Perjantaipullo: Tuomas Hopfenweizen

Tuomas Hopfenweizen on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistamaa vehnäolutta jossa vahvuutta löytyy 5.5 %. Olutta myydään ainakin hyvin varustelluissa S-ryhmän kaupoissa.

Oluen aukaistua löytää perinteikkään vehnäoluen tuoksun joka säilyy myös lasissakin. Vaahtoaminen on varsin mietoa ja sen voi kaataa nopeasti tuoppiin ilman huolta ylitse kuohumisesta. Pinnalle muodostuva vähäinen vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua tavaraa.

Suutuntuma on puolitäyteläinen ja maku on raikas ja banaaninen. Suussa maku on asiallinen vaikkakin hieman pistävä mutta valitettavasti jälkimaku on epämieluisa. Kuitenkin kokonaisuutena toimiva olut.

Musikiksi sopii kevyt pop, mm. Ava Max – Sweet but psycho tai Ariana Grande – No tears left to cry.

Perjantaipullo: Iloliemi kakkonen

Iloliemi kakkonen on Honkavuoren panimon panemaa lageria joka nimestään huolimatta ei ole kakkosolutta vaan vahvuutta siitä löytyy 5,5 %. Olutoppaan kuvauksen mukaan olut on myös Ilosaarirockin vuoden 2018 virallinen festariolut.

Pullon aukaistua ensimmäisenä reaktiona on kiire kaivamaan luuttua sillä noin puolet pullosta kuohusi suoraan yli pullon pitkin pöytiä ja lattioita. Ei ole hyvä tämä. Tämän seurauksena tämän postauksen kuvassa näkyy tuopissakin näin vähän olutta. Luutulla tarkoitetaan tässä kontekstissa siis asiaa mitä kutsutaan toisaalla päin Suomea tiskirätiksi, ei siis sitä soitinta jos ajatuskulku sattui sellaisille reiteille eksymään jostain syystä.

Tuoppiin asti tiensä löytänyt olut tuoksuu miedosti mutta hedelmäisesti. Suutuntuma on puolitäyteläinen, raikas, hedelmäinen ja greippimäinen ja siinä on hieman pistävyyttä mukana, omaan makuuni liiaksikin. Jälkimaku on epämukava ja nousee esiin melkein heti kun oluen on suustaan nielaissut alas. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin juomakelpoinen olut joka toimisi paremmin kesäkuumalla, syksyllä sisällä tuopista nautittuna ei jättänyt omiin makuhermoihin mitään erityistä kokemusta.

Musiikiksi sopii kepeä musiikki, mm. Anna Abreu – End of Love tai Poppy – Time is up.

Perjantaipullo: Äkäsen eukon hieno lagerolut

Tämänkertainen perjantaipullo on Honkavuoren panimon tuotos nimeltään Äkäsen eukon hieno lagerolut. Oluesta löytyy suhteellisen niukasti tietoja, mutta alkoholitilavuus on 4,1 %. Ostin olueni Pyhäselän Hammaslahdesta, mutta myyntipaikkoja saman panimon oluille on ainakin Pienessä Helsingissä sekä mm. Kampin K-Supermarketilla. Panimon verkkosivuilta löytää kuvan oluen etiketistä sekä tietoa myyntipaikoista ja muuta yleistietoa.

Oluen aukaistua erottaa hieman hiivaisen tuoksun pullossa joka onneksi ei nouse tuoppiin kaadettua enää esiin. Tuopissa olut on raikkaamman ja hedelmäisemmän tuoksuinen. Vaahtoavuus on maltillista kaadettaessa ja sekin vähä mikä kerkeää muodostua katoaa pian myös pois. Vaahto on ohutta ja hentoa koostumukseltaan.

Suutuntuma on kepeä ja aavistuksen laiha. Maku on pistävä ja kirpeä, aavistuksen sitrusmainen. Maku erottuu varsin selkeästi bulkkilagereista omaperäisemmällä maullaan. Omaan makuuni ei mikään erityisen mieluisa maku mutta kuitenkin juomakelpoinen.

Musiikiksi sopii mm. Five Finger Death Punch – When the seasons change tai Amaranthe – 365.

Perjantaipullo: Honkavuoren Alfakarju

Honkavuoren Alfakarju

Honkavuoren Alfakarju on kotimaisen Panimo Honkavuoren panemaa 4,5 % vahvuista luomu carelian alea. Olutta myydään mm. Pyhäselän Hammaslahdessa sijaitsevassa K-Marketissa josta omani ostin siellä päin käydessäni. Muut myyntipaikat voi lukea heidän sivuiltaan.

Etiketin ilme on tyylillisesti hyvin erottuva ja persoonallinen ja se on omaan makuuni toimiva.

Oluen aukaistua erottaa heikosti tuoksun pullosta joka vasta lasiin kaadettua pääsee paremmin esiin. Tuoksu on yleisesti ottaen neutraali ja pian se haihtuu pois myös tuopista. Vaahtoa tulee kaadettaessa paljon ja tuoppiin kaatamiseen meni oma tovinsa kun pinnalle syntyvä paksuhko vaahto ei myöskään kovin nopeasti pinnalta haihtunut pois.

Maku on mieto ja maltillinen, aavistuksen hedelmäinen ja paahteinen. Suutuntuma on puolitäyteläinen mutta harmillisesti jättää silti kokonaisuutena hieman laihan fiiliksen. Jälkimakua ei nouse esiin juuri nimeksikään.

Kaiken kaikkiaan olut on perus ok tasoa, juomakelpoista jota voi helposti nauttia, maussa on kyllä omat hyvät puolensa mutta se jättää silti omaan makumieltymykseeni kaipuun hieman vahvemmalle otteelle.

Musiikiksi sopii kepeä musiikki, mm. Carrie Underwood – Cry Pretty tai Faith Hill – It matters to me.

Perjantaipullo: Pimeyden Morsian

Iso-Kallan panimon valmistama Pimeyden Morsian on imperial stouttia jonka alkoholitilavuus on 8.0 %. Katkeroita oluessa on 29.0 EBU ja kantavierrettä 19.2°P. Olutta myydään hyvin varustelluissa Alkoissa.

Pullon aukaistua erottaa miedon mutta miellyttävän paahtoisen stoutin tuoksun. Tuoppiin kaadettuakin tuoksu säilyy matkassa vaikkakin yhtä hennosti erottuvana kuin pullossakin. Olut ei vaahtoa juuri lainkaan joten tuoppiin kaataminen on helppo ja mutkaton prosessi missä ei tarvitse juurikaan hidastella vaahtoamisen vuoksi.

Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä, samea ja täyteläinen, varsin helposti lähestyttävä paahteinen olut. Tämä toimii hyvänä sisäänheitto-oluena mikäli haluaa lähteä tutustumaan stouttien makumaailmaan sillä ainakin tähän mennessä maistamistani stouteista tämä on ollut omaan makuuni paras. Sen verran hyvä että olut löysi tiensä myös Suosituksia-sivulleni.

Pimeyden Morsian on myös jonkinmoinen bändiolut sillä kuten etiketissäkin lukee on kyseessä Turmion Kätilöiden Pimeyden morsian.

Musiikkina tämän kanssa toimi mm. Turmion Kätilöt – Dance Panique tai Black Light Discipline – On fire