Emergenza-keikalla tuli pyörähdettyä

Esiintymisvuorossa räppäri Katja Koo

Perjantaina töiden jälkeen tuli lähdettyä kaverin kanssa yhdelle oluelle mutta siitä sitten ilta venähtikin hieman (lue: reilusti) pidemmäksi kun lähdinkin kaverin mukana katsomaan Bar Looseen Emergenza-keikkaa. Emergenzaa on järjestetty vuodesta 1992 saakka ja siellä siis esiintyy eri artisteja joista osa sitten pääsee jatkoon ja seuraavalle keikalle jne. Tarkemmin tietoa tapahtumasta löytyy Emergenzan nettisivulta.

Esiintyjinä oli perjantaina Control SNOV, Katja Koo, Martinexo, Juha Nummela, Flies Flies Flies, Varvun Kampi, Aseveljet ja Symphony of Shadows. Itse näin osittain Control SNOVin keikan, Katja Koon, Martinexon, Juha Nummelan ja Flies Flies Fliesin osuudet näin kokonaisuudessaan.

Juha Nummela soitti menevää pop/rock/alternativea

Varsin toimivia esiintyjiä oli jokainen näkemäni artisti ja meininki oli hyvä. Mielenkiintoista oli että illan esiintyjien tyylilajit vaihtelivat täysin eri genreihin. Hyvä niin sillä luultavasti jokaisessa musiikkigenressä on jotain hyvää.

Mukava reissu mutta tuttuun tapaan siitä niskat sain taas kohtalaisen jumiin. Selvästi siis niskat kaipaavat enemmän joraamista jotta eivät aina menisi jumiin joka keikan jälkeen 😀

Työpaikan bileet oli ja meni ja keikka on takana

Valmistautumassa keikkaan. Kiitos duunikaverille Heebolle kuvasta.

Perjantaina työpaikallamme oli illasta jonkinsorttiset bileet ja työporukastamme koostettu bändimmekin pääsi esittelemään osaamistaan yleisön iloksi. Itse olen soitellut tuossa bändissä pääosin kosketinsoittimia mutta myös laulantaa on tullut yhdessä biisissä vetäistyä.

Tulin toimistolle joskus neljän maissa ja siinä kerkesi vähän katsomaan sinne paikalle roudattuja soittokamoja ja varmistamaan että myös itse kuulee mitä sitä soittelee. Toki muut olivat kerenneet jo soundcheckin tekemään mutta siinä vielä oli hyvä vähän lämmitellä.

Oli kyllä mukava päästä soittamaan ja laulamaan ja kokonaisuutena se meni ihan jees. Etukäteen hieman jännitti että unohdanko sanat biisissä jota lauloin tai jotain muuta vastaavaa onnistunko urpoilemaan mutta onneksi moista ei päässyt käymään. Tämä oli myös itselleni ensimmäinen kerta kun näinkin isolle porukalle (useita kymmeniä) tulee esiinnyttyä joten oli hyvä että sen verran uskallusta ja kehtaamista löytyi.

Hyvä meininki! 🙂

Deep Purple tuli nähtyä ja koettua

Papparaiset vauhdissa

Eilen lauantaina oli Helsingin Jäähallilla keikkailemassa rock-legenda Deep Purple. Legendasta voi jo varmaan puhua, sillä yhtye on perustettu vuonna 1968 englannissa ja papat yhä kiertävät rokkaamassa ympäri maailman.

Mikäli oikein Wikipediasta laskin on yhtye julkaissut 20 studioalbumia joista viimeisin Infinite-nimeä kantava albumi on julkaistu tänä vuonna. Albumeita on myös myyty yli 100 miljoonaa kappaletta joten sangen vaikuttavia saavutuksia on yhtyeellä uralla takana. Yhtyeessä on aikoinaan ollut myös soittamassa Ritchie Blackmore ja Joe Satriani joten tunnettuja nimiä on jäsenistöön mahtunut vuosien mittaan.

Itselläni on valitettavasti kohtalaisen iso aukko sivistyksessä tämän yhtyeen osalta enkä osaa luetella kovin montaa kappaletta heiltä, mutta koska työpaikan kautta tuli mahdollisuus saada lippu ilmaiseksi tänne keikalle niin pitihän tuo tilaisuus toki käyttää sillä voi hyvinkin olla että toista tilaisuutta nähdä kyseistä poppoota livenä ei tule.

Kiipparisti veteli tiukkoja sooloja

Lämppärinä bändille toimi suomalainen hard rock yhtye Shiraz Lane joka oli sangen menevää rallia. En ollut koskaan aiemmin kyseistä bändiä kuullut mutta livenä ainakin tämä poppoo toimi mainiosti. Täytynee tutustua jossain vaiheessa bändiin lisääkin.

Pääesintyjä Deep Purple toimi hyvin myös itselleni vaikka kokemusta bändistä ei juurikaan ollut. Sangen svengaavaa menoa ja kohtalaisen hapokkaita videoita screenillä pyöri. Mielikuvat syntyi että uran varrella on saatettu nauttia muutakin kuin vain kansalaisluottamusta ja alkoholia.

Paljon tuli itselleni tuntemattomia biisejä mutta myös hittibiisit Perfect Strangers sekä Smoke on the Water päästiin keikalla kuulemaan.

Kaukaakin näki kiitos isojen screenien
Kosmista menoa