Matka Puolaan, päivä 5

Patsaita Varsovassa, Puolassa

Viides reissupäivä on takana, kello on 00:23 ja istun Best Western —hotellissa Liettuassa Kaunasin kaupungissa. Ilta venähti hieman pitkäksi ennen kuin pääsin tätä blogia kirjoittamaan sillä jostain syystä blogin palvelimella oli ongelma ja palvelin piti buutata. Laitoin myös kyselyä palveluntarjoajalle että mitähän on mahtanut tapahtua sillä ei huvittaisi tällaisia asioita ruveta tunkkaamaan vapaa-ajallansa olosuhteiden pakosta, mutta onneksi kovin kauaa varsinaisen ongelman korjaamiseen ei mennyt.

Kuitenkin aamu alkoi tänään hotellissa Vilnassa siinä yhdeksän maissa. Kävimme alakerran hotellilla aamiaisella ja sen jälkeen siirryimme vielä noin tunniksi hotellihuoneelle lepäilemään ennen kuin jatkoimme matkaamme kohden Vilnan keskustaa. Kartasta katsoin uudemman kerran ja saattoi olla että matka Vilnan keskustaan olikin 11 km eikä 7 km, mutta en nyt ole aivan sata varma kuitenkaan. Oli miten oli, lähellä keskustaa hotellimme kuitenkin sijaitsi.

Keskustaan saavuimme varmaankin jossain kahdentoista hujakoilla. Ajattelimme että parkkipaikan etsintä voi osoittautua haasteelliseksi mutta noin kilometrin päässä keskustasta oli julkisia parkkipaikkoja. En kuitenkaan aivan varma ollut (aikaisempien kokemusten perusteella) ja kysyin vielä ohikulkeneelta mieheltä osaako hän kertoa saako tähän pysäköidä rahaa vastaan vaiko ei. Hän oli varsin ystävällinen ja opasti meille masiinan käytön ja kertoi missä vaiheessa se kyselee mitäkin josta oli apua koska ohjeet tulivat puolaksi. Jatkaessaan matkaansa neuvomisen jälkeen hän vielä kätteli meitä ja toivotti mukavaa reissua. Mukavan ystävällistä menoa. Myöhemmin kone vaihtoi tekstit englanniksi kun suomalaista pankkikorttia käytin koneessa ja sen avulla saimme lisäopastuksia kortin käyttöön.

Känniurpo huitomassa taksijonossa -patsas jossain päin Varsovan vanhaa puolta

Kävelimme autolta keskustaan ja se löytyi onneksi helposti kaikesta rakennustyöstä huolimatta. Täälläkin tein tutun kikan eli ennen keskustaan lähtöä kävin ottamassa lähimmän kadun risteyksestä tien nimistä kuvan jotta niiden avulla pystyisimme tarpeen mukaan etsimään minne auton olemme jättäneet. Onneksi täälläkin oli helppoa suunnistaa tuntomerkkien perusteella joten tälle ei tarvetta tullut, mutta hyvä se on varuilta olla moinen varakeino jos suunnista eksyy.

Suunnista eksymisestä puheen ollen, kävellen käymissämme kaupungeissa on tähän mennessä jokaisessa ollut kohtalaisen helppoa suunnistaa ilman suurempia apuja navigaattorilta siitäkin huolimatta että eksyn yleensä lähes poikkeuksetta autolla. Kävellen taas täällä ei ole juurikaan tullut pahasti suuntavaistoa sekoitettua ja uskon että syynä on rakennuksen persoonallisuus. Jokainen tie ja katu ei näytä samalta, rakennukset ovat eri näköisiä, kokoisia ja värisiä, matkalle mahtuu patsaita ja muita maanmerkkejä joiden ansiosta löytää kohtalaisen nopeasti tiensä taas kartalle. Kiintoisaa. Olen joskus peleissäkin miettinyt että tuntuu että paikoitellen löydän nopeammin niissäkin ilman karttaa kuin kartan kanssa sillä silloin havainnoi ympäristöään aivan eri tavalla.

Yhtä kaikki Varsovassa tuli pyörittyä oikeastaan vain sen turistirysä-puolella eli vanhan kaupungin puolella. En ole varma onko siellä selkeästi erikseen uudempi puoli mutta vaikutti ainakin siltä kun jonkin matkaa siirryimme toiseen suuntaan. Pari tuntia pyörineenä emme enää jaksaneet lähteä asiaa tarkemmin selvittämään sillä kaupungista oli jo saanut mukavan ja viihtyiseän mielikuvan ja saanut vähän tuntumaa millaista on Puolan pääkaupungissa.

Smurffien lihasta tehty jäätelö oli hyvää.

Kävimme muutamassa eri kahvilassa ja mukavan persoonallisia paikkoja oli molemmat. Englannilla pärjäsi näissäkin joten on helppoa havaita että englannin kieli on Puolassa nuorten aikuisten ikäluokassa hyvä mutta hieman iäkkäämmillä kielitaito ei ole niin vahva. Eipä siinä, ei heidän englantia toki tarvitse osatakaan kotimaassaan sillä ajattelen kuitenkin että ”Maassa maan tavalla”. Jos englanniksi emme saa palvelua, se on sitten vain henk. koht. voi voi ja Google translator kehiin tai lottoamalla huitoa jotain ja katsoa mitä eteen tulee ja paljonko se maksaa. Aina sitä huitomalla jotain saa tilattua.

Varsovasta lähdimme vihdoin paluumatkalle Suomeen joten suuntasimme automme kohden Liettuaa. Takaisin tullessa reitti menee toista kautta ja paluumatkalla Liettuassa yöpymisen sijanniksi valikoitui maan entinen pääkaupunki Kaunas joka on yhä Liettuan toiseksi suurin kaupunki. Väkiluku Kaunasissa on vuonna 2012 ollut yli 300.000 asukasta joten aivan itikan paskan kokoinen kylä sekään ei siis ole.

Ilahduttavasti hotellin löysi täältäkin suhteellisen helposti, vaikkakin navigaattoria apuna käyttäen. Tähän mennessä tämä taisi olla halvin hotelli jossa olemme yöpyneet sillä huone irtosi 58 eurolla ja tässäki on samassa kaksi erillistä huonettta joten kummallakin on omaa rauhaa nukkua. Hotellin tasokin on kyllä aivan jotain muuta kuin sadan euron hujakoilla pyörineen hotellin, mutta ei tämä missään nimessä huonoltakaan vaikuta – ei vain silti järisyttävän hyvältäkään. Voittaa kuitenkin autossa yöpymisen vaihtoehdon.

Kirkkoja oli useita myös Varsovassa

Puola on nyt nähty ja koettu edes pintapuoleisesti ja Liettuan puolella iltaan valmistautuessa tajuaa että näin sitä vain tuli autolla päräyteltyä Puolaan. Tuntuu varsin absurdilta kuinka lyhyt ajomatka sinne Vantaalta onkaan, käytännössä sellainen että halutessaan sen työstäisi vaikka yhdessä päivässä omalla autollaan.

Kunhan reissu on ohi (luultavasti lähipäivinä siis) ja olemme palanneet takaisin Suomeen kirjoitan vielä mitä reissusta jäi käteen, millaisia fiiliksiä Puola herätti ja vastauksen kaikkia varmasti askarruttavaan kysymkyseen: ”Onko Puolassa oikeasti euroopan kauneimmat naiset?” 😉

Nyt on vihdoin aika käydä kohden unimaata sillä kello on 00:56 ja yhdeksältä olisi aikomus taas herätä uuteen aamuun mikäli Luoja suo ja elonpäiviä riittää.

Matka Puolaan, päivä 4

Kirkko Suwalkissa, Puolassa

Neljäs reissupäivä on tullut iltaan ja istun hotellissa Puolassa Varsovassa iPadini kanssa valmistautuen vähitellen rauhoittumaan iltaan ja unia kohden. Ennen sitä on kuitenkin aikaa tehdä lyhyt tilennekatsaus missä mennään ja miten matka on sujunut.

Aamu alkoi tänään Loft 18989 -hotellilla Puolan Suwalkissa kello 08:30 herätyskellon sointiin. Siinä vähitellen heräilin ja yhdeksän maissa lähdimme aamupalalle. Sielläkin hotellilla oli muiden hotellien tapaan runsas ja monipuolinen aamupala tarjolla. Aamupalan jälkeen otin vielä pienet unet sinä aikana kun kaveri kävi suihkussa. Omat unet jäivät viime yönä luultavasti alle kuuteen tuntiin kun jostain syystä ei nukuttanut joten pienet päiväunet ennen matkaan lähtöä ei tehnyt pahaa.

Hotellista suuntasimme Suwalkin kaupungille. Ajoimme auton jonnekin suhteellisen lähelle keskustaa ja lähdimme palloilemaan kaupungille kun ensin olimme parkkipaikan löytäneet. Kysyimme paikallisilta jotka eivät juurikaan tajunneet mitä selitimme emmekä me mitä he selittivät, mutta vihdoin yhteinen kieli aukesi sen verran että huitomalla parkkipaikkaa mies sanoi sanan ”Free!” jonka jälkeen tiesimme että siihen uskaltaa auton jättää siksi ajaksi kun kaupungilla kävi pyörimässä.

Mainosten paljastavuus oli hieman yllättävää tasoa

Kävimme jossain pienessä kauppakeskuksessa pyörimässä josta emme mitään ihmeellistä löytäneet mutta tuli kuitenkin kuvailtua putiikkien ikkunoita jotta saa muistikuvia minkälaisia kauppojen ikkunoita Puolan maalta löytyy. Sieltä jatkoimme matkaa Suwalkin keskustaan jossa sitten pyöriskelimme siellä sun täällä summassa suunnistaen ja kuvia paljon räpsien. Paikka oli varsin viihtyisän oloinen pieni kaupunki jossa mielellään kävisi vaikka toisenkin kerran.

Kävimme katsomassa paikallisten kirkkojen tunnelmia jos sinne olisi sisään päässyt mutta ainoastaan yhteen oli sisäänpääsy mahdollista joten suuntasimme sinne. Ovella heti huomasimme että ehkä tämä on paikka minne emme kuulu sillä siellä oli menossa jokin tapahtuma ja oven lähellä oleva mies katsoi hieman paheksuvan näköisesti kun saavuimme ovelle. Käännyimme siis samantien pois. Saattaa olla että menossa oli hautajaiset sillä aika lähellä sieltä oli pari ruumisautoa kirkon läheisyydessä joten ehkä hyvä että emme jääneet pidemmäksi aikaa urpoilemaan ja viemään Suomea maailmankartalle vähemmän positiivisessa valossa.

Johonkin paikalliseen kuppilaan menimme kahville ja siellä myyjäneiti osasi myös lontoota ja saimme helposti hoidettua haluamamme ostokset. Ilmeisesti täällä kulttuuri on erilainen kuin Suomessa sillä täälläkin kummatkin ostoksista velotettiin samasta vaikka kumpikin tilasi erikseen itse tilauksensa sanoen. Siis ensin tein itse tilaukseni ja kaveri perään sanoi että hän ottaa jonkin kahvin minkä ottikaan ja silti molemmat veloitettiin ensimmäiseltä tilaajalta. Alan uskomaan että tämä on jokin kulttuurillinen juttu sillä näin on käynyt hyvin monessa paikassa. Eipä tuolla toki väliä, hinnathan täällä pyörivät parin euron hujakoilla joten summan suhteen asia on yhdentekevä, ainoastaan kulttuurillisesti mielenkiintoinen.

Suwalkissa oli kaunis keli

Kaupungilla pari tuntia pyörittyämme jatkoimme autolla matkaa kohden Puolan pääkaupunkia eli Varsovaa. Matkalle mahtui useita pieniä kyliä ja kaupunkeja jotka ohi ajettuna vaikuttivat varsin elinvoimaisilta. Kiintoisa olisi käydä joskus tarkemmin kiertelemässä näitäkin. Jossain matkalle osuneessa kaupungissa pysähdyimme testaamaan kebapit kun hieman nälkä jo alkoi painamaan. Kuvia kebap-paikasta ulkoa ottaessa paikalla olleita paikallisia nuorta paria taisi hieman huvittaa turistimeininki mutta väliäkö hällä, pitäähän nyt kebabpaikasta saada kuva talteen. Paras taidehan syntyy kun laittaa itseään likoon ja mitäpä emme taiteen vuoksi tekisi 😉

Ajatuksena oli että olisimme n. 20 km päässä Varsovasta katsoneet hotellia mikäli sellainen matkalle sattuisi. Tällä kertaa ei sattunut ja saimme etsimällä etsiä hotellia inhimillisen etäisyyden päästä joka olisi vielä myös tolkullisen hintainen. Onneksi ensimmäinen löytämämme hotelli oli järkevää hintatasoa ja jäimme sitten sinne sillä yli tunnin hotellia etsineenä ei tehnyt mieli lähteä metsästämään parempaakaan.

Hotellihuone oli tähän mennessä erikoisin sillä kyseessä on kaksi erillistä huonetta ja yhteinen käytävä ja WC. Toinen huoneista on olohuoneen kaltainen jossa on sohva ja televisio ja toisessa huoneessa on leveä sänky. Itse varasin sänkyhuoneen nukkumista varten ja kaveri sai tyytyä sohvamajoitukseen. Sohva on kuitenkin levitettävä joten toivottavasti hänkin saa järkevästi nukuttua.

Patsas Suwalkissa

Huoneessa on lisäksi terassi johon huoneista pääsee katsomaan illan saapumista. Yleisesti hotelli tuntuu kohtalaisen luksus-meiningiltä etenkin kun kummallakkin on omat huoneet. Hotelli on noin 7 km päässä keskustasta ja hintaa tällaiselle kohtalaisen hulppealle majoittautumiselle tuli ainoastaan 89 euroa. Ei voi muuta kuin ihmetellä täkäläistä hintatasoa kuinka suomalaisittain edullisesti siistejä ja viihtyisiä hotelleja inhimillisen matkan päässä keskustasta löytyy.

Huomenna ajatuksenamme on kierrellä Varsovassa ja siitä jatkaa matkaa jälleen jonnekin suuntaan. Emme vielä ole lyöneet suunnitelmia sen suhteen lukkoon joten tänään illalla teemme jonkinmoisen suunnitelman jotta huomenna on kuviot selvät mihin aiomme jatkaa kaupungilta lähtiessä.

Matka Puolaan, päivä 3

Neris-joki Vilnassa, Liettuassa

Kolmas matkapäivä on takana ja olemme saapuneet hotellille Suwalkiin joten epämääräisesti määritelty päämärämme Puola on siis tänään saavutettu. Aloitetaan kuitenkin päivän tapahtumien kerronta aamusta.

Aamu alkoi tänään 08:30 herätyskellon soidessa. Siitä sitten lähdimme aamupalalle hotellin alakertaan jossain yhdeksän maissa ja vajaassa tunnissa taisimme takaisin jo huoneelle palata. Kaveri kävi suihkussa ja itse sinä aikana kirjoittelin päiväkirjaa normaaleihin arkirutiineihini kuuluvalla tavalla.

Hyvissä ajoin sitten lähdimme jatkamaan matkaamme hotellilta kohden Vilnaa eli Liettuan pääkaupunkia. Hotellilta matkaa oli enää noin parikymmentä kilometriä ja pian jo olimmekin etsimässä autolle sopivaa sijoituskohdetta mistä kuitenkin pääsisimme inhimillisellä kävelymatkalla katselemaan kaupungin keskustan meininkejä.

Parkkipaikka löytyi suhteellisen vaivattomasti hieman päälle kilometrin päässä keskustasta mutta maksuautomaattia sille parkkipaikalle saikin sitten etsiä jonkin tovin. Kysyin paikalliselta Sergeiltä mikäli hän osaisi kertoa miten täällä tuo maksu tapahtuu ja hän kertoi että näissä on automaatit mutta ei hänkään tiennyt missä se kyseisen parkkipaikan tapauksessa oli. Löysimme automaatin vihdoin viereiseltä parkkipaikalta joka kuitenkin oli samaa parkkivyöhykettä. Hieman erikoinen ratkaisu automaatin paikaksi ainakin näin suomalaiseen pysäköimiskulttuuriin tottuneelle.

Kovin kauas keskustasta ei tarvinnut mennä kun löytyi jo parhaat päivänsä nähneitä hökkeleitä

Pysäköintilipun ostettuamme lähdimme kävelemään summassa bongaamallemme kirkolle päin ja siinä matkalla annoimme kameroiden laulaa kuten kunnon turistikierroksella kuuluukin. Kävelimme aikamme summamutikassa kunnes päätimme katsoa navigaattorista mihin suuntaan meidän kannattaa suunnata mikäli keskustaa päin haluamme mennä. Navigaattorin neuvoessa tietä lähdimme sitten kävelemään keskustaa päin ja matkalla kuvailimme kaikkea mikä vähänkään mielenkiintoiselta vaikutti.

Keskusta oli miellyttävän oloinen paikka jossa oli elämisen tuntua arkipäivänäkin. Ihmisiä liikkui kadulla, kahviloiden terassit olivat löytäneet asiakkaita ja keli oli kepeästä pilvisyydestä huolimatta miellyttävä. Itsekin kävimme jossain kadun varrelta bongaamassamme kahvilassa siemailemassa kupposen kuumaa ja hieman jotain jälkiruokaa sen kanssa ottamassa ennen kuin jatkoimme kaupungilla kiertelyä.

En tiedä sattuiko meillä täälläkin hyvä tuuri vai onko Vilnassa enemmäkin tapana harratella kansantanhuilua mutta jälleen tiemme sattui löytämään tapahtumaan missä paikalliset asukkaat kansallispuvuissaan lauleskelivat ja soittelivat kansanmusiikkia. Oli miten oli, oli miellyttävää nähdä ja kuulla että tällaisia tapahtumia on ja tapahtuu muualla vielä näinäkin päivinä. Kansallisasut olivat myös varsin mukavan näköisiä ja niitä näki monen eri ikäluokan edustajilla yllään kaupungilla kävellessä.

Vilnassa oli jostain tapahtumasta johtuen paljon kansallispukuisia ihmisiä

Vilnassa kävimme myös pyörimässä muutamissa eri kirkoissa joissa sai jopa kuviakin ottaa. Toinen kirkko oli kokonsa puolesta varsin massiivisen oloinen ja siitä tuli jopa hieman epätodellinen olo miettiessä kuinka isoja pytinkejä ihmislapset on omin pikkuisin kätösinsä pykänneet tänne pallomme päälle vuosisatojen saatossa. Jotenkin arkkitehtuurillisesti on tottunut hieman vaatimattomampiin pytinkeihin joten wau-fiilikseltä ei voinut välttyä.

Kaupungilla pyöriessä kävimme myös paikallisessa menkkahaukassa (eli Henkka Maukka, H&M) ostamassa boksereita, sukkia ja uuden paidan. Niitä tutkaillessa paikallinen Kaappi-Igor (vartija) tuntui pälyilevän meidän suuntaan epäilevästi kuin porvari kerjäläisen tarjoamaan ilmaiseen ateriaan. Kuitenkaan hän ei tullut mitään meille sanomaan ja saimme ostokset tehtyä normaaliin tapaan sillä myyjäneidiltäkin sujui lontoo varsin selkeästi eikä haasteita tullut ostoksia hoitaessa.

Jossain kolmen maissa varmaankin lähdimme ajamaan kohden Suwalkia joka sijaitsee n. 30 kilometrin päässä Liettuan rajalta mutta Puolan puolella. Matka meni rattoisasti ja matkalla satuimme Liettuan puolelta löytämään jonkin pienen kahvilan satunnaiselta matkan varrelle osuneelta kylältä joten kävimme sielläkin siemailemassa kupposen kahvia ennen matkan jatkamista. Täällä vanhemmalta rouvashenkilöltä kassalla ei englanti taipunut mutta kahvit saimme silti hoidettua maidon kanssa ilman sen suurempia ihmeitä, mitä nyt myyjä veloitti kummankin juomat samalta henkilöltä vaikka itselläni oli kortti esillä ja kaverilla käteistä. Ehkä ilmaisu ja eleemme eivät viestittäneet hänelle tarpeeksi selkeästi haluamme maksaa erikseen tai vaihtoehtoisesti häntä vain ei kiinnostanut ulkomaanelävien kanssa kommunikointi tarpeettoman paljoa sillä maksutapahtuman jälkeen rouva katosi takahuoneeseen koko vierailumme ajaksi.

Vilnan tuomiokirkko Liettuassa

Kahvipaikasta ei kovin kauas tarvinnut jatkaa kun saavuimmekin jo Puolaan. Kuten aikaisemmissa rajanylityksissä myös tässä olimme epätietoisia olemmeko jo ylittäneet rajan vaiko emme. Selkeitä ilmoituksia ei ollut mutta vahvoja epäilyksiä kuitenkin heräsi kun ympäristön yleishabitus muuttui erilaiseksi – tiet muuttuivat mutkaisemmaksi ja kapeammiksi ja myös maasto ympärillä alkoi tuntumaan toisenlaiselta kuin Liettuan puolella oltua. Kun kaveri sai operaattoriltansa tekstiviestin saimme varmistuksen siitä että Puolan puolella ollaan.

Siinä missä Liettuassa sai työstää pitkää ja tasaista tietä hyvän tovin ilman että oli riskiä tulla taajama-alueille aivan huomaamattaan oli Puolan puolella useampia taajama-alueita jo ennen Suwalkiin saapumista. Tämä yllätti hieman kuinka paljon enemmän teiden varrelle mahtui pieniä taajamia kun viereisessä maassa taajamia sai etsimällä etsiä.

Saavuimme Suwalkiin noin puolen seitsemän aikaan muiden maiden ajassa eli noin puolen kuuden aikaan Puolan aikaa. Etsimme jonkin hotellin ja kun satuimme löytämään jonkin menimme kyselemään hintoja ja sitä onko vapaita huoneita saatavana. Onneksi huone kahdelle oli vapaana ja inihmilliseen 90 euron hintaan joten otimme sen. Hintaa miettissä on hyvä muistaa myös se että siihen sisältyy ilmainen WLAN ja aamupalat joten kun ne ottaa huomioon havaitsee että hinta ei ole millään muotoa kohtuuton siististä ja viihtyistästä hotellihuoneesta.

Maassa oli reikiä josta lensi vettä. Kai tällaiselle jokin termikin on? Tämänkin bongasin Vilnassa.

Hotellihuoneeseen kamat viskattuamme lähdimme käymään vielä alakerran ravintolassa syömässä. Hintataso täällä oli todella edullista, ravintolahampurilaisateria, iso olut, jälkiruoka ja kahvi maksoi ainoastaan 63 zlotya joka vastaa euroissa alle 14.50 eur. Lisäksi tosin Puolassa on tapana heittää tippiä joten pistin toki sellaista kun olin tietoinen kyseisestä tavasta. Kuitenkin tippeineen päivineen hieno ateria hienossa ravintolassa hyvällä asiakaspalvelulla irtoaa suomalaiseen hintatasoon tottuneelle aivan käsittämättömän halvalla hinnalla.

Aterian jälkeen siirryimme takaisin hotellihuoneelle istumaan iltaa kaikessa rauhassa. Kello on nyt Puolan ajassa 21:06 joten olemme poikkeuksellisen aikaiseen asettumassa iltatoimia varten.

Matka Puolaan, päivä 2

Aamupalalla Port Hotellilla

Toinen reissupäivä on saapunut iltaansa ja on aika kirjoitella hieman kuulumisia tänne blogiinkin päivän tapahtumista. Kello on 21:59 ja on maanantai-ilta. Istun parhaillaan Liettuassa noin 20 km päässä Vilnasta sijaitsevassa hotellissa, Vilnius Grand Resortilla. Iltaruoka tuli tovi sitten käytyä syömässä alakerran ravintolassa ja sieltä sitten tulimme suoraan tänne hotellihuoneelle rauhoittumaan lepoa varten.

Aamu alkoi tänään Latvian puolella Port Hotellilla jonne siis eilen saavuimme yöksi. Heräsin joskus yhdeksän maissa ja noin kymmenen aikoja menimme kaverin kanssa alakerran ravintolalle syömään aamupalaa. Aamupala oli monipuolinen ja hyvä, tarjolla oli leipää, muroja, mysliä, leikkeleitä ja juustoja, kahvia ja teetä, mehua, jogurttia ja pullaakin oli. Lisäksi jotain kasviksia löytyi myös leivän päälle joten aamupala oli kyllä mukava lisä ja siitä sai aamun mukavasti käyntiin.

Kahteentoista mennessä oli avaimet huoneesta palautettava mutta kävimme aamupalan jälkeen enää vain hakemassa kamppeitamme ja viskasimme avaimet takaisin tiskille varmaan jossain yhdentoista maissa ja suuntasimme rautaisen ratsuni kohden Riikaa. Mikäli Riika ei ole tuttu on kyseessä siis Latvian pääkaupunki jossa on vuonna 2013 ollut hieman alle 700.000 asukasta. Kohtalaisen kokoinen kylä kuitenkin.

Jokin kirkko Riikassa, Latviassa

Riikaan ei mennyt kauaa ajellessa, ehkä noin 30 minuuttia jos sitäkään. Siellä sitten etsimme parkkipaikan ja kätevästi satuimme sellaisen löytämään. Ennen kuin maksoin parkkimaksua kysyin samasta automaatista lippua ostavalta herralta varmistuksen että saahan siihen normaaliin tapaan pysäköidä kun siinä oli automaatti ja kaikkea. Hän sitten englantia osaavana tiesi kertoa että sakot siitä saa mikäli ei ole erityislupaa siihen pysäköinnille. Kyltissä se kyllä ilmoitettiin mutta selkeällä latvian kielellä jota emme olleet tietenkään tajunneet. Hän myös neuvoi että millaisilla symboleilla varustetulle parkkipaikalle auton saa jättää automaatista lipun ottamalla. Kiitimme ja jatkoimme parkkipaikan etsimistä.

Pian parkkipaikka löytyikin mutta se oli suomalaisittain varsin erikoinen. Itse parkkipaikka oli hiekkaparkki joka ei sinänsä ihmetystä aiheuttanut mutta se että sinne mennessä tuli jokin mies kyselemään kauanko aiomme viipyä ja olemmeko hotellin asiakkaita oli jotain mitä en muista aikaisemmin nähneeni. Hän siis oli jokin parkkipaikan janari joka neuvoi sitten meille minne voimme auton ajaa ja jolle sitten lähdettyä maksoimme pysäköinnistä. Hinta taisi olla 2 eur/h mutta yhteensä maksoin 9 h koska olin veikannut että ehkä viisi tuntia olemme. En sitten tiedä ottiko hän hinnan oman villin veikkaukseni mukaan vai todellisen kuluneen ajan mukaan sillä on vaikea arvioida oliko hinnassa lisäksi aloitusmaksuja tai jotain muuta. Pääasia että parkkipaikka löytyi läheltä keskustaa eikä hinta ollut mitenkään järjetön.

Auton lepäillessä parkkipaikalla otimme jalat allemme ja lähdimme kiertelemään kaupungin katuja. Jotenkin fiilispohjaisesti arvioiden kaupungissa oli uudempaa ja vanhempaa puolta kohtalaisen selkeästi erillään toisistaan. Vanhempi puoli oli sellaista missä oli paljon eksoottisen näköisiä rakennuksia, kapeita käytäviä, mukulakivikatuja ja yleisesti sellaista arkkitehtuuria jota katsellessa tuli fiilis sitä että nyt todellakin ollaan ulkomailla. Uudempi puoli oli modernimman näköistä mutta varsin tavallisen oloista suomalaiseen arkkitehtuuriin tottuneelle.

Jokin patsas Riikassa, Latviassa

Kiertelimme ja kuvailimme vähän siellä sun täällä ja satuimme huomaamaan jossain lavalla jonkin kuorolta kuulostavan esityksen. Menimme muutamat kuvat ottamaan lähempää ja se sattui olemaan ilmeisesti jokin tanssia ja laulua sisältävä esitys osana jotain tanssitapahtumaa tai vastaavaa joita on tämän viikon aikana tuolla lavalla esillä.

Myöhemmin satuimme löytämään tiemme jonnekin kirkon näköiselle rakennukselle joka kuitenkin oli taideakatemia tai jokin vastaava. Siellä haahuilimme ihmettelemässä mikä kyseinen mesta on ja hämmennys ei ainakaan vähentynyt kun paikalle tuntui valuvan aina vain lisää elämän ehtoopuolella olevia mummeleita jotka menivät rakennuksen toiseen kerrokseen. Menimme itsekin katsomaan että mitä siellä on ja saavuimme kiitetävän suurikokoiseen halliin jossa oli paljon tyhjää tilaa ja laidoilla mummoja jotka näyttivät kaukaa katsottuna aivan kuin he olisivat virkkaamassa ja pitämässä marttakerhoa siellä.

Alakerrasta löysimme jonkin nuoren neidin joka vaikutti kuuluvan osana rakennuksen henkilökuntaan ja hän tiesi kertoa että kyseinen rakennus on taideakatemia ja että siellä jotain härvätään liittyen juuri siellä puistossa oleviin esityksiin. Niitä järjestetään vain neljän vuoden välein ja tänään oli avajaispäivä joten satuimme aika hienoon aikaan järjestämään itsemme paikalle kun moiseen tapahtumaan satuimme törmäämään.

Mummoenergiaa! Tässä vaiheessa oli hieman WTF-fiilis.

Riikassa löytyi monia kirkkoja joista yhdessä kävimme sisälläkin. Harmillisesti kyseinen ortodoksikirkko oli sellainen että sitä ei saanut sisältä kuvata joten kuvat jäivät ottamatta. Ulkopuolelta otettuja kuvia pistän sitten reissusta palattua varmaankin kun teen erillisiä kuvapostauksia eri kaupungeista ilman näitä matkapäiväkirjan tekstejä. Kuitenkin kyseessä oli kiitettävän valtava kirkko jossa ei kultapinnoista oltu säästelty ja jossa oli paljon ikoneita joita ainakin yksi paikalla ollut iäkäs rouva kävi suutelemassa ja tekemässä sen edessä ristinmerkkejä. Kiintoisaa toimintaa jollaiseen en ole muualla aikaisemmin törmännyt.

Jatkettuamme pyörimistä kaupungilla löysimme tiemme jonnekin satunnaiseen kahvilaan. Siellä myyjä kyseli mistä olemme tulossa ja minne menossa kun havaitsi että olemme turisteja. Myyjä osasi jopa joitain sanoja suomea ja olipa hänellä myös JYPin logo tatuioitu nilkkaansa. Kyllä, sen suomalaisen Jyväskyläläisen jääkiekkojoukkueen logo. ”Shit happens when you party naked” hän totesi jossain vaiheessa ja jäin käsitykseen että saattoi viitata tuohon JYP-tatuointiin jonka laatu ei ehkä aivan parhaimpien tatuointien listoille nousisi.

Myyjä näytti meille myös Jaloviina-pulloa ja taisi sanoa jotain että suomalaiset sitä nauttivat tai sitten vain muuten sitä mainosti. Samoin kerrottuamme että olemme matkalla Puolaan autolla osasi hän sanoa ”Suommmmalaisia auttoturrristeja”. Hauskan oloinen hepppu jolta saimme myös jotkin Heinola-aiheiset kortit joita ilmeisesti hänen tuttavansa jostain sinne tuonut.

Katu Riikassa

Riikasta lähdettyämme jatkoimme matkaa Liettuaan ja navigaattori tuli laitettua suoraan kohti Vilnaa. Kuten myös Latvian rajaa ylittäessä oli hämmennystä myös Liettuan kohdalla. Jonkin aikaa rajalla ihmettelimme että olemmekohan jo rajalla vai emme sillä siinä oli sopivasti tietöitä ja sen mukaista sähellystä sen seurauksena. Hetken aikaa ajeltuamme tulimme tulokseen että taisimme kyllä vaihtaa maasta toiseen ja vahvistus saatiin kun kaverille tuli tekstiviestinä ilmoitus operaattoriltaan joka toivotti tervetulleeksi Liettuaan. Hämmentävää kuinka epäselväksi valtioiden väliset rajat on paikoitellen tehty kun saa arpoa missä maassa sattuu parhaillaan olemaan.

Liettuassa kävimme kahvilla jossain huoltoasemalla ja jatkoimme matkaa. Ajattelimme matkan varrella josko kävisimme jossain syömässä mutta yllätys oli suuri kun koko matkan aikana ei tuntunut tulevan vastaan mitään muuta kuin peltoa, hieman lisää peltoa ja vielä loputtomasti lisää peltoa jossa kasvoi milloin mitäkin. Paikoitellen siellä täällä oli pieniä muutaman kymmenen talon kyliä ja yhteen menimme katsomaan josko sieltä irtoaisi sapuskaa. Pyörimme siellä aikamme mutta emme löytäneet muuta kuin yhden kaupan joka ulospäin oli sitä kokoluokkaa mitä Suomessa normaalit kyläkioskit. Emme elättäneet toiveita että sieltä saisimme ravintolaruokaa joten jatkoimme matkaamme kohden Vilnaa. Jäimme tästä kuitenkin miettimään miten ihmeessä kyseiset pienet kylät elävät ja saavat ruokaa, ovatko kaikki siellä omavaraisia vai miten ihmeessä siellä pärjätään. Erikoisen tuntuista meininkiä.

Ajattelimme että mikäli löydämme hotellin ennen Vilnaa päräytämme sinne yöksi. Lähes Vilnaan asti päädyimme mutta löysimme vielä ennen sitä pienen kylän jossa oli ruokakauppa. Kävimme sieltä sitten ostamassa muutamat oluet ja itse ostin myös kolmioleivän välipalaksi nautittavaksi. Aamupalasta ja päivän kahvihetkestä oli jo kulunut monta tuntia joten oli ihan hyvä jotain evästä ottaa naamariinsa.

Hotellihuone Liettuassa Vilnius Grand Resortissa

Jatkoimme pieneltä kylältä matkaamme kohden Vilnaa kunnes ilahduttavasti satuimme huomaamaan hotellin opasteet. Menimme sitten sinne katselemaan josko siellä olisi tolkullisen hintaista hotellia jonne uskaltaisi majoittautua ilman pelkoa että torakat tulisivat yöllä sänkyyn seuralaiseksi. Saavuimme hotellin pihaan ja jo ulkoa näytti että kyseessä ei taida olla aivan rupuinen hotelli. Sisälle aulaan mentyä fiilis vahvistui entisestään sillä aula oli jo tyylikkäämpi kuin mitä yleensä olen hotelleissa tottunut näkemään. Hinta olikin sitten 100 euroa per yö kahden hengen huoneelle mikäli otti aamupalat hintaan mukaan. Otimme huoneen aamupalan kanssa ja kävimme hakemassa autolta romppeet kun olimme hoitaneet maksupuolen.

Huone oli todella siisti ja tilava kuten kuvasta voi havaita. Yleisilme on varsin positiivinen. Romujen löydettyä tiensä huoneelle jatkoimme matkaa ravintolaan syömään illallisen. Ravintolakin oli kiitettävän tyylikäs ja rauhaisan oloinen paikka inhimillisellä hintatasolla. Palvelu pelasi ja alle 30 eurolla sai aterian ja ison oluen hyvällä palvelulla. Hintansa väärti kokemus.

Ruoan jälkeen sitten siirryimme takaisin huoneelle ja siitä rupesinkin tätä postausta kirjoittamaan. Kello on nyt 23:06 joten vähitellen voisin alkaa siirtymään suihkua kohden ja siitä sitten unten maille jotta jaksamme huomenna taas herätä ja jatkaa matkaamme kohden Puolaa. Ennen sitä matkalla olisi nähtävänä myös Vilna joten toivon mukaan huomenna jo jaksamme kuitenkin Puolan puolelle matkaamme jatkaa.

Matka Puolaan, päivä 1

Kirkko Pärnussa, Virossa

Ensimmäinen reissupäivä on takana. On sunnuntai, kello on parhaillaan 21:50 ja istun hotellihuoneessa kirjoittamassa tätä postausta hotellissa Latviassa suhteellisen lähellä Riikaa Adazissa sijaitsevassa Port Hotellissa. Saavuimme tänne hieman ennen kello yhdeksää ja koska täällä oli inhimilliseen hintaan hotellihuone vapaana otimme tämän ja asetuimme huoneeseen rauhoittumaan. Ennen sitä hieman kuitenkin tarkemmin päivän tapahtumista.

Aamu alkoi tänään kello 05:50 herätyskellon soidessa. Siitä aamukahvia keittelin, söimme hieman aamupalaa ja lähdimme matkaan kohden Länsiterminaalia. Reissu sinne meni ilman suurempia ihmeitä mitä nyt navigaattori ohjasi erikoista reittiä sinne mutta ei onneksi mitään kiirettä kerennyt tulemaan missään vaiheessa. En ole aikaisemmin auton kanssa reissuun laivalla lähtenyt joten oma operaationsa oli sitten löytää mistä auton kanssa sinne laivalle pääsee. Onneksi seuraamalla muita löysimme oikeaan paikkaan ja loppuvaiheet olivat varsin suoraviivaisia sillä opastukset olivat Eckerö Onlinen henkilökunnalla selkeät ja hyvin tajuttavat.

Laivamatka meni nopeasti kahvia ja kakkua syöden ja pian jo pääsikin takaisin autokannelle odottamaan että laiva saapuu maihin. Tästä oli vaikeaa löytää netistä mitään tietoa milloin laivakannella pitää olla takaisin, mutta oikea vastaus on että 30 minuuttia aikaisemmin pääsee jo autolle menemään ja 10 minuuttia ennen siellä pitää jo olla. Näin henkilökunta opasti kun kävin kysymässä asiaa aikani netistä tietoa etsittyäni mutta silti vailla vastausta jääneenä.

SEB Pärnussa, Virossa

Laivan tultua Tallinnaan lähdimme kohden Pärnua. Ilahduttavasti opasteet olivat varsin selkeät joten perinteitä vaalien eksyimmne aivan päin persettä jonnekkin ties minne kaupungin sivualueelle. Sieltä sitten navigaattorin kanssa löysimme tiemme takaisin tielle mistä pääsi Pärnuun.

Ensimmäinen asia jonka havaitsimme virolaisessa autoilukulttuuriussa oli opasteiden käsittämättömyys. Ensin jo kaukaa on opasteet Pärnuun ja Tartoon. Siitä sitten jossain vaiheessa Pärnun opasteet vain katoavat ja alkaa heräämään epäilys olemmeko ajaneet ohi ja siitä sitten käännymme takaisin. Emme olleet, mutta luulimme olevamme joten tästä sekaannus.

Toinen erikoisuus liikennemerkeissä oli niiden epäloogisuus. Ramppi nousee oikealle ja ennen ramppia on mainittuna kaksi eri paikkaa jonne rampilta pääsee. Rampin päädyssä on sitten valittava lähdetäänkö vasemmalle vaiko oikealle mutta missään ei näy kumpi teistä vie kumpaan paikkaan. Tämä jos mikä oli omiaan herättämään hämmennystä tultuamme risteykseen jossa on pakko valita vasen tai oikea mutta silti ei ole tien yläpuolella, tiessä eikä sivuillakaan minkäänlaista mainintaa minne mikäkin tie vie. Siinäpä sitten arvoimme summassa minne olemme menossa ja tietenkin menimme väärään suuntaan. Suomessa tällaiseen järjettömyyteen ei onneksi ole koskaan tullut törmättyä joten kiitos ja kumarrus kotimaamme liikenteen suunnittelusta vastaaville tahoille.

Seinäpiirroksia Pärnussa, Virossa

Kun vihdoin olimme matkalla Pärnuun saimme havaita liikennekulttuurin eroja myös maantiellä. Liikenne on todella joustavaa verrattuna Suomeen – tosin tässä kontekstissa joustavuus tarkoittaa sitä että liikennesäännöt on joustamista varten annettuja suosituksia. Ohituskulttuuri tuntui kohtalaisen erikoiselta ja aika surutta väki ohittelee autoja vaikka vastaan on tulossa rekka kohtalaisen lähelläkin. Samoin autot kärkkyvät paikoitellen tien viivojen ulkopuolella kyttäämässä ohituspaikkoja ja ampaisevat sitten kunnon poukkoilulla hitaammista ohitse.

Ilmeisesti tämä on suhteellisen normaali käytösmalli sillä en kuullut kenenkään tööttäilevän vaikka meininki suomalaisittain katsottuna vaikuttaakin suhteellisen huolettomalta rallattelulta missä säännöt tuntuvat suosituksilta joiden noudattaminen olisi varmaan ihan kiva juttu mutta ei kuitenkaan aina ole niin justiinsa jos ei aina ihan niiden raameissa pysytä. #YOLO taitaa olla yleisenä trendinä.

Pärnussa heitimme auton parkkiin ja kävimme apostolin kyydillä pyörimässä pitkin kaupunkia. Ensin kävimme syömässä ja siitä sitten jatkoimme kuvailemaan kaupunkia. Samalla reissulla kävimme jossain kahvilassa myös kiskaisemassa kahveeta jotta kofeiinitasapaino ei päässyt kriittisen tason alapuolelle. Muutama tunti Pärnussa tuli pyörittyä ja kaupunki oli varsin viihtyisä. Ainoa mikä pisti hieman häiritsemään oli suomalaisten turistien paljous sillä tuntui aivan kuin joka toinen vastaantulija olisi puhunut suomea. Hieman kävi jo sääli paikallisia asukkaita.

Salacgrivan kirkko, Liettua

Jatkettuamme matkaa kohden Latviaa pääsi Latvia yllättämään autoilijan. Saavuttuamme lähemmäs rajaa katsoin että jokohan alamme olla lähellä rajaa ja mietimme että ei se varmaan vielä tässä ole. No olihan se ja pian olimmekin jo Latvian puolen teitä tutkimassa.

Virosta Latviaan mentyä huomasi heti merkittävän eron arkkitehtuurissa ja yleisen ankean ja rapistuneen ilmapiirin välittymisessä. Latviasta välittyi samantien köyhän maan fiilis jota ei vain voinut olla havaitsematta edes hyvällä tahdolla. Talot näyttivät suhteellisen ränsistyneiltä ja parhaat päivänsä nähneiltä tönöiltä joista jäi puuttumaan enää kuolevan rakennuksen viimeisen itkuvirren veisuu.

Tästäkin huolimatta Latvia on vaikuttanut jonkin aikaa täällä pyörimisen jälkeen miellyttävältä ja persoonalliselta paikalta. Kävimme paikallisessa marketissa ja siellä tuli aivan epätodellinen olo kun näki kuinka paljon tavallisessa ruokakaupassa oli tarjoalla erilaisia oluita, viinoja ja viskejä aivan uskomattoman eduliseen hintaan. Esimerkiksi 0,5 nelosolut jossa potkuja on 5,2 % irtosi 0,79 euron hintaan. Sieltä sitten pari moisia tuli iltajuomaksi ostettua matkaan.

Jatkoimme matkaamme Carnikavaan ja koetimme etsiä josko sieltä hotellihuoneen löytäisimme. Emme löytäneet joten jatkoimme matkaa kohden Riikaa ja katselimme tien vierellä opasteita josko sattuisi jonkin hotellin kylttejä tulemaan vastaan. Adazin kohdalla suunilleen bongasimme jonkin hotellin kyltin ja lähdimme suuntaamaan kylttien suuntaan kuin janoiset beduiinit kohden aavikon kuumuuden tarjoamia kangastuksia tietämättä löydämmekö mitään vai onko toiveet edullisesta hotellista kaunis ajatus vailla kosketusta todellisuuteen.

Port Hotel Adazissa Latviassa, kohtalaisen lähellä Riikaa

Hotelli oli helppo löytää opasteiden avulla joten lampsimme sisälle ja kyselimme englantia sönkäten onko vapaita huoneita ja jos on, mihin hintaan. Ilahduttavasti nuori virkailijaneiti ymmärsi englantia ja saimme kommunikoitua että huone irtoaa kun 60 euroa vaihtaa omistajaa joten päätimme sitten ottaa huoneen.

Huone oli mukavan siisti, huoneessa oli kummallekin omat sängyt, varustukseen kuuluu suihku ja vessa suoraan huoneessa joten kaikki mukavuudet mitä yhden yön majoituksessa tarvitsee löytyy. Samoin hotellin ravintolassa sai käytyä ostamassa tasokkaan hampurilaisaterian (josta ei valitettavasti kuvaa tullut otettua) ja latvialaisen oluen. Mikäpäs sen mukavampaa pitkän ajon jälkeen kuin hyvä murkina ja sen jälkeen paluu hotellihuoneelle kirjoittamaan tätä blogipostausta.

Vähitellen voisin alkaa valmistautumaan kohden unta. Kello on nyt jo 22:55 joten ei varmaan pahaa tee mennä ihmisten aikaan unille. Huone on vapautettava kello 12 mennessä ja haluan kertä vielä untakin saada palloon ennen sitä sillä viime yönä unet jäivät vähiin. Ei muuta kuin näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Mikäli mitään ihmeitä ei tapahdu ja netti toimii jossain vielä huomennakin kirjoitan sitten jälleen lisää legendaa matkan tapahtumista. 🙂