Perjantaipullo: St. Olaf Pale Ale

St. Olaf Pale Ale

Tämänviikkoisena perjantaipullona on Mustan Virran panimon St. Olaf pale ale jota myydään Alkojen lisäksi myös hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Alkoholitilavuus on 4,5 % ja katkeroita on 28.0 EBU. Oluen tyyppi on nimen mukaisesti pale ale. Oluesta löytää lisää tietoa Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua pullosta nousee esiin erinomainen, greippimäinen tuoksu joka lasiin kaadettuakin vielä tuoksuu täyteläisen hedelmäiselle. Olut ei vaahtoa lasiin kaadettaessa juuri lainkaan vaikka suhteellisen rivakalla vauhdilla pullon lasiin tyhjensinkin. Hieman enemmän olisi vaahtoavaisuutta saanut omaan makuuni olla.

Maku on miellyttävän kirpeä ja raikas. Maku on hieman hämäävä sillä makunsa puolesta olisin erehtynyt luulemaan tätä vahvemmaksikin olueksi kuin mitä se on. Jälkimaku on myös miellyttää ja sellainen että se saa halun ottaa toinenkin kulaus.

Yleisesti ottaen tämä olut ei ole kovin paljoa saanut kehuja netissä mutta omaan makuuni tämä toimi poikkeuksellisen hyvin ja tämä oli yksi parhaista löydöistä kolmosoluiden saralla pieneen hetkeen.

Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Arkona – Liki Bessmertnykh Bogov sekä Meinhir – Hildebrandslied.

Perjantaipullo: Doggie Style Pale Ale

Flying Dogin Doggie Style

Tämänviikkoisen perjantaipullon valinnaksi kohdistui Doggie Style Pale Ale jota valmistaa amerikkalainen Flying Dog Brewery. Olut on vahvuudeltaan 5,5 % ja sen katkerot on 35 IBU. Väriarvoa en valitettavasti heidän nettisivuiltaan löytänyt.

Doggie Style vaahtoaa varsin vähäisesti tuoppiin kaadettaessa ja sen voikin halutessaan humauttaa tuoppiin kohtalaisen nopeallakin vauhdilla ilman että olut kuohuu yli laitojen. Harvoinpa onneksi tällaiselle kiirehtimiselle on mitään perusteltua syytä joten mieluummin maltin kanssa oluen lasiinsa kaataa. Vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua ja ehkä jopa hieman kermaistakin mutta se on makunsa puolesta lähes mautonta.

Tuoksu oluessa on hento jota hetken etsimällä kyllä löytää mutta joka ei varsinaisesti nenään hyppää. Tuoksu on tutun alemainen ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä.

Maussa on hillittyä hedelmäistä vivahdetta. Se on kohtalaisen raikas olut eikä siitä makunsa puolesta synny vaikutelmaa kovinkaan vahvasta oluesta. Tästä huolimatta maku ei millään muotoa ole vetinen tai laiha, suutuntuma on alussa hieman pistävä ja kirpeän sitrusmainenkin mutta hetken suussa pidettyä löytyy täyteläistä olutnautintoa. Varsin juomakelpoinen olut.

Musiikkina tämän kanssa toimi erinomaisesti ainakin Kaunis Kuolematon – Palava maa sekä Vorna – Yksin.