Kesäloma alkoi ja kuukausikatsaus siihen sivuun

Kesäloma alkoi! Laitetaan siis kesäloman aloituksen kunniaksi Lalehin kappale Colors tänne kesäloman aloitusbiisiksi.

Kyseessä onkin ensimmäinen oikea kesäloma sitten vuosiin. Vuosi sitten kesän tein töitä koska olin vasta aloittanut nykyisessä työpaikassani. Toissavuonna taas kesäloma oli palkatonta, koska olin osa-aikainen työntekijä ja sain vuosilomapalkat palkan yhteydessä. Saapa nähdä keksiikö sitä mitä tekemistä kesäksi vai tuleeko tehtyä mitään. Tarkoitus olisi ainakin opetella uusia front-end tekniikoita paremmin. Toivottavasti kerkeän niitä oppimaan!

Kesäkuu meni perusmukavasti. Töissä vain kävin, ihmisiä näin, musaa kuuntelin ja leffoja katselin. Perus.

Pelattuakin tuli ja sain pelattua neljä peliä läpi, Ryse: Son of Rome, Call of Duty: Infinite Warfare, Costume Quest 2 sekä Far Cry: Primal. Tuo Call of Duty: Infinite Warfare tuli pelattua kahdesti läpi eri vaikeustasoilla, ensin normaalilla ja hardenedilla sen jälkeen. Varsinainen syy miksi sen pelasin kahdesti läpi oli se, että ensimmäisellä kerralla en saanut mitään achievementtejä pelatessani Xboxilla sen pelin läpi. Jostain syystä uudessa Xbox One S:ssä itsellä bugasi saavutukset. Kuitenin kun resetoin boksin tehdasasetuksiin ja laitoin alkuasennukset uudelleen meni kaikki ihan hyvin ja saavutukset alkoivat taas toimimaan.

Ei sillä, ei niillä achievementeillä ja gamer scorella varsinaisesti tee mitään, mutta mukava niitä on kuitenkin koettaa kerätä. Psykologinen juttu jolla koukutetaan pelaajia, mutta hyvin se toimii itselleni ja aika monelle muullekin. Far Cry: Primalissa keräsin kaikki pelin achievementit joka onkin itselleni ensimmäinen peli Xboxilla jossa onnistun kaikki keräämään.

Aloitin myös pelaamaan Skyrimiä viime sunnuntaina, mutta koska kyseessä on pitkä peli, en sitä ihan hetkeen ole läpi pelaamassa. Vasta n. 15 tuntia taitaa olla takana sitä.

Kesäkuu oli hieno kuukausi sen suhteen, että kävin myös (muistaakseni ainakin) ensimmäistä kertaa elämässäni Rock-festarilla! Keikoillahan on tullut käytyä paljonkin, mutta varsinasilla festareilla en ole tainnut koskaan käydä – ainoastaan Ilosaarirockisa metelliklubilla.

Kävin Vantaalla serkun ja muutaman kaverin kanssa katsomassa parina päivänä kovia esiintyjiä. Esiintyjinä oli Rammstein, Kotiteollisuus, Stam1na, Dead by April ja Evanescense. Myös Infected Mushroomin keikasta tuli katsottua puolet, koska kello oli niin paljon ja lähdmme kävelemään kyydille. Onneksi tuli lähdettyä aikaisemmin, koska jälkeenpäin kuulin että lähtöportit oli ruuhkautuneet ja alueelta pois pääsyyn oli mennyt joillain aika kauankin.

Kesäkuu oli kiintoisa kuukausi myös uusien asioiden oppimisen suhteen! Aloitin pitämään omasta taloudestani kahdenkertaista kirjanpitoa, ts. en budjettia tai sellaista, vaan oikeaa kirjanpitoa (vaikkakin vain Numbersilla, Exceliä vastaavalla ohjelmalla). Erona tietenkin on se, että budjeteissa yleensä tarkoituksena on nähdä minne rahaa menee ja mahdollisesti ruveta säästämään siitä rahaa tai miettimään voisiko taloutta järkeistää. Samoin niissä ei yleensä tule merkattua kaikkia senttejä mistä tulee ja minne menee.

Omassa kirjanpidon opettelussa on käytössä siis kahdenkertainen kirjanpito, eli merkitsen kaikki menot ja tulot, jaan ne eri tileille (kirjanpidon tili, ei pankkitilit) ja pidän kaikki kuitit tallessa ja merkkailen niistä sitten myös kuittinumerot jne.

Esimerkkinä jos ostan pullon limpparia ja pullossa on pantti, olen merkannut pullon hinnan ”Kulutushyödykkeet”-tilille debetiin (jonne menee ruokakauppaostokset itsellä) ja joko pankkitilin tai käteiskassan kredetiin. Pantin osuuden olen ottanut pois pankkitilin kredetistä ja lisännyt sen ”Lyhytaikaiset saatavat” -tilin debetiin. Kun sitten tölkin palautan, lisään sen saman ”Lyhytaikaiset saatavat” -tilin kredetiin ja käteiskassan debetiin (koska nostan sen rahan käteisenä).

Syy miksi aloitin moista tekemään on oppiminen. Teen työssäni projektia jossa kirjanpidon osaamisesta on hyötyä. Itseni ei tarvitse osata kirjanpitoa, mutta koen itse että asiasta on hyötyä itselleni jos olen edes kutakuinkin kartalla aiheesta niin tässä projektissa kuin muutenkin. Jos kirjapitoa alan opettelemaan teoreettisilla lukemilla, en saa siitä mitään irti, mutta jos teen oikeilla realistisilla numeroilla opin siitä paljon enemmän. Vähitellen suurin osa ostoista alkaa jo löytymään helposti eri tileille, joten eiköhän tämä tästä 🙂

Mielenkiintoisena puolena kirjanpidossa on myös se, että se on eksaktia eikä valehtele. Se on alkanut itseäni jopa kiinnostamaan oman talouden seurannassa, koska saan tarkat analyysit kuinka paljon rahaa tulee, kuinka paljon rahaa menee, onko likvidien varojen osuus minkä verran, onko tässä kuussa tullut yleisesti plussaa vai miinusta jne. Yleisesti ottaen pidän asioiden tilastoinnista ja täysin turhienkin tilastojen tiedoista, joten mikäpäs sen kiintoisampaa kuin nähdä sentin tarkkuudella tietoa taloudestaan!

Kaikkiaan kuukausi oli siis hyvä ja kiintoisa, opin uusia asioita ja elämä rullasi omalla painollaan. Tästä on hyvä jatkaa uuteen alkaneeseen kuukauteen.

Mukavaa alkanutta kuukautta!

Hyvää juhannusta!

Juhannus oli ja meni hieman viileähkössä mutta muuten hyvässä kelissä ja hyvässä seurassa Helsingissä. Kävin muutaman kaverin kanssa Lauttasaaressa katsomassa juhannuskokkoa. Pari vuotta onkin tainnut vierähtää kun viimeksi olen kokkoa nähnyt, joten ihan hyvä että tuli päästyä näkemään se tänä vuonna.

Juhannuskokko kaupungissa ei toki vedä vertoja maaseudun rauhassa viettyihin juhannuskokkoihin lapsuudessa, mutta yhtä kaikki mukavaa että kokon polttamisen perinne jatkuu vielä näinäkin päivinä.

Oikein mukavaa ja rauhaisaa juhannuksen jatkoa!

 

Elokuva: The Thompsons

Vampyyrielokuvien makuun päästyä on hyvä jatkaa heti seuraavalla saman lajityypin edustajalla. The Thompsons (IMDB) on vuonna 2012 valmistunut K18-ikämerkinnällä varustettu vampyyrifilmi. Lajityypiksi on IMDB:ssä annettu draama/kauhu/trilleri ja DVD:n takakansi tarjoaa kategoriaksi jännitys. Mene tiedä mikä näistä sitten parhaiten sopii, mutta ainakin raakuuden ja muiden vahvojen kohtausten puolesta monelle elokuva varmaan menee kategoriaan kauhu.

Siinä missä The Moth Diaries edusti erilaista vampyyrielokuvaa jossa ei verta lennä, oli The Thompsons valinnut kuljettavakseen täysin erilaisen tien. Veren määrässä ei oltu ainakaan turhia säästelty. Käytännössä verta lentää omaan makuuni tarpeettoman paljon – sopivasti splatter-tyyliseen leffaan, mutta vampyyrileffaan suhteettomasti. Elokuva on myös raaka ja brutaali muutoinkin, joten tätä en voi herkemmille katsojille suositella.

Tarina kertoo perheestä, jonka jäsenillä on tarve saada verta pysyäkseen elossa. Valitettavasti kaikki ei mene heillä aina suunnitelmien mukaan ja perheen jäsenet päätyvät pistämään huoltoasemalla väkeä kylmäksi. Tämän jälkeen he ovatkin poliisien etsittyjen listalla jonka seurauksena he joutuvat vaihtamaan maisemaa. Perhe koettaa kovasti löytää muualta kaltaisiaan, mutta kun he vihdoin löytävät, ei kaikki mene siitäkään huolimatta aivan parhaalla mahdollisella tavalla.

Vampyyrielokuvan näkökulmasta on tämäkin perinteisestä vampyyrielokuvasta poikkeavaa tyyliä. Esimerkkinä nämä vampyyrit ovat syntyneet eivätkä tulleet vampyyreiksi purennan seurauksena. Samoin he pystyvät kulkemaan päivänvalossa ilman ongelmia, eikä myöskään muut perinteiset vampyyritarinan elementit päde. Myös elokuvan brutaalius ja yliluonnollisuuden puute asettavat sen selkeästi erilaisten vampyyrifilmien kategoriaan.

Olen vampyyrielokuvien suhteen hyvin klassisen tyylin ystävä, joten liian suuret poikkeamat hyväksi havaituksi mystiikan maailmasta on monesti epäonnistuneita yrityksiä muuttaa toimivaa tyyliä toiseksi. IMDB:ssä annoin tälle 6/10 keskiarvon ollessa tätä kirjoittaessa 4,7/10. Elokuva oli siis kategoriaa ”Ihan OK”. Katsoihan sen, ehkä voi katsoa toisenkin kerran, mutta ei elokuva säväyttänyt oikeastaan muuta kuin lajityypille tarpeettomalla yliampuvalla raakuudella.

Elokuva: The Moth Diaries

Katsoin tänään elokuvan nimeltään The Moth Diaries (IMDB).

Elokuva on kannen kuvauksen perusteella kateogriaa kauhu, mutta pelottavuutta tai jännitystä tästä elokuvasta ei ainakaan omaan makuuni löytynyt yhtään. Eipä sillä, en sellaista edes kaipaa sillä en yleisesti ottaen pidä kauhuelokuvista. Tämä kuitenkin kiinnosti katsoa, sillä tarina pyörii itseäni vahvasti kiehtovan vampyyritematiikan ympärillä.

Takakannen tiedon mukaan elokuvan kesto on 1 h 22 min ja se on kielletty alle 15-vuotiaille (tai alle 16-vuotiaille, kaksi eri ikämerkintää).

Elokuvan tarinassa 16-vuotias Rebecca joutuu isänsä itsemurhan jälkeen tyttöjen sisäoppilaitokseen. Siellä hänellä on myös hyvä ystävä Lucy, mutta uuden oppilaan Ernessan myötä välit Lucyyn muuttuvat. Ajan kanssa selviää että Ernessassa ei ole kaikki aivan normaalia – tai ainakin mikäli vampyyriutta ei pidä normaalina piirteenä ihmisessä.

Hyvänä puolena elokuva tarjosi erilaista vampyyritarinaa ja toisenlaista loppua kuin muut tämän lajityypin elokuvat joita olen katsonut.

Samaan hengenvetoon on helppoa kuitenkin todeta sen erilaisuuden toimivan myös negatiivisena puolena – ainakin jos haluaa perinteisempää vampyyritarinaa kuten itse ehkä kaipasin. Teräviä kulmahampaita ei elokuvassa näy, seivätä ei teroitella eikä valkosipuleista ja risteistä ole havaintoakaan. Käytännössä siis lähes kaikki perinteisen vampyyrielokuvan teemat puuttuvat. Eipä siinä, elokuva ei onneksi flirttaile lainkaan Twilight-elokuvien tyylin suuntaan.

Lyhyesti ottaen pidin tästä leffasta ja voisin katsoa sen uudelleen, mutta mistään mestariteoksesta ei kuitenkaan voida puhua. Arvosanaksi annoin IMDB:ssä 7/10 joka on kuitenkin selvästi korkeampi kuin IMDB:n keskiarvo (4,9/10). Puhtaasti viihdyttävän rento erilaisella otteella tehty vampyyrielokuva.

Blogi jälleen linjoilla!

Täällä jälleen! Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi käydä uusimassa aleksinblogi.net domainin, jonka seurauksena sain taas tämän blogini pystyyn.

Ajattelin samaan syssyyn siirtää sivuston toiselle palvelimelleni jossa on paljon enemmän tehoja, joten samalla laitoin blogin uudestaan puhtaalta pöydältä ilman vanhoja postauksia. Toki postausten siirto vanhasta blogista ei olisi mitään rakettitiedettä, mutta koska niissä ei ollut mitään merkittävää sisältöä, saivat ne jäädä historian havinaan.