Kokeilussa: QNAP TS-451A-4G

QNAP TS-451A-4G on monipuolinen verkkolevyasema

Huom! Teksti käsittelee ensisijaisesti tuotetta valokuvaamista harrastavan näkökulmasta eikä se paneudu laitteen monipuolisiin ominaisuuksiin. Laajempia arvioita tuoteesta löytyy muualta internetin syövereistä.

Jo jonkin aikaa olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja valokuvien säilömiseen koneella ja miettinyt erilaisia workflowta mikä toimisi mahdollisimman sujuvasti omassa käyttötarkoituksessani. Käytössäni on useampia eri kameroita ja niillä otettavat valokuvat vievät kiitettävän paljon levytilaa sillä kuvaan aina RAW-muotoisia valokuvia sikäli mikäli kamera sen option itselleni suo.

Valokuvia on kertynyt vuodesta 2004 saakka ja tilaa ne vievät tätä kirjoittaessa yhteensä hieman alle puoli teratavua. Tämä on todella vähän jos katsoo kuinka monta vuotta olen valokuvailua harrastanut ja kuvia talteen ottanut, mutta suunta on selkeästi kasvamaan päin. Uudemmat kamerarungot tekevät kuvia jotka vievät levyltä tilaa kiitettävät määrät ja pelkästään vuoden 2018 valokuvat vievät hieman alle 110 gigatavua. Tämäkään ei ole vielä paljoa mutta kun ottaa huomioon sen että ensisijaisesti kuvankäsittelyssä käyttämäni tietokoneen kiintolevy on teratavun verran ja siihen tarvitsee säilöä kaikkea muutakin kuin vain vanhoja kuvia alkoi levytilaa olemaan enää n. 30 gigaa jäljellä.

Koska on parempi toimia etukäteen eikä vasta siinä vaiheessa kun levytila loppuu kävin Verkkokaupassa pyöriessäni ostamassa QNAPin TS-451A-4G NAS-levyjärjestelmän. Varsinaisesti en tätä sinne mennyt ostamaan mutta koska Outletista tuote irtosi 199,00 euron hinnalla normaalin alkuperäisen 547,90 eur hintaan ei kovin kauaa tarvinnut jäädä miettimään josko laitteen matkaan ottaisin vaiko en.

QNAP tarjoaa monipuoliset liitännät

QNAPissa ei ole mukana lainkaan kiintolevyjä joten kovalevyt on oltava omasta takaa. Levypaikkoja on neljä ja sen saa RAIDaamaan monella eri moodilla. Itse ostin kaksi kappaletta 2 TB levyjä ja laitoin niihin RAID 1:n eli suomeksi selitettynä jos toinen kovalevyistä leviää pitäisi ainakin teoriassa toisessa kovalevyssä olla identtiset datat tallella. Tämä toimii fyysisen vian varalta jonkinlaisena varmuuskopiona mutta ei tietenkään varsinaisena varmuuskopiona – jos menen räpeltäessäni poistamaan vääriä tiedostoja kovalevyltä katoavat ne tietenkin myös tältä kakkoslevyltä. Tämä on hyvä muistaa kun RAIDia ajattelee ainoaksi varmuuskopiokseen sillä se ei suojaa käyttäjää omilta virheiltään vaan ainoastaan levyrikoilta ja vastaavilta.

Laite tarjoaa omaan käyttööni ominaisuuksia paljon enemmän kuin mitä tarvitsen enkä ole vielä jaksanut kovin paljoa perehtyä mitä kaikkea laitteesta löytyy. Kuitenkin se tärkein itselleni löytyy eli verkkolevy johon saan nakattua niin isot levyt kuin haluan ja saan sen peilattua toiselle levylle varmuuskopioita varten. Siinä käytössä laite on tehnyt juuri sen mitä sen pitääkin. Käyttöönotto oli helppo, asema toimii niin Windowsin kuin MacOS:n kautta ja siinä on gigabtin ethernet-liitäntöjä kaksin kappalein. Itselläni on vain toinen liitännöistä kiinni enkä ole jaksanut tutkia mitä etuja toisen Ethernetin kytkemisellä saisin. Ehkä perehdyn tähän joskus tarkemmin.

Limput sisään

Pääasialliseksi käyttötarkoitukseksi olen visioinut siis valokuvien varmuuskopioinnin. Olen koettanut etsiä aikaisemmin myös erilaisia ratkaisuita ja hetken aikaa käytin Google Photos -palvelua mutta sen kanssa ongelmalliseksi tulee omassa käytössäni järjetön datamäärä. Ilmaista levytilaa saa 15 GB joka riittää useaksi kuukaudeksi omalla kuvaustahdillani mutta pian olisi jo pitänyt ostaa lisälevytilaa RAW-kuvien säilömiseen. Vaihtoehtona olisi tietenkin myös se että pistäisin Google Photosiin pelkät JPG-kuvat ja jättäisin pitämättä RAW-kuvat tallessa, mutta en näe siinä juurikaan suuremmin pointtia. Mieluummin pidän RAW-kuvat arkistokappaleina tallessa kuin hävitän niitä vain siksi että en viitsi maksaa paremmasta ratkaisusta.

Vaikka isojen kuvamäärien käsittely RAW-kuvista on tietokoneella yhä helpointa ja nopeinta, käytän myös iPad Pro -tablettia kuvankäsittelyyn. Ajatuksena on pitää workflow reissuissa ollessa sellaisena että siirrän kuvat järjestelmäkameran muistikortilta iPadille ja siitä synkkaan RAW-kuvat Google Photosiin. Kun sitten reissun jälkeen olen taas kotona voin ladata uudet RAW-kuvat Google Photosista iMacille josta sitten Lightroomin kautta siirrän kuvat tälle QNAPille. Tämän jälkeen voin poistaa kuvat Googlen kuvapalvelusta joten 15 GB levytilarajoitus ei pääse tulemaan ongelmalliseksi kun siellä säilöö ainoastaan uusimmat kuvat joita ei vielä ole siirtänyt talteen muualle. Tietenkin iPad Prolla on aikomus jatkossakin blogipostauksia kirjoitella reissuissa ollessa ja samalla käsitellä RAW-kuvista blogipostaukseen sopivat kuvat valmiiksi, mutta pidempää säilytysratkaisua miettiessä on QNAP yksi osa kokonaisuutta.

Kovalevyt on helppo sijoittaa NASiin

Ensituntumat laiteesta harrastelijavalokuvaajan näkökulmasta katsoen ovat hyvät. Laite toimii hyvin verkon yli käytettäessä ja Lightroomista olen siirtänyt kaikki valokuvani pois Macin kiintolevyltä suoraan QNAPiin jättäen ainoastaan Lightroomin kirjastotiedoston omalle koneelle. Generoin myös kuvia importoidessa 1:1 kokoiset Preview-kuvat sekä Smart Previewit joten vaikka sammuttaisin NASin tai verkko-ongelmia tulisi voin hoitaa tärkeimmät kuvankäsittelyoperaatiot siitäkin huolimatta.

Hinta-laatu tuoteessa on varsin kohdallaan ja potentiaalia NASissa löytyy vaikka mihin muuhunkin. Täytynee jatkossa koettaa mitä kaikkea laitteella pystyy tämän peruskäyttönsä lisäksi tekemään, mutta ensituntumat antavat uskoa että laitteesta on iloa pidemmäksikin aikaa ellei negatiivisia ihmeitä tapahdu.

Kokeilussa: Black Rapid Street Breathe -olkahihna

Black Rapid Street Breathe -olkahihna

Viime viikon tiistaina kävin Rajala Camerassa etsimässä josko löytäisin sieltä olkahihnaa uuteen kameraani. Kuten aina myös tämän kameran mukana tuli olkahihna ja perinteiseen tuttuun tapaan myös se oli aivan yhtä hirveä kuin aina kaikissa muissakin kameroissa on vakiona mukana tullut.

Kameran mukana tuleva olkahihna ajaa asiansa mikäli kameraa ei paljoa kuljeta mukanaan mutta vähänkään enemmän jos kuvailee ja haluaa kameraa kuljettaa edes kutakuinkin tolkullisesti käyttövalmiissa kunnossa niin isoimpana ongelmana tulee olkahihnan lyhyys. En tajua minkälaisille hobiteille vakiohihnat suunnitellaan sillä jos kameraa aikoo kantaa mukanaan ns. oikeaoppisesti on vakiohihna yleensä todella korkealla lähes kiinni kainalossa, ainakin mikäli päällä on yhtään paksumpi huppari.

Koska vakiohihna on tarpeettoman lyhyt se johtaa yleensä siihen että kameraa kantaa niskassaan ja saa mukavan hartiajumin tai vaihtoehtoisesti kuvia tulee otettua merkittävästi vähemmän sillä vaivannäkö ottaa kamera kuvausvalmiuteen on tarpeettoman suuri ja jää useammin tekemättä.

Kiinnitysruuvi pyöritetään kameran pohjaan

Onneksi hyvin varustelluissa kameraliikkeissä erilaisia olkahihnoja myydään ja löysin sieltä myyjän avustuksella suoraan sopivan hihnan. Valinnaksi päätyi kamerahihnojen valmistajana tunnetun Black Rapidin Street Breathe. Heti liikkeessä hihnaa kokeillessa olin samantien myyty. Pituutta hihnassa on omaan pituuteeni nähden tarpeeksi (olen n. 172 cm pituinen) ja normaalissa ulkovaatetuksessa kameran saa kyljen korkeudelle siten että se on siitä nopea ottaa kouraan ja alkaa kuvailemaan.

Hihna on tuntunut helppoutensa lisäksi myös jämäkältä käyttää eikä siitä ole löytänyt juurikaan valittamisen aihetta. Ainoa mikä välillä vähän on tympäisevää on tietenkin se että mikäli hihnan jättää paikalleen kameraan ja kameran laittaa pöydälle on kamera kohossa ja vinossa sillä kiinnitysruuvi on aina kiinni kameran pohjassa. Tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään iso haitta, lähinnä esteettisesti itseä häiritsee että kamera ei ole pöydällä suorassa vaan vinossa ja kylki ilmassa. Toki pohjaruuvin saa irroitettua kohtalaisen nopeasti ja kiinnitettyä takaisin joten tämäkään ei ole ongelma mikäli ei itse välttämättä halua itselleen siitä ongelmaa tehdä.

Hihnassa on myös jonkinmoinen klipsi jolla hihnan saa nopeasti ympäriltään irti ja paikalleen mikäli pään yli ei jostain syystä hihnaa halua kiskaista. Itse olen kuitenkin aina pistänyt kameran ja hihnan pään yli nostamalla paikalleen joten en ole tästä ominaisuudesta mitään iloa itselleni saanut. Samoin kiinnityslenkki joka tulee kameran pohjaan tulevaan ruuviin on sellainen että sen irroittaminen on isompi työ kuin koko pohjaruuvin ja sen myötä koko hihnan irroittaminen joten sekin on jäänyt käyttämttömäksi ominaisuudeksi omassa käytössäni.

Hihnassa on myös kiinnitysklipsi joka itselleni on ollut turha ominaisuus

Yleistuntumat hihnasta tavallisilla kuvausreissuilla on olleet positiiviset. Se on merkittävästi parempi kuin vakiohihna, sen kanssa kameran saa säädettyä mukavalle kuljetuskorkeudelle siten että kameralla on nopeaa ja mutkatonta ottaa kuvia ilman että hihnan kanssa joutuu päästelemään ärräpäitä ja oikeaoppisen kameran kuljetusmahdollisuuden myötä kameran paino ei tunnu niin raskaalta kuin jos kameraa tulisi kannettua kaulan varassa.

Mikäli etsinnässä on hyvä hihna, on tämä vaikuttanut varsin pätevältä ja järkevähintaiselta hihnalta. Rajalassa normaali hinta tälle on tätä kirjoittaessa 79,00 eur ja omani sain hieman edullisemmin sillä kyseessä oli viimeine kappale ja myymälän esittelytuote. Täydellä hintaa ostaessakaan ei tässä olisi ollut mitään valittamista joten suosittelen tätä ainakin testaamaan.

Kokeilussa: Chaqwa-kahvi

Chaqwa

Gigantissa viime viikolla käydessä tarttui muiden ostosten mukana matkaan myös Chaqwa-kahvia papuina. Pussi on pienehkö, ainoastaan 250 grammaa mutta useammat kahvit tästä kuitenkin keittää.

Kahvi on tummaa paahtoa jonka tummuusaste on 4/5. Kuitenkin keitettyä kahvit yllätyin kuinka miedon ja pehmeän makuista kahvi oli – tähän tosin voi selittävänä tekijänä olla vahvimmin se että kahvissa on käytetty 100 % Arabica-papuja eikä blendausta. Jos olen oikein käsittänyt on Arabica yleensä pehmeämpää maultaan kuin Robusta ja monesti juomissani tummissa kahvissa on seassa myös Roboustaa.

Sangen hyvää kahvia, miellyttävän makuista jota siemailee mieluusti kupin jos toisenkin.

Kokeilussa: Apple Smart Keyboard

iPad Pro 12.9” ja Apple Smart Keyboard

Ensikokemuksia iPad Pro Smart Keyboardista

Kuten eilisessä uudesta laukusta kertovasta blogipostauksessa mainitsin hankin itselleni iPad Pro 12.9” -mallin. Kirjoitan kokemuksiani ko. tabletista, sen ostoon liittyvistä syistä ja filosofioista hieman tarkemmin myöhemmin mutta tähän väliin kuitenkin voisin pikaiset ensituntumat kirjoittaa oheistuotteena hankkimastani Smart Keyboardista joka toimii myös tabletin näytön suojana.

Ensimmäiset kokemukset Smart Keyboardista tuli Gigantissa jossa kyseinen vekotin oli esittelyssä olevassa tabletissa kiinni. Koettelin kirjoittelua ja pääsääntöisesti ensituntumat olivat positiivset ja tuntuma näppäimistössä on yllättävänkin hyvä ottaen huomioon kuinka litteä laite on kyseessä.

Smart Keyboard irrallaan

Alussa haasteita on eniten tuottanut backspacen eli ”kumitusnäppäimen” sijoittelu joka jollain tapaa tuntuu hieman etäisemmältä kuin MacBook Pron näppäimistössä mutta jo alle kahdessa päivässä senkään käyttö ei tunnu mitenkään kovin erikoiselta ja sormet löytävät oikeaan paikkaan suhteellisen vaivattomasti.

Näppäimistö iPadin apurina on enemmän kuin sata jänistä mikäli tekstiä aikoo suoltaa yhtään enempää. Itselläni iPadin ensisijainen tarkoitus on toimia läppärin korvikkeena kaikessa mahdollisessa joten näppäimistö oli sijoituksena itselleni varsin perusteltu. Lisäksi Smart Keyboard toimii myös näytön suojana joten tuotteella on muitakin käyttötarkoituksia kuin ainoastaan tarjota ulkoinen näppäimistö.

Näppäimistöstä löytyy myös skandit

iPadien kanssa käsittääkseni on mahdollista käyttää ulkoisia Bluetooth-näppäimistöjä joka on vaihtoehto tälle Smart Keyboardille mutta itselleni merkittävä tekijä tässä on käytön helppous ja mukavuus.

Ulkoisten Bluetooth-näppäimistöjen kanssa parittaminen pitää tehdä erikseen ja sen yhteys pitää katkaista mikäli haluaa käyttää kosketusnäytöllä olevaa näppäimistöä (ellen ole vain käsittänyt väärin!) kun taas tässä parittaminen näppäimistön ja tabletin välillä tapahtuu kun suojan nakkaa tablettiin kiinni tabletin sivussa olevista magneeteista. Myös yhteyden katkaisu tapahtuu helposti kun laitteen vain irroittaa tabletista. Helppoa ja nopeaa – juuri sellaista kuin teknologian kuuluukin olla.

Pikanäppäimet

Smart Keyboard on todella litteä

Yksi tietokoneita paljon käyttäville ilahduttava ominaisuus on pikanäppäimet. Pikanäppäimet tekevät elämästä merkittävästi helpompaa ja teknologian käytöstä parempaa ja siksi on varsin mukavaa havaita että iPadissa ulkoisen näppäimistön kanssa on mietitty tätä aspektia.

Monet Mac-tietokoneista tutut pikanäppäimet toimivat täysin samoin. Cmd + A valitsee kaiken, Cmd + C, Cmd + X, Cmd + V toimii kopiontiin, leikkaukseen ja liittämiseen, Cmd + Space antaa hakuikkunan, Safarissa Cmd + L hyppää osoitepalkkiin, Cmd + Tab antaa hyppiä ikkunasta toiseen, Option + nuoli oikealle/vasemmalle hyppii sana kerrallaan vasempaan tai oikeaan ja monet muut tutut ja hyväksi havaitut pikanapit löytyvät tavalliselta paikaltaan.

Loppupäätelmät

Näppäimistöllä pystyy kirjoittamaan nopean totuttelun jälkeen kohtalaisella vauhdilla

Apple Smart Keyboard vaikuttaa muutaman päivän käytöllä varsin pätevältä ulkoiselta näppäimistöltä. Se on kepeä, sen kosketustuntuma on hyvä, sen saa nopeasti kiinni ja irti ilman säätämistä ja sillä pystyy kirjoittamaan suhteellisen nopeasti – luultavasti ajan myötä kirjoitusnopeus vielä paranee kun pääsee kunnolla sen kanssa sinuiksi.

Tein ensimmäisen netistä löytämäni kirjoitusnopeustestin ja sain tällä toisella yrittämällä kirjoitusnopeudeksi 64 WPM (sanaa minuutissa) ja 275 CPM (merkkiä minuutissa) osumatarkkuudella 95 % joten näppäimistö ei ole kovin suuri hidaste kirjoittamisessa vaikkakin tavallisella perinteisellä näppäimistöllä kirjoitankin nopeammin.

Hintaa Smart Keyboardilla 12.9” malliin oli 179 euroa jota moni on pitänyt suhteettoman kalliina. Kuitenkin muutaman päivän kokemusten perusteella vähänkään enemmän tekstiä kirjoittavalle laite on jokaisen sentin arvoinen.

Kokeilussa: Zoegas Intenzo -kahvi

Zoegas Intenzoa myydään valmiiksi jauhettuna sekä papuina. Kuvassa valmiin jauhatuksen paketti.

Tämänkertaisena kahvitestauksena on valmiiksi jauhettu Zoegas Intenzo jota kyllä olisi saatavana papuinakin mutta LIDL:ssä josta tämän bongasin ei sattunut tätä papuina ainakaan sillä hetkellä olemaan joten kirjoitan kokemukset tästä valmiista jauhatuksesta sen sijaan.

Aikaisemmin olen koettanut Zogasin skånerostia papuina joten hyvä testailla myös saman valmistajan muita tuotteita.

Jo ensimmäisestä siemauksesta keitettyä kahvia erottaa varsin tumman ja vahvan maun. Juon kahvini maidollla ja maidon kanssa hörppäistessäkin vahva maku pääsee esiin ja oikeuksiinsa. Tämä on tietenkin makuasia onko se hyvä asia vaiko ei mutta mikäli normaalina kahvivalintana kaupasta on lähes aina Juhla Mokka, Saludo, Presidentti tai Kulta Katriina voi olla että tämä kahvi tuntuu liian tujulle.

Mikäli tummia ja vahvoja kahveja on aikaisemminkin nautiskellut on tämä varsin kelvollinen kokemus. Se tuoksuu miellyttävälle ja sen maku on vahvuudestaan huolimatta kohtalaisen pehmeä ja nautinnollinen. Vahvojen kahvien ystäville toimiva valinta, muille luultavastikaan ei.