Ruokapaikat: NYC Burger Ruoholahti

NYC Burger sijaitsee Ruoholahden kauppakeskuksessa

Kauppakeskus Ruoholahdesta Helsingissä löytyy sisäpuolelta laadukkaita hampurilaisia tekevä NycBurger.

Sijaintinsa puolesta NycBurger on erittäin helposti löydettävissä, sillä paikka on heti pääsisäänkäynnin läheisyydessä sisään tultua aivan SubWayn ja jonkun kiinalaisen (tai aasialaisen tai thaimaalaisen) ravintolan vieressä. En valitettavasti muista tuon kiinalaisen ravintolan nimeä, joten sekin täytynee käydä jokin kerran testaamassa.

NYC Burgerin menusta löytyy hampurilaisten lisäksi ainakin myös jonkinmoisia salaatteja. Itse testasin kuitenkin NYC Classic -nimisen hampurilaisen.

Maukas ja täyttävä NYC Classic

NYC Classic oli hinnaltaan 9,80 eur joten aivan halvimmasta päästä se ei hampurilaisena toki ole. Kuitenkin hinta on makuun, laatuun ja hampurilaisen kokoon nähden hyvin mitoitettu. Vaikka hampurilaisen kanssa ei tullut mitään lisukesalaatteja tai vastaavia, ei tämän syötyä ainakaan itselläni jäänyt enää nälkää. Ei tästä myös ähkyäkään tullut, joten annoskoko oli sen suhteen mitä mainioin. NYC Classicissa on 150 gramman laadukas pihvi, joten se pitää nälkää hyvän tovin poissa.

Pidin tämän paikan hampurilaisesta. Se oli hyvä, vaikkakin purilaisen leipäosa ei ollut omaan makuuni paras. Silti makunsa puolesta senkin söi mielellään, eli se oli perushyvä.

NYC Classic lähikuvassa

Palvelu oli ravintolassa ystävällistä ja nopeaa. Ateriaa ei tarvinnut kauaa odottaa, ja henkilökunta kysyi vielä ruokaa pöytään tuodessa tarvitsenko haarukkaa ja veitseä. Samoin vettä kun olisin lähtenyt itse hakemaan toi henkilökunta senkin itse pöytään. Hyvää palvelua!

Ainoa mikä mahdollisesti menee paikassa hieman miinukseksi on liikkeen sijainti. Tämä tietenkin jakaa mielipiteet, mutta lähinnä itse en ole suuri kauppakeskuksen ala-aulassa syömisen fani. Eipä sillä, itse tämän paikan valitsin ja rauhassa siellä syödä sai ja istumaankin mahtui hyvin, mutta tietenkään tunnelmallista paikkaa ei kauppakeskuksen käytävälle oikein saa tehtyä. Päivällä ja illalla kavereiden kanssa tällainen on sopiva paikka, mutta viihtyisää illanistumispaikkaa etsittäessä sijainti ei ole houkuttelevin mahdollinen.

Hyvä paikka jonne menen mielellään toisenkin kerran.

Yökuvaustesti Panasonic Lumix GX80:lla

Lauttasaaressa meren rannassa yöllä. ISO 200, 12-32 mm, aukko F/7.1, valotusaika 8 sekuntia.

Yön pimeinä tunteina sain idean lähteä pienelle kävelylenkille kameran kanssa. Aikaisemmin olen blogissa näkyvät kuvat kuvannut pääsääntöisesti päiväsaikaan, ja niinä kertoina jolloin olen kuvannut yöllä, olen kuvannut ilman jalustaa. Halusin kuitenkin koettaa minkälaisia kuvia GX80:lla saisi mikäli ulos lähtisi jalustan kanssa.

Ennen pihalle lähtemistä testasin manuaalisia asetuksia. Koetin asettaa valotusaikaa yli sekuntiin, mutta jostain syystä kamera ei antanut asettaa sitä pidempää valotusaikaa. Internetistä asiaa selvittelin ja löysin tiedon, että kamerasta pitää ottaa hiljaisen tilan asetus pois päältä jotta saa pidemmät valotusajat käyttöön. En tiedä miksi ihmeessä, mutta näin ilmeisesti on useammassakin pienessä järjestelmäkamerassa. Otin Hiljainen tila -asetuksen pois päältä, jonka jälkeen pääsinkin vääntämään valotusta yli sekuntiin.

Espoo kuvattuna Lauttasaaresta. ISO 200, 12-32 mm, aukko F/7.1, valotusaika 8 sekuntia.

Pihalle tuli lähdettyä ja pistettyä samalla Sports Tracker käyntiin. Lähdin tuttuun tapaan tuohon meren rannalle kuvailemaan. Otin muutaman kuvan siinä ja lähdin kävelemään lenkkipolkuja pitkin. Kuvia tuli otettua aina sieltä täältä, mutta hyvin useassa kuvassa huomasin ongelmia tarkkuuden osalta. Kuvista tuli suttuisia siitäkin huolimatta että kamera oli jalustassa eikä se heilunut ja huojunut. Myös valotusaika oli lähes aina 8 sekuntia, joten laukaisnta painettaessa syntyvä pieni tärähdys ei voinut myöskään selittää kyseistä ongelmaa.

Pantuani merkille tuon suttuisuusongelman kävin asetuksista ottamassa kuvanvakaajan pois käytöstä. Tämän jälkeen ongelma poistui. Jostain syystä pitkillä valotusajoilla kuvanvakaaja tuntui aiheuttavan pelkästään haittaa. Eipä siinä, jalustan kanssa kuvanvakaajalle ei ollut lainkaan tarvetta.

Meren rannalla. ISO 200, 12-32 mm, aukko F/7.1, valotusaika 15 sekuntia.

Pitkällä valotusajalla kuvattaessa oli tässä kamerassa mielenkiintoisena ilmiönä jokaisen kuvan jälkeen kohinanpoisto-operaatio tai jokin muu sellainen lisävaihe jota en ole aikaisemmin havainnut tällä kameralla kuvattaessa, enkä koskaan myöskään Nikon D5300:lla kuvattaessa. Eli kun otin kuvan johon laitoin valotusajaksi 8 sekuntia, kesti ensin 8 sekuntia että kamera otti kuvan ja vielä sen jälkeen toinen 8 sekuntia ennen kuin kuva oli nähtävissä. Odotellessa tuli teksti jostain kohinanpoistosta ja näyttöön tuli laskuri joka kesti aina yhtä kauan kuin valotusaikakin oli ollut. Hämmentävää.

Tyylikäs auto kadun varressa. ISO 200, 12-32 mm, aukko F/7.1, valotusaika 8 sekuntia.

Alkuhankaluuksien jälkeen kuvaaminen onnistui pimeässä aivan yhtä hyvin kuin Nikon D5300:lla ja muilla aiemmin omistamillani järjestelmäkameroilla. Kuvanlaatu on omaan makuuni täysin riittävä myös pimeässä kuvattaessa maisemia tai muita paikallaan olevia kohteita. Mitään liikkuvaa en koettanut kuvata, mutta en sellaisia kohteita koskaan muulloinkaan kuvaa, joten siihen en osaa sanoa kameran riittävyydestä mitään.

Myös 12-32 mm F/3.5-5.6 kittiputken automaattinen tarkennus toimi pimeässä hyvin. Maisemia kuvatessa kamera osasi tarkentaa hyvin ja nopeasti, eikä kertaakaan tullut ikävä manuaalista tarkennusmahdollisuutta.

Taloja lenkin varrelta. ISO 200, 12-32 mm, aukko F/7.1, valotusaika 8 sekuntia.

PS4 Pro Unboxing ja ensikokemukset

Playstation 4 Pro

Tilasin jokunen tovi takaperin jo Playstation 4 Plus -pelikonsolin. Aikaisemmin käytössäni on ollut tavallinen Playstation 4, mutta valitettavasti se on käynyt aivan järjettömän kovaääniseksi jonka vuoksi sitten ajattelin vaihtaa konsolia uudempaan. Mietin myös vaihtoehtona Playstation 4 Slimiä joka ilmeisesti on joidenkin nettiarvosteluiden mukaan hiljaisin näistä Playstation 4 -tuoteperheen konsoleista, mutta ajattelin että jos kerran vaihdan uudempaan niin sama se on ottaa tehokkain malli. Voi olla että sille myöhemmin tulee peleihin enemmän tukea jotka hyödyntävät paremmin sen tehoja.

Kun konsolin oli saanut paketista ja olin ottanut Unboxing-kuvat, pistin konsolin heti paikalleen ja käynnistin masiinan. Tein alkuasennukset, laitoin pelejä latautumaan netistä ja ostin samantien myös vuoden Playstation Plus -jäsenyyden.

Playstation 4 Pro konsolin takaliitännät

Olin ollut aikaisemmin jo Playstation Plus -jäsen, mutta jäsenyyden mukana tulleet pelit alkoivat aina vain enemmän ja enemmän mennä turhan indie-peleiksi omaan makuuni, joten irtisanoin tuon palvelun silloin. Ei indie-peleissä ole itsessään siis mitään vikaa, mutta en halua kuukausimaksullisena palveluna saada pelkkiä indie-pelejä. Ostan niitä mieluummin erikseen sitten kun haluan + PC:llä on niitä itselläni läjäpäin.

Heinäkuussa (jolloin tämä konsoli tuli itselleni) Playstation Plus -peleinä oli PS4:lle kuitenkin Until Dawn sekä Game of Thrones Season pass, joten ainakin muutama ison budjetin peli tuli saatua. Lisäksi pelejä tulee Plus-jäsenenä myös PS3:lle ja Vitalle ja itse omistan niistä kummankin, joten pelejä ainakin on pelattavaksi. Käytännössä riittää että vuoden aikana tulee 2-3 rahan arvoista peliä jolloin PS Plus -jäsenyys on jo hintansa väärti.

Vuosimaksu on 49,95 eur ja se on vaadittu ominaisuus jos haluaa pelata netissä pelejä. En itse ole pleikkarilla pelannut kuin muutaman kerran netissä, joten käytännössä maksan jäsenyydestä vain noiden pelien vuoksi. Eihän sitä tosin tiedä jos vielä innostun jossain vaiheessa konsoleillakin pelaamaan nettipelejä.

Uudistunut ohjain on hyvin samankaltainen kuin alkuperäisen PS4:n ohjain. Ainoa huomaamani ero on pimeässä pelatessa hohtava valo joka näkyy myös pelaajalle itselleen trackpadin ylälaidassa.

Ensimmäiseksi peliksi laitoin konsolille asentumaan fyysisenä pelinä omistamani Dirt Rallyn. Koska asennuksessa kuitenkin kestää, kerkesin sinä aikana jo pelailla Don’t die, Mr. Robot -peliä joka tuli myös heinäkuun Plus-pelinä. Se oli ihan viihdyttävä ajantappaja odotellessa muiden pelien asentumista.

Kun pääsin vihdoin pelaamaan Dirt Rallyä, huomasin että PS4 Prokin alkaa pitämään kohtalaisesti jo ääntä. Selvästi enemmän kuin Xbox One S, mutta onneksi silti merkittävästi vähemmän kuin aikaisempi Playstation 4:n perusmalli. Vähän aikaa pöhinää kuuntelin ja nyppäsin vekottimen virroista. Otin konsolin pois televisiotasosta ja nostin sen pystyasentoon television taakse, jotta ilmanvaihto ei varmasti voi olla enää millään tapaa merkittävä tekijä. Eipä sillä, sen avulla PS4 Pro hiljeni totaalisesti – tai ainakin niin paljon että en sen pöhinää enää sohvalle asti kuullut.

Goljat ja Daavid, vasemmalla PS4 Pro, oikealla PS4

Seuraavana päivänä oli pakko tietenkin koettaa josko Playstation 4:n tavallinen malli olisi hiljaisempi myös jos sen sijoittelee täysin eri paikkaan. Nostin konsolin pöydälle siten että edessä, takana ja sivuilla ei ole mitään esteitä jotka voisi vaikuttaa ilmansaantiin. Pistin Doomin tulille ja katselin tilannetta. Pelasin hieman kampanjaa eteenpäin ja tuttuun tapaan konsoli kuulosti siltä kuin se koettaisi lähteä lentoon. Toisin sanoen aiemman konsolin tapauksessa kyse ei ollut ainoastaan konsolin sijoittelusta mikä vaikutti kovaäänisyyteen. Onneksi, koska muuten olisi hieman turhana tullut päivitettyä konsolia uudempaan.

PS4 Pro tarjoaa kuitenkin myös uusia ominaisuuksia verrattuna alkuperäiseen. Siinä on 4K-tuki mikäli televisiosta sellainen löytyy. Itselläni onneksi löytyy, joten pääsen siitä nauttimaan jos missä peleissä on tehty siihen tukea. Tosin jos totta puhutaan en tähän mennessä ole erottunut 4K ja FullHD-laaduissa mitään eroa sohvalta asti katsottuna. Voi tietenkin olla että olen nähnyt vain sellaista materiaalia jossa eroa ei huomaa tai tukea ei ole peleissä tehty niin hyvin että eroa voisi järkevästi havaita kauempaa katsottuna, mutta onpahan ainakin mahdollisuus siihen.

PS4 pro on hieman originaalia pleikkaria kookkaampi

Yleisesti ottaen ensikokemukset PS4 Prosta on positiiviset. Tärkein syy miksi PS4:n vaihdoin PS4 Prohon oli alkuperäisen konsolin kovaäänisyys joka onneksi korjaantui päivityksen ja konsolin eri sijoittelun myötä. Pidän myös siitä että uudessa ohjaimessa on valo myös itseni nähtävissä eikä ainoastaan takana kuten aiemmassa ohjaimessa.

Kokonaisuutena PS4 Pron erot alkuperäiseen tuntuvat omaan käyttööni tässä vaiheessa vielä mitättömiltä vaikka käytössäni onkin 4K HDR TV. Suurin syy kuitenkin varmaan se, että en ole pelannut vielä mitään peliä jossa olisi PS4 Pron tehoja hyödynnetty. Näitä on jo kyllä markkinoilla, mutta koska konsoli tuli itselleni vasta tätä artikkelia kirjoittamista edeltävänä päivänä on hyvinkin arvattavaa että en ole vielä kerennyt näitä pelejä hankkimaan ja testailemaan.

Uusi DVD-hylly saapui

Pienen hyllykaupan valmistama DVD-hylly samasta paikasta tilaamani CD-hyllyn vieressä.

Olen aikaisemmin tilannut Pienestä hyllykaupasta itselleni CD-telineen johon mahtuu noin tuhat levyä. Koska tuote on ollut hyvä ja siisti, päätin tilata samasta paikasta myös elokuvilleni ja peleilleni hyllyn. Perjantaina sitten tuo hylly saapui illasta kotiinkannettuna, ja täytyy sanoa että olen kyllä tyytyväinen tähänkin tuotteeseen.

Yhteen hyllyriviin mahtuu n. 60 DVD-koteloa ja hyllyjä on yhdeksän, joten tuohon mahtuu näppärästi yli 500 tuotetta. Naiivisti ajattelin että sinne mahtuu hyvinkin iso määrä leffoja sen jälkeen kun ensin olen pelit laittanut hyllyyn, mutta hyllyä täytettäessä tajusin että omistan konsolipelejä jo niin paljon että hylly tulee lähes täyteen jo pelkästään peleistä. Heh. Kerrankos sitä ihminen erehtyy.

Hyllyistä seitsemän meni suoraan konsolipeleille joista suurin osa meni Xbox 360:n peleihin. Lisäksi PS2:n pelejä oli kiitettävästi ja ne ottavat kanssa paljon tilaa. Eipä siinä, pääasia että tuotteet kaikki mahtuivat ja vielä jäi tilaa muillekin tuotteille.

Lopun hyllystä varasin BluRay-elokuville ja vampyyrileffoille. Hyllyyn jäi vielä tilaa useammalle kymmenelle tuotteelle, joten pelikirjaston karttuessa ei heti tarvitse olla uutta hyllyä tilaamassa. Täytynee tosin jossain vaiheessa harkita vielä erillisen hyllyn teetättämistä myös vain ja ainoastaan elokuvia varten. Hyllyt kuitenkin tuovat merkittävästi siisteyttä asuntoon kun levyt eivät pyöri kaapeissa. Samoin tuotteita on helpompaa selata kun ne ovat aivan käden ulottuvilla.

Kuvassa hyllystä huomaa että yläpää telineessä on eri kohdassa kuin CD-telineen yläpää. Tämä johtuu siitä, että lattiat ei asunnossani ole kovin suorat enkä halua tuotetta kiinnittää seinään, sillä asun vuokra-asunnossa. Käytännössä kuitenkin kaatumisen vaaraa ei ole, koska tuote on suorassa jos katsoo sitä käytävän suunnasta. CD-hylly nojaa lattiassa hieman takakenossa jonka vuoksi kuvassa hyllyt eivät ole joka paikassa täysin suoran näköisesti. Lattian epätasaisuudesta johtuvan heiton voisin toki korjata jossain vaiheessa laittamalla CD-hyllyn alalaitaan taakse hieman paperia tai jotain jolloin tuotteet olisivat vierekkäin samassa linjassa, mutta koska asialla ei ole merkitystä niin en luultavasti saa aikaiseksi.

Kirkkokuvat: Helsingin Vanha kirkko

Helsingin Vanha kirkko ulkoa

Kävin parina eri päivänä heinäkuussa kuvailemassa Helsingin Vanhaa kirkkoa. Ensimmäisellä kuvausreissulla kaupungilla kuvailin kirkkoa ulkoa, koska ovet eivät olleet siihen aikaan auki kun satuin paikalle. Toisella kertaa olin tietoinen aukioloajoista, joten sillä kerralla oli mahdollisuus käydä kirkossa sisälläkin kuvaamassa. Tosin toiselle kuvausreissulle lähdin varta vasten siihen aikaan että pääsen sisälle kuvailemaan ja muutenkin katselemaan miltä siellä näyttää.

Helsingin Vanha kirkko on Helsingin kantakaupungin vanhin kirkko. Se on vihitty käyttöön 1826 joulukuussa. Arkkitehtinä kirkolle on toiminut Carl Ludvig Engel, sama mies joka on ollut suunnittelemasa alkuperäistä Helsingin Tuomiokirkkoa (katso aikaisempi postaukseni kyseisestä kirkosta). Kirkosta voi lisää lukea tietoja Wikipediasta tai Helsingin kirkot -sivustolta.

Vanha kirkko ulkoa toisesta kuvakulmasta
Näkymä etuovesta sisään tullessa
Robert Wilhelm Ekmanin alttarimaalaus “Jeesus siunaa lapsia”
Alttari lähempää. Krusifiksin alla kaiken näkevä silmä.
Näkymä alttarilta etuovelle katsottaessa
Urut