Peliarvostelu: Gears of War 4 (Xbox One X)

Pelaaja sai nähdä taivaan merkit

Rattaat rullaavat yhä

Gears of War 4 on ensimmäinen peli jonka pelasin viime vuoden lopulla ostamallani Xbox One X -konsolilla läpi. Gears of War 4 on aikaisempien Gearsien tapaan kolmannen persoonan kuvakulmasta pelattava sci-fi sotapeli. Sen on kehittänyt kanadalainen pelitalo The Coalition ja sen on julkaissut Microsoft Studios. Peli on julkaistu lokakuussa vuonna 2016 niin Windowsille kuin myös Xbox Onelle ja peli onkin ensimmäisiä pelejä jotka ovat saaneet Xbox One X:n tehoista enemmän irti ottavan päivityksen.

Tarinassa pääosissa nähdään Marcus Fenixin poika J.D. Fenix joka isänsä tapaan jatkaa pahojen alieneiden lihoiksi pistämistä pelastessaan ihmiskuntaa. Pääpiirteittäin tarina menee siten että 25 vuotta on kulunut aikaisempien Gears of Warien tapahtumista joissa ihmiskunta otti voiton locusteista mutta onnistuivat aiheuttamaan hieman hallaa planeetalle siinä sivussa. Sen seurauksena fossiiliset polttoaineet ovat tuhoutuneet ja luonnon tasapaino järkkyy ja järjettömiä myrskyjä nähdään planetalla. Paha ei ole kokonaan kuitenkaan kuollut ja sotilailla on jälleen tarvetta lähteä pistämään rotia vihamieliseen perseilyyn.

Ei niin vanhaa jottei jotain uuttakin

Mind:Blown

Vaikka Gears of War 4 tuskin käsikirjoituksellaan mitään kirjallisuuden Nobelia hyllyynsä tulee pokaamaan ei sitä aikaisemmatkaan osat ole tehneet. Gearsien viehätys on aivan jossain muussa ja tarinassa näissä riittää että se on edes kutakuinkin tolkullinen. Onneksi se sitä tälläkin kertaa oli.

Gears on mukavan rento ja suoraviivainen toimintapeli jossa voi aivot vääntää kepeään lepotilaan ja antaa yliampuvan korostuneen verellä läträämisen viihdyttää. Peli on K18 ja siihen on kyllä selkeästi syynsä mutta tämän pelin brutaalius ja raakuus ei ainakaan allekirjoittaneella aiheuttanut vastenmielisyyttä tai muuta reaktiota sillä tyyli on niin överi että se menee kepeänä splätterinä eikä siitä painajaisia tule hankittua – ainakaan näin aikuisena pelatessa. Kuitenkin herkempien kannattaa harkita kahteen kertaan pelin pelaamista etenkin jos veren näkeminen aiheuttaa pahoinvointia.

Pelillisesti tämäkään osa ei ole uudistunut kovinkaan paljoa aikaisemmista. Asearsenaali on tuttua ja turvallista eikä ainakaan suuria muutoksia tullut nähtyä aikaisemmin koettuihin vaihtoehtoihin, liikkuminen ja kontrollit on sitä mitä ne on ollut aina ja kokonaisuus on juuri sitä mitä Gearseilta on totuttu näkemään.

Uuttakin auringon alle mahtuu, sillä tällä kertaa mukana oli myös robotteja. Alussa pelatessa olin hieman pettynytkin kun säikähdin että vanhoja tuttuja alieneita ei pääsisi pistämään paloiksi, mutta onneksi huoleni oli turha ja vihollisvalikoima oli vain kokenut laajenemista. Kokonaisuutta ajatellen tämä oli toimiva ratkaisu vaikka alussa se hieman säikäyttikin.

Visuaalista eeppisyyttä

Myös robottien ohjaamista päästiin harjoittamaan

Gears of Warit on aina olleet itselleni niitä pelejä joissa olen jäänyt ihastelemaan niiden visuaalista puolta. Gears of War 2 joitain vuosia sitten pelatessani Xbox 360:lla oli kokemuksena hieno ja muistan jo silloin fiilistelleeni pelin tyylikästä grafiikkaa. Gears of War 4 ei tee poikkeamaa tämän asian suhteen ja se heittääkin vielä lisää löylyä kiukaalle Xbox One X optimointiensa osalta.

Grafiikat oli sanalla sanoen aivan uskomattoman upeat katsoa. 4K:lla ja HDR:llä varustetulla televisiolla peli pääsi kunnolla oikeuksiinsa ja visuaalisten taiteilijoiden luomat maailmat sai aivan uutta tuulta purjeisiinsa kun konsolista löytyi tehoja revitellä oikein luvan kanssa.

Äänimaailmat on tuttua ja turvallista ja mitään yllätyksiä ei sen suhteen tullut koettua. Musiikit toimii, äänet toimii ja ääninäyttelyssäkään ei mitään valittamista. Kokonaisuutena siis eheä kokemus senkin osalta kuten tämän kokoluokan pelissä jo osaa odottaa.

Pelaamisen arvoinen

Alienit olivat vihaisia ja rumia (ei, ne eivät olleet feministejä)

Kokonaisuutena Gears of War 4 ei pettänyt eikä jättänyt kylmäksi. Se oli rento ja viihdyttävä suoraviivainen toimintaräiskintä jossa verellä läträtään ja pyritään maailmanrauhaan hyväksi havaitulla kaikkien vihollisten tappamisella. Käsikirjoitus on siis aiemmistakin osista tuttua perusmachoilua aseilla, alieneilla ja teurastuksella maustettuna kevyellä tarinankerronnalla.

Se noudattaa aiempien osien tapaan tuttuja konsepteja eikä se edes pyri ravistelemaan koko suunnittelupöytää puhtaaksi mitä nyt hieman pölyjä pyyhkii pinnasta ja lyö tiskiin hieman monipuolisempaa vihollisjoukkoa. Kaikkiaan Gears of War 4 on siis kelpo peli jota oli viihdyttävä pelata. Pelaamisen arvoinen mikäli tämän tyylilajin pelit iskevät lainkaan.

Arvosana: 8/10

Kokeilussa: Xbox One X

Xbox One X odottamassa aukaisua

Viime vuoden lopuilla (viime perjantaina) kävin työpäivän jälkeen Asematunnelin GameStopissa ostamassa Xbox One X -pelikonsolin. Konsoli on ollut itselläni ostolistalla jo jonkin aikaa ja mietin sen ostoa jo ennen muuttoa, mutta onneksi vielä silloin en sitä ostanut sillä nyt konsolista oli GameStopilla todella hyvä tarjous.

Tarjoukseen kuului Xbox One X -pelikonsoli ja tietenkin kaikki mitä paketissa normaalistikin on, mutta sen lisäksi mukaan sai yhden ylimääräisen ohjaimen ja Playersunknown’s Battleground eli tuttavallisemmin PUBG-pelin latauskoodin. Xbox Onella ei ole itselläni aikaisemmin ollut ylimääräisiä ohjaimia joten lisäohjain tuli tarpeeseen jotta voin pelata joskus kavereiden kanssa yhdessä.

Erot aiempiin malleihin

Mikäli lukijalle Xbox One X ei ole tuttu, on kyseessä siis uusin Microsofin Xbox One -sarjan pelikonsoli. Aikaisemmin Xbox One -konsoleita on tehty Xbox One, Xbox One S ja nyt tämä Xbox One X. Kaikissa näissä toimii täysin samat pelit joten millä tahansa Xbox Onella pystyy pelaamaan mitä tahansa Xbox Onen peliä.

Ostin aikoinaan Xbox Onen jonka myöhemmin päivitin Xbox One S -malliin. S-malli oli merkittävästi pienempi kuin alkuperäinen versio konsolista, siinä oli 4K Blu-Ray toisto ja jonkin sortin HDR-toiminnon parannus mikäli oikein muistan. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin itselleni kuitenkin merkittävin hyöty S-malliin päivittäessä alkuperäisestä oli muuntajan puute. S-mallissa laitteessa oli sisäänrakennettu virtalähde ja siihen tarvitsi vain pistää töpseli pistorasiasta eikä lattialla pyörinyt jäätävän kokoista muuntajaa.

Xbox One X on kohtalaisen pieni konsoli

Xbox One X sitä vastoin on sitä vastoin jo merkittävästi suurempi harppaus eteenpäin myös sisuskalujensa osalta. Se on merkittävästi tehokkaampi kuin mikään aikaisempi pelikonsoli – ei siis pelkästään tehokkaampi kuin mikään aiempi Microsoftin pelikonsoli vaan siinä on siis tehoja enemmän kuin esim. Playstation 4 Prossa.

Koska kuitenkin tehot eivät merkitse käytännön elämässä yhtään mitään jos niitä ei käytetä tai ei käytetä oikein joten on tietenkin tärkeämpää että olemassa on pelejä jotka ottavat tehoista hyödyt irti.

Suurimmat edut Xbox One X:ssä on sen tehojen hyödyntäminen sitä tukevissa peleissä siten että ne pyörivät 4K-resoluutiolla, niissä on sulavampi ruudunpäivitys tai vaihtoehtoisesti kauniimpi visuaalinen tyyli muuten. Se miten tehoja hyödynnetään on täysin pelikohtaista. Kuitenkin myös nopeammat latausajat on ominaisuus mikä hyödyttää kaikkia.

Käyttöönotto

Käyttöönotto oli tässäkin aivan yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin aiemmissa Xbox One -malleissa – tosin nykyään vielä entistäkin helpompaa kiitos uudistuneen käyttöjärjestelmän. Töpseli seinään, masiina käyntiin ja kone raksuttamaan päivityksiä. Perustietojen antaminen, oikean verkon valinta jne. Odotellessa asennuksen etenemistä oli nyt tullut mahdollisuus käydä asettamassa asetuksia konsoliin kännykällä netin kautta josta konsoli sitten kävi ne myöhemmin hakemassa. Näppärä ja kiva lisäominaisuus.

Takana olevat liitännät on vanhoja tuttuja

Kun päivitykset oli ajettu sisään oli aika pistää heti pelejä asentumaan. Kaivoin hyllystä Gears of War 4 -pelin jonka olin jo aiemmin ostanut ja jota pidin odottamassa siihen asti että saan tämän X-mallin hankittua.

Muutamia tunteja asennus sitten kesti sillä asennuksen lisäksi peli latasi netistä päivityksensä Xbox One X:lle. Peli asennettuna ja päivitettynä vie tilaa yli 100 gigaa joten ei ihme että asennuksessa kesti hyvä tovi. Odotellessa kerkesin latailemaan GameStopin diiliin kuuluneen PUBG:n sovelluskaupasta. Sitä pelailin muutamat rundit odotellessa pelin asentumista.

Gears of War 4:n asentumisen jälkeen vihdoin pääsin koettamaan kunnolla boksin tehoja hyödyntävää peliä ja voi pojat kuinka se näyttikään kauniilta. Huh huh.

Kuvankaappaus pelistä Gears of War 4. Näissä maisemissa alkaa odottamaan milloin Abbath syöksyy kitaransa kanssa alas vuoria vetämään legendaaariset raputanssit.

Kannattaa huomioida että kuvissa katsottuna pelit eivät näytä lähellekään yhtä kauniilta kuin pelatessa television kautta jossa on HDR-tuki. Pelatessa käytössä on HDR mutta näissä kuvissa olen laittanut ns. “normaalit versiot”. Ilman HDR-tukea värit ei välity samalla tapaa kuin miltä se oikeassa elämässä tuntuu.

Toinen huomion arvoinen seikka on että kuvat tässä blogissa on kutistettu ja pakattu JPG-muotoon kovalla kädellä joten osa kuvan yksityiskohdista katoaa siinä sivussa eikä näin ollen kuvankaappauksia kannata ottaa sellaisenaan esimerkiksi hyvästä kuvanlaadusta.

Tuntumat muutaman päivän jälkeen

Konsoli on ollut muutamia päiviä ja kokemukset on olleet positiiviset. Xbox One X tuntuu selkeästi harppaukselta eteenpäin ja sillä on miellyttävää pelata. Konsoli on aivan yhtä hiljainen kuin S-malli ja alkuperäinenkin joten on suoranainen insinöörityön taidonnäyte miten ihmeessä näin pieneen rautaan saadaan niin paljon tehoja tungettua ilman että laitteen tuuletin huutaa kuin sika kiimassa.

Näinä päivinä en voi kuin ihmetellä miksi missään ei myydä yhtä tehokasta PC-konetta joka on yhtä pieni, kaunis ja hiljainen kuin tämä ja johon voisi asentaa Steamin ja käyttää tällaista pelikoneena myös PC-pelaamisen maailmassa. Mieluummin tällaista pitäisin työpöydällä kuin järkyttävän isoa tietokonetta lattialla.

Ohjain toimii paristoilla joka on aivan käsittämättömän typerä ratkaisu

Kuitenkin pientä valittamistakin löytyy ohjaimen suunnalta. En tiedä mitä ihmettä Microsoftilla on mietitty kun ohjaimeen on laitettu mukaan paristot eikä vaihdettava akku. Paristot kuluvat yleisesti ottaen kohtalaisen nopeasti ja ne suotta kuormittavat ympäristöä.

Luulisi että ohjaimeen olisi mukaan heitetty vaihdettava akku jo ympäristösyistäkin kun niitä kuitenkin erikseenkin myydään, mutta kaikkea ei näemmä voi saada. Onneksi aikaisemmin omistamassani ohjaimessa olen ostanut jo vaihdettavan ja ladattavan akun joten otin akun siitä irti ja pistin tähän uuteen ohjaimeen. Täytynee kuitenkin ostaa vielä lisäohjaimeenkin erikseen tällainen akku jokin päivä.

Kaiken kaikkiaan konsoli on ollut hyvä käytössä, vaikkakin jostain syystä tallentamiani pelien kuvankaappauksia se oli hävittänyt vanhemmasta päästä, en tiedä onko asetuksissa vikaa vai jokin muu syy mutta sen jälkeen laitoin jo automaattisen kuvien lähettämisen päälle.

Koska käytössäni on 4K-televisio jossa on HDR-tuki on ainakin itselleni Xbox One X tuntunut hyvältä päivitykseltä. Kannattaa laitteelle ainakin antaa mahdollisuus mikäli Xbox pelikonsolina kiinnostaa lainkaan.

Peliarvostelu: Crysis 2 (PC)

Intiaaneja lähistöllä

Iästään huolimatta kaunis peli vielä nykyään

Crysis 2 on vuonna 2011 julkaistu ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava science fiction ammuntapeli. Sen on kehittänyt saksalainen Crytek ja julkaissut Electronic Arts. Peli on saatavana PC:lle, Xbox 360:lle sekä Playstation 3:lle.

Crysis 2 on pelisarjan kolmas julkaistu peli. Samassa sarjassa on nähty aiemmin Crysis sekä Crysis Warhead.

Tarinallisesti Crysis 2 on jollain muotoa jatkoa Crysikselle ja Warheadille vaikkakin täysin suoraa jatkumo ei olekaan. Siinä missä Crysis sijoittui vuoteen 2020 sijoittuu Crysis 2 vuoteen 2023 joten väliin jää muutaman vuoden aukko.

“Luodin edessä alien on hidas kuin etana” – vanha viidakon sanonta

Tuttuja tarinoita uusilla sävyillä

Protagonistina tarinassa nähdään Alcatraz-nimeä kantava sotilas. Profeettana tunnettu sotilas pelastaa Alcatrazin hengen jonka jälkeen riistää hengen itseltään. Profeetta on ollut taistelemassa Ceph-rodun alieneita vastaan ja Alcatraz saa jatkaa tätä profeetan aloittamaa missiota. Alcatraz saa profeetalta aiemmista osista tutun nanoasun ja sen myötä yli-inhimillisiä kykyjä tullen supersotilaaksi.

Taisteluita käydään ihmisten ja alieneiden välillä, mutta mukaan kuvioon tulee myös taisteluita kanssaihmisiä vastaan. Kieroa peliä pelataan isommissa kuvioissa ja ajan saatossa saadaan huomata että tämäkin supersotilas nanopuvussaan on vain isojen poikien pelinappulana taistelukenttien tiimellyksessä.

Tarina on viihdyttävä. Se on tarpeeksi syvä ja monipuolinen pitääkseen yllä mielenkiintoa mutta ei kuitenkaan niin syvä että sen vuoksi yöuniaan menettäisi pohtiessa kaiken sen tarkoitusta. Perus jees.

Kuinkahan korkeilla tikkailla näitä ikkunoita yltää pesemään?

Ei pelkästään saman toistoa

Siinä missä Warhead jatkoi Crysis 1:n linjalla mekaniikkojen ja toiminnallisuuksien osalta ottaa Crysis 2 muutaman askeleen eteenpäin. Pelaajalla on mahdollisuus kerätä tapetuista alieneista jonkinsorttisia pisteitä joiden avulla nanopukuaan voi tuunata monipuolisemmaksi. Kustomointeja ei ole paljoa – yhteensä vain yhdeksän – mutta ne luovat hyvän lisän peliin. Esimerkiksi pelaaja voi muokata asuaan pitämään vähemmän ääntä tai näyttämään maassa jalanjälkiä joista vihollinen on vastottain mennyt.

Pelissä on myös kiikarit joiden avulla voi merkitä vihollisia sekä katsoa taktisia ehdotuksia joita tulee matkan aikana tarjolle. Taktiset ohjeet ovat esimerkiksi tyyliä “Use turret” tai “Stealth kill”. Niiden avulla kuitenkin saa paikoitellen ihan hyvää käsitystä mitä kaikkea elementtejä pelimaailmassa löytyy joita voi hyödyntää.

Terroristit vauhdissa

Entuudestaan tutut lisävoima ja läpinäkyvyys löytyy nanopuvsta tässäkin versiossa. Tässä osassa kuitenkin nopeutta ei ole enää erikseen olemassa vaan se on yhdistetty nanopuvussa samaan kuin voima.

Totally worth it

Lyhyesti tiivistäen Crysis 2 on erinomainen peli. Vaikka sillä alkaa olemaan jo ikää on se vielä vuonna 2017 erinomaista viihdettä. Se on todella suuri harppaus eteenpäin siitä mitä Crysis 1 sekä Warhead olivat.

Vaikka grafiikat olivat merkittävästi aiempia osia paremmat oli onneksi myös sen suorituskyky parantunut. Peli rullasi ilman isompia yskimisiä GTX 980:lla, vaikkakin muutamassa tehtävässä alkoi jonkinmoista lagia olemaan. Pääsääntoisesti suorituskyvyssä ei ollut mitään valittamista.

Maasta se pienikin ponnistaa

Musiikit tässä pelissä olivat mahtavat. Sävellyksistä on vastannut Borislav Slavov, Tilman Sillescu, Hans Zimmer sekä Lorne Balfe. Mikäli jostain löydän tämän soundtrackin CD:nä täytyy se ostaa myös omaan levyhyllyyn.

Crysis 2 on yksi hienoimmista pelaamistani sci-fi räiskinnöistä. Se on kaiken kaikkiaan pelaamisen arvoinen peli jokaiselle sci-fi FPS-pelien ystävälle.

Arvosana: 9,5/10

Peliarvostelu: Gears of War Ultimate Edition (Xbox One)

Myrsky repi puita taivas salamoi…

Historia toistaa itseään remaken muodossa

Gears of War Ultimate Edition on Xbox One -pelikonsoleille sekä Windowsille saatavissa oleva remake alkuperäisestä Xbox 360:lle ja Windowsille tehdystä Gears of War -pelistä. Alkuperäinen Gears of War on julkaistu vuonna 2006 ja remake vuonna 2015.

Gears of War on kolmannen persoonan kuvakulmasta pelattava science fiction toimintaräiskintä jonka kehityksestä on vastannut Epic Games ja The Coalition ja sen on julkaissut Microsoft Game Studios. Gears of War pelisarjassa on tätä kirjoittaessa julkaistu yhteensä viisi osaa – Gears of War, Gears of War 2, Gears of War 3, Gears of War: Judgement sekä Gears of War 4.

Olen aikaisemmin pelannut Gears of War -pelisarjasta osat 1, 2 sekä 3 joten oli mielenkiintoista päästä näkemään kuinka paljon ensimmäinen osa on kokenut kasvojen kohotusta uudemmalle konsolisukupolvelle uudelleenjulkaisun myötä.

Graafinen ilme on tunnelmallinen myös uudelleenjulkaisussa

Mukiinmenevää tarinaa

Gears of Warin tarinassa kerrotaan ihmisten ja alienrotu Locust Horden sodasta. Locustit on nousseet maan uumenista ja käyneet eliminoimaan ihmiskuntaa Sera-planeetalla. Tarinan protagonisti ja sankari Marcus Fenix on tarinan alussa vankilassa maanpetturuudesta mutta hänen ystävänsä tulevat vapauttamaan hänet kiven sisästä ja alieneiden niittäminen pääsee kunnolla vauhtiin.

Tarina etenee suoraviivaisesti alieneita teurastaen aina loppuviholliseen kenraali RAAMiin saakka. Kenraali RAAM sattuu olemaan myös sankarimme Marcus Fenixin isän murhaaja joten siitäpä oiva syy päästää vihamielinen alieni elämän raskaasta taakasta.

Tarina on tasoa ihan jees. Vaikka tarina on toimiva ja viihdyttävä ei se silti kovin syvällisesti säväytä joten se menee allekirjoittaneella samaan kategoriaan kuin James Bond -leffat. Siinähän se tarina rullaa kaiken muun toiminnan ohessa.

Värit ovat suhteellisen tummanpuhuvia

Mitä uutta?
Pelasin Gears of Warin alkuperäisen osan vuonna 2015 Xbox 360:lla joten kovin selkeitä mielikuvia sen hetkisistä fiiliksistä kyseisen pelin osalta ei ole enää moninkaan paikoin. Kuitekin Ultimate Editionia pelatessa tuli fiilis että remake on vaikeusasteeltaan helpompi kuin alkuperäinen.

Pelin juonessa edetessä muistin kyllä hyvinkin useampia kohtia jotka ensimmäisellä pelikerralla aiheutti harmaita hiuksia ja tuskastumista vaikeudellaan mutta uudelleen pelatessa samat kohdat saattoi mennä läpi heti ensimmäisellä yrittämällä käyttäen vaikeustasona tasoa normal.

En osaa suoralta kädeltä sanoa oliko alkuperäinen Gears of War oikeasti vaikeampi samalla vaikeustasolla vai onko helpottuminen pelin vaikeustasossa selitettävissä puhtaasti sillä että olen välissä kuluneen parin vuoden aikana kerennyt pelaamaan konsoleilla satoja tunteja enemmän. Alkuperäistä Gears of Waria pelatessa en ollut kuitenkaan vielä konsoleilla paljoa pelannut joten kehittymistä ohjaimen käytössä on varmasti tapahtunut.

Toinen mitä mietin mikä voi vaikuttaa että peli tuntui yleisesti ottaen helpommalta on sulava näytön päivitys. Xbox Onella pelattavuus oli sujuvaa ja ainoastaan pieniä yskimisiä tapahtui kovissa taisteluissa. Pienet yskimiset voivat myös johtua siitä että samalla tallensin pelileikettä suoraan konsolilla kun pelasin joka vie hieman tehoja sekin ja voi vaikuttaa negatiivisesti suorituskykyyn. Onneksi tästä ei ollut varsinaista haittaa pelikokemukseen.

Alienien kärventämistä

Vaikka pelin yleinen vaikeustaso tuntuikin helpommalta oli loppuvatustaja RAAM silti kiitettävän haastava jo normaalilla vaikeusasteella. Junnasin loppuvastustajan kohdalla varmaankin tunnin ja ärräpää jos toinenkin pääsi siinä vaiheessa joten ei pelin normaalia vaikeusastetta silti voi laskea läpihuutojutuksi.

Vaikeustason lisäksi toinen mihin kiinnitti huomiota oli tietenkin grafiikat. Koska kyseessä on remake on täysin odotettua että grafiikoita on ruuvattu entisistä kauniista grafiikoista vielä astetta kauniimmiksi. Gears of War oli aikoinaan näyttävä esitys ja muistanpa itsekin pelisarjan toisessa olleeni monttu auki ihastelemassa kuinka eeppisen kaunista grafiikkaa Xbox 360:n raudallakin pystytään repimään ulos.

Remaken grafiilat olivat kauniit ja remake on tehty laadukkaasti. Paikoitellen siellä täällä huomasi pelin historian Xbox 360 -pelistä tehtynä remakena, mutta pääsääntöisesti kokemus oli nykyisen generaation peleiltä odotettavaa tasoa. Kaunista ja sulavasti rullaavaa silmäkarkkia.

Tyyntä ennen myrskyä

Ei ole aina vanhassa vara parempi

Gears of War Ultimate Edition on hyvä peli. Mikä tärkeintä, on se kaikin puolin alkuperäistä Xbox 360:n Gears of Waria parempi, kauniimpi, smoothimpi ja fiilispohjaisestikin miellyttävämpi pelikokemus. Mikäli omistaa Xbox Onen on Ultimate edition se versio joka kannattaa hankkia.

Hyvä peli kestää ajan hammasta ja niin tekee myös tämäkin. Mikäli aikaisemmin on jo pelannut Gears of Warin läpi ja siitä on pitänyt on Ultimate edition silti ehdottomasti hintansa väärti. Jos ei muuten niin ainakin siitä saa oivan tekosyyn palata takaisin Gears of Warin maailmaan.

Arvosana: 9/10

Peliarvostelu: Gone home (Xbox one)

Iso kartano tarjoaa hyvät puitteet isommille huonekaluille

Gone home (https://gonehome.game) on The Fullbright Companyn kehittämä tutkintaseikkailupeli josta itse käytän mieluummin kansantajuisempaa termiä haahuilusimulaattori. Peli on julkaistu alunperin PC:lle ja OSX:lle vuonna 2013 mutta vuonna 2016 se on saapunut myös Xbox Onelle sekä Playstation 4:lle.

Gone homessa protagonisti Kaitlin palaa kotiinsa mutta kotona odottaa ovessa vain lappu siskolta jossa kerrotaan että ei kannata suotta alkaa etsimään häntä sillä hän ei halua että kukaan tietää missä hän on. Pelaajan tehtävänä on sitten pyöriskellä pitkin taloa ja etsiä vihjeitä kuin Sherlock Holmes kuunaan.

Vanhassa suuressa kartanossa liikutaan sangen verkkaista tahtia. Erilaisia pelimaailman objekteja poimitaan ja katsellaan ja pyöritellään ja silloin tällöin löytyy jotain vihjeitä ja historiaa mitä kaikkea on tapahtunut. Esimerkiksi vaikkapa vetolaatikon kun avaa saattaa sieltä löytyä kirje joka on tullut perheen isälle kirjakustantajalta jne.

Talossa on selvästi ollut telaketjufeminismejä

Pelimaailmassa pyöriminen ja asioiden paljastuminen maalailee myös kauhupelimäisiä tunnelmia. Esimerkiksi kertomukset talossa pidetyistä spiritismi-istunnoista, Oscarin haamusta ja piilohuoneesta löydetty pöytä johon on piirretty pentagrammi ja vieressä on kirja joka kertoo eksorsismistä nostattavat hieman kylmiä väreitä selkää pitkin. Kauhutunnelmaa vahvistaa myös pihalla jymisevä ukkonen ja paikoitellen kuultavat epämääräiset äänet, lattialautojen narinat ja muut vastaavat tunnelman rakentajat.

Tekniseltä toteutukseltaan peli on hyvä. Se ei ole mikään erityisen näyttävä mutta ei sitä huononakaan voi pitää. Pelin mekaniikat toimivat, ohjattavuus on helppoa ja yleisesti tekninen toteutus pelissä on hyvä. Ainoa mitä jäin Xboxin versiossa kaipaamana olisi ollut hieman nopeampi ohjattavuus. Paikoitellen kääntyminen tuntui turhauttavan hitaalta mutta koska peli on muutenkin verkkainen ei tämä käy onneksi aivan mahdottomasti häiritsemään.

Piilopaikka paljasti kirjeen ja spiritismissä käytettävän ouija-laudan. Nippelitietona ouija-laudan nimi tulee tunnetuimman käsityksen mukaan ranskan ja saksan sanoista “Kyllä” eli “Oui” sekä “Ja” vaikkakin on esitetty myös muita teorioita.

Gone home on lyhyt peli ja sen pelasin läpi luultavasti noin kolmessa tunnissa. Yhdessä kohtaa peliä kyllä jumituin ja jouduin etsimään ohjeita netistä enkä ollut ensimmäinen kuka oli samaan kohtaan jumiutunut. Onneksi etsin neuvoja valmiiksi sillä jumituskohdan ongelman ratkaisun löytäminen olisi tullut kestämään itsellä hyvin pitkän aikaa etenkin pelaajan hahmon verkkaisen kävelyn huomioonottaen.

Pelissä hyvänä puolena oli pelimaailman koko. Kartano oli kiitettävän suuri ja sitä tutki mielellään. Myös siellä olevien objektien tuoma nostalgia-arvo oli plussaa sillä mikäs sen mukavampaa kuin nähdä vanhoja kunnon VHS-kasetteja joihin on tussilla kirjoitettu mitä filmissä on sekä löytää C-kasetteja ja pistää niitä pyörimään kasettimankkaan.

Laatuviihdettä vanhalla kunnon VHS-filmillä

Kokonaisuutena omaan makuuni Gone home oli siltikin jollain tapaa tylsä ja ei niin koukuttava ja kiinnostava kuin sen olisin tahtonut olevan.

Pidin paljon sen hienovaraisella kauhutunnelman maalailulla joka sai oman mielikuvituksen rakentamaan tarinaa vihjeiden ympärille. Oma mielikuvuitus rakentaa yleensä pelottavimmat tarinat ja muistuttaa sen että se on yleensä pelottavin kauhuelementti sillä se tuntee ihmisen omat pelot ja on valmis kertomaan tarinansa niihin tarrautuen.

Harmillisesti tarina ei kuitenkaan pitänyt kunnolla koukussaan eikä sen juoneen uppoutunut täysillä oikein missään vaiheessa. Lopputuloksena itselle jäi mieleen tasapaksu tunnelma paikoitellen kiinnostavilla elementeillä.

Arvosana: 5/10