Muut otti taksin mutta John Lennon

Kävin lentokoneella Kokkolassa

Vaihtelua matkustukseen

Kuten jotkut saattoivat huomata, oli viikonloppu postauksien suhteen hiljaista. Olin reissussa viikonlopun Kokkolassa ristiäisissä. Perjantaina päivällä katselin Google Mapsista paljonko Helsingistä on Kokkolaan matkaa sillä mietin vaihtoehtoa junalle josko omalla autolla olisin jaksanut ajaltaa. Satuin kuitenkin huomaamaan vahingossa että sinne lähistölle pääsee myös lentokoneella.

Olen viimeksi mennyt lentokoneella ollessani luultavasti noin viiden vuoden ikäinen joten nyt tuli oiva tilaisuus lentää muutenkin kuin vain baarista pihalle. Katselin lentolippujen hintoja ja huomasin että lentolippujen hinnat meno-paluuna olivat vain tuplasti kalliimmat kuin junaliput meno-paluuna joten ostin sitten netistä liput sillä matkaan menee lentämällä vain 1 h 15 min tai jotain niitä main, junalla 3:40 h – 6:30 h välillä, riippuen mihin aikaan menee jne.

Tuplasti kalliimmat lippuhinnat kuulostavat äkkiseltään järjettömältä idealta mutta jos asian miettii rationaalisesti ei hintaero ole todellisuudessa lähellekään sitä luokkaa. Jos istun junassa vaikkapa 4 h pidempään per suunta kerkeän siinä aikana hilpaisemaan muutamat kahvit, sämpylää, patonkia sekä tietenkin muutamat oluet. Helposti matkahintaan voi laskea sen 30 eur tai enemmänkin lisäksi per suunta. Käytännössä siis lentomatka oli varsin kilpailukykyinen jos mietti kokonaiskustannuksia.

Lentokone oli aika suuri läheltä vaikka kone olikin lentokoneeksi pieni

Opreaatio lentäminen: Helsinki-Kokkola

Lähdin Helsingistä Vantaalla sijaisevalle lentokentälle hyvissä ajoin. Olin pari tuntia aikaisemmin jo asemalla että varmasti on aikaa etsiä lähtöpaikka jne. Lueskelin siellä sitten odotellessa kirjaa, selasin nettiä ja kulutin aikaa kahviossa. Menin sitten hyvissä ajoin jo turvatarkastukseen ja kyselin että miten tämä koko systeemi toimii. Kerroin suoraan että olen ensimmäistä kertaa aikuisiällä lentämässä joten en ole oikein selvä näistä kuvioista. Henkilökunta oli ystävällistä ja opasti asian tiimoilta.

Ennen turvatarkastukseen menoa hän vielä varmisti että olenhan tehnyt jo lähtöselvityksen. Olin että “En, mikä se edes on?” jolloin neiti sitten selosti että tuolla on tuollaisia vekottimia joihin pitäisi mennä naputtelemaan tuo koodi mikä lipussani on jne. Menin sitten sitä värkkäilemään ja sehän meni vahvasti kuin Suomen euroviisumenestys viime vuosina. Automaatti ilmoitti että lähtöselvitystä ei voi enää tehdä ja pitää kääntyä henkilökunnan puoleen. No niinpä tietenkin. Menin takaisin turvatarkastukseen ja selostin tilanteen. Onneksi siitä sitten puhumalla pääsin jatkoon kun liput oli tulostettuna ja muuten asiat ok.

Noh, tässä vaiheessa tietenkin sitten menin eteenpäin ja siellä oli portti jossa oli joku seuraava henkilö. Muut matkustajat piippasivat lippunsa ja itse olin siinä sitten että “Mikäs juttu tämä on, ei mulla ole tollaista tikettiä, mulla on vain tällaiset” ja näytin tulostettuja lentolippujani. Henkilö siinä oli ihmeissään että miten ihmeessä olen edes päässyt sinne asti ilman sitä lippua. Selostin tilanteen ja hän oli että ei sinne pitäisi olla päässyt lainkaan ilman sitä lippua. Olin että jaa-a. Hän sitten katsoi koneelta ja sanoi että koneessa kuitenkin on paikkoja vielä vapaana joten kyllä mut sinne lennolle saadaan mukaan. Hän tulosteli sitten lippuni ja pääsin alakertaan odottamaan lentokenttäbussia muiden matkustajien kanssa.

Joulu on tullut jo Helsinki-Vantaan lentoasemalle

Loppumatka meni sitten ilman ihmeellisyyksiä. Bussi haki matkustajat, siitä sitten hyppäsimme koneeseen, etsimme omat paikkamme ja matka alkoi. Oli kyllä jännää, mutta ei kuitenkaan pelottanut. Enemmän oli fiilis kuin olisi lähtenyt Linnanmäelle. Olin kyllä ihan fiiliksissä lennosta ja matka kesti vain vähän aikaa ja sittenpä sitä olikin jo perillä. Siinä ei kauaa tarvinnut elämänsä tunteja tuhlata.

Paluulento meni sekin putkeen

Ristiäiset oli ja meni, reissu meni ja oli sunnuntai ja aika palata kotiin. Siskon mies viskasi minut lentokentälle ja siellä sitten odottelin kaikessa rauhassa lähtöä. Kerkesin siinä sitten hyvissä ajoin mennä tekemään lähtöselvityksen ja myös turvatarkastuksen. Bussi ei tullut noutamaan meitä vaan koneelle tuli mentyä kävellen.

Lentokoneessa etsin paikkani ja istahdin aloilleni. Vähitellen kun lentokone oli jo melkoisen valmiina lähtöön kesti lähdössä oma tovi. Lentoemännät kiertelivät muutamat kerrat käytäviä, laskivat paikallaolijoita ja lopulta tuli vielä listan kanssa kiertämään kun väkimäärä ei täsmännyt lähtöselvityksessä olleiden kappalemäärään. Alussa vieressäni olleelta mieheltä kysyttiin hänen alkuperäistä paikkaansa (jonka hän vaihtoi ikkunan viereen kun sellaisia oli vapaana), sen jälkeen samalla rivillä olevilta kysyttiin nimet ja minulta.

Paluumatkalla olin potkurin lähellä

Meikäläistä ei sitten löytynyt nimilistalta, lentoemäntä totesi että sinua ei jostain syystä näy täällä ollenkaan. No niinpä tietenkin, säätämiseksi touhu meni kuin junteilla perähikiän tanssilavoilla.

Kaivoin lippuni ja lentoemäntä sitten kävi katsomassa sitä jossain ja tuli sitten takaisin. Oli vain jostain syystä kone skipannut lipun lukemisen tai jotain ja sen takia ei ollut vain rekisteröitynyt paikallaoloni koneessa. Sen jälkeen sitten kuitenkin väkimäärät täsmäsivät ja matkaan pääsimme.

Matka Helsinkiin meni leppoisasti kirjaa lukien. Kahvia tarjoiltiin paluulennollakin ilmaiseksi ja Karhun kolmosen 0,33 tölkin sai viiden euron hintaan. Ei kovin kauaa mennyt paluulennossakaan ja matkustusmukavuus oli hyvä. Myös lentoemännät olivat ystävällisiä ja palvelualttiita yksilöitä joten myös sen suhteen ei mitään valittamista matkasta löytynyt. Lentämisestä jäi kyllä erittäin hyvät vibat joten ehkäpä jatkossakin harkitsen ilmateitse matkustamista mikäli lentokenttiä sattuu määränpään lähistölle!

Se kulkee sittenkin! Ihmeiden aika ei ole ohi!

Olen nähnyt länsimetron!

Päivä jota ei olisi hetkene uskonut tapahtuvan tapahtui sittenkin, paljon puhuttu Länsimetro saapui vihdoin ja viimein eilen Lauttasaareen. Eilen lauantaina kävin kaupungilla ja menin bussilla pyörähtämään siellä ja kauppakeskus Lauttiksen kohdalla bussin ikkunasta ulos katsoessa sitten huomasin että hetkonen, Metron logolla varustettuja ilmapalloja oli pihalla kaupan läheisyydessä. Siitä sitten muistin että päivä jolloin Länsimetron piti (taas) saapua oli käsillä ja vihdoin se sitten taisi tapahtui oikeasti.

Menin bussilla kuitenkin Giganttiin asioilleni ja takaisin tietenkin tulin metrolla kun se vihdoin oli mahdollista. Hämmentävää, Ruoholahden kohdalla ei kuultu perinteistä “Ruoholahti. Pääteasema. Juna menee kääntöraiteelle, matkustajia pyydetään poistumaan junasta”. Siitä sitten matka jatkui ensin Lauttasaareen kauppakeskus Lauttiksen metroasemalle ja sen jälkeen sitten vielä Koivukylän asemalle johon itse jään sillä se on hieman lähempänä.

En ollut ainoa metromatkustaja

Päivällä myöhemmin kotona pyörähtämisen jälkeen tuli uusi reissu kun kävin automaatilla nostamassa rahaa. Toki olisin voinut kävellä suoraan tuonne Lauttikselle mutta pitihän se tietenkin mieluummin mennä metrolla että saan otettua myös valokuvia todistusaineistoksi että metro on oikeasti saapunut.

Illalla sitten kaveri kysyi josko lähtisin syömään ja niin sitten vielä kolmannen kerran tuli metroa käytettyä saman päivän aikana (tai no, yhteensä viidesti koska meno-paluut paitsi ensimmäinen kerta vain paluu). Menimme jopa maaseudulle asti syömään eli Espooseen Tapiolaan kauppakeskukselle.

Hieman huvittavia piirteitä reissussa oli. Lauttasaaren asemalla ei toiminut pankki/luottokortilla lipun maksaminen ja ainoastaan kolikoilla pystyi ostamaan matkansa. Onneksi kaverilla oli arvoa sen verran lipussa että hän maksoi minunkin matkan Espooseen kun olisi pariakymmentä senttiä vaille jäänyt kolikot lipusta. Espoosta palatessa Tapiolan asemalla oli myös ongelmia lipunostossa, mutta täysin päinvastoin – siellä toimi vain pankkikortit ja luottokortit mutta ei käteinen. Heh.

Lauttiksella ja Koivukylässä on jäätävän pitkät rullaportaat

Matkat meni hyvin, mitä nyt pieniä teknisiä haasteita oli. Metroa ajettiin siten että osa vuoroväleistä jäi väliin jonkin ongelman takia mutta eiköhän se ajan kanssa siitä korjaannu. Olikohan sinne peräti jäänyt joku juna matkalle jos kuulin oikein. Mene tiedä.

Kaikenkaikkiaan mainio juttu että metro on vihdoin täällä sillä se helpottaa ja suoraviivaistaa kulkua, vaikkakin itselläni se myös lisää kävelyä jos haluan mennä suoraan metrolle. Luultavasti haluan koska nopeusetu keskustaan mennessä on selkeä bussiin verrattuna, sillä maan alla ei ole ruuhkia ja liikennevaloja.

Länsimetro tuli ennen maailmanloppua!

Deep Purple tuli nähtyä ja koettua

Papparaiset vauhdissa

Eilen lauantaina oli Helsingin Jäähallilla keikkailemassa rock-legenda Deep Purple. Legendasta voi jo varmaan puhua, sillä yhtye on perustettu vuonna 1968 englannissa ja papat yhä kiertävät rokkaamassa ympäri maailman.

Mikäli oikein Wikipediasta laskin on yhtye julkaissut 20 studioalbumia joista viimeisin Infinite-nimeä kantava albumi on julkaistu tänä vuonna. Albumeita on myös myyty yli 100 miljoonaa kappaletta joten sangen vaikuttavia saavutuksia on yhtyeellä uralla takana. Yhtyeessä on aikoinaan ollut myös soittamassa Ritchie Blackmore ja Joe Satriani joten tunnettuja nimiä on jäsenistöön mahtunut vuosien mittaan.

Itselläni on valitettavasti kohtalaisen iso aukko sivistyksessä tämän yhtyeen osalta enkä osaa luetella kovin montaa kappaletta heiltä, mutta koska työpaikan kautta tuli mahdollisuus saada lippu ilmaiseksi tänne keikalle niin pitihän tuo tilaisuus toki käyttää sillä voi hyvinkin olla että toista tilaisuutta nähdä kyseistä poppoota livenä ei tule.

Kiipparisti veteli tiukkoja sooloja

Lämppärinä bändille toimi suomalainen hard rock yhtye Shiraz Lane joka oli sangen menevää rallia. En ollut koskaan aiemmin kyseistä bändiä kuullut mutta livenä ainakin tämä poppoo toimi mainiosti. Täytynee tutustua jossain vaiheessa bändiin lisääkin.

Pääesintyjä Deep Purple toimi hyvin myös itselleni vaikka kokemusta bändistä ei juurikaan ollut. Sangen svengaavaa menoa ja kohtalaisen hapokkaita videoita screenillä pyöri. Mielikuvat syntyi että uran varrella on saatettu nauttia muutakin kuin vain kansalaisluottamusta ja alkoholia.

Paljon tuli itselleni tuntemattomia biisejä mutta myös hittibiisit Perfect Strangers sekä Smoke on the Water päästiin keikalla kuulemaan.

Kaukaakin näki kiitos isojen screenien
Kosmista menoa

Painless Destiny – Silhouette -albumi julkaistu

Painless Destiny – Silhouette -levyn kansi

Julkaisin perjantaina monen vuoden tauon jälkeen uuden levyn artistinimelläni Painless Destiny. Edeltävä levy Neverland tuli julkaistua vuoden 2015 toukokuussa joten hyvä aika oli aktivoitua jälleen musiikin tekemisen rintamalla.

Uusi albumi kantaa nimeä Silhouette. Levyn nimi on pieni ja hienomuotoinen hatunnosto artistille Birdy jonka samaa nimeä kantava kappale on allekirjoittaneen mielestä aivan uskomattoman hieno mestariteos. Mikäli kyseinen artisti tai kappale ei ole tuttu suosittelen tutustumaan esimeriksi YouTubesta.

Vaikka musiikki on tuttua ja turvallista Painless Destinyä on tämä levy poikkeava sen suhteen että tämän tekemiseen on tullut käytettyä merkittävästi enemmän aikaa kuin mihinkään aiemmista. Sävellystyö meni samalla tapaa kuin aikaisemminkin eli kohtalaisen nopeasti, mutta tuotannolliseen puoleen on panostettu paljon enemmän kuin millään aikaisemmalla levyllä. Tämä on myös ensimmäinen levyni jossa olen pyytänyt ulkopuolista tahoa hoitamaan miksauksen ja masteroinnin ja en ole itse siihen puuttunut kuin viime hetken masterointivaiheen säädön tekeminen neuvojen mukaan.

Levyn miksasi ja masteroi ystäväni Viljami Roivas jonka taidetta on nähtävissä Facebookissa hänen sivuillaan. Käykäähän ihmeessä katsomassa!

Silhouette-albumilla on kymmenen raitaa ja kestoa noin puoli tuntia. Kappalelista on seuraavanlainen:
1. Withering flowers
2. Dancer’s lullaby
3. Fading light
4. Shadows over forgotten land
5. Letters from the battleground
6. Homecoming
7. Silhouette
8. Memories
9. Closer
10. Sail away

Levyä voi käydä kuuntelemassa Spotifystä sekä Apple Musicista ja sen voi käydä ostamassa omaksi ainakin iTunesista ja CD Babystä.

Uudet suojakuoret iPhoneen

Viime viikon maanantaina sain jälleen käyttööni iPhonen. Tällä kertaa käytössä on iPhone 7 Plus ja voin kertoa että ei ole ollut sen jälkeen lainkaan ikävä Android-puhelinta. Koska puhelin on kuitenkin uusi ja naarmuton halusin siihen hankkia mahdollisimman pian suojat jotta en heti ainakaan ensimmäisten käyttöviikkojen aikana sitä onnistuisi kappaleiksi pistämään.

Kävin DNA Kaupasta ostamassa Cellyn valmistaman suojakotelon joka toimii samalla myös lompakkona. Varsinaista tarvetta lompakko-ominaisuudelle ei ole sillä kannan erillistä lompakkoa. Kuitenkin lompakkokotelo tarjoaa suojaa suoraan myös näytölle eikä ainoastaan takaosalle joten hommasin tämän sen vuoksi.

Hyvä puoli Cellyn kotelossa on omaa silmääni miellyttävä ulkoasu. Pidän myös siitä että iPhone 7 Plussan kamerat eivät sen myötä enää hankaa pöydän pintaan puhelinta pöydillä tai muilla tasoilla pidettäessä joten kenties puhelin saa siitä hieman suojaa myös optiikalleen.

Suojakotelolla on hintaa ainoastaan 19,00 euroa joten en odota laadun osalta käytännössä mitään. Jos tuote kestää yli puoli vuotta olen positiivisesti yllättynyt. Kuitenkin valmistaja antaa kuitin mukaan tälle vuoden takuun joten kaipa siellä päässä on uskoa enemmän asian osalta kuin itselläni. Tietenkin voi myös olla että valmistajakin luottaa että ei kukaan jaksa alle 20 euron hintaisen tuotteen takuukuittia säilyttää tai siitä tulla valittamaan kun tuote hajoaa. Mene tiedä.

Lyhyen käytön perusteella tuote vaikuttaa hintansa ja laatunsa osalta ihan asialliselta valinnalta mikäli etsinnässä on pelkkä suoja näytölle ja takakuorelle.