Yöllinen kuvaussessio Lauttasaaressa

Koska uusi kamera tuli hankittua, täytyi sitä päästä heti yön pimeinä tunteina koettamaan kenttäolosuhteissa, sillä parhaiten käsityksen kamerasta normaalissa elämässä saa kun menee sen kanssa pihalle ja alkaa kuvailemaan. Tein kameran testaamista pokkarikuvaukselliseen tyyliin eli käytin automaattisia asetuksia enkä käyttänyt mitään jalustaa. Sillä tapaa saa parhaiten käsitystä miten hyvä kamera on pokkareiden korvikkeeksi. Ainoastaan kosketusnäytöstä tökkäsin tarkennusta välillä eri paikkaan.

Kuvasin RAW+JPEG-kombinaatiolla joista RAW-kuvat siirsin Lightroomiin ja sieltä ne siirsin jatkokäsittelyyn Color Efex Prohon.

Kuvista on hyvä huomioda se, että ne eivät pyri olemaan valokuvauksellisesti mitään “wau”-kamaa vaan niiden tarkoituksena on ainoastaan demonstroida millaista jälkeä kameralla saa kaupunkimaisemassa hämärässä kuvaten jos kuvia jälkikäsittelee edes hieman (jota aina tulee tehtyä).

Todellisissa kuvausolosuhteissa kamera oli mukava ja helppoa käyttää ja sen kuljettaminen kaulahihnassa kaulalla oli todella suuri ilo niskalle. Se ei painanut paljoa mitään eikä sitä edes painon puolesta juurikaan huomannut. Kuvanlaatu oli omaan makuuni todella hyvä. Ainakaan kameran rungon kuvanlaatu ei ole sellainen ongelma mistä löytäisin mitään valittamista, eikä tällaisessa hupikuvailussa myöskään objektiivin huono valovoima häirinnyt. Kuvaussessiosta jäi positiiviset fiilikset, sillä Panasonic Lumix GX80 vaikuttaa kittiputkensa kanssa erittäin lupaavalta kameralta.

Hommasinpa matkakameran

Tänään tuli kaupungilla käytyä pyörimässä ja samalla reissulla kävin Rajala Cameralla joka sijaitsee aivan Helsingin keskustassa Elielinaukion vieressä. Kävin katselemassa siellä pieniä mikrojärjestelmäkameroita jotka ovat pokkarikameran kokoisia, eli ns. peilittömiä “micro four thrids” -tyyppisiä kameroita. Tarkoituksena oli käydä katsomassa josko näitä löytyisi järkevään hintaan sellaisia jotka toimisivat kokonsa puolesta reissuissa kamerana.

Entuudestaan käytössäni on Nikon D5300 -järjestelmäkamera jolla olen ottanut tähän blogiini kuvat, mutta täysikokoisten järjestelmäkameroiden hankala puoli on niiden roudaaminen reissuissa mukana. Painoa isommassa rungossa ja niiden optiikoissa on kohtalaisesti, joten kameran mukana kuljettaminen on aina omanlainen operaatio ja vaatii käytännössä kokonaisen kameralaukun kuljettamista jos ei halua optiikoita saada rikki. Ilman omaa autoa kameralaukun kuskaaminen on hieman hankalaa ja se painaa kohtalaisesti kaiken muun matkassa mukana olevien tavaroiden lisäksi, joten tällaiseen tilanteeseen pokkarin kokoinen mikrojärjestelmäkamera vaikuttaisi ainakin olevan erinomainen vaihtoehto.

Toinen hankala osuus isokokoisimmissa järjestelmäkameroissa on tietenkin niiden huomiotaherättävyys. Esimerkiksi kadulla kuvatessa on hankala kuvata ilman että se herättää huomiota, sillä isommat kamerat yleensä kiinnittää ihmisten huomion. Pienikokoisempi kamera sopii tällaiseen kuvaamiseen myös paljon paremmin, toisin sanoen näyttää perus turistilta räpsimässä kuvia tällaisen kanssa.

Pari blogipostausta takaperin postasin myös muutaman Jounin ottaman kuvan meikäläisestä ja itse tykästyin niiden kuvanlaatuun. Kaikki ne oli otettu Olympus Penillä joka on samassa tuotekategoriassa Panasonic Lumix GX80:n kanssa, joten mikrojärjestelmäkameroilla on ainakin selvästi paljon potentiaalia.

Matkaani tarttui Rajalalta Panasonic Lumix GX80 jossa mukana tuli Lumix G VARIO 12-32 mm/F3.5-5.6 kittiputki. Kuten spekseistä voi huomata, ei valovoima kittilinssissä päätä huimaa. Tämä ei toki haitannut itseäni, sillä kamera on kuitenkin hankittu itselleni kakkoskameraksi. Koska kyseessä on kuitenkin järjestelmäkamera, voi tähän jälkeenpäin hankkia parempaa optiikkaa jos kuvauskärpänen puraisee kovemminkin.

Tällä hetkellä kamera on latauksessa, sillä akusssa oli paketista otettaessa alussa todella vähän virtaa. Akun lataamisessa menee ohjekirjan mukaan noin 190 minuuttia, mutta onneksi akkua oli pohjalla edes vähän ja sillä pääsin jo muutamat kuvat räpsimään testailun vuoksi. Paljon on vielä matkaa itsellä siihen että tällä saisi parempia kuvia. Kontrollit vaativat oman aikansa tottumista (kuten muissakin kameroissa), sillä olen aikaisemmin käyttänyt vain Nikonin ja Canonin järjestelmäkameroita. Esimerkiksi aukon säätämistä jouduin aikani etsimään manuaalisäätöjä käyttäessä, mutta lopulta sekin löytyi.

Kello kuvattuna Panasonic Lumix GX80:lla.

Kamerassa tärkeä valintakriteeri oli myös mahdollisuus kuvata RAW-kuvia. Tässä kamerassa ne onnistuu ja niitä onnistuu myös avata Lightroomin 6.10-versiossa. Aiemmin koneessani oli 6.1 tai jokin vastaava joka ei näitä RAW-kuvia osannut avata, mutta onneksi päivityksellä asia korjaantui.

Akkukestoa kameralle ei kovin suurta luvata, n. 300 kuvaa, mutta eiköhän tuollakin pärjää peruskuvailuissa. Akku ladataan micro-USB-kaapelilla ja mukana tuli myös seinäpistoke johon USB-kaapelin saa kiinni. Muistikortit on tyyppiä SD. Itselle hommasin 32 GB kortin, sillä Nikon järjestelmäkamerassa on 64 GB kortti eikä se ole koskaan ollut lähelläkään loppumista vaikka silläkin kuvaan RAW+JPEG.

Pikaisella testaamisella kamera vaikuttaa laadukkaalta ja kouraan sopivalta. Vaikka etsinkin pientä ja kevyttä matkakameraa, oli tässä kamerassa painoa sen verran että se on kevyt kantaa matkassa mutta tarpeeksi painava antaakseen vakuuttavan tunnelman. Kameran pitää painaa edes jonkin verran jotta siitä ei tule fiilis kevyestä muovirimpulasta vaan oikeasta kamerasta.

Muutama kuva itsestäni

Tulipas eilen käytyä kaverini Jounin kanssa kaupungilla, jonka jälkeen tulimme vielä istuskelemaan meikäläisen luo. Bussipysäkille kun lähdimme, tuli samalla mieleen ottaa muutama kuva Jounin kameralla kun kerta sellainen matkassa sattui olemaan. Pistetään tähän Jounin ottamat muutamat kuvat meikäläisestäkin ihan itsellekin muistoksi miltä on joskus tullut näytettyä.

Kaunis päiväkodin rakennustyömaa taustalla.
Bussipysäkilläkin voi hymyillä.
Seinää vasten kuin nuorisoraggarit kuunaan.