Perjantaipullo: Budejovický Budvar Dark

Budejovický Budvar Dark on 4.7 % tumma tsekkiläinen lager

Viimeviikkoisen Budejovický Budvarin jälkimainingeissa on hyvä jatkaa saman tsekkiläisen Budweiser Budvar -panimon oluilla. Tämänkertaiseen arvosteluun tarttui Lauttasaaren K-Marketista matkaan 4.7 % vahva tumma lager.

Olut on väriarvoltaan 90 EBC ja katkeroiden määrä on 24 EBU. Tarkempia teknisiä tietoja oluesta löytää Sinebrychoffin sivuilta.

Kaadettaessa Budvarin Dark vaahtoaa todella voimakkaasti ja vaahto kestää kauan tuopissa. Omaan mieltymykseeni olut on rasittavan vaahtoava, mutta onneksi vaahtoavuus on ainoa negatiivinen asia mitä tästä oluesta löydän.

Olut on tuoksultaan varsin mieto eikä se oikein herätä kovin vahvoja tuntemuksia. Ruisleivän tuoksua tästä on kuitenkin etäisesti havaittavissa. Maku on miellyttävä, tasainen ja sopivan mieto olematta laimea. Se on myös jollain tapaa jopa raikaskin tummaksi olueksi. Makunsa osalta tämä on hyvä tumma lager.

Hintaa tällä oluella oli Lauttasaaren K-Marketissa 3,49 eur.

Musiikkina tämän kanssa toimi erittäin hyvin vanha Claymanin aikainen In Flames kappaleella Only for the weak sekä Dark Tranquillity kappaleella Lost to apathy.

Perjantaipullo: Budejovický Budvar

Budejovický Budvar on 4.5 % vahvuinen tsekkiläinen vaalea lager

Tämänviikkoiseksi perjantaipulloksi päätyi Budejovický Budvar joka on tšekkiläisen Budweiser Budvar -panimon valmistama lager. Oluen väriarvo on 10 EBC ja katkerot on arvoltaan 20 EBU. Tarkempia lisätietoja oluesta löytyy Sinebrychoffin sivuilta.

Tällä oluella on ilmeisesti useampia eri nimityksiä eri maissa ja se tunnetaan mm. Budweiser Budvarina, Czechvarina sekä Budějovický Budvarina. Itselläni etiketissä lukee kuvan mukaisesti tuo viimeiseksi mainittu.

Olut oli tuoksultaan ja maultaan hyvä. Lasiin kaadettaessa se ei vaahdonnut juuri lainkaan ja vähäinenkin kaatamisesta syntynyt vaahto katosi nopeasti. Tämä oli sinänsä mielenkiintoista sillä Sinebrychoffin sivun mukaan tälle oluelle on tunnusomaista paksu ja tiivis vaahto. Oma havaintoni oli kaikkea muuta.

Olut oli hyvin tutun ja perinteikkään lagerin makuinen. Mikäli pitää esimerkiksi kotimaisista kaupan peruslagereista, ei tämän kanssa luultavasti tule suurempia ongelmia nauttisen suhteen. Maku oli raikas ja siinä erottui miellyttävän tasapainoisesti humalan maku mutta se ei kuitenkaan noussut missään määrin liian vahvasti esille.

Tämän kanssa sopi hyvinkin monenlaiset musiikit, mutta itse pääsin parhaiten tunnelmaan kuuntelemalla Dire Straitsin kappaletta Sultans of Swing sekä WASP:in kappaletta Wild Child.

Perjantaipullo: Schneider Weisse Tap 6 Unser Aventinus

Schneider Weisse Tap 6 Unser Aventinus

Tällä viikolla perjantaipullona on hämmentävä tuote, josta en ole edes täysin varma mikä ihme se on. Tuotteen kyljessä lukee Schneiser Weisse Tap 6 Mein Aventinus, mutta Alkon sivuilla ei ole sellaista tuotetta, on vain Schneiser Weisse Tap 6 Mein Aventinus. Etikettikin on hieman erilainen, mutta luultavasti tuote on muuten sama. Kuitenkin sana unser on saksaa ja tarkoittaa meidän kun taas sana mein tarkoittaa minun, joten kyseessä voi olla brändäysjuttu.

Yhtä kaikki kyseessä on 8.2 % alkoholia sisältävä vehnäolut jota myydään 0.5 litran pulloissa hintaan 4,49 eur. Oluen väriarvo on 52 EBC joten kyseessä on väriltään tummempi olut kuin viimeisinä parina viikkoina perjantaipulloissa on nähty.

Oluen tuoksu on mieto eikä herättänyt mitään ajatuksia itselleni. Vaahtoavaisuus on kohtalaisen suurta ja vaahto kestää pitkään, mutta tästäkin huolimatta odotus on vaahdon laskeutumisen arvoista.

Schneider Weisse Tap 6 on hedelmäinen ja pehmeä olut jossa on hieman paksuutta havaittavissa. Paksuudella tarkoitan siis samaa tatsia mitä esim. Guinessissa on, eli sellaista suhteellisen sameaa olutta. Tämä on suhteellisen petollinen olut ihmisille jotka eivät ole tottuneet sille että olut voi olla miedon makuinen mutta sisältää runsaasti alkoholia. Humala ei tässä maistu juuri lainkaan, joten makunsa puolesta tällaista on helppoa hilpaista alas nopeallakin tahdilla.

Schneider Weisse Tap 6 menee loistavien oluien kategoriaan. Tätä on helppo suositella testattavaksi.

Musiikkivalinnat olivat tällä kertaa tavallista hankalammat löytää, sillä en meinannut löytää mitään selkeästi tähän sopivaa. Moni artisti oli lähes sopivaa oluen tunnelmaan, mutta silti ei aivan. Koetin Kivimetsän druidia, Ensiferumia, irkkulauluja, mutta lopulta oluen pehmeään makuun ja sen tunnelmaan sopivimmaksi päätyi Devil Dollin kappale Bourbon in your Eyes sekä Arielle Dombasien, The Hillbilly Moon Explasionin ja Nicolas Kerin kappale My Love for Evermore.

Perjantaipullo: Duvel

Duvel, 0.33 litraa, 8.5 %

Tälle viikolle perjantaipulloksi päätyi työkaverini suosituksesta Alkosta Duvel. Duvel on belgialainen golden ale jota myydään Alkoissa 0,33 litran lasipulloissa. Vahvuutta juomalla on 8.5 %. Väriarvo oluessa on 6.6 EBC, joten kyseessä on vaalea olut.

Olut on hajultaan suhteellisen mieto eikä herättänyt itselläni ajatuksia suuntaan tai toiseen. Vaahtoisuutensa osalta olut on tähän asti maistamistani oluista ollut kaikkein vaahtoavin. En arvosta oluessa paljoa vaahtoavaisuutta (pieni vaahto pinnassa on hyvä), joten tästä annan kyllä hieman miinuspisteitä sillä olut on omaan mieltymykseeni nähden suhteettoman vaahtoisaa tavaraa. Käytännössä siis pullosta lasiin kaatamisessa saa odotella tovin jos toisenkin ennen kuin pullon tyhjentämistä lasiin pääsee jatkamaan.

Maku sitä vastoin on mieluisa. Olut on ainakin Alkon sivujen mukaan keskiasteisesti humaloitu ja käytännön elämässäkin tämän havaitsee, sillä olut ei missään nimessä ole vahvan makuinen. Maku on pehmeä ja hieman hedelmäinen. Omaan makuuni tämä toimi hyvin ja tämä sopii erinomaisesti rentoon illan istumiseen hypnoottisia vivahteita sisältävän musiikin kanssa.

Omat musiikkisuositukseni menevät Les Discretsin kappaleeseen Ariettes oubliéesiin sekä Oathbrakerin “10:56” / “Second Son of R.” kappaleeseen.

Perjantaipullo: Weihenstephaner Vitus Weizenbock

Weihenstephaner Vitus Weizenbock, 0.5 l

Perjantaipullona tällä viikolla on Weihenstephaner Vitus Weizenbock vehnäolut. Potkua juomassa on 7,7 % ja sitä myydään Alkoissa 0,5 litran lasipulloissa. Hintaa oluella oli 4,49 eur joista tietenkin 10 snt on pullopanttia.

Oluen tuoksu on mieto eikä se herättänyt mitään sen suurempia tuntemuksia. Lasiin kaadettaessa vaahtoavuus on suurta ja kestää kohtalaisen kauan ennen vähenemistä joten tuopin täyttiminen ottaa siis oman aikansa. Väriltään olut on vaalea, 11.9 EBC.

Alkoholitilavuuden vuoksi odotin oluen olevan vahvan makuista, mutta yllätyksekseni havaitsin maun olevan aivan uskomattoman pehmeä ja hedelmäinen. Tämä jos mikä on erittäin hyvän makuinen olut. Jos tätä et ole vielä maistanut, maista ihmeessä. Suosittelen.

Musiikkina tämän kanssa tuli kuunneltua rennon kevyttä poljentoa. Musiikkisuositukseksi annan tämän kyytipojaksi The Speakeasy Threen “When I get low, I get high” sekä Christina Brancon E Às Vezes Dou Por Mim.