Perjantaipullo: Kekkonen keskiolut

Kekkonen. Väriltään punertavan ruskea ja kohtalaisesti vaahtoava olut.

Perjantaipulloksi päätyi tällä kertaa pullon sijaan tölkki. En kuitenkaan aio aloittaa tölkkitorstai-blogipostausten sarjaa, joten menköön nyt tähän perjantaipullo-postien sarjaan myös tölkitkin.

Kekkonen keskiolut on tämänkertaisena tuotteena. Kyseessä on Saimaan juomatehtaalta tuleva 4,2 % vahva lager. Tarkemmin tietoja löytyy Saimaan juomatehtaan sivuilta.

Oluen valmistuksessa on käytetty humalana saksalaista Magnumia sekä tsekkiläistä Saazia. Pilsnerimallas on suomesta ja värimallas tulee englannista.

Maku ja tuoksu oluessa on hyvä ja niistä on havaittavissa jollain muotoa jopa leipämäistä fiilistä. Olut on helposti nautittava. Se on hitusen pistävä, mutta kuitenkin myös miellyttävän pehmeä. Kaikenkaikkiaan toimiva olut illanistuntaan hyvässä seurassa tai hyvän musiikin kanssa.

Musiikkina tämän oluen kanssa toimii ainakin Eluveitien Epona sekä Cellar Darlingin Black Moon.

Ruokapaikat: Long River

Ravintola Long River sisältä etuovesta vasemmalle katsottaessa

Helsingin Lauttasaaressa Isokaaren varrella on kiinalainen ravintola nimeltään Long River. Olen täällä useammankin kerran käynyt syömässä, mutta koska en ole tästä aikaisemmin tänne tarinoinut niin kirjoitan siitä tällä kertaa.

Ravintolassa on tarjolla perinteisiä kiinalaisten ravintoloiden ruokia joista itse valitsin illallikseni Kung Po -kanaa.

Riisi tuodaan tyypilliseen tapaan kulhossa

Aterian valmistumista ei joutunut kauaa odottamaan. Pöydässä istuessani henkilökunta toi ruokaa varten ensin jonkin alustan jonka päälle varsinainen kana-annos tuotiin. Sen lisäksi pöytään tarjoiltiin riisi kulhossa kuten aika usein kiinalaisissa ravintoloissa on tapana – tai ainakin niissä joissa itse olen elämäni aikana käynyt.

Ruokalista kertoi Kung Pon olevan voimakas, mutta tästä olin kyllä täysin eri mieltä. En havainnut annoksessa minkäänsorttista vahvuutta, mutta onneksi makuelämys ei tästä huolimatta kärsinyt. Ateria oli hyvä ja maukas, eli siinä oli hyvässä balanssissa lihaa ja kasviksia. Riisi oli sopivasti keitettyä ja makunsa puolesta perus hyvä.

Annoskoko oli todella iso. Itselläni teki hieman tiukkaa syödä koko annos loppuun, mutta onneksi jaksoin kuitenkin syödä jotta ei jäänyt ruokaa pilalle roskiin heitettäväksi. Itselleni olisi riittänyt luultavasti puolta pienempi annos, joten ainakin syötävää riittää.

Kung Po

Hintaa aterialla oli 11 euroa, joka on mielestäni varsin edullinen laatuun ja annoksen kokoon nähden.

Ruokapaikkana Long River on viihtyisä ja tunnelmallinen. Siellä soi musiikki taustalla todella hiljaisella eikä se missään suhteessa häiritse rauhallista illan istumista. Pidän paikan sisustuksesta ja valaistuksesta, vaikkakin katossa oleva ilmastointikone (jota ei näy kuvista) tai vastaava hieman sotkeekin paikan estetiikkaa. Ruoat ovat hyviä ja annoskoot isoja eikä hintakaan ole paha.

Myöskin Long Riverin henkilökunta on ystävällistä, joten mitään valittamisen aihetta paikasta en löydä lukuunottamatta ehkä tuota annoksen voimakkuuden suhteellisuutta ja ravintolan houkuttelevuutta ulkoa katsottaessa, sillä ulkopuolelta katsottuna paikka ei valitettavasti näytä aivan yhtä viihtyisältä kuin mitä sisältä.

Long River ei anna paikasta ulkoa yhtä laadukasta kuvaa kuin sisäpuoli

Mikäli kiinalainen ruoka on lainkaan oma juttusi, on Ravintola Long River hyvä ja kokeilemisen arvoinen paikka jossa on mukava käydä syömässä yksin tai yhdessä hyvässä seurassa.

Kokeilussa: Plenny Shake

Jimmy Joyn Plenny Shake

Eräänä kauniina päivänä havaitsin useammankin työkaverin työpisteellä mystisen näköisen Plenny Shake -pussin. Aikaisemmin en ollut koskaan nähnyt saati kuullut tällaisesta tuotteesta, joten tietenkin tästä täytyi työkaverilta kysyä tarkemmin että mitä ihmeainetta tämä tällainen on kun niin monella henkilöllä näin sellaista pöydällään.

Kyseessä on jonkinsorttinen ateriankorvike tai jokin sellainen, eli käytännössä pulveria jota pistetään juomapulloon, lisätään vain vesi ja hilpaistaan juoma ääntä kohden.

Koska tuote ja konsepti kuulosti kiintoisalta täytyi heti tietenkin kysyä josko työkaverilla olisi myydä itsellenikin yksi tällainen pussi kokeiluun. Onneksi hänellä oli ja pääsin itsekin maistamaan tätä maagista ihmeainetta.

Ravintoarvot ovat kohdallaan. Kai.

Kävin Tokmannista etsimässä itselleni juomapullon ja heti seuraavana aamuna siitä sitten otin ensimmäisen Plenny Shake -annokseni aamupalaksi. Pistin vettä pulloon arviolta noin puoli litraa ja heitin sekaan summamutikassa jonkun määrän tätä pulveria. Toki katsoin arvion pussin koosta ja paljonko sitä humahti että olisi edes kutakuinkin tasapainoinen määrä. Yhdestä pussista sanotaan tulevan noin 3 annosta joten sen perusteella sitten arvioni tein.

Makuelämyksenä Plenny Shake oli erittäin jännä, sillä käytännössä siitä tuli mieleeni penkkipuuro (eli kaurahiutaleita ja vettä). Ei lainkaan pöllömpää. Tässä paketissa oli myös hieman mansikan makua vivahteena, mutta mistään vahvasta mansikan mausta ei voi puhua, lähinnä se on vain pieni ja hento sivumaku.

Sisältä paljastuu eksoottisen näköistä pulveria

Koska kyseessä on ateriankorvike, on tietenkin olennaista että toimiiko se sellaisena. Otin tätä aamusta yhden annoksen ja täytyy myöntää että ainakin itselläni nälkä lähti kertalaakista. Hämmästyttävää.

Ravintoarvot tässä ateriakorvikkeessa on ilmeisesti kutakuinkin kohdallaan. Netissä löytyy tietoa janarista joka oli syönyt puolen vuoden ateriat näillä. Veriarvot eivät olleet kuitenkaan heittäneet pahaksi eikä mitään muutakaan, joten kaipa tässä sitten oikeastikin on tarvittavat vitamiinit ja muut sellaiset saatu mukaan. Tästä tyypistä voi lukea täältä: https://eathealthleeblog.wordpress.com/2016/02/02/the-one-year-meal-replacement-experiment/

Plenny Shake ennen sheikkausta

Yleisesti ottaen tuote oli makunsa puolesta ihan syötävä. Tuotetta on tietääkseni saatavana ainoastaan tilaustavarana ulkomailta osoitteesta https://www.jimmyjoy.com/ ja tulipa tuota jo laitettua tilaus menemään.

Ensituntumia Polar Balance älyvaa’asta

Polar Balance, älyvaaka avaamattomana paketissaan

Kuten kuukausikatsauksessa viime kuun lopuilla kirjoitin, on tarkoituksena potkia itseäni perseelle painonpudotuksen osalta. Tarkoitus on pudottaa painoa reilusti, sillä en halua olla lisäämässä riskiä kuolla elintapasairauksiin. Toki elämä on aina Herran hallussa, mutta on yksinkertaista typeryyttä omilla huonoilla elämäntapavalinnoillaan lisätä riskiä saada monia sairauksia silloin kun ei ole mitään oikeaa syytä miksi en asialle voisi tehdä jotain.

Olennaista painonpudotuksessa on tietenkin painon aktiivinen seuraaminen. Jos painoaan ei seuraa aktiivisesti, ei tietenkään voi tietää onko paino menossa ylös vai alas. Kuitenkin käyttämäni yybersöpö Hello Kitty -vaaka ei aina anna kovin tasaisesti samoja tuloksia, ja esim. jos itse on hieman takakenossa on paino eri kuin jos mittaa sen siten että on painopiste itsellä etukenossa. Kuten arvata saattaa, liian suuri tarkkuuden vaihtelu ei ole mikään paras apu painonpudotuksen seuraamiseen.

Koska eletään vuotta 2017 ja koska olen enemmän tai vähemmän nörtti, piti seuraavaksi vaa’aksi käydä ostamassa älyvaaka. Because why not?

Kävin eräänä päivänä kuun alkupuolella töiden jälkeen Forumin Gigantissa hakemassa Polar Balance -älyvaa’an. Illalla sitten pääsin jo vaakaa heti testaamaan ja tulokset sai normaalin digitaalisen vaa’an tapaan suoraan vaa’an näytölle, eli vaaka toimii täysin normaalisti vaakana ilman mitään älyominaisuuksia. Tämä on tietenkin tärkeä juttu jo senkin takia, että koskaan ei voi tietää onko ohjelmistot saatavana tulevaisuudessakin puhelimille ja siinä vaiheessa voisi hieman kyrsiä jos vaaka olisi kelpaava ainoastaan verkon painoksi.

Älyvaaka näyttää ja tuntuu normaalilta digitaalivaa’alta.

Älyvaa’an älykkyysominaisuudet tarkoittaa tämän vaa’an osalta käytännössä mahdollisuutta synkronoida paino matkapuhelimeen tai Polarin joihinkin aktiivisuusrannekkeisiin. Koska en omista Polarin aktiivisuusrannekkeita oli ainoa tarpeeni saada mittausdata vaa’asta siirtymään matkapuhelimeen. Kuulostaa helpolta ja sitä sen pitäisikin olla, mutta voin kertoa että ei ollut. Saattaa olla että muutama ei-niin-kaunis ilmaisu pääsi suusta ulos netistä ohjeiden etsimisen lomassa.

Isoin ongelma oli se, että kaikki ohjeet joita löysi nopeasti etsimällä oli “Näin synkkaat älyvaa’an painon Polarin aktiivisuusrannekkeisiin”. Jossain vaiheissa alkoi jo mietityttämään saako koko vekottimen edes toimimaan pelkän matkapuhelimen kanssa kuten sen piti toimia.

Tarpeeksi netistä etsimällä oikeilla hakusanoilla (joita en enää muista) löysin netistä ohjeet Polarin sivuilta, että laitetta onnistuu käyttää myös ilman aktiivisuusrannekkeita. Ensin piti rekisteröityä Polarin sivulla (jonka olin tosin jo Polar Flow -ohjelman asennuksen jälkeen tehnyt) ja sen jälkeen piti käydä vaaka lisäämässä verkkosivun kautta. Vaa’an pohjassa oli 8 merkkiä pitkä kirjainten ja numeroiden sarja jotka piti käydä naputtelemassa omiin laitteisiin.

Kun olin tehnyt ohjeen mukaan, ei vaaka näkynyt siltikään Polar Flow -kännykkäsoftassa. Ohjeissa netissä neuvottiin painamaan Balance-painiketta ohjelmassa, mutta eihän siellä koko painiketta edes ollut. Suljin ohjelman ja käynnistin uudelleen, mutta edelleenkään koko painiketta ei siellä näkynyt mistä olisi pitänyt painaa. Nörttinä sitten osasin arvata sen, että ohjelma ei tee synkronointia web-palvelun kanssa muuta kuin kirjautumisen yhteydessä. Kun ohjelman sulki ja avasi uudelleen ei synkronointia tapahtunut eikä web-palvelun kautta lisättyä vaakaa tullut ohjelmaan näkyviin. Kirjauduin ohjelmasta ulos ja kirjauduin takaisin sisään, jonka jälkeen sitten vihdoin vaaka tuli ohjelmaan näkyviin.

Polar Balance -ohjelma näyttää vaakatasossa graafin isompana.

Kun vaaka tuli ohjelmaan näkyviin, oli oman painon mittaaminen ja synkronoiminen ohjelmaan todella helppoa. Valitsin ohjelmassa uuden mittauksen lisäämisen, hyppäsin vaa’alle ja paino synkronoitui ongelmitta matkapuhelimeen Bluetoothin yli. Tietenkin tämä vaatii Bluetooth-yhteyden, joten se on hvyä varmistaa että on matkapuhelimessa päällä.

Polar Flow -ohjelmassa on erinomaisena ominaisuutena synkronointi Apple Healthiin, eli sinne saa oman painon siirtymään myöskin. Kirjoitan luultavasti myöhemmin Apple Healthista tarkemmin uudessa blogipostauksessa.

Nopeasti arvioiden hanakalan käyttöönoton jälkeen vaaka vaikuttaa todella kätevältä vekottimelta. Pidän siitä että painotieto siirtyy helposti puhelimeen jonka kautta data menee verkkopalveluun. Ohjelmasta sitten näkee käppyröitä miten paino kehittyy jne.

Tuotetta myydään monissa muissakin kaupoissa, mutta Gigantissa vaaka irtosi 99 euron hintaan.

Peliarvostelu: Until Dawn (PS4)

Talvi on kylmä ja kaunis

Kuten aikaisemmin blogissani kirjoitin Playstation 4 Pro:n ensituntumissa, tuli heinäkuun Playstation Plus -pelinä myös Until Dawn. Koska olin tällöin vielä kesälomalla oli olosuhteet sangen suotuisat aloittaa pelaaminen uudella konsolilla kauhupelin maailmassa, sillä yö on tällaiseen peliin otollisinta aikaa.

Until Dawn on vuoden 2015 elokuussa julkaistu selvitymiskauhupeli joka on saatavana ainoastaan Playstation 4 -alustalle. Sen on kehittänyt Supermassive Games ja sen on julkaissut Sony Computer Entertainment.

(SPOILERIVAROITUS): Tarina kertoo kahdeksasta nuoresta jotka lähtevät viettämään aikaansa muutaman mukana olleen vanhempien omistamalle mökille. Kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaisesti kun nuoret päättävät tehdä pilan erään mukana olleen tytön kustannuksella. Harmittomaksi tarkoitettu pila menee pieleen ja johtaa tytön pakenemiseen järkyttyneenä mökistä ulos pakkaseen. Tytön sisar lähtee perään etsimään häntä ja metsässä asiat menevät enemmänkin pieleen, sillä molemmat pääsevät pihalla hengestään.

Kylpyamme olisi mukava, erityisesti mikäli nurkassa ei vaanisi psykopaatti

(SPOILERIVAROITUS): Tarina jatkuu siitä kun eloon jääneet nuoret palaavat takaisin samalle mökille vuoden päästä viettämään jälleen yhdessä aikaa. Tunnelma on hieman kireä useammankin hahmon välillä, mutta tässä vaiheessa kaikki sujuu vielä kutakuinkin mallikkaasti. Jossain vaiheessa iltaa kuolleiden sisarten veli ja kaksi muuta aloittavat spiritismi-istunnon jonka seurauksena veli suuttuu muille istuntoon osallistuneille ja lähtee omille teilleen. Myös mukaan tulleet muut nuoret ovat jo aikaisemmin lähteneet kumppaneineen viettämään aikaa keskenään ulkomökkeihin ja muualle lähistöön. Jossain vaiheessa alkaa mökissä kuitenkin tapahtua ikäviä. Mökkireissulle paikalle ilmestyy myös klovninaamarissa kulkeva psykopaatti joka alkaa vainoamaan nuoria ja saa heidät pakenemaan henkensä kaupalla. Eloonjäämiskamppailu alkaa. (SPOILERIVAROITUS PÄÄTTYY)

Tyylillisesti peli toi itselleni mieleen Telltalen pelit. Välillä on kohtalaisesti keskustelua joihin pelaajana pääsee reagoimaan annettujen vaihtoehtojen mukaisesti, esimerkiksi yrittääkö pelaaja tyynnytellä toista pelaajaa vai puolustaa jotakuta muuta, tai käytetäänkö veitseä ansan aukaisuun vaiko sormien amputointiin paniikkitilanteessa. Liikkuminen tapahtuu ohjaimen tatilla ja toisinaan vasemmalla tatilla pystyi ohjaamaan mahdollisesti kädessä olevan taskulampun valokeilaa haluttuun suuntaan.

Lapset, muistakaa käyttää sitä hammasharjaa jos ette tahdo hampaanne näyttävän tältä!

Until Dawnissa oli otettu tarinankuljetuksessa mielenkiintoinen ratkaisu, sillä pelaajan tehtävänä on ohjata eri vaiheissa peliä eri nuorta eikä koko peliä tahkota läpi yhdellä ja samalla hahmolla. Kiehtova oli myös välivaiheissa keskustelut psykologin tai vastaavan kanssa, joka antaa aina välillä käteen kirjan jossa pitää valita eri vaihtoehdoista kumpi kuulostaa pahemmalta vaihtoehdolta. En tiedä vaikuttivatko nämä valinnat peliin kuinka paljon, mutta ainakin joissain kohdissa tuli sellainen fiilis että valinnoilla oli myös näissä tapauksissa seurausta – jos ei muuten niin vähintään dialogin osalta.

Vaikka pääsääntöisesti Until Dawnissa liikutaankin verkkaisessa tahdissa, oli toisinaan myös sormijumpalle tarvetta Quick Time Eventtien muodossa. Joissain tilanteissa piti esimerkiksi siis hypätä esteen yli ja aikaa oli vain sekunti tai pari painaa kolmiota, neliötä, ympyrää tai äksää, riippuen siitä mitä peli antoi painettavaksi. Samoin joissain tilanteissa päätös piti tehdä nopeasti mitä haluaa tehdä, esimerkiksi kun psykopaatti jahtasi erästä hahmoa piti nopeasti tehdä valinta koettaako piiloutua vaiko jatkaa juoksemistaan jne.

Pellet voivat olla pelottavia

Yleisesti ottaen tarinan juoni oli hyvinkin teinikauhuleffamainen, mutta se oli toteutettu alusta loppuun saakka tyylillä. Erityisesti pidin siitä, että juonessa oli useampia tasoja eikä ehkä hieman ennalta arvattava ratkaisu ollut sittenkään sen koko palapelin ydin.

Peli piti hyvin otteessaan. Se tarjosi jännittäviä ja hieman humoristisiakin hetkiä, siinä oli miellyttävä tasapaino pelaamisen ja elokuvamaisen fiilistelyn välillä, se antoi pelaajan tehdä valintoja joilla oli vaikutusta tarinan kulkuun ja se antoi myös mielenkiintoisen tavan viedä tarinaa eteenpäin monen ohjattavan henkilöhahmon kautta.

Kokonaisuutena Until Dawn ei ole vain erinomainen peli, vaan se on nerokas mestariteos jonka ainoa huono puoli löytyy siitä että se on saatavana ainoastaan Playstation 4 -järjestelmälle. On sääli että näin hieno peli ei tavoita suurempaa yleisöä.

Pisteet: 9,5/10