Kokeilussa König All-in-one muistikortinlukija

König muistikortinlukija

Jonkin aikaa on jo mielessäni ollut etsiä muistikortinlukija Windows-koneelleni jotta voisin jatkossa tehdä kuvankäsittelyä ja blogin kirjoittamista enemmän PC:llä aikaisemmin käyttämäni iMacin sijaan. Huonejärjestys on talossa muuttunut jo jokunen aika takaperin eikä iMac ole enää makuuhuoneessa ja olen alkanut vähitellen kallistumaan siihen suuntaan että myyn sen pois mikäli saan Windows-koneella tehtyä kaikki nykyisen tarvitsemani asiat.

Moni asia on ollut joissa Mac OSX on ollut ainoa vaihtoehto itselleni erinäisistä syistä johtuen. Yksi on tietenkin kuvankäsittely, sillä iMacin näyttö on todella hyvä verrattuna aikaisemmin PC:ssä käytössäni olleeseen pelinäyttöön. Kuitenkin pelinäyttö on jo kuukausia takaperin tullut myytyä kaverille ja olen vaihtanut merkittävästi (väritoistoltaan) parempaan IPS-paneeliseen näyttöön joten nykyisin on realistiset mahdollisuudet tehdä kuvankäsittelyä näytön suhteen myös Windows-koneellani.

En ole näytöstä vielä mitään arvostelua kirjoittanutkaan vaikka näyttö on jo kuukausia ollut käytössä, mutta ehkä joskus saan aikaiseksi sellaisenkin kirjoittaa. Kuitenkin käyttämäni näyttö on 27-tuumainen BenQ BL2711U joka on tuntunut varsin hyvältä käyttää.

Jotta kuvankäsittelyä voi tehdä Windows-koneella pitää tietenkin kuvat saada tietokoneelle siirrettyä. Aikaisemmin olen tunkenut muistikortin suoraan iMacin takana olevaan muistikortinlukijaan, mutta Tokmannilla käydessäni ostin Königin valmistaman All-in-one muistikortinlukijan. Hintaa tuotteella on ainoastaan 9,95 eur joten mistään kalliista tuotteesta ei ole kyse.

Nyt joitain viikkoja käyttäneenä tuote on tehnyt täysin sen mitä sen tarvitseekin – se on helppo käyttää eli tunnistuu suoraan Windowsissa ilman ajureiden latailua pitkin nettiä, muistikortin saa sinne sisään helposti ja myös sieltä ulos ja siirtonopeudet ovat tarpeeksi nopeat omaan käyttööni.

Muistikortinlukija on ainoastaan USB 2.0 nopeuksinen, mutta omassa käytössäni asialla ei ole juurikaan merkitystä. En siirrä kerralla niin suuria kuvamääriä ja hitain osuus ei ole kuvien siirrossa muutenkaan USB-väylän nopeus joten USB 3.0:sta ei olisi itselleni niin paljoa hyötyä että siitä kannattaisi lisää maksaa. Kokonaisuutena Königin muistikortinlukija on siis ainakin SD-korttien lukemisessa hinta-laatu-suhteeltaan varsin sopiva tuote.

Kokeilussa Jensen Omni Mesh Wi-Fi System

Jensen Omni -tuotteita myydään ainakin Giganteissa

Muutin nykyiseen asuntooni joulukuun puolella ja hyvin pian jo selvisi että langattoman verkon kuuluvuuden kanssa on ongelmia niin keittiössä kuin makuuhuoneessakin, sillä langattoman verkon tukiasema sijaitsee olohuoneen nurkassa ja matkalle osuu kiviseiniä sen verran paljon että ne syövät langattoman verkon signaalia todella paljon ja aiheuttaa verkkoyhteyteen ongelmia. Lisäksi alueella on kymmenittäin muitakin langattomia verkkoja jotka eivät ainakaan oman verkkoni kuuluvuutta paranna.

Käytännössä makuuhuoneessa ja keittiössä jääkaapin läheisyydessä langattoman verkon kantama tipahtaa niin paljon että yhteys katkeilee ja toimiessaankin antaa vain muutamaa megabittiä nopeudeksi – toisin sanoen verkko hidastuu sen verran paljon että sillä ei kannattanut edes elättää toiveita monihuoneäänijärjestelmästä jatkuvien pätkimisten vuoksi.

Koska olen nörtti ja haluan että kotona verkko toimii kaikissa huoneissa jäi vaihtoehdoiksi vetää kaapelit jokaiseen huoneeseen (joka olisi paras ratkaisu), hommata sähköverkossa kulkeva ethernet tai hankkia Mesh-verkko. Mesh-verkko kuulosti ainakin teoriassa hyvältä joten hommasin sen muutamia kuukausia takaperin. Nyt kun muutama kuukausi on verkko ollut käytössä pystyn jo toimivuudesta kertomaan hieman tänne blogiinkin.

Mukana tulee kolme pötikkää

Mesh-verkko toimii käytännössä siten että kotona on useampia eri pöniköitä jotka muodostavat keskenään verkon. Eli käytännössä olohuoneessa on yksi tällainen pötikkä, makuuhuoneessa toinen ja keittiössä kolmas. Näiden kolmen pötikän välille sitten muodostuu yksi WLAN-verkko jonka kuuluvuus on merkittävästi parempi. Näin teoriassa ja omien havaintojeni mukaan ilahduttavasti myös käytännössä.

Olohuoneessa oleva pötikkä menee itselläni kiinni nettipurkkiin tavallisella ethernet-kaapelilla joten sitä kautta sitten yhteydet ulkomaailmaan onnistuvat tavalliseen tapaan.

Käyttöönotto Jensenin laitteissa on helppo. Piuhat kiinni, käynnykkäappi kehiin ja konffailemaan. Verkon nimen ja samoin myös pötiköiden nimet voi vaihtaa haluamakseen. Verkon nimi tietenkin vaikuttaa siihen että millä nimellä WLAN näkyy etsiessä verkkoa, pötiköiden nimet vaikuttavat (tietääkseni) ainoastaan siihen että niitä on helpompi hahmottaa hallintaohjelmassa että missä ne ovat. Itse olen nimennyt vähemmän omaperäisesti purkit nimelle Keittiö, Makuuhuone sekä Olohuone.

Jensenin Mesh-verkon purkkien design on miellyttävän hillitty

Kännykkäsoftalla voi tehdä myös jonkinmoista vierasverkkoa ja siellä on myös mahdollista tehdä jonkinmoista lapsilukkoa mutta en ole kumpaakaan ominaisuutta testaillut. Port forwarding -ominaisuus löytyy myös mutta tätäkään en ole tarvinnut vielä käyttää. Tosin omassa käytössäni tästä voisi tulla muutenkin haasteita oman suhteellisen monimutkaisen verkkoinfrastruktuurin vuoksi.

Jokaisen purkin pohjassa on kaksi ethernet-paikkaa – yksi sisään ja yksi ulos. Käytännössä sisääntuloon tulee mikä tahansa tietokone jonka haluaa kaapelilla kiinni ja ulosmenossa on ainoastaan yksi purkeista, eli se joka menee kiinni nettipurkkiini. Sisääntuleva Ethernet-liitäntä on erittäin tervetullut ominaisuus, sillä olen havainnut uudempien OSX-käyttöjärjestelmien kanssa ongelmia näihin langattomiin verkkoihin yhdistäessä. Kuitenkin iMac menee itsellä kaapelilla sitten kiinni makuuhuoneessa olevaan purkkiin eikä ongelma ole enää ollut haitaksi. Samoin keittiössä Raspberry Pi menee kaapelilla kiinni keittiön Mesh-purkkiin joten Ethernet-paikoille on ollut käyttöä. Muutenkin käytän mieluummin aina langallista yhteyttä kaikessa missä voi järkevästi niin tehdä sillä langaton verkko toimii aina merkittävästi varmemmin.

Kotonani on gigabitin sisäverkko ja myös ulkoisen netin nopeus on gigabitti sisään. Käytännössä olen olohuoneessa saanut kaapelilla koko matkan kiinni ollessa jotain 700 MBps -latausnopeuksia testaillessa nopeustestejä, mutta tietenkin oikean elämän tilanteet ovat merkittävästi monimutkaisempia ja vaihteluvälit voi olla ihan mitä vain sillä paljon riippuu myös vastapään palvelimesta. Olen koettanut nopeustestiä iMacilla myös Jensenin Mesh-verkon yli makuuhuoneen peränurkasta, eli makuhuoneen ja olohuoneen välillä on langaton verkko ja nopeudeksi olen saanut sillä 146 Mbps jossa toki välillä nopeus on ollut yli 200 Mbps. Käytännössä verkko hidastuu merkittävästi Mesh-verkosta huolimatta, mutta ei niin paljoa että omassa käytössäni asialla olisi merkitystä sillä makuhuoneen koneella en tarvitse sadan megan nettiyhteyttä, ainoastaan olohuoneessa pelikoneellani on tarvetta nopeammalle netille.

Liitännät on vähäiset mutta onneksi ethernetille löytyy paikka. Oletussalasana löytyy myös pohjasta olevasta tarrasta.

Sisäverkossa Mac miniltä kopioitaessa tiedostoja iMacille Mesh-verkon yli siirtonopeudet olivat samoja lukemia kuin ulkoverkostakin tiedostoja kopioitaessa. Ei mikään maailman nopein verkko mutta silti nopeudeltaan hieman enemmän kuin 100 MBps -verkossa saa. Kauas jäädään siis gigan verkosta ainakin nykyisellä pötiköiden sijoittelulla (nurkissa ja syvennyksissä) mutta kuitenkin yli satamegaisen verkon nopeuteen päästään joten omaan käyttööni nopeus on ollut varsin riittävä sillä monihuone äänijärjestelmä toimii pätkimättä kaikissa huoneissa joka on itselleni yksi tärkeimmistä käyttötarpeista langattomalla verkolla.

Kokonaisuutena useamman kuukauden käyttäneenä Jensenin Omni Mesh-verkko on ollut hyvä. Se on toiminut hyvin omassa verkkoinfrastruktuurissa vaikka laitteita yhdistäneenä verkkoon on yli 10, parhaillaan 13. Monet laitteista eivät käytä verkkoa juuri nimeksikään, esimerkkinä Philips Hue -valojen ohjausyksikkö tai Raspberry Pi siinä käytössä missä se on, mutta kuitenkin ilahduttavasti monen laitteen yhtäaikainen verkkoon kuuluminen ei ole aiheuttanut yskimisiä omassa käytössäni.

Hintaa Jensen Omnilla on ainakin Gigantissa 319 euroa tätä kirjoittaessa eli hinnat ei ole muutamassa kuukaudessa muuttuneet sen osalta mihinkään. Kuitenkin omassa käytössäni Mesh-verkko on ollut hintansa väärti sillä jatkuvasti pätkivä verkko huonolla kuuluvuudella on asia jota en jaksa kovin kauaa kotonani katsella ja tällä moisen murheen sain pois päiväjärjestyksestä.

Kokeilussa: QNAP TS-451A-4G

QNAP TS-451A-4G on monipuolinen verkkolevyasema

Huom! Teksti käsittelee ensisijaisesti tuotetta valokuvaamista harrastavan näkökulmasta eikä se paneudu laitteen monipuolisiin ominaisuuksiin. Laajempia arvioita tuoteesta löytyy muualta internetin syövereistä.

Jo jonkin aikaa olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja valokuvien säilömiseen koneella ja miettinyt erilaisia workflowta mikä toimisi mahdollisimman sujuvasti omassa käyttötarkoituksessani. Käytössäni on useampia eri kameroita ja niillä otettavat valokuvat vievät kiitettävän paljon levytilaa sillä kuvaan aina RAW-muotoisia valokuvia sikäli mikäli kamera sen option itselleni suo.

Valokuvia on kertynyt vuodesta 2004 saakka ja tilaa ne vievät tätä kirjoittaessa yhteensä hieman alle puoli teratavua. Tämä on todella vähän jos katsoo kuinka monta vuotta olen valokuvailua harrastanut ja kuvia talteen ottanut, mutta suunta on selkeästi kasvamaan päin. Uudemmat kamerarungot tekevät kuvia jotka vievät levyltä tilaa kiitettävät määrät ja pelkästään vuoden 2018 valokuvat vievät hieman alle 110 gigatavua. Tämäkään ei ole vielä paljoa mutta kun ottaa huomioon sen että ensisijaisesti kuvankäsittelyssä käyttämäni tietokoneen kiintolevy on teratavun verran ja siihen tarvitsee säilöä kaikkea muutakin kuin vain vanhoja kuvia alkoi levytilaa olemaan enää n. 30 gigaa jäljellä.

Koska on parempi toimia etukäteen eikä vasta siinä vaiheessa kun levytila loppuu kävin Verkkokaupassa pyöriessäni ostamassa QNAPin TS-451A-4G NAS-levyjärjestelmän. Varsinaisesti en tätä sinne mennyt ostamaan mutta koska Outletista tuote irtosi 199,00 euron hinnalla normaalin alkuperäisen 547,90 eur hintaan ei kovin kauaa tarvinnut jäädä miettimään josko laitteen matkaan ottaisin vaiko en.

QNAP tarjoaa monipuoliset liitännät

QNAPissa ei ole mukana lainkaan kiintolevyjä joten kovalevyt on oltava omasta takaa. Levypaikkoja on neljä ja sen saa RAIDaamaan monella eri moodilla. Itse ostin kaksi kappaletta 2 TB levyjä ja laitoin niihin RAID 1:n eli suomeksi selitettynä jos toinen kovalevyistä leviää pitäisi ainakin teoriassa toisessa kovalevyssä olla identtiset datat tallella. Tämä toimii fyysisen vian varalta jonkinlaisena varmuuskopiona mutta ei tietenkään varsinaisena varmuuskopiona – jos menen räpeltäessäni poistamaan vääriä tiedostoja kovalevyltä katoavat ne tietenkin myös tältä kakkoslevyltä. Tämä on hyvä muistaa kun RAIDia ajattelee ainoaksi varmuuskopiokseen sillä se ei suojaa käyttäjää omilta virheiltään vaan ainoastaan levyrikoilta ja vastaavilta.

Laite tarjoaa omaan käyttööni ominaisuuksia paljon enemmän kuin mitä tarvitsen enkä ole vielä jaksanut kovin paljoa perehtyä mitä kaikkea laitteesta löytyy. Kuitenkin se tärkein itselleni löytyy eli verkkolevy johon saan nakattua niin isot levyt kuin haluan ja saan sen peilattua toiselle levylle varmuuskopioita varten. Siinä käytössä laite on tehnyt juuri sen mitä sen pitääkin. Käyttöönotto oli helppo, asema toimii niin Windowsin kuin MacOS:n kautta ja siinä on gigabtin ethernet-liitäntöjä kaksin kappalein. Itselläni on vain toinen liitännöistä kiinni enkä ole jaksanut tutkia mitä etuja toisen Ethernetin kytkemisellä saisin. Ehkä perehdyn tähän joskus tarkemmin.

Limput sisään

Pääasialliseksi käyttötarkoitukseksi olen visioinut siis valokuvien varmuuskopioinnin. Olen koettanut etsiä aikaisemmin myös erilaisia ratkaisuita ja hetken aikaa käytin Google Photos -palvelua mutta sen kanssa ongelmalliseksi tulee omassa käytössäni järjetön datamäärä. Ilmaista levytilaa saa 15 GB joka riittää useaksi kuukaudeksi omalla kuvaustahdillani mutta pian olisi jo pitänyt ostaa lisälevytilaa RAW-kuvien säilömiseen. Vaihtoehtona olisi tietenkin myös se että pistäisin Google Photosiin pelkät JPG-kuvat ja jättäisin pitämättä RAW-kuvat tallessa, mutta en näe siinä juurikaan suuremmin pointtia. Mieluummin pidän RAW-kuvat arkistokappaleina tallessa kuin hävitän niitä vain siksi että en viitsi maksaa paremmasta ratkaisusta.

Vaikka isojen kuvamäärien käsittely RAW-kuvista on tietokoneella yhä helpointa ja nopeinta, käytän myös iPad Pro -tablettia kuvankäsittelyyn. Ajatuksena on pitää workflow reissuissa ollessa sellaisena että siirrän kuvat järjestelmäkameran muistikortilta iPadille ja siitä synkkaan RAW-kuvat Google Photosiin. Kun sitten reissun jälkeen olen taas kotona voin ladata uudet RAW-kuvat Google Photosista iMacille josta sitten Lightroomin kautta siirrän kuvat tälle QNAPille. Tämän jälkeen voin poistaa kuvat Googlen kuvapalvelusta joten 15 GB levytilarajoitus ei pääse tulemaan ongelmalliseksi kun siellä säilöö ainoastaan uusimmat kuvat joita ei vielä ole siirtänyt talteen muualle. Tietenkin iPad Prolla on aikomus jatkossakin blogipostauksia kirjoitella reissuissa ollessa ja samalla käsitellä RAW-kuvista blogipostaukseen sopivat kuvat valmiiksi, mutta pidempää säilytysratkaisua miettiessä on QNAP yksi osa kokonaisuutta.

Kovalevyt on helppo sijoittaa NASiin

Ensituntumat laiteesta harrastelijavalokuvaajan näkökulmasta katsoen ovat hyvät. Laite toimii hyvin verkon yli käytettäessä ja Lightroomista olen siirtänyt kaikki valokuvani pois Macin kiintolevyltä suoraan QNAPiin jättäen ainoastaan Lightroomin kirjastotiedoston omalle koneelle. Generoin myös kuvia importoidessa 1:1 kokoiset Preview-kuvat sekä Smart Previewit joten vaikka sammuttaisin NASin tai verkko-ongelmia tulisi voin hoitaa tärkeimmät kuvankäsittelyoperaatiot siitäkin huolimatta.

Hinta-laatu tuoteessa on varsin kohdallaan ja potentiaalia NASissa löytyy vaikka mihin muuhunkin. Täytynee jatkossa koettaa mitä kaikkea laitteella pystyy tämän peruskäyttönsä lisäksi tekemään, mutta ensituntumat antavat uskoa että laitteesta on iloa pidemmäksikin aikaa ellei negatiivisia ihmeitä tapahdu.

Kokeilussa: Black Rapid Street Breathe -olkahihna

Black Rapid Street Breathe -olkahihna

Viime viikon tiistaina kävin Rajala Camerassa etsimässä josko löytäisin sieltä olkahihnaa uuteen kameraani. Kuten aina myös tämän kameran mukana tuli olkahihna ja perinteiseen tuttuun tapaan myös se oli aivan yhtä hirveä kuin aina kaikissa muissakin kameroissa on vakiona mukana tullut.

Kameran mukana tuleva olkahihna ajaa asiansa mikäli kameraa ei paljoa kuljeta mukanaan mutta vähänkään enemmän jos kuvailee ja haluaa kameraa kuljettaa edes kutakuinkin tolkullisesti käyttövalmiissa kunnossa niin isoimpana ongelmana tulee olkahihnan lyhyys. En tajua minkälaisille hobiteille vakiohihnat suunnitellaan sillä jos kameraa aikoo kantaa mukanaan ns. oikeaoppisesti on vakiohihna yleensä todella korkealla lähes kiinni kainalossa, ainakin mikäli päällä on yhtään paksumpi huppari.

Koska vakiohihna on tarpeettoman lyhyt se johtaa yleensä siihen että kameraa kantaa niskassaan ja saa mukavan hartiajumin tai vaihtoehtoisesti kuvia tulee otettua merkittävästi vähemmän sillä vaivannäkö ottaa kamera kuvausvalmiuteen on tarpeettoman suuri ja jää useammin tekemättä.

Kiinnitysruuvi pyöritetään kameran pohjaan

Onneksi hyvin varustelluissa kameraliikkeissä erilaisia olkahihnoja myydään ja löysin sieltä myyjän avustuksella suoraan sopivan hihnan. Valinnaksi päätyi kamerahihnojen valmistajana tunnetun Black Rapidin Street Breathe. Heti liikkeessä hihnaa kokeillessa olin samantien myyty. Pituutta hihnassa on omaan pituuteeni nähden tarpeeksi (olen n. 172 cm pituinen) ja normaalissa ulkovaatetuksessa kameran saa kyljen korkeudelle siten että se on siitä nopea ottaa kouraan ja alkaa kuvailemaan.

Hihna on tuntunut helppoutensa lisäksi myös jämäkältä käyttää eikä siitä ole löytänyt juurikaan valittamisen aihetta. Ainoa mikä välillä vähän on tympäisevää on tietenkin se että mikäli hihnan jättää paikalleen kameraan ja kameran laittaa pöydälle on kamera kohossa ja vinossa sillä kiinnitysruuvi on aina kiinni kameran pohjassa. Tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään iso haitta, lähinnä esteettisesti itseä häiritsee että kamera ei ole pöydällä suorassa vaan vinossa ja kylki ilmassa. Toki pohjaruuvin saa irroitettua kohtalaisen nopeasti ja kiinnitettyä takaisin joten tämäkään ei ole ongelma mikäli ei itse välttämättä halua itselleen siitä ongelmaa tehdä.

Hihnassa on myös jonkinmoinen klipsi jolla hihnan saa nopeasti ympäriltään irti ja paikalleen mikäli pään yli ei jostain syystä hihnaa halua kiskaista. Itse olen kuitenkin aina pistänyt kameran ja hihnan pään yli nostamalla paikalleen joten en ole tästä ominaisuudesta mitään iloa itselleni saanut. Samoin kiinnityslenkki joka tulee kameran pohjaan tulevaan ruuviin on sellainen että sen irroittaminen on isompi työ kuin koko pohjaruuvin ja sen myötä koko hihnan irroittaminen joten sekin on jäänyt käyttämttömäksi ominaisuudeksi omassa käytössäni.

Hihnassa on myös kiinnitysklipsi joka itselleni on ollut turha ominaisuus

Yleistuntumat hihnasta tavallisilla kuvausreissuilla on olleet positiiviset. Se on merkittävästi parempi kuin vakiohihna, sen kanssa kameran saa säädettyä mukavalle kuljetuskorkeudelle siten että kameralla on nopeaa ja mutkatonta ottaa kuvia ilman että hihnan kanssa joutuu päästelemään ärräpäitä ja oikeaoppisen kameran kuljetusmahdollisuuden myötä kameran paino ei tunnu niin raskaalta kuin jos kameraa tulisi kannettua kaulan varassa.

Mikäli etsinnässä on hyvä hihna, on tämä vaikuttanut varsin pätevältä ja järkevähintaiselta hihnalta. Rajalassa normaali hinta tälle on tätä kirjoittaessa 79,00 eur ja omani sain hieman edullisemmin sillä kyseessä oli viimeine kappale ja myymälän esittelytuote. Täydellä hintaa ostaessakaan ei tässä olisi ollut mitään valittamista joten suosittelen tätä ainakin testaamaan.

Kokeilussa: Chaqwa-kahvi

Chaqwa

Gigantissa viime viikolla käydessä tarttui muiden ostosten mukana matkaan myös Chaqwa-kahvia papuina. Pussi on pienehkö, ainoastaan 250 grammaa mutta useammat kahvit tästä kuitenkin keittää.

Kahvi on tummaa paahtoa jonka tummuusaste on 4/5. Kuitenkin keitettyä kahvit yllätyin kuinka miedon ja pehmeän makuista kahvi oli – tähän tosin voi selittävänä tekijänä olla vahvimmin se että kahvissa on käytetty 100 % Arabica-papuja eikä blendausta. Jos olen oikein käsittänyt on Arabica yleensä pehmeämpää maultaan kuin Robusta ja monesti juomissani tummissa kahvissa on seassa myös Roboustaa.

Sangen hyvää kahvia, miellyttävän makuista jota siemailee mieluusti kupin jos toisenkin.