Musamaanantai: Nightwish – Oceanborn

Tämänkertaisena musamaanantain postauksena on klassikko vuosien takaa, kotimaisen Nightwish-yhtyeen Oceanborn. Albumi on julkaistu vuonna 1998 ja on siis ajalta jolloin solistina toimi Tarja Turunen.

Nightwish kuuluu itselleni niihin bändeihin joita olen vuosien mittaan kuunnellut paljon. Nuoruusvuosina ja parikymppisenä tätä tuli kuunneltua eniten, mutta vielä nykyäänkin Nightwishin levyt löytyvät levysoittimestani pyörimästä. Eniten heiltä tulee kuunneltua yhä niitä levyjä jotka ovat itselleni merkityksellisimmät ja oli kohtalaisen vaikeaa valita mistä levystä kirjoitan sillä niitä levyjä on monta. Oceanborn tuli kuitenkin sitten valittua tähän ensimmäiseksi Nightwishin levyksi josta kirjoitan.

Oceanbornin avausraita Stargazers on kappale josta oma nimimerkkini tulee erilaisilla foorumeilla, irkissä, slackissa jne. Toki joissain tapauksissa nimimerkki on varattu jolloin joutunut keksimään muun, mutta vuosikausia tätä nimimerkkiä on tullut sitten käytettyä.

Levy on täynnä loistavia kappaleita ja on vaikeaa sanoa mitkä olisivat parhaita. Sacrament of Wilderness ja Gethsemane on ainakin sellaisia kappaleita joissa on tekemisen meininkiä ja hyvää mieltä vaikka muille jakaa.

Vaikka Nightwish on tehnyt musiikillisesti hienoja kappaleita, olen aina pitänyt myös Tuomas Holopaisen lyriikoista. Pidän esimerkiksi kuinka Gethsemane-kappaleessa on kristillisen viitekehykseen sovitettua lyriikkaa joka ei (luultavastikaan) kerro uskonnollisista aiheista, kuinka Stargazers-kappaleessa on fantasiavivahteista tematiikkaa sekä tähtien ja avaruuden mystiikkaa lyriikoissa ja kuinka yleisestikin levyllä on eskapistisia vivahteita.

Vuosien mittaan oma musiikkimakuni on muovautunut paljon ja monenlaista musiikkia tulee kuunneltua, mutta ilahdusttavasti Oceanborn iskee yhä näinäkin päivänä. Oceanborn on yhä helmi melodisen metallin maailmassa.

Laitetaan tähän loppuun muutama video vielä YouTubesta tältä levyltä mikäli musiikki ei ole tuttua. Harmillisen vähän tältä levyltä löytyy kappaleista videoita joten pistän muutaman sellaisen joista ei ole videota.

Musamaanantai: Britney Spears – oops!…I did it again

Musamaanantain tämän kertaisena levynä toimii Britney Spearsin levy oops!…I did it again joka on itselleni tärkeä levy sillä se on myös ensimmäinen uutena täydellä hintaa ostamani CD-levy. Ostin levyn Joensuusta jo nyt edesmennestä Anttilasta (Jonnet ei muista!). Muistan vielä kuinka ensimmäisillä kuuntelukerroilla luulin että levyssä on jotain vikaa kun soundi ensimmäisessä kappaleessa särkee paikoitellen ja kävinpä sitä myyjältäkin kysymässä että onkohan tässä jotain vikaa, heh.

Levy on Britneyn toinen julkaistu studioalbumi ja se julkaistiin vuonna 2000, eli ennen tätä oli julkaistu ainoastaan …bayby one more time vuonna 1999. Levy jatkaa musiikillisesti vahvasti samoilla linjoilla Britneyn ensimmäisen albumin kanssa vaikka toki muutoksen suuntia on jo selkeästi havaittavissa rockahtavampien elementtien lisääntymisessä ja aikuismaisemman suunnan hakiessa muotoaan.

Kappaleet ovat pääpiirteittäin häpeilemättömän tarttuvaa poppia josta on helppoa löytää vielä vivahteita tuolloin vielä jollain muotoa päätään pinnalla pitäneen Eurodancen tyylisuuntaan. Kappalelistalta löytyy myös hitaampia veisuja kuten Where are you now, When your eyes say it, Girl in the mirror, Dear diary sekä Don’t let me be the last to know.

Albumille mahtuu monia hittibiisejä joilta tuskin monikaan on päässyt välttymään. Tunnetuimmat kappaleet varmaankin tältä levyltä ovat Oops! I did it again, Stronger sekä Lucky. Myös Don’t let me be the last to konw voi olla useammallekin tuttu ainakin siksi että se on sinkkulohkaisuna pyörinyt aikoinaan radioissa, mutta oman fiilispohjaisen tuntuman mukaan kyseessä on suurelle yleisölle vähemmän tunnettu ralli verrattuna näihin kolmeen muuhun sinkkukappaleeseen.

Levyn julkaisusta on nyt kulunut jo 18 vuotta mutta ilahduttavasti tämä levy iskee itselleni yhä. Kappeleiden soidessa lähtee helposti laulamaan ralleja mukana ja antaa rytmin viedä mennessään. Vaikka levyssä on paikoitellen havaittavissa nuoruuden korniuttakin on tämä silti levy joka on kestänyt ajan hampaan puremista todella hyvin.

Heitetään tähän loppuun vielä YouTubesta levyn sinkkukappaleista nimikkoraita.

Musamaanantai: Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin

Tämänkertaisena musamaanantai-levynä on Apulannan Aivan kuin kaikki muutkin. Musamaanantai-postaukset on tarinoita itselleni tärkeistä levyistä, syystä tai toisesta.

Apulanta on yksi merkittävimmistä yhtyeistä ollut vuosien varrella. Erityisen paljon kyseistä bändiä tuli luukutettua ammattikouluaikoina ja loistavia levyjä on todella paljon joten oli hieman vaikeaa valita mistä levystä kirjoittaisin ensimmäiseksi. Päädyin kuitenkin tähän levyyn sillä aikoinaan ostin tämän Lahdesta Misirlou-nimisestä divarista ja on hyvin mahdollista että kyseessä oli ensimmäinen Apulannan levy jonka olen ostanut. Muisti kuitenkin alkaa jo prakaamaan sen verran että täysin varma en asiasta enää ole. Nykyisin omistamani CD ei myöskään ole enää se sama kuin minkä vuosia sitten Misirlousta ostin, mutta kyseinen albumi on yhä sisällöllisesti sitä tuttua ja turvallista Apulantaa.

Tämä levy on poikkeuksellinen sillä tapaa että yhtye ei ole antanut levyllä biiseille nimiä, mutta sinkkulohkaisuihin näille on nimiä löytynyt. Esimerkiksi klassikot Teit meistä kauniin sekä Hallaa löytyvät tältä kiekolta. Levy oli merkittävä muutos yhtyeen musiikkityylin kehityksessä. Siinä missä vanhempi tuotanto oli selkeästi suoraviivaisempaa rockia ja täysin erilaisella lyriikallisella tyylillä muuttui tämän levyn myötä molemmat. Soundi muuttui hiotummaksi, enemmän kaikkea pientä kilkettä alkoi löytymään äänimaailmaan ja lyriikoiden tyyli muuttui enemmän ajatuksia herättävään suuntaan.

Omia henkilökohtaisia muistoja myös tähänkin levyyn toki liittyy. Muistan hyvin vielä kuinka vanhempien luona asuessa aina naapurissa asuvan serkkuni kanssa pelasimme tietokoneella ja taustalla soi CD-soittimesta tämä levy useammankin kerran.

Vaikka vuosia onkin kulunut ei tämä levy ole menettänyt teräänsä vaan se rokkaa yhä yhtä kovasti. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen levy näinäkin päivinä 🙂

EDIT: Laitetaan vielä tähän loppuun yksi kappale YouTuebesta kyseiseltä levyltä. Kappaleena 007 joka myös Teit meistä kauniin -nimellä.

Musamaanantai: Nirvana: From the muddy banks of Wishkah

Musamaanantait – yleistä höpinää

Jotain aikoja takaperin eräs kaverini ehdotti että olisi kiinnostavaa lukea musiikkilevyistä jotka itselleni on ollut jollain tapaa tärkeitä tai merkityksellisiä. Tästä ajatus jäi itämään ja ajattelin että tämähän voisi olla ihan mukava idea kirjoitella näistä sillä samalla saisi itsekin muisteltua mitä kaikkea sitä on vuosien mittaan tullut kuunneltua ja diggailtua kovasti.

Päätin kuitenkin kirjoittaa näistä levyistä siten että en kirjoita pelkästään niistä jotka on olleet jostain syystä vuosia sitten tärkeitä, koska rajanveto menisi turhankin vaikeaksi toisinaan – onko levy jonka ostin 6 kk sitten laskettava merkittäväksi levyksi jos olen luukuttanut sitä läpi kymmeniä kertoja, vai pitääkö vuosia olla kulunut ennen kuin levy voi saavuttaa tietyn statuksen. Päädyin lopulta lopputulemaan että kirjoitan kaikista niistä levyistä joilla on jostain syystä itselle paikka omassa musiikinkuuntelun historiassa siten että se on säväyttänyt ja jättänyt jäljen syystä tai toisesta, olipa se syy sitten mikä tahansa.

Samoilta artisteilta luultavasti tulee moniakin levyjä, mutta en kuitenkaan peräkkäisinä viikkoina ainakaan tule saman artistin levyistä kirjoittamaan. Levyt joista kirjoitan tulevat täysin satunnaisessa järjestyksessä lukuunottamatta tätä ensimmäistä postausta.

Nirvana: From the muddy banks of Wishkah

Olisi suhteellisen häpeällistä olla aloittamatta tätä Nirvanan albumilla From the muddy banks of Wishkah johon liittyy hyviä muistoja erinomaisen musiikin lisäksi. Kyseessä on amerikkalaisen Nirvana-yhtyeen live-tallenne vuodelta 1996 eli ajalta Kurt Cobainin itsemurhan jälkeen. Levylle on kerätty livebiisejä vuosien 1989-1994 väliltä ja mukana on tietenkin myös klassikko Smells like teen spirit monien muiden tuttujen hittien lisäksi.

Tärkeäksi ja merkitykselliseksi tämän albumin tekee itselleni sen vaikutus musiikkimakuni muovautumisessa ja tietenkin muistoista vuosien varrelta. Olin muistini mukaan yläasteella, seitsemännen ja kahdeksannen luokan välisenä kesänä eli elettiin vuotta 1998 tai 1999 kun ensimmäistä kertaa tästä kuulin. Oli kesälomat ja serkkupoika oli kyläilemässä meillä ja hänen kanssa kävimme silloisen kotipaikkani läheisellä kylällä Pyhäselän Hammaslahdessa kirjastolla kuuntelemassa musiikkia. Kuuntelin itse muistaakseni jotain Dingon levyä kun serkkuni kuunteli tätä levyä ja aina välillä kuuntelin hänen kuulokkeistaan tätä kun hän sitä kehui.

Tällöin vielä en tätä tarkemmin kuunnellut, mutta myöhemmin yksin kirjastolla käydessäni jäin tätä kuuntelemaan ja sieltä sitten Nirvana matkaan tarttui.

Tähän levyyn liittyy myös hienoja muistoja yläasteen ajoilta. Pidimme toisinaan päivän viimeisiä tunteja yhteen jolloin pääsimme lähtemään aikaisemmin. Näinä päivinä aina toisinaan tuli sännättyä suoraan kirjastolle kuuntelemaan tätä levyä ja siinä sopivasti kerkesi kuuntelemaan levyä yleensä Smells like teen spirit -kappaleeseen asti jonka jälkeen piti jo kuulokkeet palauttaa kirjaston virkailijalle ja juosta bussipysäkille jotta kerkeää omaan bussiin eikä joudu odottamaan tuntia seuraavaa.

From the muddy banks of Wishkah on hieno levy joka potkii itselleni yhä edelleen tänäkin päivänä. Parhaillaan samalla kun tätä kirjoitan soi tämä levy taustalla ja kappaleena pyörii juuri nyt Aneurysm ja yhä vain kappale ja koko tämä levy saa jalan vipattamaan ja nostattaa hyvän fiiliksen.

Cobainin sydäntäriipaisevat tulkinnat, nuoruuden into sekä aggressio joka välittyy tältä levyltä on jotain mitä on vaikeaa löytää mistään muualta. Yhdistettynä nämä elementit häpeilemätömän tarttuviin kappaleisiin on tässä levyssä kaikki täydellisyyden ainekset.

Koska näistä kappaleista ei monestakaan ole musiikkivideoita pistän tähän kuitenkin linkin YouTubesta kappaleeseen Smells like teen spirit josta pääsee Nirvanan livevetojen tunnelmia hakemaan.