Perjantaipullo: Amorphis Lager from the thousand lakes

Amorphis-lager kuohuaa kohtalaisesti

S-Marketissa käydessäni yllätykseni oli suuri kun havaitsin että suomalaisen metallimusiikin pioneeri Amorphis on antanut nimensä myös oluelle. Koska oluita tulee testattua niin täytyihän se tämäkin olut ottaa tarkempaan analyysiin.

Olut on kotoisin Maku Brewingin panimolta ja tyyliltään se on lager. Vahvuutta oluessa on 4,6 %, väriarvoltaan se on 10 EBC ja katkeruus on 45 EBU. Olutta myydään niin tölkkeinä kuin lasipulloinakin. Kuten kuvasta näkyy omani oli tölkki mutta jos olisin lasipullona sen bongannut olisin sellaisena sen mieluummin ostanut. Maku Brewingin sivulla näkee hieman lisää tietoa tästä oluesta.

Lasiin kaadettaessa olut on suhteellisen kuohuvaa tavaraa. Vaahto on hattaramaista ja se säilyy jonkin tovin lasissakin kaatamisen jälkeen. Vaahto maistuu kohtalaisen kirpeälle.

Tuoksu on mieto eikä se juurikaan hyppää esiin. Nuuhkiessa tuoksua sen kyllä erottaa ja se on tuoksultaan hyvä ja miellyttävä, paikoitellen jopa IPAmaisia vivahteita tuli tuoksusta mieleen.

Suutuntuma oluessa on kohtalaisen täyteläinen, kirpeyttä löytyy hieman kielen kärkeen olutta maistellessa mutta kokonaisuutena suutuntuma ei jätä kirpeää tai vahvaa mielikuvaa. Itselleni olisi toiminut kyllä vahvempikin suutuntuma, mutta tällaisenaankin tämä on varsin kelvollinen olut nautittavaksi. Makunsa puolesta tämäkin olut on siis nautinto jota mieluummin siemailee hillitysti lasista kuin kiskoo suoraan tölkistä.

Tämän kanssa ei varmasti ole vaikeaa arvata mitä musiikkia on suosittelulistallani. Itse kuuntelin Amorphiksen Under the red cloud -levyä taustalla, mutta mikä tahansa Amorphiksen tuotanto on tämän kanssa oikeaa musiikkia soitettavaksi. Laitetaan tähän kuitenkin muutama suositus YouTubesta mikäli Amorphiksen musiikki ei ole tuttua. Kappalevalinnat olkoon vaikka legendaarinen Black Winter Day sekä uudemmalta tuotannolta The Four Wise Ones.

Perjantaipullo: Stone go to IPA

Stone go to IPA on yhdysvaltalainen 4,7 % olut

Tämänkertainen perjantaipullo on oikeammin tölkki kuten kuvastakin voi havaita, mutta koska edelleenkään ei ole aikomusta aloittaa tölkkitorstaita niin tämäkin menee perjantaipullo-kategoriaan.

Stone go to IPA on markettitavarana myytävä 4,7 % vahvuinen ale-olut, tarkemmin ottaen IPA kuten nimestäkin voi päätellä. Katkerot oluessa on 70 EBU.

Olutta valmistaa Stone Brewing niminen jenkkilästä lähtöisin oleva panimo. Joissain blogeissa tuli vastaan että tämä olisi saksalainen olut, mutta ainakin Alkon sivu ilmoittaa tämän oluen tulevan Yhdysvalloista. Ilmeisesti Stone Brewingillä on kuitenkin panimotoimintaa myös Saksassa joten mene tiedä vaikka tämä valmistettaisi sitten siellä.

Stonea löytyy hyvin varustelluista ruokakaupoista esim. Citymarketeista mutta lisäksi näitä on näkynyt jopa joillain hyvin varustelluilla ABC-asemilla josta taisin itsekin tämän testikappaleen ostaa.

Lasiin kaadettaessa oluen vaahto on suhteellisen paksun ja tiheän nököistä mutta maistettaessa koostumus paljastuu paljon hattaramaisemmaksi. Oluen tuoksu on miellyttävän hedelmäisen kepeä ja raikas.

Suutuntuma on kohtalaisen väkevä ja vahva mutta ei kuitenkaan negatiivisella tapaa. Enemmänkin sellainen että makua löytyy tasapainoisena koostumuksena. Myös maku on tuoksun tapaan hedelmäinen ja raikas ja kaikin puolin miellyttävä. Olut maistuu ja tuntuu juuri sille mille IPA-oluen kuuluukin (ainakin allekirjoittaneen mielikuvissa). Kitkeryyttä on mausta havaittavissa, jälkimaku on kohtalaisen vahva mutta ei lainkaan ikävä.

Kokonaisuutena Stone go to IPA on parhaimpia ellei jopa paras IPA jota olen tähän mennessä matkaani poiminut. Ehdottomasti testaamisen arvoinen.

Musiikkina tämän kanssa meni hyvin Iron Maiden – The Trooper sekä Motörhead – Ace of Spades.

Perjantaipullo: Pyynikin Gluteeniton KauppaIPA

Pyynikin KauppaIPA lasiin kaadettuna

Tämänviikkoinen perjantaipullo jatkaa viime viikon tapaan Pyynikin käsityöläispanimon oluiden makumaailmoissa. Tällä kertaa valintana on Pyynikin gluteeniton KauppaIPA jota myydään nimensä mukaisesti hyvin varustelluista ruokakaupoista. Omani ostin Vantaalta Koivukylän LIDL:stä.

Olut on vahvuudeltaan 4,7 % eli vahvinta mitä kaupoissa vielä tätä kirjoittaessa saa myydä (tammikuuta odotellessa!). Katkeruus on EBU-arvoiltaan 55. Väriarvoa en löytänyt, mutta yleisesti mikäli oluesta haluaa lisätietoa kannattaa suunnata Pyynikin verkkosivuille.

KauppaIPA vaahtoaa varsin maltilliseen tapaan lasiin kaadettaessa ja pian vaahto myös katoaa pois. Vaahto on koostumukseltaan muutenkin varsin hentoa. Tuoksu on kevyt eikä se erotu vahvasti vaikka kun tuoksua etsimällä etsii sen kyllä sieltä löytää. Mieto tuoksu yhtä kaikki.

Maku on suhteellisen pehmeä ja kenties aavistuksen hiivainen, mutta tästä huolimatta suutuntumassa on havaittavista kirpakkuutta yleiestä pehmeydestä huolimatta. Makunsa puolesta olut ei maistu kovin stereotyyppiselle IPA-oluelle (lue: niille joita myydään määrä eikä laatu edellä).

Pyynikin gluteeniton KauppaIPA on varsin kelvollinen olut nautintojuomaksi mutta kuten hyvien oluiden kanssa muutenkin ei tätäkään osaa kuvitella miksikään litrakaatojuomaksi.

Musiikkeina tämän kanssa toimivat ainakin Lucette – Bobby Reid sekä Amelia Curran – Wrecking ball

Perjantaipullo: Pyynikin Ruby Jazz

Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazz Ale

Tämänkertainen perjantaipullo on Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazz Ale. Olut on alkoholivahvuudeltaan 4,7 %, sen väriarvo on 70 EBC ja katkerot 50 EBU. Tarkempia tietoja löydät oluesta panimon sivuilta.

Lasiin kaadettaessa vaahtoaminen on kohtalaisen runsasta kuten kuvastakin voi havaita. Kuitekin vaahto on paksua ja koostumukseltaan miellyttävää eikä se aivan järjettömiksi ajoiksi jää pinnalle joten tämän kanssa on mahdollista elää. Vaahtoa maistettaessa makuaisti poimii hyvin terävän maun joka ei kuitenkaan ole mitenkään huono.

Oluen tuoksu on hennon hedelmäinen ja miellyttävä.

Maku on poikkeuksellisen vahvan tuntuinen ottaen huomioon todellisen alkoholimäärän. Olutta myydään kauppatavarana ja koska vielä elämme vuotta 2017 ei kaupassa saa myydä 4,7 % vahvempia oluita (joka onneksi muuttuu ensi vuonna!) joten oluessa ei kuitenkaan alkoholia ole paljoa. Maku sitä vastoin on sellainen että jos maistaisin tietämättä olisin vahvasti uskonut että tämä on vahvempaakin olutta.

Suutuntuma on kohtalaisen voimakas mutta hetken suussa pitäessä oluen vahvuuden tunne heikkenee ja jäljelle jää enää erinomaisen oluen maku. Eipä sillä, pidän vahvalle maistuvasta oluesta ja siksi oli positiivista havaita että vahvan oluen makutuntumaa on saatu pienempiinkin prosenttilukemiin.

Kaikenkaikkiaan Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazzz Ale on erinomainen olut. Se sopii täydellisesti nautittavaksi iltatunnelmaan ja se on hyvä esimerkki siitä että olut on tehty nautittavaksi eikä litra tolkulla ryystettäväksi. Olut on sen verran mainiota tavaraa että onpa se voittanut myös vuonna 2016 World Beer Awards -kilpailussa maailman parhaan miedon tumman alen tittelin.

Musiikkina tämän kanssa toimi rento ja kepeä musiikki, esimerkiksi Cat Pierce – You belong to me sekä Anya Marina – Serious Love.

Perjantaipullo: Teerenpeli Hippa Heikki

Teerenpelin Hippa Heikkiä saa myös hyvin varustelluista ruokakaupoista

Tälle viikolle perjantaipulloksi päätyi Teerenpelin Hippa Heikki. Teerenpeli tunnetaan samaa nimeä kantavista ravintoloistaan mutta tämän lisäksi heillä on myös omaa panimotoimintaa Lahdessa. Ravintoloista löytää panimon omia oluita mutta ilahduttavasti myös hyvin varustelluista ruokakaupoista on mahdollista saada näitä oluita myös kotiin nautittavaksi. Yrityksestä löytää lisätietoja osoitteesta http://www.teerenpeli.com.

Ravintolan omat oluet on hyvin persoonallisen nimisiä, mm. Hippa Heikki, Luomuleevi, Vauhtiveikko jne. ja ne ainakin erottuvat yleensä muiden panimoiden tuotteista vaikka toki valikoimassa on myös geneerisempiä nimiä kuten “Jouluolut 2017”.

Tämänkertainen Hippa Heikki on extra special bitter. En ole aikaisemmin moiseen termiin törmännyt joten en siitä sen tarkemmin osaa kertoa, mutta kuitenkin kyseessä on 4,7 % vahvuinen pintahiivaolut. Väriarvo on 20 EBC eli kuparinruskea.

Kaadettaessa lasiin Hippa Heikki ei paljoa vaahtoja päästele pintaan. En muista milloin olisin viimeksi näin vähän vaahtoavaa olutta nähnyt sillä vaahtoa ei käytännössä ollut lainkaan. Olut tuoksuu hyvin omalaatuiselle ja erikoiselle. Se ei varsinaisesti tuoksu hyvälle saati pahallekaan, lähinnä erikoiselle mutta neutraalille. Tuoksu on maltillinen sillä se ei juodessa nouse esiin nenään mutta nuuhkaistessa tuoksua se kyllä löytyy helposti ilman että joutuu kovin paljoa sitä etsimään.

Oluen maku on kohtalaisen poikkeava muista oluista. Se on perusmaultaan suhteellisen laimea olut, mutta kuitenkin siinä on kirpakkuutta suutuntuman osalta. Suutuntuma ja sen jättämä jälkimaku on kuitenkin miellyttävä suhteellisen laimeasta perustuntumasta huolimatta. Paikoitellen mausta tuli mieleeni jopa siiderimäisiä vivahteita. Makunsa puolesta olut on persoonallinen.

Hippa Heikki on toimiva olut satunnaiseen nautintohetkiin. Sen maku kuitenkin jättää kaipuun kesäiseen terassiin ja hetkeen jolloin kesäinen ilta alkaa vaipumaan yöksi joten joulukuun pimeä ilta ei ollut paras mahdollinen aika eikä hetki tälle, mutta onneksi tästä pystyi siitäkin huolimatta nauttimaan.

Kappaleiksi tämän oluen tunnelmaan sopii ainakin Apulanta – Valot pimeyksien reunoilla sekä Nightwish – While your lips are still red.