Sekalaisia kuvia, osa 3

Valoa asematunnelin rappujen yläpäässä.

Tällä kertaa sekalaisten kuvien sarjassa on jälleen mustavalkoisten kuvien vuoro. Kuvissa ei ole varsinaisesti muuta yhtenäistä teemaa kuin se, että ne on kuvattu kaupungilla kuvaillessa. Pääsääntöisesti kuvat on otettu eri puolilla Helsingissä, mutta hylätyt kengät aidalla on kuvattu heinäkuisella Joensuun reissulla Suvantosillalle rappusissa kiivetessä.

Kaikki kuvat on kuvattu käyttäen Panasonic Lumix GX80 kameraa. Objektiivina on 12-32 mm F/3.5-5.6 kittiputki. Mustavalkoiseksi kuvat on editoitu käyttäen Nik Collectionin mukana tulevaa Silver Efex Pro -ohjelmistoa.

Yksinäiset kengät
Kampin ostarilla
Käytävä jossain päin Helsinkiä
Ikkunanpesijä työssään
Seinäkoriste
Kerrostalon kulma

Kirkkokuvat: Espoon Leppävaaran luterilainen kirkko

Leppävaaran kirkko ulkoa

Kävin kaverini kanssa jokunen aika takaperin Espoon Leppävaarassa kuvailemassa paikallista luterilaista kirkkoa. Kirkko on rakennettu vuonna 1979. Arkkitehtinä kirkolle on ollut Olli Kuusi, joka on ollut arkkitehtinä myös Vantaan Korson kirkossa. Istumapaikkoja Leppävaaran kirkossa on 315. Lisätietoja kirkosta voi lukea Espoon seurakuntien sivuilta tai Wikipediasta.

Espoon Leppävaaran kirkko sisältä. Huomatkaa myös Kaiken näkevä silmä.
Alttari
Kirkosta löytyy tuttuun tapaan urut
Annukka Laineen tekemä alttaritaulu
Käytävä josta pääsee kirkon saliin
Leppävaaran kirkolle noustaan rappusia pitkin

Leffalauantai: Deadpool

Deadpool

Leffalauantain leffana tällä viikolla on Deadpool. BluRayn takakannen kuvauksen mukaan tämä on action/adventure/sci-fi kategoriaan kuuluva leffa, mutta kyllä tämä on selkeästi laskettava myös komediaksi. Kyseessä on jonkinsorttinen supersankarielokuva, vaikkakin Deadpoolin tapauksessa kyseessä taitaa olla enemmänkin antisankarielokuva.

Deadpool (IMDB) on vuodelta 2016. Sen on ohjannut Tim Miller. Allekirjoittaneelle kyseinen ohjaaja ei sano yhtään mitään, enkä ole aikaisemmin nähnyt hänen mitään muuta leffaansa. Sinänsä se ei ole yllätys, koska miehellä on ennen Deadpoolin ohjausta takana vain kaksi lyhytelokuvaa, Aunt Luisa ja Rockfish. Pääosaroolin Wadena/Deadpoolina näyttelee Ryan Reynold, eli sama mies kuka on näytellyt mm. elokuvissa Van Wilder sekä Harold & Kumar Go to White Castle.

(SPOILERIVAROITUS): Tarinan osalta Deadpoolissa kerrotaan Wadesta, entisestä tappajasta joka nykyään käy kovistelemassa stalkkereita ja muita epämääräisiä hörhöjä rahaa vastaan. Hän rakastuu prostituoituun naiseen Vanessaan (Morena Baccarin), nainen rakastuu häneen ja kaikki on hyvin siihen saakka kunnes Wade saa syövän. Wade pakenee naisensa luota, sillä hän ei tahdo että Vanessa joutuu näkemään hänen kuolevan. Wadelle tarjotaan kuitenkin hieman epämääräistä mahdollisuutta parantua syövästään. Hän tarttuu tähän saamaansa tilaisuuteen, mutta kuitenkin hoidon seurauksena hän menettää komeutensa kun hänen koko kehonsa iho turmeltuu. Tämän seurauksena hän alkaa myöhemmin pukeutumaan supersankarin asuun, ottaa sankarinimekseen Deadpoolin ja lähtee kostamaan niille jotka tuhosivat hänen ulkomuotonsa siinä uskossa että pääpahis pystyisi hänen ulkonäkönsä parantamaan takaisin.

Lyhyesti arvioiden, pidin leffasta. Se oli viihdyttävä, se oli paikoitellen hupaisan överi eikä se ollut missään nimessä liian vakavahenkinen sankaritarina. Annoin IMDB:ssä tälle arvosanaksi 7/10, joka on alakanttiin yleiseen tasoon nähden. Tällä hetkellä IMDB:ssä elokuva on saanut 8/10, joten kohtalaisen pidetty leffa on siis kyseessä.

Perjantaipullo: Pirkka Olé Cerveza

Pirkka Olé Cerveza

Perjantaipullona tällä viikolla on Pirkan Olé Cerveza. Se on raikas miedosti humaloitu lager. Alkoholia tässä oluessa on 4,6 % ja sitä myydään 0,33 pulloissa. Lauttasaaren K-Marketissa hintaa oli 1,89 eur + 10 snt pullopantti, joten kyseessä on todella halpa olut. Lisätietoja oluesta löytyy K-Ruoka-sivustolta.

Omaan makumieltymykseeni tämä olut toimi hyvin. Maku on mieluisa, paikoitellen siitä tulee mieleen jopa simamaisia vivahteita. Alkoholi ei maistu liikaa ja maku on kevyen kirpakka ja raikas. Raikkaan makunsa puolesta tämä toimiikin parhaiten kuumalla tai muuten vain janoisena, eli esimerkiksi kevyen lenkin jälkeen rentoutusjuomana tai kuumana kesäpäivänä siemailuun. Karkeasti tiivistäen olut on köyhän miehen Sol. Suurella todennäköisyydellä ostan myös toisenkin kerran.

Musiikkina tämän kanssa toimii ainakin Pharrel Williamsin Happy ja The Tokensin The Lion Sleeps Tonight.

Ruokapaikat: Chico’s Leppävaara

Juustohampurilaisateria Chico’sin tapaan

Tässä päivänä eräänä tuli mieleeni, että voisin kirjoitella blogiini pienimuotoisia tekstejä myös erilaisista ruokapaikoista joissa tulee käytyä, sillä siitä ainakin saisin hyvän syyn vähintään kerran viikossa käydä koettamassa jotain uutta paikkaa. Hyvin usein ulos tulee mentyä syömään vakiopaikkoihin ja otettua samat ruoat kuin ennenkin, joten ei itselleni varmaan pahaa tee välillä lähteä laajentamaan omaa makumaailmaa eri ruokapaikkojen osalta. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla kuitenkin ruokapaikkoja on pikkuista vaille paljon, joten ei ne kovin nopeasti kokeilemalla loppuun mene.

Ensimmäiseksi paikaksi tarttui Espoon Leppävaaran Chico’s joka löytyy kauppakeskus Sellosta. Chico’s on vuonna 1991 perustettu ravintolaketju ja sen Internet-sivut löytyvät raflaamo.fi sivun alta (myös chicos.fi ohjaa tuonne).

Alkusalaatti tyylikäällä tarjottimella

Chico’sissa oli testipäivänä lounasaikaan 10 eur hintaan tarjolla juustohampurilaisateria. Ennen varsinaista pääruokaa mukaan annettiin pieni salaattitarjotin. Salaatti oli hyvä alkupala odotellessa pääruokaa. Varsinaista pääruokaakaan ei joutunut odottamaan kovin kauaa edes lounasaikana, joten nopeasti pääsi ruokailun makuun.

Purilaisateriassa mukana tulleet ranskalaiset olivat hyviä ja sopivan suolaisia. Maultaan ne eivät olleet toki lähelläkään pikaruokapaikkojen ranskalaisia, vaan vähemmän pikaisten lounasravintoloiden ranskalaisia.

Salaatti oli pääsääntöisesti hyvä, vaikkakin omaan makuun seassa oli muutamia turhan väkeviä aineksia. En kuitenkaan tiedä mikä se oli mikä sille maistui enkä sitä pitäisikö sen normaalistikin maistua sille, joten en siitä sen enempää analysoi. Maku siinäkin oli silti sellainen että sen sai syötyä myös ongelmitta, vaikka se ei omaan mieltymykseeni paras maku ollutkaan.

Purilaisen läpileikkauskuva

Sitten varsinainen hampurilainen. Tämä on niitä hampurilaisia joita ei vedetä pikaruokaloiden purilaisten tapaan sormilla syöden, vaan sivistyneemmin haarukalla ja veitsellä. Ja ai että, tämä jos mikä maistui uskomattoman hyvälle hampurilaiselle. Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi tätä testaamaan mikäli ravintoloiden purilaisateriat iskevät lainkaan 🙂

Annoskoko salaatteineen päivineen oli itselleni ainakin täysin sopiva. Nälkä lähti mutta ähkyä ei tullut. Ruoka oli siis hyvää ja sitä oli riittävästi.

Myös Chico’sissa oli palvelu asiallista ja toimivaa, vaikkakin kassakoneen kanssa tuli jotain hetkellisiä hankaluuksia. En kuitenkaan laske sellaista miinukseksi, koska teknisiä ongelmia sattuu joskus kaikissa paikoissa.

Chicosin reuna kuvassa vasemmalla. Alhaalla suoraan näkyy kauppakeskuksen käytävät, joten sijainti ei ole tunnelmaltaan miellyttävin mahdollinen.

Ainoa mikä Chico’sissa ei itselleni iskenyt oli ympäristö. Sijainti on kauppakeskuksen sisällä ja suhteellisen avoimessa tilassa, joten se ei ole niitä paikkoja jotka tarjoaisi viihtyisintä mahdollista tunnelmaa. Nurkkapöydässä päätä kääntämällä näkee kauppakeskuksen alakäytävän ja siellä pyörivät ihmiset, joten sijaintinsa osalta tämä on hyvä ravintola kauppakeskuksessa muuten asioidessa, mutta ei ehkä mikään tunnelmallinen illanistujaispaikka.

Kokonaisuutena Espoon Leppävaaran Sellossa sijaitseva Chico’s on erinomaisen hyvän purilaisen tarjoava ravintola, jonka ainoa miinus tulee sijainnista kauppakeskuksessa joka vaikuttaa tunnelmaan.