Kokeilussa: QNAP TS-451A-4G

QNAP TS-451A-4G on monipuolinen verkkolevyasema

Huom! Teksti käsittelee ensisijaisesti tuotetta valokuvaamista harrastavan näkökulmasta eikä se paneudu laitteen monipuolisiin ominaisuuksiin. Laajempia arvioita tuoteesta löytyy muualta internetin syövereistä.

Jo jonkin aikaa olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja valokuvien säilömiseen koneella ja miettinyt erilaisia workflowta mikä toimisi mahdollisimman sujuvasti omassa käyttötarkoituksessani. Käytössäni on useampia eri kameroita ja niillä otettavat valokuvat vievät kiitettävän paljon levytilaa sillä kuvaan aina RAW-muotoisia valokuvia sikäli mikäli kamera sen option itselleni suo.

Valokuvia on kertynyt vuodesta 2004 saakka ja tilaa ne vievät tätä kirjoittaessa yhteensä hieman alle puoli teratavua. Tämä on todella vähän jos katsoo kuinka monta vuotta olen valokuvailua harrastanut ja kuvia talteen ottanut, mutta suunta on selkeästi kasvamaan päin. Uudemmat kamerarungot tekevät kuvia jotka vievät levyltä tilaa kiitettävät määrät ja pelkästään vuoden 2018 valokuvat vievät hieman alle 110 gigatavua. Tämäkään ei ole vielä paljoa mutta kun ottaa huomioon sen että ensisijaisesti kuvankäsittelyssä käyttämäni tietokoneen kiintolevy on teratavun verran ja siihen tarvitsee säilöä kaikkea muutakin kuin vain vanhoja kuvia alkoi levytilaa olemaan enää n. 30 gigaa jäljellä.

Koska on parempi toimia etukäteen eikä vasta siinä vaiheessa kun levytila loppuu kävin Verkkokaupassa pyöriessäni ostamassa QNAPin TS-451A-4G NAS-levyjärjestelmän. Varsinaisesti en tätä sinne mennyt ostamaan mutta koska Outletista tuote irtosi 199,00 euron hinnalla normaalin alkuperäisen 547,90 eur hintaan ei kovin kauaa tarvinnut jäädä miettimään josko laitteen matkaan ottaisin vaiko en.

QNAP tarjoaa monipuoliset liitännät

QNAPissa ei ole mukana lainkaan kiintolevyjä joten kovalevyt on oltava omasta takaa. Levypaikkoja on neljä ja sen saa RAIDaamaan monella eri moodilla. Itse ostin kaksi kappaletta 2 TB levyjä ja laitoin niihin RAID 1:n eli suomeksi selitettynä jos toinen kovalevyistä leviää pitäisi ainakin teoriassa toisessa kovalevyssä olla identtiset datat tallella. Tämä toimii fyysisen vian varalta jonkinlaisena varmuuskopiona mutta ei tietenkään varsinaisena varmuuskopiona – jos menen räpeltäessäni poistamaan vääriä tiedostoja kovalevyltä katoavat ne tietenkin myös tältä kakkoslevyltä. Tämä on hyvä muistaa kun RAIDia ajattelee ainoaksi varmuuskopiokseen sillä se ei suojaa käyttäjää omilta virheiltään vaan ainoastaan levyrikoilta ja vastaavilta.

Laite tarjoaa omaan käyttööni ominaisuuksia paljon enemmän kuin mitä tarvitsen enkä ole vielä jaksanut kovin paljoa perehtyä mitä kaikkea laitteesta löytyy. Kuitenkin se tärkein itselleni löytyy eli verkkolevy johon saan nakattua niin isot levyt kuin haluan ja saan sen peilattua toiselle levylle varmuuskopioita varten. Siinä käytössä laite on tehnyt juuri sen mitä sen pitääkin. Käyttöönotto oli helppo, asema toimii niin Windowsin kuin MacOS:n kautta ja siinä on gigabtin ethernet-liitäntöjä kaksin kappalein. Itselläni on vain toinen liitännöistä kiinni enkä ole jaksanut tutkia mitä etuja toisen Ethernetin kytkemisellä saisin. Ehkä perehdyn tähän joskus tarkemmin.

Limput sisään

Pääasialliseksi käyttötarkoitukseksi olen visioinut siis valokuvien varmuuskopioinnin. Olen koettanut etsiä aikaisemmin myös erilaisia ratkaisuita ja hetken aikaa käytin Google Photos -palvelua mutta sen kanssa ongelmalliseksi tulee omassa käytössäni järjetön datamäärä. Ilmaista levytilaa saa 15 GB joka riittää useaksi kuukaudeksi omalla kuvaustahdillani mutta pian olisi jo pitänyt ostaa lisälevytilaa RAW-kuvien säilömiseen. Vaihtoehtona olisi tietenkin myös se että pistäisin Google Photosiin pelkät JPG-kuvat ja jättäisin pitämättä RAW-kuvat tallessa, mutta en näe siinä juurikaan suuremmin pointtia. Mieluummin pidän RAW-kuvat arkistokappaleina tallessa kuin hävitän niitä vain siksi että en viitsi maksaa paremmasta ratkaisusta.

Vaikka isojen kuvamäärien käsittely RAW-kuvista on tietokoneella yhä helpointa ja nopeinta, käytän myös iPad Pro -tablettia kuvankäsittelyyn. Ajatuksena on pitää workflow reissuissa ollessa sellaisena että siirrän kuvat järjestelmäkameran muistikortilta iPadille ja siitä synkkaan RAW-kuvat Google Photosiin. Kun sitten reissun jälkeen olen taas kotona voin ladata uudet RAW-kuvat Google Photosista iMacille josta sitten Lightroomin kautta siirrän kuvat tälle QNAPille. Tämän jälkeen voin poistaa kuvat Googlen kuvapalvelusta joten 15 GB levytilarajoitus ei pääse tulemaan ongelmalliseksi kun siellä säilöö ainoastaan uusimmat kuvat joita ei vielä ole siirtänyt talteen muualle. Tietenkin iPad Prolla on aikomus jatkossakin blogipostauksia kirjoitella reissuissa ollessa ja samalla käsitellä RAW-kuvista blogipostaukseen sopivat kuvat valmiiksi, mutta pidempää säilytysratkaisua miettiessä on QNAP yksi osa kokonaisuutta.

Kovalevyt on helppo sijoittaa NASiin

Ensituntumat laiteesta harrastelijavalokuvaajan näkökulmasta katsoen ovat hyvät. Laite toimii hyvin verkon yli käytettäessä ja Lightroomista olen siirtänyt kaikki valokuvani pois Macin kiintolevyltä suoraan QNAPiin jättäen ainoastaan Lightroomin kirjastotiedoston omalle koneelle. Generoin myös kuvia importoidessa 1:1 kokoiset Preview-kuvat sekä Smart Previewit joten vaikka sammuttaisin NASin tai verkko-ongelmia tulisi voin hoitaa tärkeimmät kuvankäsittelyoperaatiot siitäkin huolimatta.

Hinta-laatu tuoteessa on varsin kohdallaan ja potentiaalia NASissa löytyy vaikka mihin muuhunkin. Täytynee jatkossa koettaa mitä kaikkea laitteella pystyy tämän peruskäyttönsä lisäksi tekemään, mutta ensituntumat antavat uskoa että laitteesta on iloa pidemmäksikin aikaa ellei negatiivisia ihmeitä tapahdu.

Kuinka blogaaminen luonnistuu tabletilla?

Olut ja tabletti, kaikki valmiina blogipostauksen kirjoittamiseen

Kuten aikaisemmista blogipostauksista on voinut lukea olen siirtynyt matkasetupissa käyttämään ainoastaan iPad Prota ja erillistä casea jossa on mukana myös näppäimistö samassa. Yksi tärkeimmistä asioista tabletin käytössä matkasetupissa itselläni on sen mahdollisuus toimia myös blogaamisessa järkevästi käytettävänä vaihtoehtona tietokoneelle sillä en halua jättää blogaamista tauolle aina reissussa ollessani vain sen takia että ei ole mitään järkevää tapaa sen päivittämiseen.

Blogaaminenhan onnistuu nykyään vaikka kännykälläkin mutta sen käyttömukavuus ei ole vähänkään pidempien tekstien kirjoittamisessa mikään järin mukava kokemus. Ilmeisesti kännykkänkin voisi laittaa Bluetooth-näppimistön mutta sen myötä joutuisi kuitenkin kuljettamaan mukanaan näppäimistöä jolloin päästänkin jo kategoriaan säätäminen jota tabletilla blogaaminen ei ole ainakaan lähellekään samassa mittakaavassa.

Oma blogini pyörii itse hostatulla serverillä ja se käyttää WordPress-blogialustaa. Jatkossakin on tarkoitus käyttää blogialustana WordPressiä mutta mahdollisesti jossain vaiheessa siirryn pois itse hostatusta blogista ja maksan jollekulle muulle siitä että hoitaa kaiken ylläpidon. Tässä vaiheessa kuitenkin tämä on ollut toimiva setuppi mutta iPadille saatavan WordPress Appin kanssa on ollut haasteita. Ohjelma ei toimi omassa blogissani suoraan ilman säätämistä enkä ole jaksanut vielä selvittää syytä tähän. Yksi potentiaalinen syy on se että olen lisännyt kirjautumissivun eteen yhden ylimääräisen autentikaation tietoturvan vuoksi ja tämä voi olla syynä siihen että WordPressin iPad-ohjelmisto ei toimi.

Day One on kätevä ohjelma päiväkirjan kirjoittamisen lisäksi myös blogipostauksien luonnosteluun

Hätä onneksi ei ole kuitenkaan tämän näköinen ja vaihtoehtoisia tapoja löytyy. Yksi tapa olisi sama perinteinen metodi mitä käytän tietokoneellakin eli suoraan WordPressin hallintasivulla tekstin suoltaminen WordPressiin, mutta jostain syystä kuitenkin pidän mukavampana tabletilla kirjoittaa tekstit ensin valmiiksi jossain ohjelmassa ja sen jälkeen käsin kopioida valmiin tekstin blogiin.

Kirjoitan päiväkirjaa Day One -nimisellä ohjelmistolla ja samaa ohjelmistoa onnistuu käyttää hyvin myös blogipostauksien kirjoittamiseen. Ohjelmassa on mahdollista luoda useampia päiväkirjoja joten loin Aleksin blogi -nimisen päiväkirjan jonka alle sitten kirjoittelen tekstit joita aion julkaista blogissani.

Blogipostaksen teko on suhteellisen suoraviivainen prosessi. Kirjotan tekstin Day Oneen, etsin siihen mieluisat kuvat Google Photosista (kirjoitan tästä myöhemmin oman postauksen) ja liitän ne myös luonnosvaiheessa oleviin teksteihin ja kun kaikki on valmista kopioin tekstin sisällön WordPressiin.

Yksi haaste tabletilla blogaamisessa on ollut valokuvien koko. Kuvat ovat monesti aivan järjettömän suurikokoisia (megatavumääräisesti) joten niitä pitää sitten pienentää jollain metodilla jotta ne saa lisätty blogiin. Day onen kautta kuvat vaikuttaisi kutistuvan yhteen megaan jonka myötä ne sitten saan tallennettua takaisin kameran rullaan pienemmässä koossa joten tämäkin ongelma onneksi korjaantuu tämän ohjelman myötä. Muutaman kerran oli haasteita kuvakoon kanssa sen jälkeenkin mutta seuraavassa postaukesssa havaitsin että olin tallentanut kuvat Day Onessa väärästä paikasta kameran rullaan jolloin ne olivat menneet monen megan kokoisena sinne takaisin eikä niitä onnistunut lähettää omaan blogiini kokorajoituksen vuoksi.

Kuvat etsin Google Photosiin tallennetuista kuvista

Pääsäntöisesti blogin kirjoittelu tabletilla on ollut itselleni hyvin samankaltainen prosessi kuin tietokoneellakin mutta selkeitä etujakin on ollut. Kirjoitusvaiheessa käyttämäni ohjelma on koko ajan täyden ruudun kokoisena ja kaikki tabletin ilmoitukset on poissa käytöstä joten keskittyminen kirjoittamiseen on ollut merkittävästi helpompaa. Tällä on myös selkeästi ollut vaikutusta blogipostien pituuksiin sillä tämänkaltaisia pidempiä postauksia on tullut kirjoitettua jo useampia.

Blogaajan työkaluna iPad Pro – tai miksei vaikka normaalikin iPad tai muu tabletti – on mitä kätevin laite. Sillä on mukava kirjoittaa reissuissa ollessa mutta sen lisäksi olen siirtynyt kotonakin kirjoittamaan kaikki blogipostaukset tabletilla tietokoneen sijaan. On mukavaa havaita että siirtyminen tietokoneesta tablettiin blogaamisessa on pienien alun totutteluiden jälkeen miellyttävä, helppo ja suoraviivainen prosessi eikä tietokonetta ole juurikaan tullut ikävä.

Kokeilussa: Apple Smart Keyboard

iPad Pro 12.9” ja Apple Smart Keyboard

Ensikokemuksia iPad Pro Smart Keyboardista

Kuten eilisessä uudesta laukusta kertovasta blogipostauksessa mainitsin hankin itselleni iPad Pro 12.9” -mallin. Kirjoitan kokemuksiani ko. tabletista, sen ostoon liittyvistä syistä ja filosofioista hieman tarkemmin myöhemmin mutta tähän väliin kuitenkin voisin pikaiset ensituntumat kirjoittaa oheistuotteena hankkimastani Smart Keyboardista joka toimii myös tabletin näytön suojana.

Ensimmäiset kokemukset Smart Keyboardista tuli Gigantissa jossa kyseinen vekotin oli esittelyssä olevassa tabletissa kiinni. Koettelin kirjoittelua ja pääsääntöisesti ensituntumat olivat positiivset ja tuntuma näppäimistössä on yllättävänkin hyvä ottaen huomioon kuinka litteä laite on kyseessä.

Smart Keyboard irrallaan

Alussa haasteita on eniten tuottanut backspacen eli ”kumitusnäppäimen” sijoittelu joka jollain tapaa tuntuu hieman etäisemmältä kuin MacBook Pron näppäimistössä mutta jo alle kahdessa päivässä senkään käyttö ei tunnu mitenkään kovin erikoiselta ja sormet löytävät oikeaan paikkaan suhteellisen vaivattomasti.

Näppäimistö iPadin apurina on enemmän kuin sata jänistä mikäli tekstiä aikoo suoltaa yhtään enempää. Itselläni iPadin ensisijainen tarkoitus on toimia läppärin korvikkeena kaikessa mahdollisessa joten näppäimistö oli sijoituksena itselleni varsin perusteltu. Lisäksi Smart Keyboard toimii myös näytön suojana joten tuotteella on muitakin käyttötarkoituksia kuin ainoastaan tarjota ulkoinen näppäimistö.

Näppäimistöstä löytyy myös skandit

iPadien kanssa käsittääkseni on mahdollista käyttää ulkoisia Bluetooth-näppäimistöjä joka on vaihtoehto tälle Smart Keyboardille mutta itselleni merkittävä tekijä tässä on käytön helppous ja mukavuus.

Ulkoisten Bluetooth-näppäimistöjen kanssa parittaminen pitää tehdä erikseen ja sen yhteys pitää katkaista mikäli haluaa käyttää kosketusnäytöllä olevaa näppäimistöä (ellen ole vain käsittänyt väärin!) kun taas tässä parittaminen näppäimistön ja tabletin välillä tapahtuu kun suojan nakkaa tablettiin kiinni tabletin sivussa olevista magneeteista. Myös yhteyden katkaisu tapahtuu helposti kun laitteen vain irroittaa tabletista. Helppoa ja nopeaa – juuri sellaista kuin teknologian kuuluukin olla.

Pikanäppäimet

Smart Keyboard on todella litteä

Yksi tietokoneita paljon käyttäville ilahduttava ominaisuus on pikanäppäimet. Pikanäppäimet tekevät elämästä merkittävästi helpompaa ja teknologian käytöstä parempaa ja siksi on varsin mukavaa havaita että iPadissa ulkoisen näppäimistön kanssa on mietitty tätä aspektia.

Monet Mac-tietokoneista tutut pikanäppäimet toimivat täysin samoin. Cmd + A valitsee kaiken, Cmd + C, Cmd + X, Cmd + V toimii kopiontiin, leikkaukseen ja liittämiseen, Cmd + Space antaa hakuikkunan, Safarissa Cmd + L hyppää osoitepalkkiin, Cmd + Tab antaa hyppiä ikkunasta toiseen, Option + nuoli oikealle/vasemmalle hyppii sana kerrallaan vasempaan tai oikeaan ja monet muut tutut ja hyväksi havaitut pikanapit löytyvät tavalliselta paikaltaan.

Loppupäätelmät

Näppäimistöllä pystyy kirjoittamaan nopean totuttelun jälkeen kohtalaisella vauhdilla

Apple Smart Keyboard vaikuttaa muutaman päivän käytöllä varsin pätevältä ulkoiselta näppäimistöltä. Se on kepeä, sen kosketustuntuma on hyvä, sen saa nopeasti kiinni ja irti ilman säätämistä ja sillä pystyy kirjoittamaan suhteellisen nopeasti – luultavasti ajan myötä kirjoitusnopeus vielä paranee kun pääsee kunnolla sen kanssa sinuiksi.

Tein ensimmäisen netistä löytämäni kirjoitusnopeustestin ja sain tällä toisella yrittämällä kirjoitusnopeudeksi 64 WPM (sanaa minuutissa) ja 275 CPM (merkkiä minuutissa) osumatarkkuudella 95 % joten näppäimistö ei ole kovin suuri hidaste kirjoittamisessa vaikkakin tavallisella perinteisellä näppäimistöllä kirjoitankin nopeammin.

Hintaa Smart Keyboardilla 12.9” malliin oli 179 euroa jota moni on pitänyt suhteettoman kalliina. Kuitenkin muutaman päivän kokemusten perusteella vähänkään enemmän tekstiä kirjoittavalle laite on jokaisen sentin arvoinen.

Kokeilussa: Chromecast audio

Googlen Chromecast audio on pieni ja edullinen pulikka

Viime viikolla tuli hankittua kotiin Googlen Chromecast Audio streameri – tai tarkemmin ottaen hommasin suoraan niitä kaksi kappaletta ja myöhemmin vielä kolmannenkin sillä sillä hetkellä siinä kaupassa ei ollut kuin kaksi hyllyssä joten jouduin kolmannen hankkimaan myöhemmin.

Chromecast Audio on kaikessa yksinkertaisuudessaan pieni laite johon saa kännykältä lähetettyä musiikkia. Laite ottaa virtansa USB-liittimestä ja mukana tulee myös adapteri millä virrat saa otettua pistorasiasta. Äänipiuha laitteesta vetäistään sitten suoraan kaiuttimeen tai vaihtoehtoisesti vahvistimeen.

Olohuoneessa itselläni Chromecast audio menee kiinni suoraan Focal XS Bookin pöytäkaiuttimiin mukana tulleella audiopiuhalla, samoin keittiössä ääni menee suoraan JBL:n kelloradion kaiuttimeen audiopiuhalla mutta tällä hetkellä makuuhuoneessa äänet menevät vahvistimeen.

Chromecast audio ja audiokaapeli

Chromecast audiossa on mielenkiintoisena optiona saada ääniulostulo toslink-liitäntään. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä että jos hommaa pienen adapterin ja toslink-kaapelin saa äänet digitaalisesti ulos. Tämä on se syy miksi itselläni makuuhuoneessa on vahvistin välissä sillä makuuhuoneen Chromecast Audio on kiinni Sonyn vahvistimessa josta Pre-Outista sitten menee äänet Genelecin pikkumonitoreille.

Käyttöönotto oli suhteellisen helppoa. Laite virtoihin, asennetaan Googlen ohjelma iPhonelle App Storesta, seurataan ohjeita, yhdistetään käyttöönoton aikana laitteen luomaan WLAN-verkkoon, otetaan laite käyttöön, määritellään sen jälkeen oma WIFI-verkko johon laite yhdistää, sen jälkeen saadaan ilmoitus epäonnistumisesta (tämä kävi jokaisen laitteen kohdalla) ja valitaan WLAN-verkko uudemman kerran. Tämän jälkeen laite kysyy WLAN-verkon salasanan, yhdistäminen onnistuu, laite hakee päivityksensä verkosta ja sen jälkeen alle 10 minuutin on laite käyttövalmis.

Kun laite on käyttövalmis avataan Chromecast streamausta tukeva ohjelmisto. Itse käytän Google Musicia joka tulee YouTube Redin mukana samaan hintaan. Sen jälkeen etsitään jotain hyvää musiikkia (eli esimerkiksi Tessa Violet on sellainen) ja valitaan ohjelmasta streamauksen kohteeksi äsken määritetty Chromecast-laite ja hetken päästä äänet sitten kuuluvat kaiuttimista. Näppärää.

Mukana tulee myös virransaantiin tarvittava USB-johto sekä seinäadapteri

Toisen laitteen lisääminen oli yhtä mutkaton operaatio. Kun laitteita on useampi kuin yksi voi Google Home -ohjelmistossa iPhonella määritellä kaiuttimet Kotiryhmäksi jolloin saman musiikin saa striimattua kerralla useampaan kaiuttimeen. Tämä oli itselleni se varsinainen syy miksi Chromecast Audioita edes tuli kotiini hankittua. Onneksi tämä toiminnallisuus toimii hyvin ja helposti ja musiikin saa sen ansiosta kerralla soimaan moneen eri huoneeseen.

Taustamusiikkina kun musiikkia kuuntelee on musiikin toisto monessa huoneessa tervetullut ominaisuus sillä kuitenkin kämäpässä tulee liikuttua eri huoneiden välillä eikä musiikkia tarvitse luukuttaa kovalla jotta sen kuulee myös muissa huoneissa, esim. jos menee laittamaan ruokaa ei tarvitse erikseen alkaa säätämään että haluan musiikkia keittiöön enkä makuuhuoneeseen missä kirjoitan blogipostausta jne.

Yksi mistä pidän myös Chromecast audiosta on sen mahdollisuudet ja toimivuus Home Assistantin kanssa kotiautomaatioita tehdessä. Kirjoitan tästä myöhemmin juttua jahka saan aikaiseksi.

Kokonaisuutena Chromecast Audio on näppärä ja toimiva laite josta on iloa mikäli käyttää sellaisia suoratoistopalveluita musiikille jotka tukevat Chromecast Audion streamausta. Toimivuus kannattaa ennen ostamista tietenkin etukäteen selvittää. Hintaa yhdellä laitteella oli uutena 39 euroa joten mikäli edullista monihuone-äänentoistoa etsii on tämä ehdottomasti tutkimisen arvoinen vaihtoehto mikäli entuudestaan ylimääräisiä kaiuttimia pyörii nurkissa.

Kokeilussa: Kawai CN37

Kawai CN37 on sisustuksellisesti miellyttävän näköinen soitin

Varoitus! Teksti sisältää luultavasti enemmän nörttejä kuin pianistejä kiinnostavia tietoja. You have been warned!

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tilata itselleni kunnollisen sähköpianon. Vuosia moisesta on tullut edes jollain tapaa haaveiltua mutta jostain syystä en ole sellaista saanut aikaiseksi hankkia joko laiskuudesta, nuukuudesta tai perfektionismista johtuen. Aina kun löytää mielestään hyvän sähköpianon niin pian jo löytää vielä paremman ja hinta lähtee huitelemaan kohden kuuta ja tuote jää ostamatta. Jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä etsiä hyvä, valita se ja pysyä siinä. Hyvä digitaalipiano kotona on parempi kuin kymmenen potentiaalisesti parempaa kaupassa.

Tein tilauksen Laatusoittimesta ja perjantaina sitten piano ja tuoli tuotiin kotiin. Kysyin myös lisäpalveluna kotiinkuljetuksen lisäksi myös kasausta ja sellainen onnistui maksua vastaan joten sellaisen sitten otin siinä samalla. Ei jotenkin ajatuksena houkuttele lähteä kuluttamaan tunteja aikaa perehtyäkseni miten tällainen vekotin kasataan, miettiä mikä ruuvi menee minne ja muutenkin yksin saattaa olla haasteita kasaamisen aikana joten mieluummin ottaa suoraan lisäpalveluna kasauksen sillä tuote on (toivon mukaan) pitkäikäinen sijoitus eikä vuosien mittakaavassa kasauksen 100 eur lisähinnalla ole mitään merkitystä.

Ensituntumat pianosta on erittäin hyvät. Se tuntuu tatsiltaan hyvältä, se soi mukavasti omista sisäisistä kaiuttimistaan, pianosoundi on miellyttävä ja niitä on muutamia eri variaatioita ja kaiken lisäksi tuote näyttää omaan silmään sisustuksellisesti kauniilta joten eipä tästä mitään valittamista ole tullut vastaan nyt muutaman päivän soittamisen perusteella. Lisäksi myös kuulokeliitännän kautta piano kuulostaa uskomattoman hyvältä. Tässä mallissa ilmeisesti kuulokeliitännän kautta tulevaan soundiin on tehty jotain hiomisia verrattuna halvempiin malleihin. En niistä tiedä kun en ole verrannut, mutta ainakin Sennheiser HD800 -luureilla soittaessa piano kuulosti hyvälle.

Philips Hue -valonauha tuli viritettyä pianon taakse sekä pöytävalo päälle

Koska piano on myös sisustuselementti ja koska olen suuri Philips Hue -valaistusten ystävä tuli tähän hankittua heti Hue lightstrip -valonauha. Samoin pianon päälle tuli pistettyä yksi pöytävalo jossa myös on Hue-valo jotta saa mukavasti tunnelmavalaistusta huoneeseen soitellessa tai vaikka muutenkin.

Kawai CN37 on piano-ominaisuuksiensa lisäksi muutenkin kiitettävän monipuolinen vekotin. En ole vielä kerennyt tietenkään kaikkia toimintoja koettamaan, mutta yksi ominaisuus jota koetin ja hyvin tuntui toimivan on Bluetooth MIDI. Tämän lisäksi pianossa on myös linjasisäänmeno joten pääsin koettamaan heti miten piano toimii iPadin softien kanssa.

Pistin iPadin kuulokeliitännästä kaapelit pianon linjasisäänmenoon ja käynnistin Thor-syntikan. Tämän jälkeen etsin pianon Thorin MIDI-asetuksista, vedin pianosta omat äänet nollille ja iPadista pistin volkkaa ja aloin soittamaan. Kun soitin pianon koskettimilla meni MIDI-data iPadiin langattomasti Bluetoothin yli ja soundit mitä iPadin softaysynasta tuli otettua kuului pianon omien kaiuttimien kautta. Ilahduin myös siitä että en huomannut tavallisessa syntikkafiilistelyssä latenssia lainkaan eli se on siis tarpeeksi pieni että voi reaaliaikaisesti soittaa. Tämä on jatkoa ajatellen aivan loistava asia sillä syntikkasoundeja voi ottaa ulos muista äänilähteistä ja silti kuulla äänet pianon kaiuttimista ja täten käyttää pianoa MIDI-koskettimistona. Pianossa on myös normaali USB-liitäntä jota kautta sen voi myös laittaa kiinni tietokoneeseen tai muihin vekottimiin jotka sitä tukee mikäli Bluetooth-liitäntä ei jostain syystä ole sopiva.

Pakollisen kliseinen valokuva pianon koskettimista

Pianossa on näppärästi myös äänitysmahdollisuus jolla voi suoraan pianon muistiin tallentaa omaa soitantaansa. En ole vielä täysin perehtynyt tähän sen tarkemmin että missä muodossa tämä tallentuu mutta olen siinä uskossa että sisäisesti se tallentuu MIDI-tiedostoksi. Lisäksi laitteessa on (netin mukaan, en ole koettanut vielä) mahdollista tallentaa omaa soitantaa myös USB-tikulle joten yhteistyö tietokoneen kanssa ei ole pakollinen paha jos haluaa vain nopeasti ja helposti tehdä äänityksiä.

Varsinainen äänitysprosessi sisäistä muistia käytettäessä on varsin suoraviivainen. Painetaan Rec-painiketta, valitaan mihin muistipaikkaan nauhoitetaan ja aloitetaan soittamaan jonka jälkeen piano alkaa tallentamaan soitantaa aina siihen asti että painaa Play/Stop-painiketta. Tämä on hyvä ja helppo tapa ottaa nopeasti biisi-ideat talteen pianon sisäiseen muistiin. Ohjekirjan mukaan sisäiseen muistiin mahtuu jopa 10 biisiä joten USB-tikku ei ole aivan alussa mikään välttämättömyys jos haluaa vain tallentaa pikaisesti jotain talteen.

Perustoiminnoista löytyy lisäksi myös metronomi. Ilahduttavaa kyllä metronomin ääni on sellainen että sitä jaksaa kuunnella ja sen äänenvoimakkuutta voi säätää. Lisäksi erinomaisena puolena CN37:ssa on mahdollisuus valita joitain rumpukomppeja taustalle. Näiden tahtiin on paljon mukavampaa soitella pop/rock rallatuksia ja niihin saa enemmän fiilistä jo soittovaiheessa kun taustalla ei soi pelkkä metronomi. Tietenkin jos haluaa hifistellä enempi kannattaa tietenkin tietokoneelta laittaa kunnon rumpukone ja vetäistä sieltä rummut linjasisäänmenoon, mutta jamittelu ilman ulkoisten laitteiden säätämistä onnistuu siis suoraankin edes jonkinmoisilla ihan toimivilla rumpukompeilla.

Reverbiä myös löytyy

Pianossa on myös jonkinmoisia efektejä sisäänrakennettuna. Reverbi löytyy ja sitä pystyy hieman kustomoimaan. Lisäksi muissa efekteissä löytyy muutamaa erilaista delayta, chorusta, erilaisia tremoloja, phaseria ja jonkinlaisia pannauksia. Näitä en ole vielä kerennyt kunnolla koettamaan ja ainoastaan reverbin asetuksia olen pikaisesti testaillut. Pikaisten kokemusten perusteella täysin asiansa ajava reverbi.

Soundivalikoima on kiitettävän laaja sillä ääniä löytyy 352 kappaletta sekä 9 rumpukittiä. Näitä en tietenkään ole ajatuksella kerennyt koettamaan mutta läpi tuli kaikki plärättyä. Etenkin urkusoundi ja harpsichordi oli omaan makuuni, samoin miellyttäviä stringejä ja padeja tuntui irtoavan.

Soundeja voi layeroida myös päällekkäin, eli esim. piano + stringit saa vetäistyä samaan aikaan. En ole vielä tätäkään kunnolla kerennyt tutkia mutta pikaisesti vaikutti varsin näppärältä. Täytynee tähän perehtyä jatkossa paremmin.

Muutaman päivän kokemusten perusteella tuote Kawai CN37 vaikuttaa erittäin hyvältä sähköpianolta. Siitä irtoaa hyvät pianosoundit joka on tietenkin sen tärkein ominaisuus, sen kosketinten tuntuma on miellyttävä, tuote on sisustuksellisesti kaunis, sen omat sisäiset kaiuttimet ovat hyvän kuuloiset ja niistä irtoaa tarpeeksi ääntä kerrostaloasuntoon, kuulokkeilla soittaessakin se kuulostaa hyvälle, siinä on linjasisäänmenot ja MIDI-ominaisuudet löytyvät myös Bluetoothin kautta. Lisäksi metronomi ja rumpukompit ovat toimivaa tasoa, siinä on suoraan monipuoliset ja hyvät soundivalikoimat myös muuhunkin kuin vain pianosoitantaan ja mahdollisuus äänittää omaa soittoaan antaa Kawai CN37:sta positiiviset ensituntumat.

YouTubesta löytyy useita videoita joista voi pianon soundeja kuulla ja jos jaksan niin laitan lähiviikkoina/kuukausina jotain esimerkkejä tänne. En kuitenkaan lupaa mitään jos laiskalla päällä satun olemaan 😀