Leffalauantai: OtherLife

Mielen vankilassa ensimmäistä päivää

Tämän viikon leffalauantain leffaksi valikoitui eilen serkkuni kanssa katsottu science fiction -leffa OtherLife (IMDB). Elokuva on tuore, vuodelta 2017 ja se löytyi NetFlixistä. Elokuvan on ohjannut Ben C. Lucas ja pääosissa nähdään Jessica De Gouw sekä T.J. Power.

Elokuvassa kerrotaan tarinaa firmasta joka rakentaa ainetta jonka avulla ihminen pääsee siirtymään jonkinsorttiseen virtuaalitodellisuuteen. Ainetta laitetaan silmään jonka jälkeen lähdetään tripille. Vaikkakin tuotteen markkinat on selvästi viihteellisessä käytössä sekä virkavallan apuna vankilatuomioita jaettaessa pääkodarina toimiva Ren (Jessica De Gouw) tekee kehitystä palauttaakseen koomassa makaavan veljensä takaisin tähän todellisuuteen antamalla hänelle vaihtoehtoisen tapahtumakulun mieleen.

Dannyn (Thomas Cocquerel) trippi ei mene putkeen

Renin poikaystävä Danny menee ottamaan Renin huomaamatta ominpäin annoksen tuota ihmeainetta jonka jälkeen hän menehtyy. Valitettavasti se ei ole hyväksi tuotteen kehitykselle ja Reniä uhkaa vankeustuomio. Renin yhtiökumppani Sam (T. J. Power) kuitenkin saa soviteltua virkavallan kanssa että Ren laitetaan tripille sovittamaan vankeuttaan eristysselliin. Todellisessa maailmassa vankeus kestää minuutin, mutta virtuaalimaailmassa vuoden.

Trippi menee pieleen ja todellisuus ja virtuaalimaailma alkavat saamaan arveluttavia piirteitä. Mikä on lopulta todellista ja mikä ei? Onko Ren edes tripillä vai huijataanko häntä?

Yhteistyökumppani Sam (T. J. Power)

OtherLife oli mielenkiintoinen science fiction elokuva joka saa miettimään tulevaisuuden uhkakuvia. Se saa pohtimaan mahdollisuuksia joita virtuaalimaailmoilla voidaan tehdä niin hyvässä kuin pahassa. Jos vangille annetaan 300 vuoden vankeustuomio, olisiko oikein laittaa hänet tuntemaan että hän todella joutuu olemaan 300 vuotta vankeudessa ja erityksissä? Entä onko parempi uppoutua virtuaalimaailmaan joka on parempi ja kauniimpi kuin nykyinen maailma jossa elämme? Miksi emme loisi itsellemme kauniimpaa todellisuutta?

Pidin tästä elokuvasta. Se oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, vaikkakin hieman ahdistava toisinaan. Mikäli Black Mirror -sarja on tuttu ja siitä piti on tätä elokuvaa helppoa suositella.

Arvosana: 8/10/ (IMDB 6,3)

Perjantaipullo: Lapin Panimo Tähkä vehnä juhlaolut

Tähkä kuohuaa todella paljon

Tämänviikon perjantaipulloksi löysi tiensä Lapin panimon Tähkä-nimeä kantava vehnä juhlaolut. Olutta myydään ainakin hyvin varutelluissa K-Marketeissa.

Lapin panimo on käsityöläispanimo joka sijaitsee Rovaniemellä. Panimolla on pitkä historia, mutta ensimmäiset oluet on tullut myyntiin vasta vuonna 2016 syyskuussa.

Tästä oluesta en löytänyt panimon sivuilta mitään tietoa ja pienpanimoiden oluita myyvän Pien-nimisen kaupan sivuiltakaan ei paljoa tietoa löydy tämän oluen osalta. Mysteeriolut, siis. Kuitenkin Untappd-sivuilla tiedetään kertoa että kyseessä on Lapin panimon 1-vuotis juhlaolut ja tyypiltään se on pintahiivavehnäolut.

Alkoholiprosentti on mieto, ainoastaan 3.5 %. Tästä huolimatta se maistuu ja tuntuu oikealle oluelle jota on ilo nauttia. Siinä on mieto ja miellyttävä tuoksu. Sen maku on raikas ja se on hieman kirpeän hedelmäinen. Makunsa osalta hieman Carlsbergmäinen vivahde. Mietoudestaan huolimatta toimiva olut.

Musiikkina tämän kanssa toimi ainakin Paramore – crushcrushcrush sekä Jessica Wolff – You Should Get Over Me.

Ruokapaikat: Pizzarium Lauttasaari

Pizzariumista saa nimensä mukaisesti pizzaa

Tämän viikon ruokapaikkatestauksen kohteeksi päätyi kauppakeskus Lauttiksessa sijaitseva Pizzarium. Pizzariumeja on tätä kirjoittaessa viidessä eri kaupungissa, Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Turussa ja Oulussa. Yhteensä ravintoloita on seitsemän.

Ensimäinen Pizzarium avasi ovensa vuonna 2012 Turussa ja se sijaitsee yhä samalla paikalla Hansakorttelin Kultatalossa.

Tilaaminen oli helppoa ja suoraviivaista. Ovesta sisään ja tiskille, lasin takana on erilaisia pizzaslicejä joista sitten valitaan ne jotka haluaa syödä. Sen jälkeen maksetaan ja mennään pöytään johon tarjoilija tuo valitut pizzat lautasella lämpimänä.

Pizzavalikoima on esillä valintaa varten

Pizzariumin pizzat on ehdottomasti maistamisen arvoisia. Pohja oli miellyttävän kuohkea, täytettä oli tarpeeksi ja maku oli todella hyvä. Mitäpä muuta pizzalta voisi edes vaatia?

Hintaa kahdella palalla pizzaa oli 8,90 eur ja kun euron laittoi lisää sai vielä pienen limpparin. Hintataso on siis hieman korkeampi kuin perinteisempien pizzerioiden hintataso, mutta hyvästä kannattaa maksaa. Samoin pizzapalat olivat tarpeeksi tuhteja että itseltäni lähti nälkä vaikka kyseessä oli päivän ensimmäinen ateria (hieman ennen kello kuutta illalla).

Tunnelma on miellyttävä sijainnista huolimatta

Vaikka Lauttasaaren Pizzarium sijaitseekin ostoskeskuksessa oli sen tunnelma saatu siitä huolimatta miellyttäväksi. Ehkä siihen vaikuttaa se että Lauttis ei ole samaa kokoluokkaa kuin isommat ostarit joten melutasoa ja hälinää ei tarvitse paljoa katsella tai kuunnella.

Palvelu ja henkilökunta oli paikassa myös ystävällistä joten eipä tästä paikasta löytä mitään pahaa sanottavaa. Kokeilemisen arvoinen paikka.

Kokkailut: Tortillaveneet

Yksinäinen tortillavene murheen merien aalloilla

Tämänviikkoiseen kokkailuun tuli tehtyä tortillaveneitä. Kaupassa pyöriessäni mietin että mitähän sitä haluaisin syödä kun silmäni sattui havaitsemaan hyllyssä tortilloja jotka on väännetty veneen muotoon. Kaikkea sitä tuleekin nähtyä. Eipä siinä, näky oli sen verran erikoinen että pitihän niitä myös maistaa.

Tortillat on ainakin helppoa ja yksinkertaista evästä jonka tekemisessä ei luultavasti kovin pahasti voi mennä pieleen. Ohjeessa neuvottiin pistämään tortillat uuniin alumiinifolioon käärittynä mutta hyvin ne toimivat ilmankin.

Ensimmäisenä nakkasin jauhelihan paistumaan samalla kun uuni oli tullut laitettua lämpiämään. Kaupassa oli naudan jauhelihaa uudenlaisessa paketissa joten sellaista sitten pistin pannulle kärventymään. Sitä ruskistelin aikani ja odotellessa viipaloin valmiiksi tomaatin ja paprikan.

Veneet olivat paketissa hieman tarrautuneet toisiinsa jonka seurauksena yksi vene hieman hajosi käsiin

Kun uuni oli lämmin heitin tortillaveneet sinne miedolle lämmölle (175 C) seitsemäksi minuutiksi. Kun jauheliha alkoi olla ruskistunut heitin sekaan Pirkka Korma ateriakastikepurkin. Tai siis sen sisällön, en tietenkään sitä purkkia. Myös vettä tuli hieman pannulle kun huuhelin tuota Korma-purkkia ja kippasin sekaan.

Kun veneet olivat valmiit uunista pois otettavaksi alkoi veneen täyttäminen. Heitin pohjalle ensin tämän jauhelihan ja kastikkeen, päälle sitten tomaattia ja parikaa, hieman salaattia ja raejuustoa ja ei muuta kuin ääntä kohti.

Maku oli kohtalaisen eksoottinen. Kormakastike naudanlihan kanssa sopii yhteen yhtä hyvin kuin sinappi ja rusinat. Eipä siinä, ei maku paha ollut mutta kyllä siitä sai väsättyä kohtalaisen eksoottisen makukombinaation.

Naudan jauhelihaa ja Korma-kastiketta

Eksoottisesta mausta huolimatta ruoka oli ihan jees. Suosittelen silti tortilloiden kanssa perinteisempää metodia jossa jauheliha laitetaan sellaisenaan ilman mitään kastiketta. Nestettä jäi kastikkeeseen myös paljon ja näiden syömisen jälkeen lautanen oli yhtä siisti ja puhdas kuin bajamaja festariviikonloppuna.

Pienestä koostaan huolimatta tällainen ateria on sangen täyttävä. Kolme täytettyä venettä hilpaisin naamariin ja nälkä lähti eikä tarvinnut moniin tunteihin syödä sen jälkeen.

Ateria ja sen täytteet

Raaka-aineiden hinta jää alle kymmeneen euroon. Koska kauppakuitti ei ole tässä käden ulottuvilla en tarkkaa summaa jaksa laittaa. Toisaalta ei se tämänkaltaisessa ruoassa ole merkityksellistä sillä tortillojahan kannattaa täyttää sillä mitä mieleen sattuu juolahtamaan ja mitkä omat makumieltymykset ovat.

Varsinaiset tortillaveneet olivat myös toimivan makuisia joita voin harkita ostavani toisenkin kerran.

Kokeilussa: Pelican Rouge Original Blend -kahvi

Pelican Rouge Original Blend

Kaupasta tarttui jälleen matkaan kahvia jollaista en muista aikaisemmin maistaneeni enkä ainakaan ole maistanut siten että olisin siitä tänne kirjoittanut, joten kirjoitetaan lyhyesti kokemukset.

Pelican Rouge on pitkän historian omaava paahtimo. Sivujen mukaan historia juontaa juurensa 1800-luvulle Belgian Antwerpeniin jossa 1863 Joseph van Leckwijk perusti poikineen kahvipaahtimon joka toimitti asiakkailleen valmiiksi paahdettua kahvia.

Kahvia ja juoma-automaatteihin saatavia ratkaisuja tarjolla on ollut 1970-luvun alkuvuosista asti. En tiedä koskeeko tämä vain Suomea sillä tästä 1970-luvusta ei firman englanninkielisillä sivuilla ole mitään mainintaa.

Pelican Rougen Original Blendiä myydään normaaleissa hyvin varustetuissa ruokakaupoissa joten maistaakseen tätä ei tarvitse olla erikoishipsteri ja lähteä koluamaan kahvikauppoja.

Purut näyttävät samalta kuin lähes kaikissa muissakin

Tärkein kriteeri itselleni kahvia nautittaessa on tietenkin maku, joten positiivisesti tästä kahvista onneksi löytää sen tärkeimmän. Maku on pehmeän miellyttävä ja helposti lähestyttävä. Paahtoaste on 2 joten miedon pehmeä maku varmaankin selittynee sillä. En tosin ole mikään kahviekspertti joten en varmaksi osaa sanoa. Tätä on kuitenkin helppoa siemailla kuppi jos toinenkin ja tätä voi mieluusti tarjota myös normieille.

Hintaa pussilla näyttäisi K-Ruoka nettisivuilla olevan 4,65 eur joten hintansa puolesta kahvi menee peruskahvien (Juhla Mokka, Presidentti jne.) hintaluokkaan.