Perjantaipullo: Nobelaner

Nobelaner on LIDL:in valikoiman perusbissejä

Tämänkertainen perjantaipullo on saksalainen Nobelaner lager joita myydään Suomessa LIDL-kaupoissa. Kyseessä on 4,5 vahvuinen kolmosolut. Oluesta löytyy kehnommanpuoleisesti tietoja netissä, mm. valmistajaa en netin syövereistä onnistunut kaivamaan saati sitten väriarvoja ja muita teknisempiä tietoja. Tästä jo pystyy helposti tekemään monenlaisia johtopäätöksiä oluen hienostuneesta makuelämyksestä ja elitistisen korkeasta laatutasosta 😉

Tölkin aukaistua ja sisältöä nuuhkiessa nenään puskee hieman epämieluisa tuoksu eikä tuoksu paremmaksi muutu tuopissa ollessaankaan. Ei se mikään maailman epämukavin tuoksultansa ole mutta ei se kuitenkaan myöskään herätä suuria maisteluhalujakaan.

Yllätyin kuinka kohtalaisen suurta Nobelanerin vaahtoavaisuus on. Maltillisesti sen tuoppiin saa kaadettua ilman että se ylitse kuohuaisi mutta kuitenkin vaahdon määrä oli hieman yllätys ennakko-olettamuksiini nähden. Vaahto on hattaramaista ja se on varsin mietoa maultaan. Varsinaisen oluen maku on kohtalaisen mieto, melkeinpä jopa hieman vetinen. Suutuntuma yleisesti ottaen on kohtalaisen pehmeä.

Maku on suhteellisen raikas mutta kuitenkin tarpeettoman hillitty ollakseen edes kesäterassin hitti. Tällaisessa muodossa kyseessä on suhteellisen tylsä ja mitäänsanomaton lager jota voi silloin tällöin ottaa mutta ei tätä varsinaisesti voi kehua mihinkään suuntaan. Tämä on niitä oluita joita kannetaan kotiin kun määrä voittaa laadun. Yksittäisinä tölkkeinä satunnaisesti nautittaessa kuitenkin välttävä olut.

Musiikkina tämän kanssa toimii ainakin Tessa Violet – Not over you sekä Mars Argo – Using you.

Perjantaipullo: Spitfire gold

Spitfire Gold

Tämänkertaisena perjantaipullona on Shepherd neame -panimon Spitfire gold. Shepherd Neame mainostaa nettisivuilla olevansa britannian vanhin panimo joka ainakin allekirjoittaneelle tuli yllätyksenä sillä en aikaisemmin muista kuulleeni koko panimosta. Sivistyksessäni on siis selkeästikin aukkoja enemmän kuin laihialaisessa emmentalissa reikiä.

Spitfire Gold on tyypiltään golden ale ja vahvuutta sillä on 4,3 %. Väriarvoa tai katkeroita en löytänyt netistä joten jääköön ne arvoitukseksi.

Spitfiren goldin aukaistua ja nuuhkiessa sen tuoksua muodostui ensimmäisenä fiiliksenä hyvin Lapin Kulta -oluen tyylinen tuoksu joka sinänsä oli hieman yllättävää. Lasiin kaataessa vaahtoavuus on maltillisen rauhallista mutta kuitenkin sellaista että pienen kauniin vaahdon saa pintaan. Vaahto kestää pinnalla hetken aikaa eli sen verran sopivasti että sitä kerkeää myös maistamaan ilman että kauheaa kiirettä täytyy olla. Vaahto on kohtalaisen kirpakkaa maultaan kuten yleensä monessa muussakin oluessa.

Maku on hedelmäinen ja maukas ja suutuntuma on puolitäyteläinen. Vaikka kyseessä onkin olut tuli itselleni mieleen mausta silti hyvinkin vahvasti Pommac-limonadi. Hämmentävä maku mutta ei kuitenkaan huono. Olut maistuu yllättävän voimakkaalle ottaen huomioon sen miedon alkoholitilavuuden.

Yhden pullon tätä voi helposti ottaa mutta kovin helposti ei kahta peräkkäin voisi kuvitella tätä nauttivansa sillä maku on kuitenkin kohtalaisen persoonallinen ja selkeästi erottuva. Se toimii pienissä määrissä hyvin vaihteluna mutta esim. ruokaolueksi tätä olisi hieman vaikeaa kuvitella.

Musiikkina tämän kanssa toimi hyvin mm. Linkin Park – Numb sekä Papa Roach – Between angels and insects.

Perjantaipullo: Neito golden ale

Neito

Tämänkertaiseksi olueksi valikoitui Mustan virran panimon ale-tyyppinen olut Neito. Neito myydään ilmeisesti normaalisti hieman erilaisessa pullossa mutta nyt Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi oluen pullo on hieman eri näköinen. Voin tosin olla väärässäkin joten vastuu lukijalla.

Olut on vahvuudeltaan 4,7 %. Väriarvoa en löytänyt tähän mutta Alkon sivulla katkeroiksi on merkattu 17.0 EBU.

Pullosta kaadettaessa lasiin olut kuohuaa todella vähäisesti eikä vähäinen syntynyt vaahto kauaa oluen pintaa jää koristamaan. Lähestulkoon kuvaa ottaessa oli jo vaahto pinnasta kadonnut pois joten ainakaan liiallisesta vaahtoisuutta ei tarvitse pelätä. Vaikka en itse ole erityisen suuri oluen vaahtoisuuden ystävä olisin kuitenkin sitä hieman enemmän kaivannut pintaan tunnelmaa antamaan – edes sen verran että kerkeäisin sitä maistamaan.

Maku oluessa on maltillinen. Siinä on hentoa kirpeyttä havaittavissa suutuntumassa mutta vahvuutta maussa ei ole juurikaan. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään. Makunsa puolesta kokonaisuus on hieman laimeahko omaan mieltymykseeni, mutta kuitenkin tällaisenaankin on Neito selkeästi juomakelpoista olutta jota voi ottaa mielellään toisenkin kerran.

Kappaleina tämän kanssa tuli havaittua toimivaksi ainakin Loituma – Tähden lentäessä sekä Myrkur – I riden så.

Perjantaipullo: Doggie Style Pale Ale

Flying Dogin Doggie Style

Tämänviikkoisen perjantaipullon valinnaksi kohdistui Doggie Style Pale Ale jota valmistaa amerikkalainen Flying Dog Brewery. Olut on vahvuudeltaan 5,5 % ja sen katkerot on 35 IBU. Väriarvoa en valitettavasti heidän nettisivuiltaan löytänyt.

Doggie Style vaahtoaa varsin vähäisesti tuoppiin kaadettaessa ja sen voikin halutessaan humauttaa tuoppiin kohtalaisen nopeallakin vauhdilla ilman että olut kuohuu yli laitojen. Harvoinpa onneksi tällaiselle kiirehtimiselle on mitään perusteltua syytä joten mieluummin maltin kanssa oluen lasiinsa kaataa. Vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua ja ehkä jopa hieman kermaistakin mutta se on makunsa puolesta lähes mautonta.

Tuoksu oluessa on hento jota hetken etsimällä kyllä löytää mutta joka ei varsinaisesti nenään hyppää. Tuoksu on tutun alemainen ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä.

Maussa on hillittyä hedelmäistä vivahdetta. Se on kohtalaisen raikas olut eikä siitä makunsa puolesta synny vaikutelmaa kovinkaan vahvasta oluesta. Tästä huolimatta maku ei millään muotoa ole vetinen tai laiha, suutuntuma on alussa hieman pistävä ja kirpeän sitrusmainenkin mutta hetken suussa pidettyä löytyy täyteläistä olutnautintoa. Varsin juomakelpoinen olut.

Musiikkina tämän kanssa toimi erinomaisesti ainakin Kaunis Kuolematon – Palava maa sekä Vorna – Yksin.

Perjantaipullo: Lapin Kulta A

Tuttu ja turvallinen Lapin Kulta löytyy vihdoin myös nelosena kaupasta

Tämänviikkoisena perjantaipullona nähdään jälleen tölkki mutta pitkästä aikaa vaihteen vuoksi nelosolutta. Lapin Kulta on varmasti jokaiselle suomalaiselle oluen nauttijalle tuttu juoma ja tuskinpa kovin montaa suomalaista löytyy joka ei tietäisi Lapin Kultaa eli tuttavallisemmin Lapparia vaikka olutta ei nauttisi lainkaan.

Lapin Kultaa on myyty suomalaisissa kaupoissa jo kymmeniä vuosia ja onpa Lapin Kulta A-oluena Wikipedian mukaan voittanut kultaa Brysselin kansainvälisissä olutkilpailuissa vuonna 1963. Olutta valmistaa Hartwall.

Lapin Kulta on tyypiltään lager, vahvuutta siinä on 5,2 % ja sen väriarvo on 11 EBC. Hartwallin omalla sivulla lasipullossa myytävä 5,2 % vahvuinen versio on merkitty katkeroidensa osalta 21 EBU mutta Alkon sivuilla taas tölkkiversion katkerot on ilmoitettu 16 EBU. En sitten tiedä onko lasipullossa myytävän ja tölkissä toimitetun tavaran välillä tämän suhteen eroa vai onko kummassa jommassa nettisivussa vain väärä tieto.

Lasiin kaadettaessa olut kuohuaa kauniisti ja hillitysti eikä vaahto kovin kauaa lasissa viihdy. Koostumukseltaan vaahto on kohtalaisen hattaramaista eikä se maistu juuri miltään. Tuoksu oluessa on mieto eikä sitä oikein tahdo erottaa mutta tarkemmin kun sitä etsii niin sieltä se kuitenkin löytyy. Kaikkiaan siis hyvin kepeätuoksuinen olut.

Suutuntuma on suhteellisen mieto ja hieman vetinen, jopa yllättävänkin laiha nelosolueksi. Maussa on ainoastaan aavistuksen verran kirpeyttä.

Varsinaisesti Lapin Kullan nelonen ei ole aivan parhaimmistoon kuuluva olutnautinnoksi hienostuneeseen siemailuun mutta se on silti erittäin passeli olut ruoan kanssa nautittuna, pelisessioihin tai vaikkapa kyytipojaksi makkaranpaistoreissuille. Perustoimiva lager jota tulen jatkossakin ostamaan aina satunnaiseen nautintaan.

Musiikiksi tämän kanssa sopi hyvin ainakin Charon – Little Angel sekä Entwine – The Strife.