Levyhyllyn järjestelyä

Levyhyllyn järjestely vielä vaiheessa

Eilen illalla sain vihdoin ja viimein aikaiseksi laittaa levyhyllyn muuton jäljiltä jonkinlaiseen ruotuun. Ajattelin että voisinpas kuunnella pitkästä aikaa Boltthrowerin albumin …for victory mutta koska levyhylly oli täysin sekalaisessa järjestyksessä en sitä löytänyt vaikka olevinaan moneen kertaan pläräsin hyllyn levyt läpi.

Ulkomuistista muistin levyn kannen tai ainakin sen värit mutta valitettavasti en muistanut hyllystä näkyvän kyljen väriä levystä joten levy jäi siinä vaiheessa vielä kuuntelematta. Pistin sitten Insomniumia soimaan ja tartuin vihdoin härkää sarvista ja otin työn alle levyhyllyn järjestämisen kutakuinkin tolkulliseen järjestykseen.

Hylly tuli laitettua kutakuinkin samanlaiseen järjestykseen kuin se Lauttasaaressa asuessakin oli – ylhäällä hyllyssä on metalli, rock tai melkein mikä tahnasa hiemankaan raskaampi kuin pop. Käytännössä ylempään osaan tuli siis esim. Nightwish, Metallica, Korn, Dark Tranquillity, KoRn, Epica, Mokoma ja muut metallit ja sinne päin kallellaan olevat. Kuitenkin lisäksi sinne mahtui myös Dire Straits ja Uriah Heepitkin koska tässä määritelmässä ne menee poppia raskaammaksi.

Alemmaksi osaa hyllyä tuli sitten kaikki muut eli esimerkiksi Britney Spears, Anna Puu, Madonna, Katy Perry, Demi Lovato, The Pierces ja muut kevyemmät artistit.

Kaaos on löytänyt harmonian

Samalla kun hyllyä järjestelin heitin kerralla ison osan levyistä pois hyllystä pois ja pistin ne kaappiin. Käytännössä kaappiin päätyi kaikki singlet joissa on pienempi kotelo kuin tavallisen CD:n kotelon koko on, artistit joilta on ainoastaan yksi levy eikä ne ole sellaisia joita ihan hetkeen levyltä ainakaan tulen kuuntelemaan ja muut satunnaiset levyt joita vuosien mittaan on kertynyt jostain, esim. joidenkin artistien demoja.

Artistien levyt ovat vielä sekalaisessa järjestyksessä mutta kuitenkin ainakin keskenään samassa kasassa. Esim. Apulannan Ehjä levy saattaa aivan hyvin olla Aivan kuin kaikki muutkin albumin vieressä joka tietenkään ei ole mitenkään loogisessa järjestyksessä, mutta ensimmäisessä vaiheessa järjestelyä saa välttää sillä kuitenkin artistin levyt löytää nopeasti kuitenkin joka järjestelyn ensisijainen pointti kuitenkin on.

Eiköhän levyt näillä lajitteluilla jo ala löytymään suhteellisen helposti 🙂

Leffalauantai: Dracula III: Legacy

Rutger Hauer vampyyri Draculana

Dracula III: Legacy (IMDB) on Patrick Lussierin ohjaama vapyyrikauhuelokuva vuodelta 2005. Pääosissa nähdään Jason Scott Lee sekä Jason London.

Elokuva on kolmas osa Wes Cravenin vampyyritrilogiasta jonka muista osista en kuitenkaan täysin varmuuteen päässyt – ainakin Dracula II: Ascension tähän trilogiaan kuuluu mutta ilmeisesti myös Dracula 2000. Olen aikaisemmin katsonut Dracula 2000:n (mutta en ole siitä tänne arvostelua tehnyt, pitänee jossain vaiheessa korjata tämä epäkohta) mutta sen yhteys tähän elokuvaan on todella vaikea yhdistää sillä mitään yhteistä tarttumapintaa näillä elokuvilla ei löydy.

IMDB:ssä on tätä samaa asiaa ihmetelty ja siellä on annettu selitys Dracula 2000:n lopun ratkaisun ja tämä Dracula-trilogian toisen osan välillä. Yhteys selviää ilmeisesti vain kommenttiraidoista DVD:llä joten aivan parhaalla mahdollisella tavalla tarinaa ei ole kuljetettu trilogian läpi että siitä osaisi yhdistää elokuvien liittyvän toisiinsa.

Isä Uffizi

Tarinassa kerrotaan kuinka Isä Uffizi (Jason Scott Lee) lähtee Luken (Jason London) kanssa Itä-Eurooppaan jossa on meneillään sisällissota. Heille selviää että Dracula on tehnyt diilin paikallisten sotilaiden kanssa että he toimittavat tuoreita ihmisiä Draculan ravinnoksi. Tarinassa matkaan tulee myös uutisreportterit jotka ovat lähteneet tekemään uutisointia paikan tapahtumista mutta ovat kuitenkin jääneet paikkaan jumiin asioiden mentyä epäsuotuisasti.

Vamyyreiden ja sotilaiden luoman uhkan lisäksi myös itse Isä Uffizilla on ikävästi vampyyrivirus jonka kanssa hän joutuu taistelemaan jotta se ei ottaisi voittoa ja tekisi hänestäkin vampyyria.

Kokonaisuutena Dracula III: Legacy on kohtalaisen mitäänsanomaton vampyyrielokuva. Myönnettäkköön että se olisi saattanut olla parempi mikäli ennen tätä osaa olisin katsonut toisen osan tästä trilogiasta jolloin tarinaan tulleet henkilöt olisivat saattaneet käydä järkeen. Yksittäin tämän osan katsottuna heräsi vain kysymyksiä että keitä nämä henkilöt ovat ja miten he liittyvät mihinkään mistä tässä elokuvassa on kyse.

Luke joutui keskelle vampyyrien verikekkereitä

Näyttelytyö oli suhteellisen tasapaksua ja paikoitellen hyvinkin teennäisen tuntuista ainakin rikollisjohtajan sekä myöskin reportterinaisen toimesta. Henkilöhahmoista Lukesta syntyy mielikuva typeryksestä joka ei ota opikseen virheistä joita hän tekee. Humoristisia vivahteita elokuvassa on kuitenkin jonkin verran mukana mutta valitettavasti nekin on kohtalaisen kliseisellä tyylillä toteutettuja.

Useammatkin elokuvan kohtaukset tuntuvat hieman irtonaisilta joiden tarkoitus herättää ajatuksen siitä että ne kohtaukset ovat tarkoitus itsessään vailla sen suurempaa merkitystä kokonaisuuden kannalta. Täytekohtauksia joilla saadaan vähän verta, vampyyreitä ja actionia mukaan. Loppuratkaisu oli sinänsä kuitenkin ihan mukiinmenevä.

Pidin elokuvassa siitä että paikoitellen oli käytetty kamerakulmia joita kovin usein ei tule elokuvissa nähtyä. Kuitenkin jotkut kohtaukset joissa auton ajoa kuvataan paikasta A paikkaan B tuntuivat tarpeettoman pitkiltä ja niissä oli käytetty tarpeettoman monia kuvakulmia ilman että sillä sai mukaan varsinaista lisäarvoa tarinankerrontaan.

Tikun nokassa olevat ihmiset eivät paljoa katsojiaan järkyttänyt

Kokonaisuutena Dracula III on elokuva jonka katsoo kerran tai parikin kertaa mikäli on vampyyrielokuvien ystävä mutta kaikille muille tämä elokuva tuskin tarjoaa juurikaan mitään sellaista mistä saisi paljoa iloa irti.

Vaikka itse pidänkin vampyyrielokuvista (myös B-luokan sellaisista) ei tämä ollut sieltä parhaasta päästä. Perinteisiä vampyyrielokuviin kuuluvia elementtejä siinä kyllä oli kohtalaisesti eli siinä oli verta, tissejä, teräviä kulmahampaita, veren imemistä, kristinuskon tematiikkaa ja vampyyrien tappamista mutta silti elokuva oli omaan makuuni kohtalaisen tylsä sen liiallisen actionmaisuuden ja kankean elokuvallisen tyylin vuoksi.

Arvosana: 4/10 (IMDB: 4,7/10)

Perjantaipullo: Trappistes Rochefort 10

Trappistes Rochefort 10 on kauniin väristä ja miellyttävästi vaahtoavaa vahvaa olutta

Tämänkertaisena olutvalintana on työkaverini suosittelemaa Trappistes Rochefort 10. Olut on tyypiltään erikoisuus, trappist-tyyppistä. Trappist on Wikipedian mukaan suojattu nimike jota voi käyttää vain benediktiiniläisten trappisluostareiden munkkien valvonnasssa tehdystä luostarioluesta.

Olut on vahvuudeltaan 11,3 % ja sitä löytyy hyvin varustelluista Alkoista. Katkerot oluessa on 16.0 EBU. Alkon sivulta löytää hieman lisää teknisiä tietoja.

Avatessa pullon nousee esiin hieman hiivainen tuoksu suoraan pullosta nuuhkaistessa mutta kuitenkin lasiin kaadettua tuoksu on suhteellisen mieto ja neutraali. Pullosta lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa kauniisti mutta maltillisesti ja vaahto kestää pinnalla hyvän tovin. Vaahto on kohtalaisen vahvaa ja kirpeää maultaan.

Suutuntuma on kokonaisuutena yllättävänkin pehmoinen ottaen huomioon korkean alkoholitilavuuden. Kuitenkin jälkimakuna nousee kirpeyttä esiin kohtalaisen vahvastikin jota suutuntumassa ei selkeästi erota.

Mausta tulee hieman etäisesti mieleen kotikalja mutta vahvemmalla otteella. Vaikka olut onkin vahva alkoholitilavuutensa suhteen on tämä kuitenkin helposti nautittava olut jossa vahvuuden aistii enemmänkin lämpönä suussa kuin väkevänä makuna.

Maku on yllättävän rento ja tasapainoinen mutta samalla jopa lähes persoonaton sillä sen aromit ja maku ei hyppää aisteihin kovin vahvasti. Omaan makuun olisin ehkä kaivannut hieman persoonallisempaa makuelämystä, mutta tällaisenaankin varsin kelpo olut silloin tällöin nautittuna.

Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Damien Rice – I don’t want to change you sekä Sara Bareilles – She used to be mine.

Ruokapaikat: Memphis (Kamppi)

Hampurilainen Memphiksen tapaan

Tämänviikkoinen ruokapaikkatestaus päätyi Kampin ostarilla sijaitsevaan Memphis-ravintolaan. Olin kaverini kanssa Kampin ostarilla ja mietimme minne menisimme syömään joten valitsimme Memphiksen kun muistin että tätä en ole vielä käynyt testaamassa.

Menimme ravintolaan sisälle ja kävelimme suoraan istumaan pöytään kun paikalla ei ollut kovin paljoa väkeä ja henkilökuntakin näki että uutta väkeä tuli paikalle. Valitsimme syömisemme ja juomisemme ja annoimme tilauksemme tarjoilijalle joka tuli tilausta ottamaan.

Oma valintani oli De Luxe Burger -hampurilaisateria jonka otin ranskalaisten perunoiden sekä dipin kanssa. Juomaksi tuli valittua tavallinen Pepsi.

Ravintola Memphis sisältä

Odotellessa pääateriaa juoma tuli jo pöytään ja samoin popcorneja joita pystyi napostelemaan ruokaa odotellessa. Varmaankin noin vartti meni että varsinainen pääateria tuotiin pöytään joten kovin kauaa ei joutunut täälläkään odottamaan.

Ranskalaiset olivat normaalia perushyvää tasoa ja toimi dipin kanssa hyvin. Näistä ei oikein löydä mitään sen ihmeellisempää sanottavaa kuin muuallakaan.

Varsinainen hampurilainen oli myöskin perushyvää tasoa. Liha oli maukasta ja sopivan kypsää omaan mieltymykseeni, kuori maistui normaalille ravintolahampurilaisen kuorelle ja kokonaisuutena ateria oli hyvä. Ateria oli sellainen että voin hyvinkin kuvitella käyväni täällä toisenkin kerran jos nälkä on ja olen lähistöllä.

Läpileikkaus hampurilaisesta

Paikassa oli hyvä palvelu ja ystävällinen henkilökunta joten senkään osalta en löydä mitään valittamisen aihetta. Hintataso oli normaalia tasoa eli pääateria irtosi 19,60 eurolla + dippien hinnat.

Kokonaisuutena Kampin Memphis oli positiivinen kokemus. Ateria oli toimiva, hintataso realistinen, paikka oli viihtyisä ja henkilökunta ystävällistä joten paikka oli sellainen että voin mennä tänne toisenkin kerran syömään.

Reissu Tampereelle

Jostain päin Tamperetta

Tämän viikon kokkailukeskiviikko jäi välistä sillä olin alkuviikon maanantaista tähän päivään asti työkeikalla Tampereella. Maanantaina tuli herättyä aikaiseen aamulla ja hypättyä junaan kauas Kehä III:n ulkopuolelle. Työpäivän olin Tampereella ja illasta sitten menin omena hotellille majoittumaan. Illasta tuli myös vähän pyörittyä kaupungilla katselemassa mitä täältä löytyy ja onnistuin löytämään myös paikallisen pelikaupan Puolenkuun pelit jossa kävin pyöriskelemässä.

Pelikaupasta löysin Nintendo 3Ds:lle Epic Mickey: Power of Illusion -pelin jota sitten tuli pelailtua niin maanantaina illalla kuin eilenkin hotellilla.

Kuva hotellihuoneesta

Eilen illasta töiden jälkeen tuli muutaman työkaverin kanssa käytyä ravintolassa syömässä ja siitä sitten tulin takaisin hotellihuoneelle ja illan vietin rennosti pelaillen. Myöhään illasta vielä kävin iltapalan viereisestä 24h McDonaldsista.

Olin siis täällä työkeikalla kouluttautumassa erilaisiin työtehtäviin jota rupean jatkossa puolet työajastani tekemään. Toki teen sitä Helsingistä käsin mutta kouluttautumista tuli pidettyä vain täällä. Ihan jees reissu, mukavaa vaihtelua arkeen!