Kokemuksia pätkäpaastosta

Aamupalana ja päivällisenä toimiva juoma

Muutama viikko takaperin kuulin termin pätkäpaasto eli englantilaisittain Intermittent fasting. Termillä on muutamia erilaisia toteutuksia joista ainakin 5:2 ja 16:8 on tullut vastaan. Käytännössä pätkäpaastolla tarkoitetaan sitä että paastotaan lyhyt aika jonka jälkeen sitten syödään tavalliseen tapaan. Pätkäpaasto ei ole siis dieetti vaan enemmänkin tapamuutos jossa ainoastaan muutetaan ruokailurytmiä.

5:2 paastometodi tarkoittaa sitä, että kahtena päivänä viikossa ollaan syömättä tai syödään noin 500 kcal päivässä kun taas 16:8 paastometodi tarkoittaa sitä että 16 tuntia paastotaan ja 8 tuntia on aikaa milloin voi aterioida normaaliin tapaan.

Koska erikoiset tai ainakin valtavirrasta poikkeavat vaihtoehtoiset elämäntavat (tai “jonninjoutavat hupatukset” kuten itäsuomalaisittain ilmaistaisi) kiinnostavat, pitihän tätäkin tietenkin lähteä kokeilemaan. Olen nyt viettänyt hieman yli viikon tällaista ruokailusykliä ja hissukseen on alkanut löytämään hyvin toimivan aikaikkunan omaan elämänrytmiini sopivaksi.

Käytännössä oma ruokailusyklini on muodostunut siten että ensimmäisen kerran syön noin viiden aikaan illalla. Tietenkin kahvia ja vettä vedän normaaliin tapaan päivän aikana mutta kaloripitoisia ruokia ja juomia vältän (pl. kahvi ja siinä oleva maito).

Ajatus siitä että ensimmäisen kerran syö vasta viiden aikaan illalla saattaa kuulostaa vaikealta toteuttaa, mutta omalla kohdallani se on ollut pääosin suhteellisen helppoa. Kyseinen rytmi ei poikkea kovin montaa tuntia omasta aikaisemmasta ruokailutottumuksestani joten sen takia muutos ei liene ole ollut kovin haasteellinen. Ennen pätkäpaastoa monesti aamupalana on ollut ainoastaan kahvi ja päivän ensimmäinen ruokailu on ajoittunut 11-13 aikavälille. Muutaman tunnin kun siirtää ensimmäisen aterian aikaa ei muutos ole kovinkaan radikaali.

Ruokailut on siis ajoittunut nyt itselläni välille klo 17-01. Toisilla sama metodi on siten että ensimmäinen ateria kello 12 päivällä ja viimeinen kaloripitoinen ateria kello 8 illalla. Tapoja on monia ja parasta on tietenkin valita se mikä itselleen sopii luontaisesti. Koska nukkumaan menee monesti vasta yhden maissa yöllä on tämä rytmi passeli.

Viikon kokemusten jälkeen en ole löytänyt mitään isompaa valittamista. Sosiaalinen haaste tässä toki on, sillä ruokailu työkavereiden kanssa on osa normaalia työkulttuuria monessa paikassa. Kuitenkin paikassa jossa olen projektissa on tämä ruokasykli luonnistunut hyvin sillä eri ihmiset käyvät eri aikaan syömässä ja yksi työkaveri ei syö lainkaan päivällä. Häneltä itse asiassa tästä koko ajatuksesta kuulin ja lähdin sitä tutkimaan.

Vastoin yleistä mielikuvaa nälkää ei tule nähtyä eikä 16 h syömättömyys ole ankeaa kärvistelyä. Myöskin päivät töissäkin jaksaa aivan samaan tapaan kuin ennenkin eikä tule voimatonta ja nuutunutta oloa sen enempää kuin muutenkaan. Positiivisena puolena paino on tipahtanut 1.7 kg eli viikko sitten lauantaina aamupaino oli 102.7 kg, tänään aamulla paino oli tasan 101.0 kg. Ei huono ottaen huomioon että olen syönyt silti ihan normaaleita aterioita.

Jatkan tällä linjalla vielä ainakin jonkin aikaa ja seuraan tilannetta. Pitänee kirjoitella kuukausikatsauksessa olenko jatkanut tätä metodia vai olenko palannut perinteisempään malliin.

Monesti kuulee myös väittämiä aamupalasta päivän tärkeimpänä ateriana. Se on myytti joka jostain syystä totena kulkee yhä. Lisää aiheesta juttua suomeksi myös tästä ja tästä.

Deep Purple tuli nähtyä ja koettua

Papparaiset vauhdissa

Eilen lauantaina oli Helsingin Jäähallilla keikkailemassa rock-legenda Deep Purple. Legendasta voi jo varmaan puhua, sillä yhtye on perustettu vuonna 1968 englannissa ja papat yhä kiertävät rokkaamassa ympäri maailman.

Mikäli oikein Wikipediasta laskin on yhtye julkaissut 20 studioalbumia joista viimeisin Infinite-nimeä kantava albumi on julkaistu tänä vuonna. Albumeita on myös myyty yli 100 miljoonaa kappaletta joten sangen vaikuttavia saavutuksia on yhtyeellä uralla takana. Yhtyeessä on aikoinaan ollut myös soittamassa Ritchie Blackmore ja Joe Satriani joten tunnettuja nimiä on jäsenistöön mahtunut vuosien mittaan.

Itselläni on valitettavasti kohtalaisen iso aukko sivistyksessä tämän yhtyeen osalta enkä osaa luetella kovin montaa kappaletta heiltä, mutta koska työpaikan kautta tuli mahdollisuus saada lippu ilmaiseksi tänne keikalle niin pitihän tuo tilaisuus toki käyttää sillä voi hyvinkin olla että toista tilaisuutta nähdä kyseistä poppoota livenä ei tule.

Kiipparisti veteli tiukkoja sooloja

Lämppärinä bändille toimi suomalainen hard rock yhtye Shiraz Lane joka oli sangen menevää rallia. En ollut koskaan aiemmin kyseistä bändiä kuullut mutta livenä ainakin tämä poppoo toimi mainiosti. Täytynee tutustua jossain vaiheessa bändiin lisääkin.

Pääesintyjä Deep Purple toimi hyvin myös itselleni vaikka kokemusta bändistä ei juurikaan ollut. Sangen svengaavaa menoa ja kohtalaisen hapokkaita videoita screenillä pyöri. Mielikuvat syntyi että uran varrella on saatettu nauttia muutakin kuin vain kansalaisluottamusta ja alkoholia.

Paljon tuli itselleni tuntemattomia biisejä mutta myös hittibiisit Perfect Strangers sekä Smoke on the Water päästiin keikalla kuulemaan.

Kaukaakin näki kiitos isojen screenien
Kosmista menoa

Leffalauantai: OtherLife

Mielen vankilassa ensimmäistä päivää

Tämän viikon leffalauantain leffaksi valikoitui eilen serkkuni kanssa katsottu science fiction -leffa OtherLife (IMDB). Elokuva on tuore, vuodelta 2017 ja se löytyi NetFlixistä. Elokuvan on ohjannut Ben C. Lucas ja pääosissa nähdään Jessica De Gouw sekä T.J. Power.

Elokuvassa kerrotaan tarinaa firmasta joka rakentaa ainetta jonka avulla ihminen pääsee siirtymään jonkinsorttiseen virtuaalitodellisuuteen. Ainetta laitetaan silmään jonka jälkeen lähdetään tripille. Vaikkakin tuotteen markkinat on selvästi viihteellisessä käytössä sekä virkavallan apuna vankilatuomioita jaettaessa pääkodarina toimiva Ren (Jessica De Gouw) tekee kehitystä palauttaakseen koomassa makaavan veljensä takaisin tähän todellisuuteen antamalla hänelle vaihtoehtoisen tapahtumakulun mieleen.

Dannyn (Thomas Cocquerel) trippi ei mene putkeen

Renin poikaystävä Danny menee ottamaan Renin huomaamatta ominpäin annoksen tuota ihmeainetta jonka jälkeen hän menehtyy. Valitettavasti se ei ole hyväksi tuotteen kehitykselle ja Reniä uhkaa vankeustuomio. Renin yhtiökumppani Sam (T. J. Power) kuitenkin saa soviteltua virkavallan kanssa että Ren laitetaan tripille sovittamaan vankeuttaan eristysselliin. Todellisessa maailmassa vankeus kestää minuutin, mutta virtuaalimaailmassa vuoden.

Trippi menee pieleen ja todellisuus ja virtuaalimaailma alkavat saamaan arveluttavia piirteitä. Mikä on lopulta todellista ja mikä ei? Onko Ren edes tripillä vai huijataanko häntä?

Yhteistyökumppani Sam (T. J. Power)

OtherLife oli mielenkiintoinen science fiction elokuva joka saa miettimään tulevaisuuden uhkakuvia. Se saa pohtimaan mahdollisuuksia joita virtuaalimaailmoilla voidaan tehdä niin hyvässä kuin pahassa. Jos vangille annetaan 300 vuoden vankeustuomio, olisiko oikein laittaa hänet tuntemaan että hän todella joutuu olemaan 300 vuotta vankeudessa ja erityksissä? Entä onko parempi uppoutua virtuaalimaailmaan joka on parempi ja kauniimpi kuin nykyinen maailma jossa elämme? Miksi emme loisi itsellemme kauniimpaa todellisuutta?

Pidin tästä elokuvasta. Se oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, vaikkakin hieman ahdistava toisinaan. Mikäli Black Mirror -sarja on tuttu ja siitä piti on tätä elokuvaa helppoa suositella.

Arvosana: 8/10/ (IMDB 6,3)

Perjantaipullo: Lapin Panimo Tähkä vehnä juhlaolut

Tähkä kuohuaa todella paljon

Tämänviikon perjantaipulloksi löysi tiensä Lapin panimon Tähkä-nimeä kantava vehnä juhlaolut. Olutta myydään ainakin hyvin varutelluissa K-Marketeissa.

Lapin panimo on käsityöläispanimo joka sijaitsee Rovaniemellä. Panimolla on pitkä historia, mutta ensimmäiset oluet on tullut myyntiin vasta vuonna 2016 syyskuussa.

Tästä oluesta en löytänyt panimon sivuilta mitään tietoa ja pienpanimoiden oluita myyvän Pien-nimisen kaupan sivuiltakaan ei paljoa tietoa löydy tämän oluen osalta. Mysteeriolut, siis. Kuitenkin Untappd-sivuilla tiedetään kertoa että kyseessä on Lapin panimon 1-vuotis juhlaolut ja tyypiltään se on pintahiivavehnäolut.

Alkoholiprosentti on mieto, ainoastaan 3.5 %. Tästä huolimatta se maistuu ja tuntuu oikealle oluelle jota on ilo nauttia. Siinä on mieto ja miellyttävä tuoksu. Sen maku on raikas ja se on hieman kirpeän hedelmäinen. Makunsa osalta hieman Carlsbergmäinen vivahde. Mietoudestaan huolimatta toimiva olut.

Musiikkina tämän kanssa toimi ainakin Paramore – crushcrushcrush sekä Jessica Wolff – You Should Get Over Me.

Ruokapaikat: Pizzarium Lauttasaari

Pizzariumista saa nimensä mukaisesti pizzaa

Tämän viikon ruokapaikkatestauksen kohteeksi päätyi kauppakeskus Lauttiksessa sijaitseva Pizzarium. Pizzariumeja on tätä kirjoittaessa viidessä eri kaupungissa, Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Turussa ja Oulussa. Yhteensä ravintoloita on seitsemän.

Ensimäinen Pizzarium avasi ovensa vuonna 2012 Turussa ja se sijaitsee yhä samalla paikalla Hansakorttelin Kultatalossa.

Tilaaminen oli helppoa ja suoraviivaista. Ovesta sisään ja tiskille, lasin takana on erilaisia pizzaslicejä joista sitten valitaan ne jotka haluaa syödä. Sen jälkeen maksetaan ja mennään pöytään johon tarjoilija tuo valitut pizzat lautasella lämpimänä.

Pizzavalikoima on esillä valintaa varten

Pizzariumin pizzat on ehdottomasti maistamisen arvoisia. Pohja oli miellyttävän kuohkea, täytettä oli tarpeeksi ja maku oli todella hyvä. Mitäpä muuta pizzalta voisi edes vaatia?

Hintaa kahdella palalla pizzaa oli 8,90 eur ja kun euron laittoi lisää sai vielä pienen limpparin. Hintataso on siis hieman korkeampi kuin perinteisempien pizzerioiden hintataso, mutta hyvästä kannattaa maksaa. Samoin pizzapalat olivat tarpeeksi tuhteja että itseltäni lähti nälkä vaikka kyseessä oli päivän ensimmäinen ateria (hieman ennen kello kuutta illalla).

Tunnelma on miellyttävä sijainnista huolimatta

Vaikka Lauttasaaren Pizzarium sijaitseekin ostoskeskuksessa oli sen tunnelma saatu siitä huolimatta miellyttäväksi. Ehkä siihen vaikuttaa se että Lauttis ei ole samaa kokoluokkaa kuin isommat ostarit joten melutasoa ja hälinää ei tarvitse paljoa katsella tai kuunnella.

Palvelu ja henkilökunta oli paikassa myös ystävällistä joten eipä tästä paikasta löytä mitään pahaa sanottavaa. Kokeilemisen arvoinen paikka.