin että nyt on tosi kyseessä.

Tarina etenee ja Hankin mielenterveyttä aletaan epäilemään enemmän tai vähemmän. Onko vampyyrit totta kuten Hank väittää vai onko kaikki vain alkoholia liikaa nauttivan poliisin harhaa?

Henki on halpaa kun väännetään tikusta asiaa

Kokonaisuutena pidän tästä elokuvasta kaikesta sen (potentiaalisesti tahattomasta) koomisuudestaan huolimatta. Se on mukavan rento ja rempseä vampyyrielokuva joka viihdyttää vampyyrielokuvan ystävää. Muille ihmisille tämä voi mennä siihen kategoriaan että ei kannata aikaansa tuhlata, mutta vampyyrielokuvien faneille on tämä näkemisen arvoinen pätkä.

Elokuva on mukavan suoraviivainen eikä siinä ole turhan syvää ulottuvuutta millään tasolla. Se on viihdyttävä pätkä jossa aivot saa levätä.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 4,0/10)

Leffalauantai: Shadow of the Vampire

Toisinaan myös vampyyrit lukevat kirjoja

Tämän kertaiseen leffalauantaihin päätyi pitkästä aikaa vampyyrielokuva, tarkemmin ottaen vuonna 2000 julkaistu Shadow of the Vampire (IMDB). Se on E. Elias Merhigen ohjaama draama/kauhuelokuva jonka pääosaroolissa nähdään Willem Dafoe.

Shadow of the Vampire on elokuva joka kertoo vampyyrielokuva Nosferatu kuvauksista. Pääosaroolia Nosferatuna esittää mystinen Max Schreck, mies joka tuntuu ottavan roolinsa vähän turhankin aidon tuntuisesti. Elokuvan tuotantoryhmässä yksi henkilö kyllä tietää että Max on aito ja oikea vampyyri, mutta ei hän sitä muille tietenkään kerro. Elokuvan kauvaukset menevät kutakuinkin mallikkaasti haasteista huolimatta mutta viimeinen kuvattava kohtaus onkin hieman toisenlainen kuin mitä osasin odottaa joten jätetään elokuvan loppu spoilaamatta.

“Ei Max, pinkki joogatrikoo ei sovi sinulle”

Tämä elokuva oli mielenkiintoinen. Se otti hieman toisenlaisen lähestymistavan vampyyrielokuviin ja se oli merkittävästi enemmän old school -henkinen vampyyrielokuva kuin uudemmat vampyyrifilmit yleensä. Vaikka elokuva on vuodelta 2000 olisi kuvaustyylistä ja tuotannosta voinut kuvitella tämän valmistuneen joskus 1970-luvun aikana. Myös maltillinen musiikin käyttö loi mielikuvaa vanhemmasta elokuvasta kuin mitä todellisuudessa oli kyse.

Pidin tuotannollisten osuuksien lisäksi myös elokuvan tasapainottelusta koomisuuden ja vakavasti otettavan vampyyrielokuvan välillä. Siinä on elementtejä kummaltakin puolelta enkä täysin varmaksi osaa sanoa onko tämä tarkoituksellista vai tahatonta. Kuitenkin kyllä tämän aivan uskottavaksi vampyyrileffaksi pystyy laskemaan vaikka paikoitellen roolisuorituksien teatreaalisuudesta voisi muutakin ajatella.

Iltapalan aika

Shadow of the Vampire on toimiva filmi vampyyrielokuvien ystäville. Jokaisen joka pitää vamyyrileffoista kannattaa tämä katsoa, mutta mikäli sen genren elokuvat ei lähtökohtaisesti iske lainkaan voi tämänkin jättää suosiolla kaupan hyllylle.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,9/10)