Sekalaisia kuvia, osa 3

Valoa asematunnelin rappujen yläpäässä.

Tällä kertaa sekalaisten kuvien sarjassa on jälleen mustavalkoisten kuvien vuoro. Kuvissa ei ole varsinaisesti muuta yhtenäistä teemaa kuin se, että ne on kuvattu kaupungilla kuvaillessa. Pääsääntöisesti kuvat on otettu eri puolilla Helsingissä, mutta hylätyt kengät aidalla on kuvattu heinäkuisella Joensuun reissulla Suvantosillalle rappusissa kiivetessä.

Kaikki kuvat on kuvattu käyttäen Panasonic Lumix GX80 kameraa. Objektiivina on 12-32 mm F/3.5-5.6 kittiputki. Mustavalkoiseksi kuvat on editoitu käyttäen Nik Collectionin mukana tulevaa Silver Efex Pro -ohjelmistoa.

Yksinäiset kengät
Kampin ostarilla
Käytävä jossain päin Helsinkiä
Ikkunanpesijä työssään
Seinäkoriste
Kerrostalon kulma

Kirkkokuvat: Espoon Leppävaaran luterilainen kirkko

Leppävaaran kirkko ulkoa

Kävin kaverini kanssa jokunen aika takaperin Espoon Leppävaarassa kuvailemassa paikallista luterilaista kirkkoa. Kirkko on rakennettu vuonna 1979. Arkkitehtinä kirkolle on ollut Olli Kuusi, joka on ollut arkkitehtinä myös Vantaan Korson kirkossa. Istumapaikkoja Leppävaaran kirkossa on 315. Lisätietoja kirkosta voi lukea Espoon seurakuntien sivuilta tai Wikipediasta.

Espoon Leppävaaran kirkko sisältä. Huomatkaa myös Kaiken näkevä silmä.
Alttari
Kirkosta löytyy tuttuun tapaan urut
Annukka Laineen tekemä alttaritaulu
Käytävä josta pääsee kirkon saliin
Leppävaaran kirkolle noustaan rappusia pitkin

Katukuvausta Helsingissä

Kaunista arkkitehtuuria

Katukuvaus on yksi valokuvauksen muoto josta pidän paljon. Monet omaan makuuni miellyttävimmät kuvat ovat olleet katukuvausta, ja yksi nykyisinkin vaikuttava valokuvaaja jonka kuvia voin suositella on Max Gor. Hänen blogissaan on aivan uskomattoman paljon hienoja valokuvia, joten kannattaa käydä katsomassa hänen valokuviaan mikäli aihe lainkaan kiinnostaa.

On kiintoisaa käydä katselemassa kaupungilla maailmaa kameran läpi ja kuvata tilanteita oikeasta elämästä, rikkaana ja monimuotoisena eli sellaisena kuin kaupungin elämä todellisuudessakin on. Rikkaalla ja monimuotoisella tarkoitan sitä mistä toisissa piireissä käytettäisiin ilmaisua “Kaikenlaisia viuhakkeita sitä täälläkin liikkuu, voi herranen aika”.

Käytävä Kampista Forumille

Yksi hienoimmista asioista Helsingissä on se, että täällä on ihmisiä tarpeeksi paljon että kaupungilla satunnainen kuvaileminen ei yleensä aiheuta ihmisille “Et kai sä mua kuvaa” -fiilistä ja heti sen perään vaatimuksia poistaa kuvia kamerasta. Ihmiset ovat täällä tottuneet siihen, että julkisilla paikoilla liikkuessa ihmisiä on kameran kanssa aina liikenteessä ja milloin tahansa voi päätyä valokuvaan. Turisteja kaupungissa riittää ja turisteilla on tapana ottaa kamerastaan ilo irti reissuissa ollessa, joten olisi sinänsä absurdia olettaa etteikö itse kukin kaupungissa asuva ainakin joskus päätyisi johonkin valokuvaan.

Kaduilla kuvaaminen on hyvin mielenkiintoista myös siksi, että sitä kautta näkee mahdollisesti eri kaupunkien arkkitehtuuria, ihmisiä ja yleisesti ottaen sen kaupungin elämää ja kulttuuria. Tietenkin kaikki kuvat on jonkun ottamia ja valokuva kuvaa mielestäni yleensä enemmän kuvaajaa kuin varsinaista kuvauksen kohdetta, mutta kuitenkin kuvista välittyy jonkinlaista käsitystä millaista missäkin on.

Sellisti kadunkulmassa

Toinen hyvä puoli isommissa kaupungeissa verrattuna pieniin kaupunkeihin on myös se, että kaduilla riittää aina kuvattavaa. Ihmisiä on joka päivä liikenteessä, jokaisena päivänä löytyy jotain kiintoisaa nähtävää jos vain itse on virittäytynyt oikeanlaiseen tunnelmaan nähdä kaupunkielämän monimuotoisuus.

Samoin väkimäärän ollessa suurempi ei yksittäinen valokuvaaja herätä yleensä kenenkään mielenkiintoa. Ihmisiä tulee ja menee, siellä täällä joku on kameran kanssa räpsimässä ja ihmiset osaavat suhtautua siihen terveellä “Aivan sama, ei kiinnosta” -mentaliteetillä. Pidän siitä.

Ihminen tai patsas joka liikkui
Kitaran soittaja Tuomiokirkon edustalla
Satunnaisia ihmisiä satunnaisena päivänä
Sellisti Foorumilta steissille vievällä käytävällä

Kirkkokuvat: Helsingin tuomiokirkko

Tuomiokirkko kuvattuna Senaatintorilta. Kesäpäivänä rappuset ovat suosittu oleskelupaikka ja itse kirkko suosittu turistien kuvauskohde.

Helsingin Tuomiokirkko on yksi suosituimmista Helsingin turistinähtävyyksistä jossa vuosittain käy yli puoli miljoonaa ihmistä. Käydessäni siellä kuvailemassa oli sen suosio turistien keskuudessa helppoa myös itse havaita, sillä en todellakaan ollut ainoa kuka oli kameran kanssa liikenteessä. Eipä siinä, mukaan mahtui mainiosti itsekin.

Uusklassismia edustava tuomiokirkko on rakennettu vuosina 1830-1852. Alkuperäisen kirkon suunnittelun teki Carl Ludvig Engel ja myöhemmän Ernst Lohrmann. Kirkko on tilava, sillä istumapaikkoja on 1300 hengelle. Alttarimaalauksen on tehnyt Carolus Enckell. Tarkemmin kirkosta voi lukea helsinginkirkot.fi sivulta tai Wikipediasta.

Kirkon sisäänkäynti löytyy pilareiden takaa
Etuovelta sisään tullessa odottaa seuraavankaltainen näkymä
Kuva alttarin läheisyydestä katsottaessa ovelle
Urut.
Keskikäytävältä katsottaessa oikealle
Oven läheltä oikealle katsottaessa löytyy kynttilöitä
Alttari

RAW-kuvauksen hyödyt

Niittylahdessa kesäyönä. Alkuperäisessä kuvassa tietä hädin tuskin näkee, mutta RAW-kuvaa muokkaamalla sekin on mahdollista kaivaa esiin. Alkuperäinen kuva / Muokattu kuva

HUOM! Tämän blogipostauksen kuvat eivät pyri olemaan valokuvina hyvinä. Näiden kuvien tarkoitus on ainoastaan demonstroida kuinka paljon RAW-kuvista voidaan kaivaa vielä hämäristäkin kuvista dataa. Maltillisempi editointi on yleensä suotavaa jotta luonnollinen tunnelma säilyy (mikäli se on edes tavoitteena).

Kuten aikaisemmin olen tässä blogissa maininnut ohimennen, otan kuvat järjestelmäkameroissani RAW+JPEG muodossa. Käytännössä JPEG otan vain jotta voin jo vähitellen vanhalla läppärillänikin katsoa kuvat nopeasti reissussa ollessa ja tarpeen mukaan voin tehdä pieniä muutoksia niihinkin kuviin. Samoin jos kuva on muuten kaikin puolin OK eikä tarvitse enempää säätämistä, voin käyttää JPG-kuvaa suoraan sellaisenaan.

Ainoa huono puoli RAW-kuvissa on se, että yksi RAW-kuva Panasonic Lumix GX80:lla vie hieman päälle 19 MB kun vastaavat kuvat JPEG:nä pyörii 3-8 MB välillä, useasti noin viisi megaa. Nikon D5300:lla RAW-kuvat vievät noin 16-21 MB kun vastaavat kuvat JPEG-muodossa vie noin 5-11 MB, useasti näyttäisi olevan noin 8 MB kokoluokassa.

Niittylahdessa kesäyönä. Nurmikkoa hieman valaistu lisää jotta sen näkee kuvasta. Alkuperäinen kuva / Muokattu kuva

Kuitenkin RAW-kuvaus tarjoaa paljon enemmän mahdollista säätövaraa mikäli sille tulee tarvetta. Yleensä tälle on tarvetta etenkin valkotasapainon osalta, koska toisinaan automatiikka antaa virheelliset arvot ja kuva näyttää värien osalta luonnottomalta. Myöskään käsin en yleensä valkotasapainoa säädä kuvauspaikalla, joten jälkeenpäin tämän korjaaminen on todella iso hyöty. Myös JPEG-kuvista voi valkotasapainoa korjata, mutta monesti kuva ei näytä sen jälkeen yhtä hyvälle kuin jos valkotasapaino olisi korjattu RAW-kuvasta. JPEG-pakkaus hävittää aina kuvasta tietoa, jonka takia kuvien korjaaminen niistä on monesti huonommin toteutettavissa.

RAW-kuvista pystyy myös kaivamaan paljon enemmän yksityiskohtia myös kuvista, jotka on reilusti alivalottuneita. Samoin kuvasta kadonneet värisävyt on toisinaan mahdollista saada kaivettua kohtalaisen hyvällä menestyksellä takaisin.

Helsingin päärautatieasema kesäisenä yönä. Taivas on ylivalottunut ja kadottanut sävynsä alkuperäisessä kuvassa, muokatussa kuvassa värejä on vedetty hieman överistikin lisää ja pimeitä kohtia valoitettu lisää demonstraatiotarkoituksessa. Alkuperäinen kuva / Muokattu kuva