Ruokapaikat: MorriSon’s

Helsingin Ateneuminkujalla sijaitseva MorriSon’s sisältä kuvattuna

Tämän viikon ruokapaikka-arvioon päätyi MorriSon’s. MorriSon’silla on ravintola Helsingissä ja Turussa joissa vähemmän yllättäen kävin itse Helsingissä. Ravintola sijaitsee Ateneuminkujalla joten paikka on näppärästi keskustassa.

Vaikka ravintolan sijainti onkin aivan Helsingin keskustassa, on sen sijainti silti sellainen että en tästä kävele ohi kuin maksimissaan muutaman kerran vuodessa jos ei ole mitään asiaa. Tälläkään kertaa en olisi sinne mennyt ellemme olisi olleet kaverini kanssa viereisessä Hemingwayssä ensin olleet oluella ja sattuneet lähtemään tähän suuntaan matkalla jonnekin muualle. Kuitenkin Morrison’s sattui kohdalle joten ajattelimme lähteä sinne syömään.

Hampurilaisateria MorriSon’sin tapaan

MorriSon’sissa löytyy menussa monipuolisesti vaihtoehtoja, mutta koska itselläni ei ollut kovin suuri nälkä, päädyin ottamaan pelkän hampurilaisaterian. Eipä siinä, hampurilaisatriatkin ovat kiitettävän kokoisia joten syömistä riittää niissäkin. Ateriaksi valikoitui BBQ Bacon eli pekonia ja BBQ-kastiketta sisältävä hampurilainen.

Täällä tilaus hoidettiin siten, että ensin istuttiin pöytään, tarjoilija toi ruokalistat ja niistä sai omassa rauhassa etsiä haluamansa. Tarjoilija tuli ottamaan sitten tilauksen jonka jälkeen odoteltiin ruokia. Juoma tuotiin pöytään jo ruokaa odotellessa, joten kuivin suin ei onneksi tarvinnut olla.

Ruokaa sai jonkin tovin odotella, mutta tämä ei tietenkään yllätä jos itse menee paikalle siihen aikaan kun siellä on useita muitakin ihmisiä. Samoin kaverin tilaama alkuruoka tuli jo kohtalaisen nopeasti, joten voi olla että senkään vuoksi pääruoka ei heti tullut pöytään. Olisi oikeastaan erikoisempaa ollut jos pääruoka olisi tuotu samalla sekunnilla kuin alkuruoka, joten ehkä omilla tilauksilla oli myös osansa tässä.

Läpileikkauskuva BBQ Bacon -hampurilaisateriasta.

Hampurilaisen lisäksi ateriassa tuli itse valitsema lisuke (omassa tapauksessani ranskalaiset perunat) sekä salaattia. Salaatti oli yleisesti ottaen perushyvä ja raikas, mutta tomaatit olivat selkeästi keskivertoa paremman makuisia.

Varsinainen pääateria eli itse hampurilainen oli sekin toimiva ja en löydä siitäkään mitään valittamisen sanaa. Erityiskiitos täytyy kuitenkin antaa tavallista paremmalle sämpylälle.

MorriSon’sissa myös palvelu oli hyvää ja ystävällistä eikä siinä ole moitteen sijaa. Paikka oli viihtyisä, tunnelmallinen ja mukavan rauhaisa. Myös hintataso on sellainen että sinne uskaltaa mennä ilman että tarvitsee miettiä montako päivää seuraavaan tilipäivään vielä on, sillä varsinainen ateria irtosi 15,50 eurolla.

Hyvä paikka ja kokeilemisen arvoinen.

Kokkailukeskiviikko: Raviolia jauhelihan ja pastakastikkeen kanssa

Valmis annos olisi kaivannut seurakseen jotain värikästä

Sainpa tässä päivänä eräänä idean että voisin alkaa blogiin kirjoittamaan kokemuksiani erilaisista kokkailuista ja ruoanlaitoista joita teen kotona.

Tässä on tietenkin huonona puolena se että en kovin usein kokkaile kotona sillä useammin syön ulkona. Yleensä itselleni riittää että päivällä käyn töissä ulkona syömässä, jonka jälkeen illalla ei yleensä tarvitse muuta kuin purkillisen raejuustoa tai kermaviiliä ja hieman jotain kurkkua tai muuta raikasta jotta nälkä pysyy poissa. Myös monesti aamuisin tulee lisäksi syötyä/juotua Plenny Shakea tai jotain kevyttä, joten kovin usein tarvetta syödä kotona ei ole.

Kuitenkin kotona syömisessä olisi hyvätkin puolensa. Jos söisin enemmän kotona itse tekemääni ruokaa, oppisin (luultavasti ainakin) tekemään parempia ruokia ja houkutus syödä niin usein ulkona olisi pienempi. Rahaa luultavasti myös säästyisi, sillä kotona tehdystä ruoka-annoksesta riittää moneksi päiväksi syömistä. Samoin jos alan kokkailuista kirjoittamaan, saan haastettua itseäni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kokeilemaan uusia ruokia joita muuten ei tulisi koetettua.

Raviolia ja jauhelihaa

Kerran viikossa on myöskin sopiva tahti postata uusista kokkailuista. Tällöin riittää että laitan ruoan vaikkapa viikonloppuna ja siitä riittää syömistä useaksi päiväksi, jolloin on mahdollista olettaa että ylijäänyt ruoka on tullut jo syötyä tai pakastettua ennen seuraavan viikon uutta ruokakokeilua.

Tuumasta siis toimeen, ensimmäiseksi ruoaksi valmistui raviolia jonka söin pastakastikkeessa laitetun jauhelihan kera. Ravioli on täytettyä pastaa ja se on lähtöisin italiasta. Ravioli on Wikipedian mukaan yleensä täytetty juustolla, jauhelihalla tai pinaatilla. Nämä Pirkka raviolit oli täytetty neljällä juustolla.

Ensimmäiseksi otin jauhelihat paketista ja pistin pannulle ruskistumaan. Samalla laitoin silmämääräisesti arvioiden 1,5 litraa vettä kiehumaan kuten paketin kyljen ohjeessa oli neuvottu. Silmämääräinen arvioni on todella satunnainen mitta, joten heittoa veden määrässä on voinut olla jopa litrankin verran. Käytännön elämässä tällä tuskin on sen suurempaa merkitystä paljonko sitä vettä kattilassa oli.

Pastakastike valmiissa purkissa on kotikokkailuissa helppo ja toimiva ratkaisu

Kun vesi oli kiehunut ja jauhelihat ruskistunut, oli aika heittää raviolit kiehuvaan veteen ja tyhjentää pastakastike-purkki jauhelihan sekaan.

Noin kuusi minuuttia tuli odoteltua että raviolit on valmiina, jonka jälkeen sitten oli enää veden pois kaataminen kattilasta ja annoksen laittaminen lautaselle. Samoin yhtä kauan annoin olla myös tuon pastakastikkeen jauhelihan seassa.

Söin itse blogipostauksen alussa näkyvän kokoisen annoksen ja sillä lähti itseltäni jo nälkä, joten samankokoisia annoksia jäljelle jääneestä ruoasta riittää vielä ainakin kaksi tai useampi.

Raviolit kiehuvassa vedessä

Raaka-aineiden hinnat eriteltynä:
– Pirkka nauta-sika jauheliha 2,79 eur
– Pirkka ravioli 1,99 eur
– Pirkka pastakastike 1,65 eur

Annos olisi kaivannut lautaselle seurakseen jotain värikästä, esimerkiksi paprikaa, tomaattia tai edes raejuustoa, mutta eipä moinen kaupassa mielessä käynyt joten ensimmäisessä kotikokkailu-blogipostauksien sarjassa joutuu nyt tyytymään värittömään ja monotonisen näköiseen ruoka-annokseen. Ehkä olen ensi kerralla viisaampi ruoan visuaalisen ilmeen suhteen.

Loppupäätelmänä tästä tuli makunsa puolesta kohtalaisen hyvää ruokaa edulliseen hintaan.

Astiastoon täydennystä

Uusia olutlaseja perjantaipullo-postauksia varten

Kuten tästä blogista on voinut havaita, olen kirjoitellut perjantaisin ns. perjantaipullo-blogipostauksien sarjaa. Serkun kanssa viime kuun puolella tuli rupateltua aiheesta ja hän mainitsi että erilaisille oluille on olemassa erilaisia laseja joista ne nautitaan. Tottahan tuo mutta enpä ollut tuota tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. Asiaa kun miettii niin kyllähän baareissakin kun ottaa eri oluita ne saa erilaisista laseista, joten pitihän se itsekin sitten lähteä kaupungille etsimään josko erilaisia laseja löytyisi.

Stockmannilla oli useampia erilaisia ja omaksi onnekseni myös yksi paketti joka sisälsi blogipostauksen alussa näkyvät neljä erilaista olutlasia erilaisille oluttyypeille. Kaksi seuraavaa perjantaipullo-postausta on vielä kuvattu Iittalan olutlasissa, mutta jatkossa myöhemmin tulee myös näitä uusia olutlaseja käytettyä.

Uunivuoka tulevia kokkailukeskiviikkoja varten

Tässä kuussa blogissa alkaa myös uusi postaussarja, Kokkailukeskiviikko johon tulen postailemaan erilaisia kotona tekemiäni ruokia. Ensimmäinen aihepiirin postaus on tulossa huomenna, joten mikäli ruoanlaitto kiinnostaa niin kannattaa käydä kurkkaamassa mitä eksoottista olen onnistunut kehittämään.

Kirjoitin näitä Kokkailukeskiviikko-postauksia valmiiksi muutaman jo viime kuun puolella ja niitä kirjoitellessa tuli tunne että olisi tarvetta saada muutama uusi astia.

Ensimmäinen tarve oli kuvassa näkyvälle uunivuoalle. Kokkaillessa kotona tuli fiilis että jotain voisin laittaa myös uunissa, mutta koska kotonani ei ollut uunivuokaa en vielä sellaisia ruokia ole päässyt tekemään. Ehkä kuitenkin joku päivä, sillä enää se ei jää oikeanlaisen astian puutteesta kiinni.

Valkoinen lautanen. Astia jota olen kaivannut kun olen kirjoittanut huomenna alkavaa Kokkailukeskiviikko-blogipostauksien sarjaan tulevia tekstejä.

Toinen astia jota kovasti kaipasin oli siisti ja yksinkertainen valkoinen matala lautanen. Käytössäni on ollut iso vihreä lautanen, mutta siitä on jäänyt itselle vähän sellainen fiilis että se ei sovi monen ruoan kanssa sillä ruoan väri ei pääse oikeuksiinsa sen kanssa. Tiedän, päivä päivältä alkaa myös itsestäni tuntumaan että tämä blogi on muuttumassa Aleksin kermaperse-elitistiblogiksi missä litkin punaviiniä pikkusormi pystyssä samalla kun katselen ranskalaisia mustavalkoisia taide-elokuvia missä hipit hyppivät trikoissa samalla kun orkesteri soittaa taustalla klassista musiikkia… Noh, toivottavasti ei vielä ihan siihen mennä 😉

Esimerkiksi valkoinen lautanen sopii kuitenkin vihreää lautasta merkittävästi paremmin silloin kun laittaa kurkkua tai salaatinlehtiä annokseen. Vihreällä lautasella niiden väri ei tuo yhtä esteettisesti miellyttävää kokemusta kuin valkoinen lautanen, joten jotain jää vain puuttumaan. Ehkäpä annoksista saan jatkossa edustavamman näköisiä. Toki ei annokset maagisesti kauniimmiksi muutu, mutta ainakin ruoan värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Hommasin sitten auton

Uusi autoni, Toyota Corolla vm. 2002

Olin tässä viikonloppuna reissussa Lapinlahdella (Iisalmen läheisyydessä) häissä. Menin ensin junalla Lahteen josta enoni kyydillä sitten pääsin loppumatkan. Häät oli ja meni mutta huomasin että junia ei enää lauantaina kulkenut eikä bussejakaan olisi kulkenut enää kuin yksi joskus yöllä. Onneksi tätini mies sanoi että hänen kyydillä pääsen ensin Jämsään josta sitten seuraavana päivänä (eli eilen) takaisin Helsinkiin. Hyppäsin kyytiin ja matka Jämsään alkoi.

Matkan aikana tuli rupateltua niitä näitä kaikenlaista ja jossain vaiheessa tuli puheeksi autot. Totesin että jossain vaiheessa vielä itsekin haluaisin auton itselleni hommata jos järkihintaan tulee vastaan. Kuitenkin omassa autossa on myös etunsa vaikka Helsingissä asuukin – käytännössä pitkien matkojen kanssa ei tarvitse jäädä mietitmään kulkeeko junat/bussit, moneltako ja monellako vaihdolla. Samoin ei tarvitse miettiä josko pääsee jollain kyydillä asemalle jne. Tädin mies totesi että hänellä on se auto juuri myynnissä millä olimme parhaillaan menossa Jämsään, joten toki kyselin lisää. Lopulta tulin tulokseen että kyllähän sen ostan pois, joten nyt sitten on auto alla monen vuoden tauon jälkeen.

Corolla on pieni ja näppärän kokoinen kauppakassi

Eilen sitten aamulla lähdimme ennen seitsemää matkaan Jämsästä Nurmijärvelle serkkuni luo. Tädin mies ajoi moottoripyörällä ja itse tulin autolla perässä. Perillä sitten kävimme netissä tekemässä auton siirron nimiini ja samalla kävin ottamassa vakuutuksen. Onneksi oli hyvät bonukset vielä joten vakuutuksista ei aivan järjetöntä summaa lopulta tule vuodessa.

Kävimme myös Hyvinkään Motonetissä ostamassa autoon taustapeilin (koska entinen puuttui keskeltä). Samalla myös tarttui matkaan karvanopat, ratin päälle kuvioitu suoja, takatarra sekä Hello Kitty -raikastin, koska why not, auto oli muutenkin jo selkeästi ottanut vivahteita amisautoista – renkaat on matalaprofiilirenkaat, jälkeenpäin on vaihdettu hieman paremman kuuloiset kaiuttimet, vaihdekepin nuppi on vaihdettu erilaiseksi ja lisäksi on kojelaudan laitaan laitettu volttimittari. Entuudestaan jo löytyi jonkinsorttinen Wunderbaum takana, joten sinne sekaan nuo omat lisäykset mahtuivat.

Kerran amis, aina amis

Autolla on ajettu todella paljon, ajaessani pamahti 450.000 km täyteen. Kuitenkin auto oli katsastettu elokuun viimeisinä päivinä ja kaikki tuntuisi toimivan joten uskalsin sen ostaa pois kilometreistä huolimatta. Mukavan pirteän oloinen peli se oli vieläkin.

Ajettavuus tuntui mukavalta. Matka meni tasaisesti rullaillen ja matkalla ostamani Chisun ja Sannin levyt antoivat hyvän käsityksen auton äänentoiston toimivuudesta. Täysin riittävät peruskuunteluun. Se on hyvä, sillä pitkiä matkoja on paljon mukavampi ajaa jos matkalla voi kuunnella musiikkia ilman että korvat vuotaa verta huonosta äänentoistosta. Eipä siinä, ainahan se subbari olisi kiva lisä, mutta ei ehkä ole ensimmäisenä ostolistalle kuitenkaan menossa 😀

Kaikenkaikkiaan positiiviset ensituntumat autosta on. Vielä kun tällä alkavalla viikolla saan hommattua aluepysäköintitunnuksen niin saan Lauttasaareen jättää auton tien varteen ilman että tarvitsee kiekkoa aina mennä siirtelemään. Pitää hoitaa se mahdollisimman pian alta, koska kiekon siirtäminen monta kertaa päivässä ei ole ajatuksena sieltä houkuttelevimmasta päästä.

Karvanopat on must

Vaikka auto vaikuttaa amisautolta on mukava huomata että sitä on pidetty hyvin. Siitä ei tule kuvaa yleisestä kiertopalkinnosta vaan se on selvästi ollut jonkun käsissä joka on osannut ja halunnut pitää siitä huolta. Itse jatkan sillä linjalla ja tulipa auto käytettyä samantien myös autopesussa. Vaikka auto ei erityisen likainen ollut ennen ostoakaan toi pesu siihen silti uudemman auton fiilistä.

Laitetaan tähän loppuun vielä lisää kuvia eri puolilta autoa.

Ratin päällyksessä on kunnon amisauton tapaan liekkikuviot
Jälkiasennuksena lisätyt kaiutin sekä volttimittari

Vaihdekepin nuppi on vaihdettu jälkeenpäin jonkun aiemman omistajan toimesta
Mitäpä auto olisi ilman Hello Kitty -raikastinta?

Kokeilussa: Paulig Dark Roast

Pauligin Dark Roast myydään yleisesti markettikahvista poiketen hieman erilaisessa paketissa

Tulipa vaihteen vuoksi ostettua erilaista kahvia kuin normaalisti. Useasti ostan samaa kahvia kuin yleensä, mutta pientä vaihtelua niissä tulee aina toisinaan tehtyä.

Yksi hankala puoli kahvia ostettaessa joskus on se, että en muista jälkeenpäin oliko kahvi hyvää vai sellaista että parempi olla ostamatta heti toiseen kertaan. Näinpä siitä sitten sain ajatuksen että jos kirjoitan mausta blogiini niin pystyn itsekin lunttaamaan täältä kaupassa kahvia ostaessa oliko maku itselleni mieluisa vaiko ei.

Pauligin Dark Roast myydään 400 g pussissa ainakin Lauttasaaren Isokaaren varrella olevassa K-Marketissa, joten luultavasti sitä löytyy myös muistakin K-Marketeista. Hintaa paketilla oli 5,79 eur.

Paahdon aste on kohtalaisen tumma

Paketin takana olevan kuvauksen mukaan paahtoaste on 4/5 eli toisiksi tummin. Olen tätä nyt parina aamuna juonut, ja kummallakin kerralla on tullut sama kokemus. Kahvi on tummaa, mutta maun puolesta se ei ole kovin vahvaa tummaksi kahviksi. Voi olla että olen vain tottunut tummempiin kahveihin vähitellen joten maku ei ole siksi kovin tumma omaan makuuni. Kuitenkin jos suoraan hyppää Juhla Mokan maailmasta tähän niin on tässä selkeä makuero.

Omaan makuuni tämä on ihan juotava kahvi jota voi ostaa silloin tällöin, mutta ehkä hieman tummempaa makua olisin kaivannut enkä siksi tätä ensisijaiseksi kahviksi vielä vaihda.

Kahvipurujen väri on suhteellisen vaalea tummaksi kahviksi
Keitetty kahvi näyttää kuitenkin kohtalaisen tummalta purujen vaaleudesta huolimatta