Perjantaipullo: Brooklyn Hecla Iron Ale

Brookyln Hecla Iron Are on kaunis väriltään ja pulloltaan mutta makua ei valitettavasti voi kehua

Tällä kertaa perjantaipulloksi päätyi dark ale nimeltään Brooklyn Hecla Iron Ale. Olut on väriltään kauniin tumma 90 EBC ja siinä on katkeroiden määränä 35 EBU. Vahvuutta oluella on ainoastaan 3,4 %. Tarkempia tietoja voi lukea Sinebrychoffin sivuilta.

Olut on tuoksultaan mieto ja neutraali eikä siitä tullut mitään mielikuvia itselleni. Lasiin kaadettaessa olut ei vaahtoa juuri nimeksikään. Vähäinen muodostunut vaahto myös haihtui nopeasti pois joten oluesta pääsee pian jo nauttimaan.

Niin, nauttimaan. Pääsisi nauttimaan mikäli tämä olut olisi nautinto. Harmillisesti tämän oluen tapauksessa oma kokemukseni on kaikkea muuta, sillä mausta tulee ainoastaan mieleen laiha tiskivesi. Olut on aivan käsittämättömän laimean makuinen (joka voi selittyä pienellä alkoholitilavuudella), makua ei ole juuri nimeksikään ja se mitä jäljelle on jäänyt ei valitettavasti aiheuta suurta hurraamista. Tätäkin ostin kaksi pulloa testiä varten ja kummankin pullon tapauksessa tuli sama fiilis. Tämä olut on jotain sellaista mitä en vain voi suositella millään muotoa jos haluaa nauttia hyvästä oluesta.

Oluen seuraksi oli vaikea löytää mitään musiikkia joka sopisi tunnelmaan, sillä on vaikea keksiä mitään niin latteaa tunnelmaa. Onneksi musiikkia on montaa eri sorttia joten otin oluen maun tuomaan pettymykseen sitten musiikkia jota fiilistellessä pettymys unohtui edes musiikin kuuntelun tuomaan fiilikseen – etenkin Immortalin kohdalla, sillä musiikkivideo edelleenkin huvittaa itseäni ja saa miettimään ovatkohan nämä miten vakvasti tehtyjä. Kuitenkin kummatkin valitut biisit on ihan toimivia ralleja ja niillä saa kätevästi huljautettua alas pettymyksen ikävän maun.

Perjantaipullo: Budejovický Budvar Dark

Budejovický Budvar Dark on 4.7 % tumma tsekkiläinen lager

Viimeviikkoisen Budejovický Budvarin jälkimainingeissa on hyvä jatkaa saman tsekkiläisen Budweiser Budvar -panimon oluilla. Tämänkertaiseen arvosteluun tarttui Lauttasaaren K-Marketista matkaan 4.7 % vahva tumma lager.

Olut on väriarvoltaan 90 EBC ja katkeroiden määrä on 24 EBU. Tarkempia teknisiä tietoja oluesta löytää Sinebrychoffin sivuilta.

Kaadettaessa Budvarin Dark vaahtoaa todella voimakkaasti ja vaahto kestää kauan tuopissa. Omaan mieltymykseeni olut on rasittavan vaahtoava, mutta onneksi vaahtoavuus on ainoa negatiivinen asia mitä tästä oluesta löydän.

Olut on tuoksultaan varsin mieto eikä se oikein herätä kovin vahvoja tuntemuksia. Ruisleivän tuoksua tästä on kuitenkin etäisesti havaittavissa. Maku on miellyttävä, tasainen ja sopivan mieto olematta laimea. Se on myös jollain tapaa jopa raikaskin tummaksi olueksi. Makunsa osalta tämä on hyvä tumma lager.

Hintaa tällä oluella oli Lauttasaaren K-Marketissa 3,49 eur.

Musiikkina tämän kanssa toimi erittäin hyvin vanha Claymanin aikainen In Flames kappaleella Only for the weak sekä Dark Tranquillity kappaleella Lost to apathy.

Perjantaipullo: Budejovický Budvar

Budejovický Budvar on 4.5 % vahvuinen tsekkiläinen vaalea lager

Tämänviikkoiseksi perjantaipulloksi päätyi Budejovický Budvar joka on tšekkiläisen Budweiser Budvar -panimon valmistama lager. Oluen väriarvo on 10 EBC ja katkerot on arvoltaan 20 EBU. Tarkempia lisätietoja oluesta löytyy Sinebrychoffin sivuilta.

Tällä oluella on ilmeisesti useampia eri nimityksiä eri maissa ja se tunnetaan mm. Budweiser Budvarina, Czechvarina sekä Budějovický Budvarina. Itselläni etiketissä lukee kuvan mukaisesti tuo viimeiseksi mainittu.

Olut oli tuoksultaan ja maultaan hyvä. Lasiin kaadettaessa se ei vaahdonnut juuri lainkaan ja vähäinenkin kaatamisesta syntynyt vaahto katosi nopeasti. Tämä oli sinänsä mielenkiintoista sillä Sinebrychoffin sivun mukaan tälle oluelle on tunnusomaista paksu ja tiivis vaahto. Oma havaintoni oli kaikkea muuta.

Olut oli hyvin tutun ja perinteikkään lagerin makuinen. Mikäli pitää esimerkiksi kotimaisista kaupan peruslagereista, ei tämän kanssa luultavasti tule suurempia ongelmia nauttisen suhteen. Maku oli raikas ja siinä erottui miellyttävän tasapainoisesti humalan maku mutta se ei kuitenkaan noussut missään määrin liian vahvasti esille.

Tämän kanssa sopi hyvinkin monenlaiset musiikit, mutta itse pääsin parhaiten tunnelmaan kuuntelemalla Dire Straitsin kappaletta Sultans of Swing sekä WASP:in kappaletta Wild Child.

Perjantaipullo: Schneider Weisse Tap 6 Unser Aventinus

Schneider Weisse Tap 6 Unser Aventinus

Tällä viikolla perjantaipullona on hämmentävä tuote, josta en ole edes täysin varma mikä ihme se on. Tuotteen kyljessä lukee Schneiser Weisse Tap 6 Mein Aventinus, mutta Alkon sivuilla ei ole sellaista tuotetta, on vain Schneiser Weisse Tap 6 Mein Aventinus. Etikettikin on hieman erilainen, mutta luultavasti tuote on muuten sama. Kuitenkin sana unser on saksaa ja tarkoittaa meidän kun taas sana mein tarkoittaa minun, joten kyseessä voi olla brändäysjuttu.

Yhtä kaikki kyseessä on 8.2 % alkoholia sisältävä vehnäolut jota myydään 0.5 litran pulloissa hintaan 4,49 eur. Oluen väriarvo on 52 EBC joten kyseessä on väriltään tummempi olut kuin viimeisinä parina viikkoina perjantaipulloissa on nähty.

Oluen tuoksu on mieto eikä herättänyt mitään ajatuksia itselleni. Vaahtoavaisuus on kohtalaisen suurta ja vaahto kestää pitkään, mutta tästäkin huolimatta odotus on vaahdon laskeutumisen arvoista.

Schneider Weisse Tap 6 on hedelmäinen ja pehmeä olut jossa on hieman paksuutta havaittavissa. Paksuudella tarkoitan siis samaa tatsia mitä esim. Guinessissa on, eli sellaista suhteellisen sameaa olutta. Tämä on suhteellisen petollinen olut ihmisille jotka eivät ole tottuneet sille että olut voi olla miedon makuinen mutta sisältää runsaasti alkoholia. Humala ei tässä maistu juuri lainkaan, joten makunsa puolesta tällaista on helppoa hilpaista alas nopeallakin tahdilla.

Schneider Weisse Tap 6 menee loistavien oluien kategoriaan. Tätä on helppo suositella testattavaksi.

Musiikkivalinnat olivat tällä kertaa tavallista hankalammat löytää, sillä en meinannut löytää mitään selkeästi tähän sopivaa. Moni artisti oli lähes sopivaa oluen tunnelmaan, mutta silti ei aivan. Koetin Kivimetsän druidia, Ensiferumia, irkkulauluja, mutta lopulta oluen pehmeään makuun ja sen tunnelmaan sopivimmaksi päätyi Devil Dollin kappale Bourbon in your Eyes sekä Arielle Dombasien, The Hillbilly Moon Explasionin ja Nicolas Kerin kappale My Love for Evermore.

Perjantaipullo: Duvel

Duvel, 0.33 litraa, 8.5 %

Tälle viikolle perjantaipulloksi päätyi työkaverini suosituksesta Alkosta Duvel. Duvel on belgialainen golden ale jota myydään Alkoissa 0,33 litran lasipulloissa. Vahvuutta juomalla on 8.5 %. Väriarvo oluessa on 6.6 EBC, joten kyseessä on vaalea olut.

Olut on hajultaan suhteellisen mieto eikä herättänyt itselläni ajatuksia suuntaan tai toiseen. Vaahtoisuutensa osalta olut on tähän asti maistamistani oluista ollut kaikkein vaahtoavin. En arvosta oluessa paljoa vaahtoavaisuutta (pieni vaahto pinnassa on hyvä), joten tästä annan kyllä hieman miinuspisteitä sillä olut on omaan mieltymykseeni nähden suhteettoman vaahtoisaa tavaraa. Käytännössä siis pullosta lasiin kaatamisessa saa odotella tovin jos toisenkin ennen kuin pullon tyhjentämistä lasiin pääsee jatkamaan.

Maku sitä vastoin on mieluisa. Olut on ainakin Alkon sivujen mukaan keskiasteisesti humaloitu ja käytännön elämässäkin tämän havaitsee, sillä olut ei missään nimessä ole vahvan makuinen. Maku on pehmeä ja hieman hedelmäinen. Omaan makuuni tämä toimi hyvin ja tämä sopii erinomaisesti rentoon illan istumiseen hypnoottisia vivahteita sisältävän musiikin kanssa.

Omat musiikkisuositukseni menevät Les Discretsin kappaleeseen Ariettes oubliéesiin sekä Oathbrakerin “10:56” / “Second Son of R.” kappaleeseen.