Elokuva: Blended (Lomapainajainen)

Romanttisten komedioiden linjalla tuli jatkettua kesäloman kuluttamista. Tällä kertaa vuoronsa sai Adam Sandlerin ja Drew Barrymoren Blended (IMDB). Elokuva on tyypiltään romanttinen komedia ja sen on ohjannut Frank Coraci. Coraci on ollut ohjaamassa aikaisemminkin Adam Sandlerin elokuvia, mm. elokuvan Click!, The Wedding Singer sekä The Waterboy. Blended on vuodelta 2014.

Elokuvassa Jim (Adam Sandler) ja Lauren (Drew Barrymore) tapaavat toisensa sokkotreffeillä, jotka menevät täysin pieleen kummankin mielestä. Aikomuksena on olla tapaamatta uudemman kerran, mutta kohtalo päättää puuttua peliin. Laurenin ystävä tapailee Jimin esimiestä ja heidän on tarkoitus lähteä lemmenlomalle Afrikkaan. Kuitenkin matkaan tulee mutkia, jonka seurauksena Jim ja Lauren päättävät hankkia nuo käyttämättä jääneet liput itsellensä toistensa tietämättä. Afrikassa ollessa he tapaavat toisensa ja toistensa lapset. Alussa henkilökemiat eivät natsaa, mutta loman aikana tunteet alkavat lämpenemään ja pari löytää toisensa.

Vaikka päätarina keskittyykin Jimin ja Laurenin ihmissuhteeseen, myös yksinhuoltajan haasteita käsitellään kevyesti siinä sivussa. Jimillä on tyttärensä ja Laurenilla poikansa. Pojilta puuttuu isähahmo joka opettaisi asioita miesten maailmasta, eikä Jimkään pysty toimimaan tyttärilleen kunnolla oppaana naisten maailmaan. Teini-ikäinen tytär haluaa olla enemmän nainen kuin poikatyttö joka hän on, jonka seurauksena Lauren päättää avittaa tyttöä oikeaan suuntaan. Uusioperheen jäsenet alkavat vähitellen pitämään toisistaan jonka seurauksena parin rakkaustarinan on helpompaa tapahtua.

Juoni on tässäkin elokuvassa ennalta arvattavissa, mutta kuten muulloinkin tämän tyylin elokuvissa, itseäni se ei häirinnyt lainkaan. Elokuva on hyvä, hauska ja lämminhenkinen rakkaustarina jossa on uusioperhekuvion myötä edes hieman poikkeusta lajityypin elokuvista.

Pidin elokuvasta. Arvosanaksi annoin IMDB:ssä 7/10 joka on samassa linjassa IMDB:n tarjoaman 6,5/10 arvosanan kanssa.

Muutama kuva itsestäni

Tulipas eilen käytyä kaverini Jounin kanssa kaupungilla, jonka jälkeen tulimme vielä istuskelemaan meikäläisen luo. Bussipysäkille kun lähdimme, tuli samalla mieleen ottaa muutama kuva Jounin kameralla kun kerta sellainen matkassa sattui olemaan. Pistetään tähän Jounin ottamat muutamat kuvat meikäläisestäkin ihan itsellekin muistoksi miltä on joskus tullut näytettyä.

Kaunis päiväkodin rakennustyömaa taustalla.
Bussipysäkilläkin voi hymyillä.
Seinää vasten kuin nuorisoraggarit kuunaan.

Elokuva: The Ugly Truth

Romanttisten komedioiden vauhtiin kun tuli päästyä New Year’s Even myötä, jatkoin kesäloman kuluttamista saman kategorian elokuvalla The Ugly Truth (IMDB). Elokuva on vuodelta 2009 ja sen on ohjannut australialainen Robert Luketic. Pääosissa nähdään Katherine Heigl ja Geralt Butler.

Tarinassa kerrotaan televisiokanavalla työskentelevästä tuottajasta Abbystä (Katherine Heigl), joka kauneudesta ja urallaan menestymisestä huolimatta ei tunnu onnistuvan ihmissuhteissaan. Työtyoverikseen hän saa toiselta televisiokanavalta tutun, epäsovinnaisia julmia totuuksia laukovan Miken (Geralt Butler). Koska kummallakin on tapa katsoa ihmissuhdekuvioita ja ihmisiä eri tavoin ei konflikteilta tietenkään vältytä. Hankalan yhteisen alkuvaiheen yli päästyä Mike alkaa kuitenkin opastamaan Abbyä kuinka hänen onnistuu napata himoitsemansa naapurin komea lääkärimies, mutta valitettavasti opastusmatkan aikana tunteet alkavat vetää Abbyä ja Mikeä kuitenkin lähemmäksi toisiaan.

Olin nähnyt tämän elokuvan joskus vuosia aikaisemmin, joten loppuratkaisu ei tullut itselleni yllätyksenä. Kuitenkin tarina on muutenkin lajityypille sopivaan tapaan ennalta arvattava, joten vaikka tätä ei olisi aikaisemmin ollut nähnyt, olisi loppuratkaisu ollut silti helppoa arvata.

Itse pidin tästä elokuvasta. Se on mukavan kevyt ja viihdyttävä elokuva jossa heitetään paikoitellen puolikarkeaa läppää. Se ei lyö pöytään mitään uutta, vaan tarjoaa ainoastaan tuttua ja turvallista viihdyttävää romanttista komediaa. Arvosanaksi antaisin 7/10, IMDB:ssä näkemys on ollut 6,5/10 joten aika samalla linjalla suurempikin yleisö tuntuu olevan.

Elokuva: New Year’s Eve

Vaihteluksi vampyyrielokuville katsoin pitkästä aikaa romanttisen komedian, New Year’s Eve (IMDB). Elokuva on vuodelta 2011 ja sen on ohjannut Garry Marshall joka tunnetaan mm. myös Pretty Womanin ohjaajana ja Onnen päivät -televisiosarjan luojana.

Elokuva kertoo erilaisia ihmissuhdetarinoita, jotka kertovat rakkaudesta ja välittämisestä sen eri muodoissa aina teini-ihastumisesta aikuisempiin ihmissuhteisiin. Tapahtumapaikkana on New York ja nimensä mukaisesti tapahtuma-aikana on uuden vuoden aatto.

Elokuva ei tarjoa oikeastaan mitään uutta millään saralla – tai ainakaan siten, että itse olisin siitä mitään sellaista havainnut. Tarinassa mentiin pitkälti tutuilla ja turvallisilla ”Ventovieraat kohtaavat ja rakastuvat”, ”Yksinäisenä kuoleva katuu elämässään tekemiä virheitä”, ”Teini-iän ensisuudelma”, ”Uskallanko vielä kohdata uuden ihmisen elämääni” ja ”Olen valmis jättämään kaikkeni vuoksesi” -tyylisillä ratkaisuilla.

Käytännössä siis tarjottimella on tutut kliseet jotka helposti ihastuttaa tai vihastuttaa katsojaa. Itseäni sen kaltaiset elementit romanttisissa komedioissa ihastuttaa, sillä kun haluan katsoa romanttisen komedian, haluan pääsääntöisesti sen olevan tuttua ja turvallista hömppää jossa on kaikesta kliseisyydestään ja elokuvallisesti mitään uutta tarjoamattomasta annistaan huolimatta tarjolla ainakin liikuttavuutta ja uskoa parempaan huomiseen.

Merkillepantavaa elokuvassa on nimekäs näyttelijäkaarti – mm. Bon Jovi, Sarah Jessica Parker, Jessica Biel, Aston Kutcher, Michelle Pfeiffer, Rober De Niro, Katherine Heigl sekä Halle Berry.

Tätä kirjoittaessa elokuva on saanut IMDB:ssä arvosanaksi 5,7 joka on hyvin pitkälti samassa linjassa oman näkemykseni kanssa. Oma arvosteluni elokuvasta on 6/10 asteikolla 0-10, eli pidin elokuvasta ja se oli sen verran hyvä että voin sen katsoa mielellään uudemmankin kerran. Se on tuttua ja turvallista viihdyttävää hömppää, sellaista jollaista on mukava katsoa kun haluaa rentoutua sellaisen elokuvan parissa joka ei vaadi liian suurta syväanalyysiä elokuvan merkityksestä.

Kesäloma alkoi ja kuukausikatsaus siihen sivuun

Kesäloma alkoi! Laitetaan siis kesäloman aloituksen kunniaksi Lalehin kappale Colors tänne kesäloman aloitusbiisiksi.

Kyseessä onkin ensimmäinen oikea kesäloma sitten vuosiin. Vuosi sitten kesän tein töitä koska olin vasta aloittanut nykyisessä työpaikassani. Toissavuonna taas kesäloma oli palkatonta, koska olin osa-aikainen työntekijä ja sain vuosilomapalkat palkan yhteydessä. Saapa nähdä keksiikö sitä mitä tekemistä kesäksi vai tuleeko tehtyä mitään. Tarkoitus olisi ainakin opetella uusia front-end tekniikoita paremmin. Toivottavasti kerkeän niitä oppimaan!

Kesäkuu meni perusmukavasti. Töissä vain kävin, ihmisiä näin, musaa kuuntelin ja leffoja katselin. Perus.

Pelattuakin tuli ja sain pelattua neljä peliä läpi, Ryse: Son of Rome, Call of Duty: Infinite Warfare, Costume Quest 2 sekä Far Cry: Primal. Tuo Call of Duty: Infinite Warfare tuli pelattua kahdesti läpi eri vaikeustasoilla, ensin normaalilla ja hardenedilla sen jälkeen. Varsinainen syy miksi sen pelasin kahdesti läpi oli se, että ensimmäisellä kerralla en saanut mitään achievementtejä pelatessani Xboxilla sen pelin läpi. Jostain syystä uudessa Xbox One S:ssä itsellä bugasi saavutukset. Kuitenin kun resetoin boksin tehdasasetuksiin ja laitoin alkuasennukset uudelleen meni kaikki ihan hyvin ja saavutukset alkoivat taas toimimaan.

Ei sillä, ei niillä achievementeillä ja gamer scorella varsinaisesti tee mitään, mutta mukava niitä on kuitenkin koettaa kerätä. Psykologinen juttu jolla koukutetaan pelaajia, mutta hyvin se toimii itselleni ja aika monelle muullekin. Far Cry: Primalissa keräsin kaikki pelin achievementit joka onkin itselleni ensimmäinen peli Xboxilla jossa onnistun kaikki keräämään.

Aloitin myös pelaamaan Skyrimiä viime sunnuntaina, mutta koska kyseessä on pitkä peli, en sitä ihan hetkeen ole läpi pelaamassa. Vasta n. 15 tuntia taitaa olla takana sitä.

Kesäkuu oli hieno kuukausi sen suhteen, että kävin myös (muistaakseni ainakin) ensimmäistä kertaa elämässäni Rock-festarilla! Keikoillahan on tullut käytyä paljonkin, mutta varsinasilla festareilla en ole tainnut koskaan käydä – ainoastaan Ilosaarirockisa metelliklubilla.

Kävin Vantaalla serkun ja muutaman kaverin kanssa katsomassa parina päivänä kovia esiintyjiä. Esiintyjinä oli Rammstein, Kotiteollisuus, Stam1na, Dead by April ja Evanescense. Myös Infected Mushroomin keikasta tuli katsottua puolet, koska kello oli niin paljon ja lähdmme kävelemään kyydille. Onneksi tuli lähdettyä aikaisemmin, koska jälkeenpäin kuulin että lähtöportit oli ruuhkautuneet ja alueelta pois pääsyyn oli mennyt joillain aika kauankin.

Kesäkuu oli kiintoisa kuukausi myös uusien asioiden oppimisen suhteen! Aloitin pitämään omasta taloudestani kahdenkertaista kirjanpitoa, ts. en budjettia tai sellaista, vaan oikeaa kirjanpitoa (vaikkakin vain Numbersilla, Exceliä vastaavalla ohjelmalla). Erona tietenkin on se, että budjeteissa yleensä tarkoituksena on nähdä minne rahaa menee ja mahdollisesti ruveta säästämään siitä rahaa tai miettimään voisiko taloutta järkeistää. Samoin niissä ei yleensä tule merkattua kaikkia senttejä mistä tulee ja minne menee.

Omassa kirjanpidon opettelussa on käytössä siis kahdenkertainen kirjanpito, eli merkitsen kaikki menot ja tulot, jaan ne eri tileille (kirjanpidon tili, ei pankkitilit) ja pidän kaikki kuitit tallessa ja merkkailen niistä sitten myös kuittinumerot jne.

Esimerkkinä jos ostan pullon limpparia ja pullossa on pantti, olen merkannut pullon hinnan ”Kulutushyödykkeet”-tilille debetiin (jonne menee ruokakauppaostokset itsellä) ja joko pankkitilin tai käteiskassan kredetiin. Pantin osuuden olen ottanut pois pankkitilin kredetistä ja lisännyt sen ”Lyhytaikaiset saatavat” -tilin debetiin. Kun sitten tölkin palautan, lisään sen saman ”Lyhytaikaiset saatavat” -tilin kredetiin ja käteiskassan debetiin (koska nostan sen rahan käteisenä).

Syy miksi aloitin moista tekemään on oppiminen. Teen työssäni projektia jossa kirjanpidon osaamisesta on hyötyä. Itseni ei tarvitse osata kirjanpitoa, mutta koen itse että asiasta on hyötyä itselleni jos olen edes kutakuinkin kartalla aiheesta niin tässä projektissa kuin muutenkin. Jos kirjapitoa alan opettelemaan teoreettisilla lukemilla, en saa siitä mitään irti, mutta jos teen oikeilla realistisilla numeroilla opin siitä paljon enemmän. Vähitellen suurin osa ostoista alkaa jo löytymään helposti eri tileille, joten eiköhän tämä tästä 🙂

Mielenkiintoisena puolena kirjanpidossa on myös se, että se on eksaktia eikä valehtele. Se on alkanut itseäni jopa kiinnostamaan oman talouden seurannassa, koska saan tarkat analyysit kuinka paljon rahaa tulee, kuinka paljon rahaa menee, onko likvidien varojen osuus minkä verran, onko tässä kuussa tullut yleisesti plussaa vai miinusta jne. Yleisesti ottaen pidän asioiden tilastoinnista ja täysin turhienkin tilastojen tiedoista, joten mikäpäs sen kiintoisampaa kuin nähdä sentin tarkkuudella tietoa taloudestaan!

Kaikkiaan kuukausi oli siis hyvä ja kiintoisa, opin uusia asioita ja elämä rullasi omalla painollaan. Tästä on hyvä jatkaa uuteen alkaneeseen kuukauteen.

Mukavaa alkanutta kuukautta!