Kokeilussa: Bowers & Wilkins 704 s2

Bowers & Wilkins 704 S2 -sarjan kaiuttimet saapuivat vihdoin ennen muuttoa. Matto on kuvassa häiritsevän vinossa suhteessa televisiotasoon mutta koetetaan elää asian kanssa.

Noin kuukausi takaperin kävin paikallisessa HifiStudiossa kuuntelemassa Bowers & Wilkins 704 S2 -sarjan kaiuttimia. Koekuuntelun perusteella kaiuttimet vaikuttivat asiallisilta joten laitoin ne silloin tilaukseen. Valitettavasti sattui käymään niin että kaiuttimia ei ollutkaan maahantuojalla varastossa (ainakaan tuota väriä) joten monta viikkoa sain odotella tuotteiden saapumista.

Sopivasti sitten kaiuttimet saapuivat ennen muuttoa joten pääsin vielä fiilistelemään ja testaamaan miltä kaiuttimet kuulostavat tässä asunnossa. Tästä on etua että kaiuttimet kerkesi tulemaan tänne asunnolle eikä vasta uudelle, sillä on helpompaa hahmottaa edellisten kaiuttimien ja näiden välisiä eroja kun huone on sama, etäisyys on sama ja tietää miltä kutakuinkin edelliset kaiuttimet ovat kuulostaneet.

Aikaisemmat kaiuttimeni ovat olleet Bowers & Wilkins DM603 S3 -sarjaa joten saman valmistajan kaiuttimilla matka musiikin maailmoihin jatkuu yhä.

Pohjaan tuli kiinnittää manuaalisesti tämä levy. Onneksi ei sentään ollut vaikeustasoa IKEA.

Kaiuttimet tulivat eilen illalla kahdeksan aikaan kotiin kannettuna josta sitten tietenkin aivan ensimmäisenä otin paketit auki ja värkkäsin kaiuttimien pohjaan tulevat levyt kiinni mukana tulleilla osilla. Jonkin aikaa kyllä sain ihmetellä ohjeita kun kuva oli niin penteleen pieni että ei oikein ollut varmaa kumpia ruuveja kuvassa käytetään mutta onneksi vaihtoehtoja oli niin vähän että kauaa ei asiaa tarvinnut ihmetellä.

Mukana tuli myös kumisia tossuja ja teräviä piikkejä jotka enemmän ihmetytti. Miksi ihmeessä haluaisin pistää terävät piikit lattiaan jos mukana tulee myös kumiset tossut? En tiedä enkä täyteen varmuuteen päässyt joten pistin ne kumiset tossut mukaan. Ehkä ne on mietitty erilaista lattiaa ajatellen.

Kun kaiuttimet olivat purettu paketista oli aika laittaa vahvistimesta kaiutinkaapelit kiinni. Se ei tietenkään sitten suoraan mennyt paikalleen sillä vahvistimesta ulos lähtee itselläni johdot joissa on päädyissä banaaniplugit. Uusissa kaiuttimissa piti ensin ruuvata auki takaa paikat joihin johdot tulevat, irroittaa pieni muovilärpäke joka estää banaaniplugin paikalleen menemisen ja sen jälkeen sitten pyöritellä se takaisin. Tätä onneksi en joutunut ihmettelemään koska olen aikaisemminkin useammastakin laitteesta irroitellut näitä suojamuoveja jotka estävät banaaniliittimen sisäänmenon.

Huonekorjain näyttää että huoneessa on korjaustarpeita

Kun kaikki oli lähes valmiina kuuntelua varten tarvittiin enää huonekorjaimen pöristelyt jotta kaiuttimet soivat mahdollisimman optimaalisesti huoneessani. Huonekorjaimena käytössäni on DSpeakerin Anti-Mode 2.0 Dual Core jonka käyttö on mukavan yksinkertaista. Loin uuden profiilin ja pistin kalibroinnin päälle ja hipsin toiseen huoneeseen keittelemään kahveeta odotellessa.

Huonekorjain pöristelee bassoja eri taajuuksilla varmaankin noin 10 minuuttia joten sinä aikana kerkesin sopivasti valmistautumaan kahvilla tulevaan kuuntelusessioon.

Testilevy 1: Nightwish – Oceanborn

Nightwishin Oceanborn on The Ultimate Testilevy aina kun uutta hifilaitteistoa tulee hankittua

Kuten lähes poikkeuksetta aina kun hankin uutta hifi-laitteistoa (kuulokkeita, vahvistimia, daceja jne) tulee niitä testattua Nightwish-yhtyeen Oceanborn-albumilla. Niinpä tälläkin kertaa. Levy sisään, kännykkä äänettömälle ja pois läheltäni, tabletit ja kaikki muutkin häiriötekijät pois läheisyydestä ja äänettömälle ja levyä kuuntelemaan.

Mikäli levy ei ole tuttu niin tämä levy edustaa tyylillisesti jonkinsorttista melodista oopperametallia. Oceanborn on vanha levy sillä se on julkaistu jo vuonna 1998. Levyä on tullut luukutettua jo nuoruusvuosinani joten oli erittäin mukavaa löytää yhä uudelleen tästä levystä uusia vivahteita joita en ole aikaisemmin kuullut!

Uusilla kaiuttimilla ensimmäiset asiat joita panin merkille oli vokaalien tuplauksia sellaisissa kohdissa joissa en ole niitä aikaisemmin erottanut. Myös muita uusia ääniä erottui selkeästi ja levyn hiljaiset hetket toivat tyhjän tilan tunnun läsnäolon eri tavalla kuin olen aikaisemmin havainnut. Panin merkille myös sen että vaikka bassotoisto näissä ei taida mennä edes yhtä alas kuin edellisissä kaiuttimissani oli bassokuvioita silti jotenkin paljon selkeämmin bongattavissa ilman että niitä edes yritti bongailla. Myös kitaroinneista välittyi erilainen fiilis, jotenkin kitarariffien sulavat vaihdot loivat paikoitellen hypnoottisen tuntuista vivahdetta.

Tässä versiossa Oceanbornista on mukana myös bonusraitoja joissa on kolme livevetoa. Liveversioissa live-vedon tunnelma välittyi jotenkin eri tavalla kuin edellisillä kaiuttimilla ja oli helpompaa aistia keikan tunnelatausta.

Yleisesti ottaen lupaavalta vaikuttava kokemus. Kaiuttimista erottuu kokonaisuutena tasapainoisen tuntuinen ja samalla todella erotteleva äänimaailma.

Testilevy 2: Katy Perry – MTV Unplugged

Rentoa ja svengaavaa Katy Perryn Unpluggedia oli vuorossa heti seuraavaksi

Koska ensimmäinen testilevy oli metallia oli hyvä seuraavaksi testilevyksi ottaa jotain aivan muuta. Koska oli jo myöhäinen ilta oli luontevaa kaivaa hyllystä seuraavaksi sointiin jotain kevyttä kamaa.

Levyksi valikoitui Katy Perryn MTV Unplugged vuodelta 2009. Mikäli tämä ei ole tuttu levy on kyseessä levy missä Katy Perry vetää vanhoja tuttuja biisejään kevyemmällä tatsilla. Levyltä löytyy mm. “I kissed a girl” sekä “You’re so gay”.

Kuuntelukokemuksesta panin merkille että läsnäolon tuntu on vahva. Katyn vokaalit hengittävät raikkaasti ja kappaleissa mukana olevaa pirtsakkaa svengin tatsia ei tarvitse kauaa houkutella esiin. Levy menee tossun alle. Pidin myös miten mukavalta bassojen soundit kuulostivat. Erottelevuus oli hyvä, soittajien sijainteja oli helpompaa bongailla ja kokonaisuus on siis sanalla sanoen rennon svengaava. Levy on miellyttävän kuuloinen niin kappaleiltaan kuin soundiltaan.

Testilevy 3: Lissie – My wild west

Lissien My Wild West edusti kuuntelusession uudempien levyjen osastoa

Kolmas levy tuli vielä yöllä kuunneltua joten jatkoin kevyellä linjalla. Viime vuonna (eli 2016) ilmestynyt Lissien My Wild West albumi sai vuoronsa seuraavaksi.

Levy on tyyliltään jotain indie rockia jossa on countrymäisiä vivahteita. Se ei tarkoita kuitenkaan mitään hipsteriulinaa heinähattu päässä junttien keskellä vaan hyvällä maulla toteutettua kevyttä tunnelmallista maalailua josta syntyy itselleni hieman haikea kesän kaipuun fiilis.

Uusilla kaiuttimilla levyn rento hengittävä tila pääsee hyvin esiin. Instrumentit erottuvat selkeästi ja yleisesti erottelevuudesta kertoo myös se että tästäkin levystä löysin laulumelodioita joita en aiemmin tiennyt siellä edes olevan. Kokonaisuutena paikoitellen jopa kohtalaisen minimalistinen äänimaailma saa kaikessa aistikkuudessaan uusia ulottuvuuksia. Kaiuttimet toimivat siis sangen hyvin tällaisen musiikin kanssa!

Testilevy 4: Indica – Akvaario

Aamu alkoi Akvaariolla

Kaiuttimien testaaminen levyillä jatkui tänään aamulla. Ensimmäiseksi levyksi aamulla löysi tiensä Indica-yhtyeen Akvaario. Indica on niitä bändejä joita olen kuunnellut yhtyeen ensimmäisestä levystä saakka ja Akvaario on Indican uusin levy joka on julkaistu vuonna 2014.

Musiikilliselta tyyliltään Akvaario on jotain kevyttä rockia vaikkakin mukana leyllä on muutama pianoa ja laulua sisältävä selkeästi kepeämpi ralli.

Kuten aikaisemmissa testilevyissä myös tässä panin merkille vokaaleiden ja muun äänimaailman erotteluun. Soundit on selkeämmin irti toisistaan ja ne löytävän paremmin oman paikkaansa. On helpompaa hahmottaa instrumenttien sijainnit äänikuvassa. Panin merkille myös rumpujen ja bassojen napakkuuteen ja myös tältä levyltä löysin uusia ääniä joita en ole aikaisemmin edes tiennyt siellä olevan.

Pidin siitä miten äänikuvasta Jonsun vokaalit saavat aivan uutta tatsia ja hänen oma persoonallinen tyyli pääsee hyvin erottumaan edukseen. Mainiota settiä siis tämänkin levyn osalta.

Testilevy 5: Kotiteollisuus – Iankaikkinen

Iankaikkinen on edelleen oma suosikkini Kotiteollisuuden levyistä

Seuraavana levysoittimeen löysi tiensä suomalaisen heavy metallin ja/tai raskaan rockin sanansaattaja Kotiteollisuus. Albumiksi valikoitui Iankaikkinen sillä se on Kotiteollisuuden tuotannosta itselleni suosikkilevy. Tämäkin levy on vanha sillä se on julkaistu jo vuonna 2006.

Kuuntelusession aikana löysin tästäkin levystä uusia puolia. Siellä on enemmän vokaalituplauksia kuin tiesin siellä olevan ja tulipa pieniä instrumenttiosuuksiakin bongattua aivan eri tavalla. Niitä en löytänyt paljoa, mutta kuitenkin pieniä uusia soundeja havaitsin.

Kitaroiden rouhea äänimaailma toimi näilläkin kaiuttimilla ja levy rokkasi yhä vain. Myös erityisesti kappaleessa Tuonelan koivut oli soundillisesti erilaista tuntumaa kuin mitä olen huomannut. Toki muukin levy kuulosti erilaiselta kuin aiemmilla kaiuttimilla, mutta jotenkin tässä kappaleessa oli enemmän havaittavia eroja. Ehkä se oli hengittävämpi tai jotain muuta, en ole täysin varma. Kuitenkin sen verran eroa oli että sen panin merkille kuunnellessa.

Testilevy 6: Dark Tranquillity – Haven

Melodödön klassikko, Dark Tranquillityn Haven

Kuudenneksi testilevyksi pistin pyörimään levyn jota olen vuosien mittaan myös kuunnellut paljon, eli Dark Tranquillity -yhtyeen Haven vuodelta 2000. Mikäli bändi tai levy ei ole tuttu edustaa tämä levy melodista death metallia jota myös “Göteborg”-soundina on kutsuttu.

Tässä levyssä panin merkille kuinka paljon bassokuviot erottuvat ilman että niitä edes yritän bongailla. En tarkoita sitä että ne pomppaisivat epätasapainoisella tavalla esiin liian kovalla tai häiritsevästi, vaan sitä että ne erottuvat sieltä omana osanaan selkeämmin kuin aiemmin. Myös pieniä eroja panin merkille vokaaleissa, lähinnä efektien osalta – vaikkakin vain yhdessä kappaleessa taisin panna merkille miten pitkään tila jää tuntumaan, mutta kuitenkin jotain uutta ja erilaista erottui.

Levyltä löytyi myös pieniä uusia melodiakulkuja joita en ole aiemmin kuullut joten tämänkin levyn erottelevuus on parempi. Kuitenkin se tärkein eli levyn rokkaavuus ei siitä kärsi, vaan levy potkii yhä edelleen kuin kung fu -sankari öisellä snägärillä.

Testilevy 7: Britney Spears – Femme Fatale

Britney Spears ja Femme Fatale edustaa vähemmän salaista pahettani (hyvettäni!)

Seitsemäntenä testilevynä ja tällä kertaa viimeisenä testilevynä tätä blogipostausta ajatellen toimi Britney Spearsin levy Femme Fatale. Femme Fatale on Spearsin seitsemäs albumi ja se on julkaistu jo vuonna 2011. Mikäli Britney Spearsin tuotanto ei ole tuttua niin mainittakoon että tämä levy ei edusta enää ns. purkkapoppia vaan tämä on jo musiikillisesti jotain dancepoppia jossa selkeästi elektronisia vivahteita.

Britney Spearsin levyä ei vain voinut jättää pois testilevyistä, sillä Britney Spears on artisti jonka levyn olen ensimmäisenä CD-levynä ostanut. Ostin aikoinaan Joensuun Anttilasta levyn Oops! …I did it again ja kyllähän tuo sama levy löytyy vielä itseltäni levyhyllystä. Hieno levy kaikin puolin, mutta tämänkertaiseksi testilevyksi kuitenkin päätyi Femme Fatale jotta saan erilaista soundimaailmaa testata. Samoin Femme Fatalelta löytyy yksi parhaista Britney Spearsin biiseistä ikinä, eli päätösraita Criminal.

Tässä levyssä on paljon pientä kilkettä ja maustetta mukana ja oli mukavaa bongailla niitä kaiutinkuuntelun kautta eri puolilta äänimaailmaa. Soundit ovat monipuoliset ja ne tulevat hyvin esiin näillä kaiuttimilla. Levyllä olevia vokaalituplauksia erotti paljon selkeämmin kuin aiemmin ja levyn alataajuuksien napakkuudet erottui yllättävänkin hyvin siihen nähden että kaiuttimet ei ole mitkään bassojumputukseen ensisijaisesti parhaimmat vaihtoehdot. Kuitenkin alapääsoundeja löytyy tarpeeksi jotta niillä pääsee tunnelmaan.

Tämä levy on niitä missä voi heittää silmät kiinni, antaa rytmin viedä, jorata täysillä mukana kovaan ääneen laulaen ja voi antaa mielensä vaeltaa Ibizan yökerhojen maailmaan. Aivan loistava levy joka pääsee erinomaisesti oikeuksiinsa näillä kaiuttimilla. Toimii!

Loppupäätelmät

Kokovertailun vuoksi 704 S2 vieressään DM 603 S3

Päivän kuuntelun perusteella Bowers & Wilkins 704 S2 on kaiutin jota voin suositella. Verrattuna aikaisempaan Bowers & Wilkins DM603 S3 -sarjan kaiuttimiin on ero selkeä. Vaikka edellisissä kaiuttimissakaan ei ollut mitään vikaa ja niillä musiikin kuuntelu on nautinto, on silti 704 S2:ssa sitä vielä selkeästi lisää.

Pidän myös kaiuttimien ulkonäöstä. Näihin tuli mukana etusuojat, mutta koska kaiuttimet näyttävät kauniilta ilman niitäkin en niitä ole vielä edes koettanut paikalleen pistää.

Kaikista kuuntelemistani levyistä + YouTubesta kuunnellessa biisejä ensimmäisenä nousee mieleen erona erottelevuus. Äänimailmasta löytyy uusia ulottuvuuksia joita siellä ei edes tiennyt olevan ilman että liikutaan edes “Kuulenko vai luulenko” -hifistelyn alueen lähimaastoissa. Soittajat erottuvat paremmin omilla paikoillaan, pienet mausteet joita levyihin on laitettu löytävät tiensä kuulijan korviin ja rento ja hengittävä äänimaailma on kaikinpuolin miellyttävää kuulla.

Alussa korva vaatii hieman tottumista kuten uusissa kaiuttimissa aina, mutta kun korva on päässyt mukaan uuteen äänimaailman ulottuvuuteen ei enää sen jälkeen kaipuuta entiseen ole. Rokki soi ja hymyn virne vääntyy kasvoille kun biisit lähtevät viemään kuulijaansa irti tämän maailman rajoitteista kohden äänimaailman Nirvanaa, sitä tilaa missä on jäljellä vain minä ja musiikki.

Suosittelen vähintäänkin kuuntelemaan josko soundit miellyttävät myös omaa korvaa. Kaiuttimia voi tilata ainakin HifiStudiolta tai muista hifiliikkeistä.

Kokeilussa: Wilfa Svart Aroma

Wilfa Svart Aroma CGWS130B on kahvimylly

Lauantaina kävin Gigantissa ostamassa vihdoin ja viimein kahvimyllyn. Menin Giganttiin ja kyselin myyjältä neuvoja laitteen valinnassa ja päädyin Wilfa Svart Aroma -kahvimyllyyn.

Kahvimyllyn osto on ollut jo pidemmän aikaa mielessä, sillä kaupoissa on myynnissä monenlaisia kahvipapuja joita voi itse jauhaa mutta ne on pääosin jäänyt kauppaan odottamaan että saan ostettua kahvimyllyn. Kahvia myös kuluu itselläni paljon eli ryystän sitä itäsuomalaiseen tapaan yli pannun päivässä. Helsingissä asuessa olen alkanut kuitenkin tutustumaan laajemmin erilaisiin kahvimakuihin joten kahvimylly on luonnollinen jatkumo kahvista nauttimisen saralla. “Ei se mäyrä vaan se latu”.

Ostin samalla myös muutamaa erilaista kahvia joista toista testailin myllyn kanssa. Samoin matkaan tarttui uusi kahviastiasto ja moccamasterin suodatinsuppilon päälle tuleva suoja sillä onnistuin hajoittamaan jo varmaan yli puoli vuotta sitten keittimen mukana tulleen.

Virtojen päälle laittamisen jälkeen ei ole liikaa valintoja tehtävänä

Wilfan käyttö on helppoa. Pavut yläosaan, virrat päälle, ajan valinta pyöritettävästä rullasta oman mieltymyksen mukaiseksi ja sitten vain painetaan painiketta jossa lukee Grind. Vähän ajan päästä kahvinpurut on masiinan alhaalla olevassa säilössä valmiina keittämistä varten. Helppoa ja nopeaa.

Ensikokemukset laitteesta on erinomaiset. Olen keittänyt tällä nyt parit kahveet ja kummallakin kertaa kokemus oli helppo ja suoraviivainen eikä mitään ongelmia tullut. Pidin myös laitteen miellyttävän hiljaisesta jauhatusäänestä verrattuna muihin kuulemiini kahvimyllyihin.

Wilfan kahvimyllyjä myydään monissa paikoissa ja ainakin Gigantissa tämä irtosi hintaan 99 eur. Jonkin menossa olevan kampanjan vuoksi mukaan sain myös termoskahvikupposen josta kuva alempana.

Jauhatuksen hienoutta voi säätää pyörittelemällä tätä säilötä
Kahvipurut valuvat jauhatuksen jälkeen tähän rasiaan
Kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä
Pavut menossa jauhatukseen
Jauhatuksen tulos
Jonkin kampanjan ansiosta sain tällaisen mukaan
Uusi kahviastiasto pääsi heti testiin uuden kahvin kanssa

Kokeilussa: Nokia Compact Wireless Blood Pressure -verenpainemittari

Verenpainemittari tulee tyylikkässä paketissa

Kävin alkuviikosta työterveyshoitajan juttusilla. Otimme verikokeita ja mittailimme verenpaineita koska on yleisesti ottaen hyvä tietää oma nykyinen terveydentila silloinkin kun ei ole sairaana tai mikään ei vaivaa oloa. Halusin tietää verikokeiden tuloksia koska joskus niissä on ollut heittoja joissain arvoissa ja niin oli jälleen. Samoin verenpaine oli taas koholla joten kävin hommaamassa verenpainemittarin kotiin jotta saan mitattua sitäkin säännöllisemmin. Samoin on kiintoisaa nähdä kuinka painonpudotus vaikuttaa verenpaineen muutoksiin.

Katselin muutamia eri malleja, mutta halusin sellaisen missä on langaton tietojen synkronointi puhelimeen koska en jaksa naputella käsin niitä tuloksia papereille. Useampia eri malleja löytyi ja kaikki olivat kutakuinkin samoissa hintaluokissa (eli ei ollut satojen eurojen eroja). Päädyin sitten lopulta Nokian Compact Wireless Blood Pressure -verenpainemittariin.

Paketista otettuna verenpainemittari menee kohtalaisen pieneen tilaan

Nokian mallissa löytyi tärkein ominaisuus itselle sen langattoman synkkaamisen lisäksi eli sen synkronoitavuus Apple Health -ohjelmistoon. Käytännössä sen hyöty itselle on se että kun haluan katsoa tuloksia näen kaikki sen ohjelman kautta painosta ja verenpaineesta. Painosta tietenkin näen siksi että aikaisemmin ostamani älyvaaka synkkaa myös tuohon samaan ohjelmaan.

Verenpainemittarin käyttö on suoraviivaista. Käyttöönotto oli todella helppoa, etsin vain App Storesta ensin Nokian ohjelman ja asensin sen, pistin verenpainemittarin päälle ja synkkasin kännykän sen kanssa ja sitten vain laite käteen ja mittailemaan.

Seuraavalla kerralla meni mitatessa paljon pidempään ihmetellessä ohjelman käyttöliittymää kunnes tajusin vihdoin että kun laitan virrat verenpanemittariin päälle käynnistyy ohjelmassa automaattisesti mittauksen ottaminen päälle. Sen jälkeen vain napsautetaan käynnistystä ja verenpainemittari alkaa mittailemaan.

Digitaaliajan verenpainemittarit ovat normaaleiden verenpainemittareiden kaltaisia laitteita

Tulosten tulossa kestää fiilispohjalta arvioiden saman verran kuin perinteisissä verenpainemittareissa. Samalla saa myös mittauksen aikaisen sykkeen näkyviin.

Verenpaineet on itselläni tällä hetkellä koholla joten kiintoisaa päästä näkemään muuttuuko tulokset paremmiksi kun paino putoaa enemmän. Lihavuus on yksi merkittävä syy verenpaineen kohoamiselle (Terveyskirjasto) – ja toki monelle muullekin elintasosairaudelle.

Lihavuus tappaa (kts. Iltalehti, Aamulehti, Iltasanomat) eikä itselläni ole hirveämmin intressejä vaihtaa hiippakuntaa. Toki Herran hallussa se on, mutta omilla elämäntavoilla on iso merkitys. On tärkeää seurata tätäkin säännöllisesti jotta tietää missä mennään ja miten tulokset kehittyvät.

Muutamien päivien käytön kokemuksen perusteella laite vaikuttaa kätevältä ja toimivalta. Se on helppokäyttöinen, tyylikäs eikä hintakaan ole mahdoton. Hintaa tälle laitteelle oli Verkkokauppa.comissa 129,90 eur.

Kokemuksia Bose Quiet Comfort 35 -kuulokkeista

Bose QuietComfort 35, iPhone 7 Plus ja Epica – mikäpä sen parempaa

Aloitin tämän viikon maanantaina uuden työni Goforella. Yhtenä työsuhde-etuna meillä kuuluu Spotifyn premium sekä mahdollisuus hakea paikallisesta Hifistudio-liikkeestä kuulokkeet musiikin kuuntelua varten.

Vaikka entuudestaan itselläni on useammat hyvät kuulokkeet, kävin kuitenkin hakemassa itselleni töihin toisenlaiset kuulokkeet sillä käyttötarpeet on täysin erilaiset. Koska työympäristössä mahdollisuus ympärillä olevaan hälyyn on paljon suurempi kuin kotona hiljaisuudessa kuunnellessa on toimiva taustamelun vaimennus tärkeämpi ominaisuus kuin täydellinen äänenlaatu.

Kävin tiistaina töiden jälkeen katselemassa vaihtoehtoja ja matkaan tarttui Bose QuietComfort 35 -nimeä kantavat Bluetooth-kuulokkeet. Testailin liikkeessä muutamaa eri kuulokevaihtoehtoa, mutta ulkopuoliset äänet tulivat toisessa vaihtoehdossa liian selkeästi musiikin läpi joten käyttötarkoitukseen sopivimmaksi vaihtoehdoksi tulivat nämä kuulokkeet.

Paketin ulkoasu on tyylikäs ja antaa uskottavan kuvan laadukkaasta tuotteesta

Pakollisten Unboxing-kuvien ottamisen jälkeen otin kuulokkeet käyttöön. Käyttöönotto oli suoraviivaista eikä ohjekirjaan tarvinnut koskea. Virrat päälle ja kuulokkeet lähtivät etsimään Bluetooth-laitteita. Puhelimesta sitten vain Bluetooth-laitteiden asetuksiin, parittaminen kuulokkeisiin jonka jälkeen kännykkä tarjosi tietoa että tälle laitteelle on saatavana myös lisähojelma.

Kävin lataamassa puhelimelle saatavan lisäohjelman kuulokkeille jotta näen mitä sillä tekee. Ohjelman kautta on mahdollista päivittää mm. kuulokkeiden ohjelmisto ja nimetä kuulokkeiden Bluetooth-nimi uudelleen. Tämä on kätevä ominaisuus, sillä koska näitä kuulokkeita on toimistossa muillakin on sekaannuksen vaara suuri etsiessä omaa laitetta listalta mikäli parittaminen laitteiden kanssa pitäisi jostain syystä tehdä uudemman kerran ja jos muut eivät ole nimenneet omia laitteitaan oletusnimestä muuuksi.

Päivitin myös kuulokkeiden firmwaren ohjelman kautta. En tiedä kuulenko vai luulenko, mutta ääni kuulostaa päivityksen jälkeen erilaiselta. Redditissä ihmiset ovat valitelleet että joissain ohjelmistoversioissa olisi ollut taustamelun vaimennukseen liittyviä ongelmia joillain käyttäjillä, joten luultavasti äänenlaatuun vaikuttavia muutoksia on oikeastikin tehty eri versioissa.

Kuulokkeiden mukana tulee kätevä kantolaukku

Äänenlaatu on yleisesti ottaen perus hyvää tasoa Bluetooth-kuulokkeiden rintamalla. Sellaista että näillä jo musiikkia ihan mieluusti kuuntelee toisin kuin iPhone 7 Plussan mukana tulleilla kuulokkeilla joista sai vain pahan mielen.

Ensimmäisenä testiin meni Epican The Solace System MCD. Sen kuuntelin läpi ja se oli ja meni hyvin soiden ilman ongelmia. Ääni kuului hyvin ja selvästi, se ei pätkinyt eikä mitään muutakaan negatiivista sanottavaa. Hyvä hyvä.

Epican EP:n kuunneltua tein Bluetooth-parituksen iMacin kanssa jotta saan katsottua kuinka hyvin parittaminen useampaan laitteeseen toimii ja sen osaanko sen tehdä ilman ohjekirjaa. Tämäkin sujui onneksi helposti pitämällä vain kuulokkeiden Bluetooth-asentoa päällä aikansa jonka jälkeen luurit menivät paritusmoodiin. Sen jälkeen vain koneelta valittiin kuulokkeet ja yhdistettiin. Mielenkiintoisena kuriositeettinä mainittakoon että kuulokkeet ilmoittavat puhumalla mihin kaikkiin laitteisiin se on parhaillaan yhdistettynä heti parittamisen jälkeen.

Kuulokkeista löytyy normaalit napit ja liitännät

Testiraitojen metsästys jatkui koneelta Spotifystä. Tein itse asiassa myös soittolistan johon keräsin yksittäisiä testiraitoja eri artisteilta joiden pohjalta tämä arvostelu on kirjoitettu. Spotifyn soittolista löytyy täältä.

iMacin kautta kuunneltaessa oli toisinaan pätkintää havaittavissa omassa kämpässäni kun kävelin keittiöön luurit päässä. Tätä samaa ongelmaa taitaa tehdä kämpässäni jokainen Bluetooth-laite mikäli kuulokkeet/kaiuttimet on keittiössä ja iMac olohuoneessa, joten vika tuskin on kuulokkeissa vaan enemmänkin tietokoneen sijainnista ja asunnon huonosti taajuuksia läpäisevissä seinissä.

Yksi huomioimisen arvoinen asia on äänenvoimakkuuden kanssa mahdolliset tulevat yllätykset. Olin kuunnellut Spotifystä musiikkia iPhonesta kuulokkeisiin striimaten jonka jälkeen vaihdoin koneelle ja sieltä striimasin Spotifyn kautta kuulokkeille. Myöhemmin siirsin musiikin taas koneelta Spotifyyn kännykälle josta musiikit meni kuulokkeisiin. Ikävänä yllätyksenä luurit tuuttasivat äänenvoimakkuuden täysille tai lähes täysille joka hieman säpsäytti.

Kuulokkeet toimivat myös hands freenä

Musiikin kuuntelun lisäksi Bosen QuietComfort 35:t soveltuvat myös puhelimen Hands Freeksi. Yksi puhelu tuli tehtyä näillä rupatellen ja ilman ongelmaa puhe toimi ja vastapuolikaan ei maininnut kertaakaan että kuuluvuus olisi ollut huono.

Kuulokkeiden napit löytyvät loogisesta paikasta ja ne on helppo löytää pienen tottumisen jälkeen. Käytettäviä nappeja on kolme – yksi lisää äänenvoimakkuutta, toinen vähentää ja keskimmäinen toimii geneerisenä painikkeena jolla musiikin voi pausettaa tai jatkaa sen toistoa. Myös pitkään sitä painamalla voi käynnistää iOS-laitteessa Sirin.

Äänenvoimakkuuden kanssa oli itselläni jostain syystä ongelmia myös keskipainikkeen painamisen jälkeen. Keskipainikkeella musiikin kuuntelun pysäytettyäni ja jatkettuani kerran kuulokkeet pamahtivat taas täydelle voimakkuudelle. Kuitenkin toisen kerran saman tehtyäni ei ongelma toistunut. Toivon mukaan ongelma ei ole useasti toistuvaa sorttia sillä on erittäin ikävä yllätys saada musiikit korville niin kovalla kun kuulokkeista lähtee.

Kuulokkeet taittuvat pienempään tilaan kantolaukkua varten

Kokonaisuutena Bose QuietComfort 35:sta syntyy positiivinen mielikuva satunnaisesti ilmenneiden äänenvoimakkuuden sekoiluista huolimatta. Musiikkia on näillä mukava kuunnella niin kevyen pop-musiikin, rockin kuin jonkinsorttisen metallinkin saralla joten omaan kuunteluuni nämä ovat oikein mukavan oloiset luurit. Epica, Nirvana, Nightwish, Insomnium, Katy Perry, Britney Spears, Lissie ja muut kokeilemani artistit kaikki kuulostivat miellyttäviltä ja rennoilta kuunnella, eikä kuulokkeiden istumisessa korvilla tai painossakaan ole mitään valittamista.

Mikäli haussa on toimistokäyttöön tarpeeksi hyvää äänenlaatua tarjoavat vaimentavat Bluetooth-kuulokkeet on Bosen QuietComfort 35:t asiallisen oloiset ja miellyttävän tuntuiset kuulokkeet joita vähintäänkin kannattaa testata.

Lyhyesti kokemuksia Huawei P10 -puhelimesta

Huawei P10 käynnistymässä ensimmäistä kertaa

Kuten kuukausikatsauksessa oli puhetta hajosi itselläni viime kuun loppuvaiheessa iPhone 6 Plus totaalisesti kesken normaalin käytön. Sen seurauksena lähdin tuolloin samana päivänä töiden jälkeen heti kauppaan ostamaan uutta puhelinta tilalle, mutta en kuitenkaan ostanut iPhonea sillä sellainen on tulossa itselleni pian työsuhde-etuna.

Alunperin lähdin hakemaan Motorolan Moto G5 Plussaa, eli joita nykyisin myydään Lenovon brändin alla. Kuitenkin Saunalahden kaupassa sitä ei ollut suoraan hyllytavarana ja koska puhelimelle oli tarvetta valitsin sitten Huawein P10:n puhtaasti Leican valmistaman optiikan takia.

En ole koskaan omistanut yhtään Leican kameraa, mutta joskus haluan sellaisenkin päästä omistamaan jotta tietäisi onko ruoho vihreämpää Leican linssin tuolla puolen. Kuitenkin hyvänä lämmittelynä pääsen ainakin kuvaamaan Leican optiikalla edes matkapuhelimella.

Ensimmäisenä täytyy mainita suoraan että olen ollut lähivuodet vain iPhone-puhelinten käyttäjä ja aikaisempi kokemukseni Androidista on vuosien takaa, muistaakseni 2010 omistin sellaisen. Silloin mielikuvani vahvistui että Android on yleisesti ottaen aivan hirveä käyttöjärjestelmä ja täynnä crapwarea, joten tästä täytyi ottaa selvää josko mielikuvani muuttuisi. Ja toisekseen, jos puhelin ei vain itseäni miellytä on paljon ihmisiä joita se miellyttää, joten puhelimen voin aina myydä poiskin tarpeen niin vaatiessa kunhan saan uuden puhelimen tilalle.

Maalaismaisemaa Huawei P10:n kameraa testaillen

Lyhyesti ottaen mielikuvani Androidista käyttöjärjestelmänä ei ole muuttunut muutaman käytetyn viikon jälkeen. Android on edelleenkin aivan hirveä amatöörimäiseltä räpellykseltä tuntuva kommunistien lelu jota käyttäessä tulee vain paha mieli ja itseni on käyttäjänä vaikeaa käsittää miksi ihmeessä se on niinkin suosittu kuin se on. Luultavasti vain vaihtoehtojen vähyyden vuoksi.

Käyttöjärjestelmässä löytyy aivan ihmeellisiä bugaamisia. Kerran puhelimen softanäppäimistö konahti siten, että näppäimistön tilalle tuli aina vain musta laatikko eikä näppimistö tullut takaisin ennen puhelimen uudelleenkäynnistämistä.

Välillä taas akkukesto on ollut aivan tasottoman huono. Heräsin kello viideltä aamulla ja ennen kello kahta oli akku aivan viimeisiään vetämässä, vaikka käyttö oli ollut kevyttä nettiselaamista ja muita vastaavia.

Toisinaan pyyhkäistessä näyttöä johonkin suuntaan on käyttöliittymään tullut jokin taikasauvan jälkeä muistuttava valintatyökalu. Välillä sitä ei tule, välillä tulee. Kosketuseleet eivät oikein aina vakuuta. Samoin toisinaan nopeasti sormella tökkiessä näyttöä on puhelin päättänytkin ottaa screeshotin näytöstä vaikka tavallisesti sen pitäisi ottaa vain jos jollain nivelelllä tökkää tjsp.

Veturi Neste Matin ja Liisan asemalla Lapinlahdella

Myös kuvagalleria bugailee toisinaan aivan ihmeellisesti. Toisinaan kun menen kuvagalleriaan katsomaan ottamiani kuvia, alkaa puhelin generoimaan thumbnaileja vasta siinä vaiheessa. Ja se kestää. Ja kestää. Ja kestää lisää. Niin kauan että muutama ärräpää pääsee jo pihalle. Ei hyvää päivää.

Kun olen nyt valittamisessa jo päässyt hyvään vauhtiin niin avaudutaan vielä puhelimen navigaattorista. Se on aivan tasottoman huono. Toki se on parempi kuin ei mitään, mutta silti se on jotain mistä saa mielensä pahoitettua. Sen puheopastukset antaa kaikkea muuta kuin järkeviä ilmaisuja.

Esimerkiksi eilen illalla/tänään aamuyöstä kun palasin kotiin reissusta kertoi puhelin “Jatka tiellä viisi tuhatta 103 kilometriä” (tai jokin vastaava). Tarkistettuani puhelimen näytöltä mitä siellä sanotaan, oli tien numero 510 ja matkaa ajettavana 3 kilometriä. Kuitenkin puhuessa se yhdisti numerot pötköön ja antoi aivan järjettömiä opastuksia. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Yleisesti ottaen tämä on navigaattorin rasittavin ominaisuus, sillä ääniopastukseen ei etäisyyksissä voi luottaa juuri lainkaan vaan asia on tarkistettava näytöltä jos haluaa tietää montako kilometriä matkaa pitää mennä eteenpäin.

Kerran ruuhka-aikaan ajaessani Vallilaan puhelin ilmoitti kesken reitin että “Nopeampia reittejä on saatavana, napsauta tästä jos haluat valita uuden reitin”. En valinnut sitä koska en halunnut alkaa säätämään mitään vaan mennä sitä reittiä minkä puhelin oli alussa antanut. Jostain syystä Android oli eri mieltä ja päätti laskea reitin uudelleen toista kautta. Huoh. Samoin kiertoliittymään tullessa navigaattori on joskus antanut neuvon poistua neljännestä liittymästä pois. Kuitenkin poismenoja on ollut vain kolme, eli käytännössä puhelin halusi että teen U-käännöksen takaisin.

Navigaattorin tapa ilmaista asioita on muutenkin kiehtova. Esimerkiksi “Jatka suoraan” on kätevä vinkki, mutta jos kaistoja on kolme ja jokainen niistä alkaa kaartumaan johonkin suuntaan, olisi kiva tietää mikä niistä on se mikä menee navigaattorin mielestä suoraan.

Ilta Lauttasaaressa kuvattuna Huawei P10:llä

Kuitenkin puhelimessa on myös jotain hyvääkin! Kamera. Pidän siitä. Se on hyvä, se tarjoaa monipuoliset asetuksien säätämiset, kuvat voi ottaa RAW-muotoisena JPG-kuvan kanssa ja manuaalisäädöt löytyy. Kamera on ehdottomasti tämän puhelimen parasta antia.

Kuten tästä tekstistä voi päätellä, en ole vieläkään Android-puhelinten ystävä. Kunhan saan iPhonen taas käyttööni voi olla että myyn tämän pois, tai sitten jätän sen lenkkikameraksi tai jotain muuta vastaavaa. Hyvä tätä on ollut kuitenkin käyttää sillä ainakin se sai muistamaan miksi olen valmis maksamaan iPhonesta enemmän rahaa kuin Android-puhelimista. Tämän kokemuksen jälkeen olen vakuuttunut siitä että vaikka iPhone maksaisi tuplasti enemmän, käytän mieluummin rahani siihen kuin Androidiin.

Katsellaan tilannetta parin vuoden päästä uudelleen josko Android kehittyisi vihdoin käytettäväksi käyttöjärjestelmäksi jota voisin suositella. Tällä hetkellä en tätä voi suositella muuta kuin kamerakäyttöön. Laitan jokin päivä enemmän P10:n kameralla otettuja kuvia blogiin nähtäväksi josta saa paremmin käsitystä tämän puhelimen kamerasta.