Keittiön siivoilua

Keittiö on ollut pitkään kaaoksen keskittymä – puretut hyllyt on odottaneet poisvientiä keittiöstä jo kuukausia

Eilen aamulla ennen töihin menoa sain aikaiseksi viedä keittiöstä pois vanhat hyllyjen osat. Aikaisemmin käytössäni oli hyllyjä jotka eivät enää mahtuneet asuntoon ja niistä piti päästä eroon. Koska ne ei tori.fi:stä lähtenyt aikoinaan nopeasti kiertoon pistin ne vain kappaleiksi odottamaan että vien jäljelle jääneet osat pois.

Koska elämä ei aina mene kuin elokuvissa oli nuo hyllyjen osat keittiössä odottamassa poisvientiä useamman kuukauden. Tarkemmin ottaen tiketti tuli tästä tehtyä jo 14.5 joten menihän tuossa lähes viisi kuukautta että tämän sai tehtyä. Heh.

Aikaa tämän tekemiseen meni kuitenkin vain noin 15 minuuttia, mutta kuten aina, mitään asioita ei tapahdu ellei niitä laita tapahtumaan. Paras keino miten asiat saa tapahtumaan on noudattaa JFID-filosofiaa eli Just Fucking Do It.

Hyllyn osien poisvienti toi keittiöön heti lisää tilaa

Hyllyjen poisviennin jälkeen keittiö tuntuu ihmeen tilavalta. Hyllylevyjen vieressä olleelle kaapillekin pääsee merkittävästi helpommin joka helpottaa merkittävästi kun sinne voi taas säilöä kattiloita ja muita vastaavia pois kuivauskaapista.

Kuvassa yllä keittiö on vielä yhtä kaoottisen näköinen sillä mikroaaltouuni on yhä lattialla ja IKEA:n pöytä kasaamatta. Koska kuitenkin tässä vaiheessa oli vielä aamu ennen seitsemää oli sanomattakin selvää että siihen aikaan ei ruveta imuroimaan sillä imurissa ei ole kuulokeliitäntää ja naapurit eivät välttämättä diggaile jos imuri alkaa laulamaan ennen normaalien ihmisten heräämistä.

Pöytä, televisio ja Xbox 360 tuli nostettua keittiöön

Illalla töiden jälkeen eilen imuroin vielä lattian ja kasasin IKEA-pöydän takaisin käyttöön ja laitoin samalla kaapista vanhan 23″-television näytöksi ja Xbox 360:n nostin kaapista pelikoneeksi. Keittiöön voisin harkita verhojen hommaamista jossain vaiheessa ja tuon pöydän tilalle voisi harkita mieluummin pienen hyllyn johon vanhoja konsoleita mahtuisi niin voisi keittiöstä tehdä mancaven vanhojen konsoleiden pelaamista varten.

Samoin jos tuon 23″ vaihtaa 32″ televisioon sen saa pois pöydältä ja kuvassa takana näkyvään jalustaan. Tuossa televisiossa on ruuvin paikat aivan liian lähellä toisiaan eikä sitä sen vuoksi saa kiinni seinäjalustaan. Ehkä joskus.

Johdot piiloon

Bluelounge Cablebox -kaapelikotelo on mahtava keksintö

Kotonani on paljon elektroniikkaa jonka seurauksena on tietenkin se että johtoja ja muuntajia on aivan järjettömät määrät. Vuosien mittaan olen koettanut jos jonkinmoista tapaa saada johtoja piiloon ja jatkoroikkia tungettua pöytien kaappeihin ja pöytien taakse pois silmistä ja mielestä, mutta valitettavasti niissä ratkaisuissa on omat ongelmansa. Jos ja kun jatkoroikan saa piiloon pois näkyvistä, aiheuttaa se edelleen harmaita hiuksia siinä vaiheessa kun pitäisi siivota. Sähköjohdot keräävät paljon pölyä ja jos niitä ei pääse imuroimaan ei se ole hyväksi huoneilmalle.

Vihdoin ja viimein Verkkokaupassa käydessäni päätin ostaa kaapelikoteloita. En niitä mennyt etsimään alunperin, mutta koska matkalla sattui osumaan silmään ajattelin että voisinpa kokeilla. Pistin elämän risaiseksi ja ostin kerralla kaksi.

Toinen johtokotelo menee Macin taakse. Syntikan sustain-pedaalia en toki niputtanut.

Kotona sitten irrottelin kaikki elektroniikat irti seinistä ja vaihdoin samalla huonejärjestystä samalla kun huonekaluja piti muutenkin siirtää suuret määrät jotta taakse pääsin imuroimaan. Aiemmin huonejärjestys oli olosuhteiden pakottamana toinen, sillä Counter-Strike: Global Offensiveä pelatessa piti kone olla kaapelilla kiinni nettiboksissa koska WLAN-yhteys pätki niin paljon. Ostin kuitenkin Verkkokaupasta paremman WLAN-tikun jolla pelaaminen onnistui ilman ongelmia, joten nyt pystyin huonejärjestyksen valitsemaan muilla perusteilla.

Johtokotelo tuo ison hyödyn kämppääni sillä kotelon visuaalinen ilme ei ole järin ruma ja sen kehtaa jättää jopa näkyville. Jatkoroikka ei ole kaunis näky ja jatkoroikka jossa on muuntajia on vielä sitäkin rumempi ilmestys. Harmillisesti monessa laitteessa on muuntaja eikä pelkkä virtatöpseli, mutta onneksi tuohon johtokotelon sisälle mahtuu myös muuntajia monta kappaletta ilman ongelmia.

Television vieressä on pieni taso jonne sai laitettua toisen johtokotelon. Sen sisälle meni konsoleiden ja nettiboksin muuntajat sekä Philips Huen ohjausyksikkö ja sen muuntaja.

Ajattelin selviäväni kahdella kotelolla, mutta television taakse tunkiessani koteloa ja johtoja sen sisään tajusin että parempi tehdä tämä siististi. Laitoin yhden television taakse ja toisen television viereen jonne tulee konsoleiden johdot. Sen lisäksi piti siis käydä ostamassa kaksi uutta rasiaa vielä tietokoneille.

Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Kotelon ansiosta pöydät voi tunkea paljon lähemmäksi seinää kun sen taakse ei tarvitse jättää tilaa muuntajille. Samoin asunnon siivoamisen kannalta nämä helpottavat arkea.

Vielä jossain vaiheessa täytyy kehitellä parempia ratkaisuja johtojen piilottamiseen, mutta siihen asti näillä ratkaisuilla mennään. Loppuun vielä kuva television takaa ja konsoleiden alta.

Television takana televisiotasolla on yksi kotelo jonne sijoitin viiden laitteen virtajohdot sekä television liitäntäboksin

Johtokoteloita myydään ainakin Verkkokauppa.comissa hintaan 34,90 eur.

Uusi lamppu ja Hue-laitteiden lisäystä

Uusi kattolamppu jonka sisällä kolme kolmannen sukupolven Philips Hue -lamppua

Kävin perjantaina illalla Verkkokauppa.comista ostamassa uuden valaisimen olohuoneeseen. Vihdoin ja viimein, eihän sekään ole ollut projektina kuin lähes siitä asti kun olen tähän asuntoon muuttanut 😀 Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Matkaan tarttui Trio Hotel -niminen kattovalaisin. Valaisin on suhteellisen kookas, 50 cm halkaisijaltaan, mutta se sopii omaan makuuni hyvin tähän nykyiseen asuntooni niin ulkonäkönsä kuin kokonsakin puolesta.

Lampun asennus meni perinteiseen tyyliin. Luultavasti kuitenkin alle 50 kirosanan saattelemana valaisin oli katossa ja toimivana.

Asennukseen meni kiitettävän paljon aikaa, ohjeet olivat paikoitellen huonot eikä varjostimen ruuvit olleet sellaista sorttia että ne olisi ollut helppoa virittää paikalleen. Ehei, niitä sain etsiä lattialta useammankin kerran. Reiät olivat suurempia kuin itse ruuvit tjsp. ja sen takia ne sitten aina lipsahti lattialle kun käsikopelolla koetti etsiä ruuvien oikeaa paikkaa.

Hienona piirteenä myös oli se, että asunnossani katossa oli koukku johon varjostin kuuluisi laittaa, mutta tämänsorttisessa valaisimessa ei ollut mitään mikä tulisi koukkuun kiinni. Onneksi kaapissani oli nippusiteitä joten väänsin niistä useammalla nippusiteellä koukun josta valaisemen voin ripustaa kattoon. Jotenkin on sellainen fiilis että saatan kysyä huoltoyhtiöltä että asentavatko he tuon tuonne oikeaoppisemmin jossain vaiheessa, koska se ei ole niin tyylikäs ratkaisu kuin mitä se voisi olla.

Valokytkin, kaukosäädin ja/tai himmennin. Whatever.

Samalla reissulla Verkkokauppaan tuli hankittua myös ensimmäisessä blogipostauksen kuvassa lampun sisällä näkyvät Philips Hue lamput. Aiemmin itselläni on jo ollut Philips Huen lamppuja, mutta niitä on pitänyt ostaa muutama lisää. Ostin nyt kolme uusimman sukupolven lamppua tämän uuden valaisimen sisään.

Ero toisen ja kolmannen sukupolven valojen välillä on todella suuri. Uudet valot antavat merkittävästi laajemman väriskaalan käyttöön. Tuli näitä katsoessa sellainen fiilis että täytyy harkita jossain vaiheessa muidenkin lamppujen päivittäminen kolmannen sukupolven valoksi. Kuitenkin nyt on sitten käytävälläkin värilliset valot ja keittiössä valkoinen.

Samalla reissulla ostin myös kannettavan kaukosäätimen/valokatkaisimen/himmentimen. Mikä liekään suomalainen nimi, englanniksi nämä kulkee nimellä Philips Hue Wireless Dimming Kit. Sen mukana tuli myös yksi valkoinen lamppu joka ei edes tarvinnut mitään säätämistä. Lamppu kiinni ja kytkin toimi suoraan sen kanssa.

Koska kuitenkin asunnossani on Hue-valoja enemmäkin viritin tietenkin kytkimen ohjaamaan myös niitä. Kännykkäsoftalla sai määritettyä mitä tapahtuu kun valot pistää päälle kytkimestä. Käytännössä siihen saa laitettua viisi profiilia, eli kun kerran painasen virtanappia mitä tapahtuu, kun painan toisen kerran, mitä kolmannen kerran jne. Määritin ensimmäiseksi klikkaukseksi valojen päälle menon koko asunnosta himmeänä. Tämä lähinnä siksi, että pidän kytkintä sängyn vieressä. Aamulla jos haluan laittaa valot päälle, en halua että valot ovat kovin kirkkaat. Toinen profiili on kirkas iltavalo ja loput kolme on sitten erilaisia sävyjä asunnon valoihin.

Kun yhden valoprofiilin pistää päälle, voi sitten kapulasta lisätä tai vähentää profiiliin määritettyä kirkkautta. Kätevä toiminto, sillä jos pistää valmiiksi vaikka hyvät värisävyt on helppoa sitten vain napsutella tunnelmaan sopivasti kirkkautta ilman suurempaa säätämistä.

Philips Hue -valosarjaan sopiva liiketunnistin

Viimeisimpänä Hue-lisäkysenä tarttui matkaan myös liiketunnistin. Harmillista kyllä ostin näitä vain yhden, sillä tämä vaikutti erittäin näppärältä ja voi olla että tällainen täytyy käydä hakemassa toinenkin. Tai ehkä kaksi lisää.

Liiketunnistinyksikkö on pieni ja langaton härpätin joka on vain muutamia senttejä korkea ja leveä eikä syvyyttäkään ole paljoa sen enempää. Sen sijoittelu on kokonsa puolesta helppoa eikä sitä tarvitse sijoittaa pistorasioiden tai muiden perusteella. Mahtava keksintö.

Virittelin liiketunnistimen olohuoneeseen siten, että yöllä jos kävelen sen ohi syttyy valot käytävään ja keittiöön. Kun liikettä ei ole enää havaittu pariin minuuttiin yöllä, valot sammuvat jälleen pois. Muutama tällainen jos olisi lisää voisin tehdä paljon monipuolisemman viritelmän. Käytännössä oven yläpuolelle käytävään olisi hyvä tällainen laittaa, jolloin aina kun tulee sisälle voisi laittaa keittiön valon päälle sekä käytävän valot. Samoin vessaan voisi hommata erillisen Hue-valaisimen ja laittaa vessankin valon syttymään kun sinne menee. Saapa nähdä millaisia ideoita tässä vielä tämän kanssa kehitän, mutta nopeasti käyttäen tämä on vaikuttanut todella kätevälle vekottimelle.

Astiastoon täydennystä

Uusia olutlaseja perjantaipullo-postauksia varten

Kuten tästä blogista on voinut havaita, olen kirjoitellut perjantaisin ns. perjantaipullo-blogipostauksien sarjaa. Serkun kanssa viime kuun puolella tuli rupateltua aiheesta ja hän mainitsi että erilaisille oluille on olemassa erilaisia laseja joista ne nautitaan. Tottahan tuo mutta enpä ollut tuota tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. Asiaa kun miettii niin kyllähän baareissakin kun ottaa eri oluita ne saa erilaisista laseista, joten pitihän se itsekin sitten lähteä kaupungille etsimään josko erilaisia laseja löytyisi.

Stockmannilla oli useampia erilaisia ja omaksi onnekseni myös yksi paketti joka sisälsi blogipostauksen alussa näkyvät neljä erilaista olutlasia erilaisille oluttyypeille. Kaksi seuraavaa perjantaipullo-postausta on vielä kuvattu Iittalan olutlasissa, mutta jatkossa myöhemmin tulee myös näitä uusia olutlaseja käytettyä.

Uunivuoka tulevia kokkailukeskiviikkoja varten

Tässä kuussa blogissa alkaa myös uusi postaussarja, Kokkailukeskiviikko johon tulen postailemaan erilaisia kotona tekemiäni ruokia. Ensimmäinen aihepiirin postaus on tulossa huomenna, joten mikäli ruoanlaitto kiinnostaa niin kannattaa käydä kurkkaamassa mitä eksoottista olen onnistunut kehittämään.

Kirjoitin näitä Kokkailukeskiviikko-postauksia valmiiksi muutaman jo viime kuun puolella ja niitä kirjoitellessa tuli tunne että olisi tarvetta saada muutama uusi astia.

Ensimmäinen tarve oli kuvassa näkyvälle uunivuoalle. Kokkaillessa kotona tuli fiilis että jotain voisin laittaa myös uunissa, mutta koska kotonani ei ollut uunivuokaa en vielä sellaisia ruokia ole päässyt tekemään. Ehkä kuitenkin joku päivä, sillä enää se ei jää oikeanlaisen astian puutteesta kiinni.

Valkoinen lautanen. Astia jota olen kaivannut kun olen kirjoittanut huomenna alkavaa Kokkailukeskiviikko-blogipostauksien sarjaan tulevia tekstejä.

Toinen astia jota kovasti kaipasin oli siisti ja yksinkertainen valkoinen matala lautanen. Käytössäni on ollut iso vihreä lautanen, mutta siitä on jäänyt itselle vähän sellainen fiilis että se ei sovi monen ruoan kanssa sillä ruoan väri ei pääse oikeuksiinsa sen kanssa. Tiedän, päivä päivältä alkaa myös itsestäni tuntumaan että tämä blogi on muuttumassa Aleksin kermaperse-elitistiblogiksi missä litkin punaviiniä pikkusormi pystyssä samalla kun katselen ranskalaisia mustavalkoisia taide-elokuvia missä hipit hyppivät trikoissa samalla kun orkesteri soittaa taustalla klassista musiikkia… Noh, toivottavasti ei vielä ihan siihen mennä 😉

Esimerkiksi valkoinen lautanen sopii kuitenkin vihreää lautasta merkittävästi paremmin silloin kun laittaa kurkkua tai salaatinlehtiä annokseen. Vihreällä lautasella niiden väri ei tuo yhtä esteettisesti miellyttävää kokemusta kuin valkoinen lautanen, joten jotain jää vain puuttumaan. Ehkäpä annoksista saan jatkossa edustavamman näköisiä. Toki ei annokset maagisesti kauniimmiksi muutu, mutta ainakin ruoan värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Uusi syntikkataso

Serkkuni tekemä syntikkataso on näppärä käytännöllisyyden ja siisteyden tuomisessa harrastuksiin

Tuli joitain toveja takaperin serkkuni kanssa puheeksi jossain keskustelussa ohimennen liukukiskot. Siitä sitten puheeksi tuli että itselleni olisi kätevä jos olisi liukukiskoilla oleva syntikkateline.

Aikaisemmin syntikka on ollut välillä pöydällä, mutta se vie liian paljon tilaa pöydältä ollakseen kätevä, sillä esimerkiksi kuvassakin näkyvät kaiuttimet jäävät sitten ikävästi sen taakse. Kaiuttimet olisi pitänyt nostaa aina jotenkin korkeammalle jotta ne eivät jäisi syntikan taakse, ja vaikka sen olisikin ratkaissut ostamalla kaiuttimille pienet jalustat (jotka on kyllä tarkoitus joskus ostaa muutenkin), ei se olisi ratkaissut kuitenkaan tilankäytöllistä ongelmaa. Syntikka vie tilaa pöydältä kohtalaisen paljon ja silti audio interface olisi kuitenkin jäänyt sen taakse.

Kauan sitten takaperin olen käyttänyt pöydän päälle väsäämääni telinettä joka on kanssa siisti ja käytännöllinen, mutta se ei toimi nykyisen tietokoneeni kanssa järkevästi. Tai toimisi jos en olisi näin pätkä. Ongelmaksi siinä muodostui korkeus. Koska iMaccini on 27″ on se sopivalla korkeudella jos istun penkillä normaalisti. Kuitenkin kun mäkin + kaiuttimet nostaa pöydän pinnasta parikymmentä senttiä korkeammalle ei se enää ole millään muotoa ergonominen asento itselleni, sillä joudun katsomaan jo ylöspäin. Koska oletettavaa on että en enää pituutta kasva ja korkeammalla penkillä ei enää jalat yllä lattiaan, voi helposti päätellä että tämän nykyisen pöydän ja tietokoneen kombinaatiolla pöydän päälle tuleva teline ei ole järkevä jos ei halua rasitusvammaa niskaansa.

Serkkupoika sitten teki taitavana puutöiden taitajana meikäläiselle kuvassa näkyvän syntikkatelineen. Nyt on kätevästi syntikka aina pöydän alla piilossa kun sitä ei käytä, ja sen saa kiskaistua soitettavalle etäisyydelle aina tarvittaessa.

Iso hyöty käytännöllisyyden lisäksi on tietenkin telineen asunnon siisteyteen tuoma positiivinen vaikutus, sillä enää syntikka ei ole nurkissa pyörimässä edessä, vaan sen saa pois silmistä ja pois mielestä silloin kun sitä ei käytä.