Painless Destiny – Silhouette -albumi julkaistu

Painless Destiny – Silhouette -levyn kansi

Julkaisin perjantaina monen vuoden tauon jälkeen uuden levyn artistinimelläni Painless Destiny. Edeltävä levy Neverland tuli julkaistua vuoden 2015 toukokuussa joten hyvä aika oli aktivoitua jälleen musiikin tekemisen rintamalla.

Uusi albumi kantaa nimeä Silhouette. Levyn nimi on pieni ja hienomuotoinen hatunnosto artistille Birdy jonka samaa nimeä kantava kappale on allekirjoittaneen mielestä aivan uskomattoman hieno mestariteos. Mikäli kyseinen artisti tai kappale ei ole tuttu suosittelen tutustumaan esimeriksi YouTubesta.

Vaikka musiikki on tuttua ja turvallista Painless Destinyä on tämä levy poikkeava sen suhteen että tämän tekemiseen on tullut käytettyä merkittävästi enemmän aikaa kuin mihinkään aiemmista. Sävellystyö meni samalla tapaa kuin aikaisemminkin eli kohtalaisen nopeasti, mutta tuotannolliseen puoleen on panostettu paljon enemmän kuin millään aikaisemmalla levyllä. Tämä on myös ensimmäinen levyni jossa olen pyytänyt ulkopuolista tahoa hoitamaan miksauksen ja masteroinnin ja en ole itse siihen puuttunut kuin viime hetken masterointivaiheen säädön tekeminen neuvojen mukaan.

Levyn miksasi ja masteroi ystäväni Viljami Roivas jonka taidetta on nähtävissä Facebookissa hänen sivuillaan. Käykäähän ihmeessä katsomassa!

Silhouette-albumilla on kymmenen raitaa ja kestoa noin puoli tuntia. Kappalelista on seuraavanlainen:
1. Withering flowers
2. Dancer’s lullaby
3. Fading light
4. Shadows over forgotten land
5. Letters from the battleground
6. Homecoming
7. Silhouette
8. Memories
9. Closer
10. Sail away

Levyä voi käydä kuuntelemassa Spotifystä sekä Apple Musicista ja sen voi käydä ostamassa omaksi ainakin iTunesista ja CD Babystä.

Leffalauantai: Kiss of the damned

Kulmahampaat valmiiksi veren imemistä varten

Kiss of the damned (IMDB) on vuonna 2012 julkaistu draamaa, romantiikkaa ja hieman kauhuelementtejä sisältävä vampyyrielokuva. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Xan Cassavetes. Pääosarooleissa nähdään Joséphine de La Baume, Milo Ventimiglia sekä Roxane Mesquida.

Kiss of the damnedin alussa Paolo (Milo Ventimiglia) sekä Djuna (Joséphine de La Baume) kohtaavat toisensa videovuokraamolla. He tutustuvat toisiinsa, menevät Djunan asunnolle jossa kuitenkin hän antaa Paololle lähtöpassit asunnostaan ja pyytää että hän ei ottaisi yhteyttä. Paolo ei kuitenkaan pakeista niin vain lannistu ja tietenkin hän ottaa yhteyttä seuraavana päivänä. Päivällä valitettavasti Djunaa ei tavoita sillä Djuna ei kestä päivänvaloa.

Illalla Djuna ja Paolo tapaavat uudemman kerran ja tunnelma alkaa käymään lämpimämmäksi. Paolo joutuu kuitenkin vielä lähtemään kotiinsa uudemman kerran saatuaan kevyen purentahaavan tunnelman kuumettua.

Joséphine de La Baume roolissaan Djunana

Myöhemmässä vaiheessa Djuna kertoo Paololle olevansa vampyyri. Paolo ei kuitenkaan usko tähän sillä ei vampyyreitä ole hänen mukaansa olemassa. Djuna todistaa olemassaolonsa kahlitsemalla itsensä sänkyyn metallisilla kettingeillä jotta hän ei voisi satuttaa Paoloa kun tunnelma käy kiihkeämmäksi ja pian Paolo saa havaita Djunan puhuvan totta. Jotta elokuvassa saadaan rakkaustarinaa mukaan antaa Paolo purran Djunan itseään lemmenleikkien ohessa ja näin Paolostakin tulee vampyyri.

Paolon ja Djunan elämässä pimeydessä asiat rullaavat hetken aikaa mukavasti kunnes mukaan astuu kuvioihin myös Djunan sisko Mimi (Roxane Mesquida). Sisarusten välit eivät ole järin lämpimät eikä konflikteilta voida välttyä. Mimillä on yleisesti ottaen valitettava taipumus ilkeämieliseen luonteenlaatuun ja saapa hän aiheutettua useammalle vampyyrille ongelmia tuomalla esiin heidän heikoimmat puolensa ja taipumuksensa tehdä huonoja valintoja tilanteen niin sattuessa.

Paolo (Milo Ventimiglia)

Tyylillisesti Kiss of the damned menee johonkin B-luokan elokuvan ja taiteellisen elokuvan välimaastoon. Pidin elokuvan normaalista poikkeavasta visuaalisesta tyylistä ja siitä, että musiikkivalinnat olivat paikoitellen hyvin hämmentäviä. Toki klassista musiikkia ja oopperaa myös kuultin tunnelmaan sopivissa kohdissa, mutta välillä vedettiin jossain ambient-musiikin äänimaailmassa tämän tyylin elokuviin nähden eksoottisilla syntikkasoundeilla.

Vaikka henkilöhahmot jäivätkin etäisiksi eikä hahmoihin saanut paljoa kosketuspintaa oli kuitenkin näyttelytyössä onnistuttu välittämään mukavalla tavalla tunnetta. Esimerkiksi Djunan näyttäessään vampyyriytensä Paololle ja heti sen jälkeinen häpeän ja torjutuksi tulemisen pelonsekainen käpertyminen kyljelleen oli vaikuttava roolisuoritus.

Djunan sisko Mimi (Roxane Mesquida)

Kokonaisuutena Kiss of the damned on monella tapaa mielenkiintoinen elokuva. Se on selkeästi erottuva ison budjetin Hollywood-filmatisoinneista audiovisuaaliselta anniltaan mutta myös tunnelmaltaan. Tarina on julma ja raadollinen mutta samalla myös paikoitellen jopa koskettava.

Kiss of the damned menee kuitenkin siihen kategoriaan että mikäli vampyyrifilmit eivät iske lähtökohtaisesti en usko että tästä elokuvasta saisi paljoa irti. Jos pimeydessä elämisen aiheuttama yksinäisyyden tuska vampyyrin sielunmaisemassa ei herätä muita tunteita kuin koomisuutta voi tämän leffan suosiolla skipata.

Kuitenkin vampyyrielokuvien ystäville tämä elokuva on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Arvosana: 7/10

Perjantaipullo: Heineken Alcohol Free Lager

Alkoholiton Heineken

Sain idean kokeilla alkoholittomia ja/tai lähes alkoholittomia oluita entisen kollegani suosituksesta joten tällä viikolla poikkeuksellisesti testissä on alkoholiton Heineken-olut. Ei kuitenkaan huolta – ensi viikon olueksi en valitse mitään vastaavaa oluen häpäisyä, mutta aina joskus silloin tällöin jatkossakin tulen näitä vaihtoehtoisia oluita testaamaan.

Alkoholiton Heineken on tyypiltään lager. Väriarvoltaan se on 7 EBC. Hieman lisää tietoa löytyy Hartwallin sivuilta.

Tuoksu oluessa oli hieman erikoinen eikä omaan makuuni mikään miellyttävin. Onneksi tuoksu on laimea eikä se häiritse kokemusta. Olut vaahtoaa kohtalaisen paljon kaadettaessa lasiin, mutta onneksi vaahto häviää kohtalaisen nopeasti jo pois ja juomaa pääsee nauttimaan pian.

Maku on kohtalaisen laimea ja jopa hieman vetinen mutta kuitenkin se on silti vielä täysin juomakelpoinen. Maku on kohtalaisen raikas, kepeä ja kesäinen. Jotain tästä jää silti puuttumaan joten paras mahdollinen olut ei ole kyseessä.

Koska tietämykseni alkoholittomista oluista on vielä todella huono ja suppea en osaa kertoa onko tämä omassa lajissaan hyvä vai huono. Normaaleihin kaupan alkoholia sisältäviin peruslagereihin verrattuna valitsen maun puolesta kuitenkin mieluummin melkein minkä tahansa peruslagerin, esim. Koffin, Pirkka-oluen tai Karhun. Kuitenkin jos pitää valita tämän tai viime viikon perjantaipullona nähdyn Brooklyn Hecla Iron Alen välillä, valitsen mieluumin tämän alkoholittoman Heinekenin.

Musiikiksi tämän seuraksi sopii mm. Ville Valon ja Natalia Avelonin Summer Wine sekä Leonard Cohenin Dance me to the end of love.

Ruokapaikat: Viikinkiravintola Harald

Nahkapöksyn makkarapannu

Tämän viikon ravintola-arvostelun kohteena on Viikinkiravintola Haraldin Helsingin ravintola. Haraldilla on ravintoloita myös seitsemässä muussa kaupungissa joten sen vuoksi kyseinen tarkennus mitä ravintolaa arvio koskee. Paikkakunnat ja ravintoloiden osoitteet löytää osoitteesta https://www.ravintolaharald.fi. Helsingissä ravintola sijaitsee Citykäytävän toisessa kerroksessa.

Viikinkiravintola Harald on nimensä mukaisesti viikinki-teemainen ravintola jossa kyseinen teema näkyy ja tuntuu monella tasolla. Sisutus, astiat, musiikki ja myös henkilökunnan pukeutuminen ovat teeman mukaista.

Haraldin tunnelma on miellyttävä ja teemaan sopiva

Toimintamallina oli että ensin jäädään lähelle kassaa odottamaan että henkilökunta tulee saattamaan pöytään. Sen jälkeen saa ruokalistat joista voi katsoa haluamansa ruoat ja juomat ja sen jälkeen odotellaan. Valikoidessa ateriaa jo kysyttiin mitä saisi olla juomaksi ja siinä vaiheessa ottamamme vesi tuotiin jo pöytään ateriavalintaa miettiessämme.

Aterian tilauksessa sai omassa rauhassa pohtia eikä kovin kauaa tarvinnut odottaa että henkilökunta tuli uudemman kerran paikalle kysymään joko olemme löytäneet listalta haluamamme ateriat.

Tilasin aterian nimeltään Nahkapöksyn makkarapannu ja sen aterian kanssa otin myös talon savuolutta. Kyselin myös tarjoilijalta josko tätä myydään jossain kaupoissakin. Kuulemma näin on, joten täytynee jokin kerta lähteä etsimään ja kirjoitella vaikka olutarvostelu tästä erikseen.

Alkupaloja

Ruokaa odotellessa alkupalaksi tuotiin näkkäriä tai jotain sen tapaista ja kulho jossa oli sulatettuna voita jossa leipäänsä pystyi dippailemaan. Pääruokaakaan ei kauaa joutunut odottamaan mutta sopivasti alkupalat kerkesi napostella odotellessa.

Ateria jonka valitsin oli makunsa puolesta hyvä. Ateriassa mukana ollut juustoperuna oli luultavasti parasta tai ainakin parhaimmasta päästä mitä olen perunasta tehdyistä ruoista maistanut. Myös kaikki muut lautasella mukana tulleet ateriaan kuuluneet elementit toimivat hyvin.

Valitsemassani ateriassa annoskoko oli selkeästi pienempi kuin monessa muussa koettamassani ravintolassa, mutta en näe tätä mitenkään negatiivisena asiana. Ateria oli tuhti eikä sillä nälkä jäänyt joten mieluummin järkevän kokoinen annos hyvällä maulla varustettuna kuin todella iso annos jolloin syö enemmän kuin oikeasti on tarvetta.

Aterian kanssa tuli maistettua talon olutta

Olen aikaisemmin käynyt täällä lounasaikaan ja oli mukava huomata että myös lounasajan ulkopuolella palvelu pelaa ja ateriat ovat toimivia. Palvelun pelaamisesta myös sen verran mainintaa, että myös aterian aikana tarjoilija tuli kysymään maistuuko ateria. Ainakin erään kaverini mukaan näin on asianlaita hieman paremmissa ravintoloissa ja se voi varmasti suomalaiseen syömäkulttuuriin tottuneelle olla hieman erikoiselta tuntuvaa, mutta itse en koe tällaista millään tapaa huonona asiana, päinvastoin.

Hintansa osalta Harald on hieman korkeampaa tasoa kuin aikaisemmin arvostelemani ravintolat. Esim. valitsemani nahkapöksyn makkarapannu maksoi 19,20 eur ja se oli yksi listan edullisimmista aterioista. Hintataso ei ole kuitenkaan mikään päätä huimaava ja aivan tavalliset ihmiset pystyvät täällä käydä syömässä sillä pääruokalistalta valittuna mikään ateria ei ylitä 40 euron hintaa. Laadukkaasta kokemuksesta kannattaa muutenkin maksaa.

Kokonaisuutena Viikinkiravintola Harald on positiivinen kokemus ja suosittelen täällä käymistä. Ruoka on hyvää, paikan tunnelma on viihtyisä ja henkilökunta on ystävällistä ja hyvällä palveluasenteella varustettua. Tänne tulee mieluusti toisenkin kerran aterioimaan.

Kokkailut: Rypsiporsas mureutettu pihvi Béarnaise-kastikkeella

Valmis annos sisälsi pihvin, hieman tomaattia ja persiljaa sekä Béarnaise-kastiketta

Tällä viikolla jatkan viime viikon tapaan hyvin samankaltaisella pihviaterialla. Kun viime viikolla ateriaksi päätyi naudan pippuripihvi oli tällä kertaa vaihteen vuoksi porsasta. Kävin Lauttasaaren K-Marketissä pyöriskelemässä ja tällainen sattui silmään joten ajattelin jotta miksikäpäs en kokeilisi.

Pihvin päälle halusin koettaa jotain kastiketta ja kätevästi kaupasta löytyi helposti valmistettava Knorrin béarnaise-kastike. Béarnaise-kastike on lähtöisin Ranskasta ja sitä on Wikiepdian tietojen mukaan luultavasti valmistettu ensimmäisen kerran 1836 keittiömestari Jules Collinetin Le Pavillon Henri IV -ravintolan avajaisiin.

Ainekset joita käytin ateriassa pl. persilja jota oli entuudestaan jääkaapissa

Ruoan valmistus oli erittäin suoraviivaista kuten käytetyistä materiaaleista pystyy arvaamaan. Käytännössä paketti auki, toinen pihveistä pannulle jossa oli oliiviöljyä ja sen jälkeen vain antaa pihvin lämmetä n. 8 minuuttia ohjeen mukaan. Luultavasti itse pidin hieman pidempään.

Pihvin päällä oli myös maustevoita tai jotain sellaista, mutta käänsin tästä huolimatta pihviä toisinpäin jotta ruoka pihvi tasaisesti. Maustevoi sitten toimi hyvänä maun antajana myös pannulla ja imeytyi siitä pihviin.

Pihvi pannulla herätti ruokahalua

Pihvin lämmetessä pannulla kerkesi hyvin pilkkoa tomaatin valmiiksi sekä laittaa béarnaise-kastikkeen kattilaan lämpenemään. Ohjeen mukaan taisi olla että kolme minuuttia kuuluisi lämmitellä, mutta varmaan hieman pidempään pidin tätäkin kun pienehköllä lämmöllä lämmittelin.

Kun kaikki oli valmista ei enää tarvinnut muuta kuin ottaa pihvi pois pannulta lautaselle, laittaa tomaatit lautasen reunalle ja heittää reunalle myös hieman persiljaa. Sen lisäksi tietenkin summamutikassa heittämä määrä kastiketta ja ateria oli valmis. Mukavan helppoa ja suoraviivaista.

Kastikkeen lämmitystä

Aterian maku oli erittäin hyvä. Tätä pitää tehdä kyllä joskus toisenkin kerran.

Aterian tarvikkeiden hinnat eriteltynä:
– HK rypsiporsas pihvi 5,49 eur
– Tomaatti suomalainen 0,59
– Knorr bearnaisekastike 2,39 eur
– Persilja 1,29 eur

Persilja löytyi jo kaapista entuudestaan, mutta lasken tähän hintaan mukaan myös sen siltä varuilta että sitä ei olisi ollut. Yhteensä hintaa siis tuli raaka-aineille 9,76 eur. Ei paha, ottaen huomioon että toinen pihveistä on vielä syömättä, tomaatista on puolet jäljellä ja persiljaa ja kastiketta on vielä useampaan ateriaan. Käytännössä yhden aterian hinta jää alle 5 euroa. Hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen ateria.