Avaruuden kaipuu

Heivasin tietokoneen pois makuuhuoneesta

Muutama päivä takaperin siivoillessani sain ajatuksen että heivaan makuuhuoneesta tietokonepöydän pois. Aikaisemmin kuvassa näkyvässä syvennyksessä on ollut tietokonepöytä joka on ollut hieman liian syvä ja tullut siten hieman yli tuosta syvennyksestä. Varsinaisesti tietokonepöytä ja tietokone makuuhuoneessa ei häirinnyt mutta pöydän muoto ja koko tuli hieman ongelmalliseksi imuroidessa sillä imurin kanssa sen takaa ei mahtunut ottamaan järkevästi eikä sivuiltakaan onnistunut imuroida sillä imuri ei mahtunut väliin jäävään rakoon – toisin kuin pöly joka kyllä löytää tiensä kaikkialle sinnekin minne itse imureineen ei.

Koska pöytä oli suhteellisen massiivinen pistin sen osiksi ja parvekkeelle muiden puutavaroiden kanssa odottamaan parempaa sijoituspaikkaa. Jotenkin makuuhuone on nyt ollut miellyttävämmän näköinen nyt kun siellä ei ole tietokonetta ollut näköpiirissä. Makuuhuoneen elektroniikka rajoittuu tällä hetkellä yöpöydällä oleviin kaiuttimiin, Chromecast audioon, Jensenin Omni Wifi-pötikkään, CD-soittimeen ja kuulokevahvistimeen. Toki myös kattovalo ja pöytävalaisin on, mutta muuten elektroniikkaa ei hirveästi ole siellä käytössä. Ehkä se on hyvä muutenkin, mutta ennen kaikkea itselleni sen visuaalinen aspekti on merkittävin. Vähemmän roinaa näkyvissä, sielu lepää. Toki seinähyllyillä on vielä rompetta mutta vähitellen niitä siivoilen sitten fiksumpiin paikkoihin.

Periaatteessa jokin pieni taso jossa olisi viherkasveja voisi toimia tuolla hyvin, mutta täytynee miettiä jos keksin jotain muuta. Pitänee selailla sisustusjuttuja netistä jokin päivä ja funtsailla. Siihen asti syntynyt lisätila saa olla sellaisenaan tuomassa iloa elämään. Muutenkin se muistuttaa itseäni siitä että koetan löytää keinoja saada asuntoani askeettisempaan sisustukseen kuitenkin käytännöllisyyden ehdoilla. Esimerkiksi tarkoitan sillä siis sitä että olohuoneessa äänentoistojärjestelmän laadusta en rupea tinkimään edes visuaalisen miellyttävyyden ehdoilla.

Taulu seinälle

Uusi taulu

Tilasin jokin tovi takaperin Ifolorilta itseni ottamasta valokuvasta isokokoisen julisteen ja pistin sen taulukehyksiin kun sellaiset sain käytyä hakemassa. Kuva ei varsinaisesti ole mikään maata mullistava eikä myöskään paras valokuva jonka olen ottanut joten tämä oli enemmänkin testikuva josta saan käsityksen minkälaisella laadulla kuva tulee kohtalaisen kokoisena julisteena jotta tiedän jatkoa ajatellen haluanko näitä tilailla.

Tilaamani kuvajulisteen koko on 60×90 joten luonnollisesti taulukehykset jotka ostin olivat 61.5 x 91.5 eli väärää kokoluokkaa, kuinkas muuten. Nopeasti olin aikaisemmin mitannut taulukehyksestä että koko olisi ollut 60×90 mutta olin katsonut väärin enkä GameStopissa käydessä enää huomannut edes katsoa minkä kokoisia kehykset ovat. Heh.

Yhtä kaikki, kuvan laatu julisteessa on hyvä mutta tästä blogipostauksessa näkyvästä kuvasta siitä ei juuri toki tolkkua ota. Kuitenkin kuvan laatuun olen sen verran tyytyväinen että jahka otan enemmän valokuvia voisin näitä alkaa kehityttämään ihan tauluiksi seinille jatkossakin. Pitää vain etukäteen miettiä kehykset ja oikeat kokoluokat jotta ei näy ikävästi taustapahvit julisteen ja kehyksen välissä jatkossa. Siihen asti tällä mennään.

Mukavaa vaihtelua kun käytävälläkin oli hetken aikaa jonkinlainen taulu edes seinällä. Samana iltana kun taulun seinälle laitoin tuli se sieltä myös alas ryminän kanssa 😀 Ihmettelin koneella istuessa mikä kolahdus käytävästä kuului kunnes huomasin että taulun seinäkiinnike petti seinän puolelta ja taulu sitten tuli lattialle. Siitä ei siis pitkää iloa ollut mutta onpahan nyt taulu valmiina odottamassa että löydän sille uuden sijoituspaikan, ehkä keittiöön tai makuuhuoneeseen.

Verhojen vaihtelua myös makarissa

Makuuhuoneeseen tuli hankittua uudet verhot

Kuten pari päivää takaperin blogipostauksessa mainitsin tuli olohuoneeseen vaihdettua verhot ja tästä verhonvaihtoprosessista innostuneena myös makuuhuone sai kokea verhojensa osalta muutosta. Harmillisesti tänne ei ollut valmiina itselläni verhoja mutta onneksi läheisestä Citymarketista löytyi pimentäviä verhoja joiden värimaailma oli omaan makuuni miellyttävä.

Aikaisemminhan makuuhuoneessani on ollut aivan järjettömän vastenmielisen väriset verhot jotka saivat huoneen näyttämään enemmänkin piriluolalta kuin kodilta (kts. Muutama kuva makuuhuoneesta) mutta verhot ovat olleet näppärät pimentävän vaikutuksensa vuoksi. Pimennysverhot pimentävät huonetta kiitettävän paljon ja aurinko ei paista aamulla suoraan silmiin joten oli selvää että makuuhuoneessa on oltava pimentävät verhot jatkossakin. Lisäksi jos huone menee liian kuumaksi on hyvä heittää pimennysverhot kiinni koska silläkin saa huonetta hieman viileämmäksi.

Ostin verhoja 3 kpl jolloin vasempaan laitaan saa laitettua kaksi verhoa ja yhden oikeaan laitaan (ovelta huoneeseen katsoessa). Aikaisemmin verhojen leveys ei ole riittänyt peittämään kunnolla koko seinää joten nyt on sekin ongelma samalla korjattu.

Makuuhuoneessa(kin) on hermoja raastavasti aivan järjettömän huono verhokisko. Verhot ei rullaa juuri lainkaan kiskoja pitkin joten aukaisu ja kiinnilaittaminen on oma operaationsa sillä verhot tökkivät kiskolla ja liian kovaa kiskaistessa ne vielä irtoavat klipseistään. Verhotankoon piti lisätä myös uusia klipsejä joka sekin aiheutti muutaman (tai muutaman lisää) ärräpään pihalle päästämisen koska niiden laittaminen ei mennyt kovin helposti huonon kiskon vuoksi. Jossain vaiheessa on kaikkien huoneiden verhokiskot vaihdettava merkittävästi parempiin kiskoihin, mutta tähän hätään tällä saa pärjätä.

Verhojen vaihtelua

Olohuoneeseen tuli vaaleat verhot

Käydessäni joitain viikkoja takaperin Itä-Suomessa tuli sieltä mukaani Vantaalle myös verhot jotka olin ilmeisesti vienyt sinne kauan aikaa sitten. Vihdoin ja viimein sain sitten aikaiseksi viritellä verhot paikoilleen ja hyvä että tuli sillä vaaleat verhot sopivat sisustukseen merkittävästi paremmin kuin aikaisemmat tummanpunaiset verhot (kts. Muutama kuva olohuoneesta).

Vaaleilla sävyillä saa muutenkin mukavasti asuntoa näyttämään freessimmältä ja yleisestikin elävämmältä joten kaikilla tällaisilla saa tehtyä pienin askelin kämpästään kodikkaamman.

Verhojen vaihtaminen meni yllättävän kivuttomasti koska asuntoon muuttaessa sain mukana myös rakennustikkaat joiden avulla laipion korkeudelle kiipeileminen ei aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Klipsejäkin löytyi tarpeeksi joten niitä ei tarvinnut alkaa lisää värkkäilemään. Ja mikä parasta myöskään peruna ei juuttunut takapuoleen kuten brittiläisellä pastorilla verhoja vaihtaessa (lähde: Ilta-Sanomat)

Pieni askel ihmiskunnalle mutta pieni myös itselle

Kaaos

Kuten aikaisemmin Onko vanhassa muka vara parempi -postauksessa tänne blogiini kirjoitin ajatuksenani on palata askel kerrallaan kohden yksinkertaisempaa ja helpompaa elämää ja samalla vähitellen kääntää elämän laivaa hieman minimalistisempaan suuntaan.

Helppo ja yksinkertainen elämä ei tarkoita tässä tapauksessa kaiken romun pois heittämistä ja tyhjässä huoneessa seinän tuijoittamista vaan ennen kaikkea mielentilan muutosta jossa kyseenalaistan totuttuja rutiineita ja pyrin muuttamaan elämänlaatuani askel kerrallaan vieläkin parempaan suuntaan.

Yksi askel itselläni helpossa ja yksinkertaisessa elämässä on ehdottomasti siisteys. Sotkuisessa asunnossa ei ajatus kulje kun epäsiisteys vie huomion ajatuksista itseensä, asioita joutuu etsimään tarpeettoman kauan mikäli niillä ei ole aina sijoituspaikkaa josta ne löytää ja piilossa oleva sotkukin on sotkua joka tuntuu epämukavalta vaikkakin ei niin epämukavalta kuin näkyvä sotku.

Vuosia sitten sain uskomattoman paljon aikaiseksi kolmen tavoitteen päivätaktiikalla. Olenkin jälleen palannut kolmen tavoitteen taktiikkaan per päivä, eli kirjoitan ylös kolme asiaa jotka aion tehdä seuraavana päivänä ja sitten seuraavana päivänä teen ne. Tehtävät on pieniä ja nopeita toteuttaa mutta kuitenkin sellaisia jotka vievät asioita kotona eteenpäin.

Päivän tehtävät on esimerkiksi ”Vie roskat”, ”Palauta pullot”, ”Siivoa roskapöntön kaappi”, ”Kirjoita blogipostaus aiheesta X” ja muita vastaavia simppeleitä ja suhteellisen nopeita toteuttaa. Tämän blogipostauksen kuvat ovat taskista Siivoa roskapöntön kaappi.

Järjestys

Vaikka roskapöntön kaappi on sellainen että sinne ei huvin vuoksi katsele on sen siisteys yksi osa kokonaisuutta. Kaappi kerrallaan asunnosta tulee siistimpi kun vain muistaa katsoa ympärilleen ja pitää vahtia että sotku ei pääse tekemään tietään uudelleen kotiin.

Yksi varma tapa saada sotkua asuntoonsa on yksittäiset esim. postin mukana tulevat paperit ja laput. Yhden kun jättää pöydälle toimii se magneetin lailla keräten seurakseen toisen toverin ja kohta pöydällä on jo kokonainen kommuuni kaiken maailman lippuja ja lappuja ja kaaos ottaa jälleen muotonsa joten sen vuoksi paras tapa välttää tätä ongelmaa on heti alussa jo käsitellä kaikki paperit ja laput sinne minne ne kuuluvat.

Siistiin asuntoon ja kaappitilaan on aikomus suunnata myös siksi että on helpompaa siivota kun ei tarvitse varsinaisesti koskaan siivota. Tällä tarkoitan siis sitä että kun pöytätasot pitää vapaana tarpeettomasta roinasta on nopeampaa pyyhkäistä aina pölyt jne. eikä tule samanlaista tarvetta suursiivoukselle. Mitä vähemmän lattiallakin pyörii romua sitä matalampi kynnys on imuroida.

Tällä hetkellä en vielä ole siinä, mutta katsellaan josko jo parin kuukauden päästä. Kuitenkin kolmen pienen muutoksen päivätahdilla tekee se jo noin 90 muutosta kuukaudessa joka alkaa jo tuntumaan. Mikäli jokaiselle päivälle tavoitteena on yhden hyllyn siivoaminen on todennäköisesti kotoaan kerennyt jo lähes jokaisen hyllynsä kuukaudessa laittamaan ruotuun. Pienin askelin siis kohden siistimpää asuntoa.