Peliarvostelu: The Order: 1886 (PS4)

Led Zeppeliin oli hitti jo 1886

The Order: 1886 on Ready at Dawnin ja SCE Santa Monica Studion kehittämä kolmannen persoonan kuvakulmasta kuvattu toiminnallinen seikkailupeli. Sen on julkaissut Sony Computer Entertainment ja se on saatavilla ainoastaan Playstation 4 -pelikonsoleille. Peli on julkaistu helmikuussa 2015.

The Order: 1886:n tarinassa liikutaan vaihtoehtoisessa historiassa Lontoossa vuonna 1886. Protagonistina nähtävä Sir Galahad on osa pyöreän pöydän ritarikuntaa joka on yhä toiminnassaan. Lontoossa on ongelmia ihmisten ja susien risteytymän eli puoliveristen kanssa sekä sen lisäksi myös kapinalliset tuovat oman ongelmansa yhteiskunnan järjestykseen. Galahd kumppaneineen lähtee selvittelemään asiaa mutta matkan aikana alkaa paljastumaan että asiat eivät olekaan aivan niin kuin Sir Galahad kumppaneineen on saatu uskomaan.

Talojen sisustukset olivat tyylikkäitä wanhoina hyvinä aikoina

Pelillisiltä ominaisuuksiltaan The Order: 1886 tarjoaa hyvinkin lineaarisesti etenevää toimintaa. Pelaajalle ei tuota hillittömiä vaikeuksia edetä tarinassa sillä kenttäsuunnittelu ohjaa halutunkaltaiseen etenemiseen. Mukana on onneksi myös tehtäviä joissa itse voi valita kulkuaan päämäärään joka tasapainoittaa yleistä putkijuoksun tunnelmaa. Esimerkiksi yksi tehtävä oli sellainen missä pelaajan tehtävä oli etsiä vartija jolla on avain ja sen jälkeen eliminoida tuo vartija, ottaa avain ja lähteä paikalta pois. Käytännössä ei ollut pakko siis käydä litsimässä jokaista vartijaa vaan mahdollisuus oli heti oikean löydettyä jatkaa matkaansa tarinassa eteenpäin.

Suoraviivaisen etenemisen välille mahtui aina mukaan taisteluita. Taisteluista itselle tuli hieman mieleeni jotain Mafia II:n vivahteita. Laatikoiden takana kyykittiin, noustiin ylös ja räiskittiin menemään jonka jälkeen nopeasti laatikon takaa toiselle. Välillä raadoilta käydään hakemassa loottia jos panokset pääsevät loppumaan ja taistelu päättyy kun viimeinenkin vaihtoehtoisen maailmankatsomuksen omaava vastustaja on päästetty autuaammille metsästysmaille.

Räiskintäkohtaukset toivat mieleeni Mafia II:n tunnelman

Toinen peli minkälaisia fiiliksiä peliin oli imeytynyt – vaikkakin kaukaisesti – oli Assassin’s Creed -pelisarja. Mukana oli pieniä pätkiä kiipeilyä ja juoksenteluita katoilla joka loi osan tästä mielikuvasta, mutta myös se että vaihtoehtoisessa historiassa oli nykyisestä historiastamme tuttuja hahmoja. Tähän seikkailuun mukaan oli saatu Nikolai Tesla joka on pelissä keksijänero joka kehittelee monenlaisia härpättimiä omassa laboratoriossaan.

Tätä peliä on paljon arvosteluissa kehuttu grafiikoistaan eikä ilman syytä. Vaikka graafisesti upeita pelejä on tullut nähtyä jo paljon on silti The Order: 1886:n visuaalinen ilme selkeästi erottuvan kaunis ja tunnelmallinen. Erityisesti pidin kenttien valaistuksesta, sillä valaistus on tekstuureiden lisäksi varmaankin yksi tärkeimmistä asioista tunnelman luonnissa.

Peli tarjoaa myös kameramoodin jonka avulla pystyy kaikessa rauhassa pysähtyä katsomaan pelimaailman kauneutta. Kameramoodi on toteutettu hyvin ja sitä tuli käytettyä paljon.

Kameramoodi mahdollistaa kameran siirtelyn ja kääntelyn parempia Kodak-momentteja varten

Loppupäätelmänä The Order: 1886 on perusviihdyttävä kokonaisuus. Se on hyvä ja suoraviivaisesti etenevä toimintapeli joka tarjoaa How Long To Beat -sivuston keskiarvon mukaan noin 7 tunnin pelikokemuksen. Se ei tuo pelimaailmaan juurikaan mitään ihmeellistä uutta mutta tärkeimpänä puolena se tarjoaa viihdyttävän pelikokemuksen.

Arvosana: 7,5/10

Peliarvostelu: Uncharted: The Lost Legacy (PS4)

Maailma on kaunis katsoa, myös peleissä

Uncharted: The Lost Legacy on Naughty Dogin kehittämä ja Sony Interactive Entertainmentin julkaisema kolmannen persoonan kuvakulmasta kuvattu toiminnallinen seikkailupeli.

Peli on julkaistu kuluvana vuonna eli vuoden 2017 elokussa, joten kyseessä on omaan blogini yleiseen linjaan nähden poikkeuksellisen tuoreen pelin arvostelu. Kuten aikaisemmatkin Unchartedit on tämäkin saatavana ainoastaan Playstation-alustalle, tarkemmin ottaen ainoastaan Playstation 4:lle.

Alunperin Naughty Dog kaavaili The Lost Legacystä DLC:tä (eli lisäosaa) viime vuonna julkaistuun Uncharted 4: A Thief’s Endiin mutta lopulta päätyivät tekemään tästä erillisen pelin. Onneksi niin, sillä DLC:nä tuskin olisin saanut aikaiseksi sitä kokeilla ja olisin sen myötä menettänyt erinomaisen pelikokemuksen. Läpipelaamiseen menee arviolta noin kuudesta kymmeneen tuntiin joten senkin suhteen pidin hyvänä ratkaisuna että Lost Legacy julkaistiin omana pelinään.

Uncharted: The Lost Legacyn värimaailma tarjoaa myös tummempia sävyjä

Toisin kuin Uncharted-pelisarjan muissa osissa ei tässä nähdä pääosissa Nathan Drakea. Peli on siis selkeästi spin-off pääsarjasta, mutta kepeitä viittauksia pääsarjaan löytyy hahmoista ja dialogeista joita tarinan aikana koetaan.

The Lost Legacyssä pelataan Chloe Frazerilla joka on vilahtanut myös pelisarjan toisessa ja kolmannessa osassa. Jos aikaisemminkin Unchartedeista on välittynyt Tomb Raider henkinen fiilis ei naisprotagonistin kuvaan astuminen ainakaan vähennä sitä fiilistä. Hyvä niin, sillä toivoisin Tomb Raiderin ja Unchartedin kaltaisia suhteellisen suoraviivaisia toiminnallisia toimintaseikkailuita olevan enemmänkin tarjolla.

Unchartedien yleiseen tyyliin sopivasti myös tällä kertaa ollaan aarteita etsimässä. Aarteen tämänkertainen sijainti on Intiassa hindutemppeleiden luvatussa maassa.

Miksi pitää luurankoja kaapissa kun ne voi päästää vapaaksi luontoon?

Toiminnallisissa seikkailupelissä tarina on monesti tärkein asia yleisen pelistä saatavan fiiliksen kannalta. Onneksi Naughty Dog on näyttänyt mihin se kykenee sillä tälläkin kertaa tarina ja tunnelma oli täyttä timanttia. Mikäli aiemmat osat on iskenyt ei tämänkään kanssa joudu pettymään.

Pelimekaniikkansa osalta kaikki toimii hyvin. Ohjaus pelittää ja reagoi järkevästi, kamera toimii ilman ongelmia enkä muutenkaan löytänyt tästä mitään valittamisen sanaa.

Uncharted 4:n jalanjälkiä seuraten myös The Lost Legacy tarjoaa valokuvamoodin. Käytännössä pelaaja voi painaa pelin pauselle, liikutella kameraa eri kuvakulmiin, vaihtaa tarkennuspistettä ja etäisyyttä ja muita samankaltaisia pieniä muokkauksia. Valokuvausta harrastavana pidin tästä ominaisuudesta ja sitä tuli käytettyä myös paljon. Pidän kuvankaappausten ottamisesta niin peliarvosteluita varten kuin aivan vain muutenkin. Niissä on myös aikaa jäädä fiilistelemään kuinka paljon yksityiskohtia pelimaailmaan mahtuu, joten sitä kautta on helppoa löytää antaa arvostusta sisällöntuottajien taitoja kohtaan.

Oli synkkä ja myrskyinen… ilta?

Vaikka The Lost Legacy onkin alunperin lähtenyt kehitykseen DLC:nä toimii se silti omana itsenäisenä pelinään täydellisesti. Siitäkin huolimatta että se on spin-off pääsarjasta ja noudattaa kaikkia niissä toimivaksi todettuja käytöntöjä se ei millään tapaa jää niiden varjoon. Päinvastoin – itse pidin tätä parhaana Unchartedina sitten Uncharted 2:n ja se on paljon sanottu se.

Loppupäätelmänä voin helposti todeta että Uncharted: The Lost Legacy on omassa kategoriassaan aivan mahtava peli. Jos omistat Playstationin ja toiminnalliset seikkailupelit on sitä kategoriaa joista muutenkin pidät ei tätä kannata missään nimessä missata.

Arvosana: 9,5/10

Peliarvostelu: Battlefield 1 (Playstation 4)

Ilmojen halki käy lentäjän tie

Battlefield 1 on EA Dicen kehittämä ja Electronic Artsin vuoden 2016 lokakuussa julkaisema ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava ammuskelupeli. Battlefield-pelisarja on edennyt pitkälle, sillä nimestään huolimatta Battlefield 1 on jo sarjansa 14. osa. Se on saatavana PC:lle, Xbox Onelle sekä Playstation 4:lle joista viimeisimmällä itse tämän kampanjan läpi pelasin.

Battlefield 1:n yksinpelitarinassa koetaan erilaisia ensimmäisen maailmansodan aikaisia vaihtoehtosia tapahtumia. Taisteluissa ja tarinoissa käydään eri henkilöiden kokemuksissa eri puolilla maailmansotaa, yhteensä kuuden eri henkilön silmin koettuna.

Sota ei tunne sääliä edes kärryjä kohtaan

Pidin konseptina eri hahmojen ohjaamisesta eri taisteluissa, koska tällä tapaa saatiin luotua pelin päätarinassa monta erilaista minitarinaa järkevällä tarinankuljetuksella. Samoin sitä kautta saa hieman uskottavuutta tarinaan kun yksi ja sama mies ei ole hoida kaikkien sotakoneiden hallintaa.

Monista aiemmista Battlefieldeistä tuttuun tapaan myös tässä on monipuoliset mahdollisuudet erilaisten välineiden käyttöön. Tarinassa päästään lentämään ja siinä sivussa pudottamaan toisia lentokoneita alas sekä tuhoamaan maassa olevia kuorma-autoja, ajamaan panssarivaunulla ja sen lisäksi päästään myös kokemaan perinteistä rintamasotilaan taistelua. Muutamissa tehtävissä on mahdollista ottaa alle myös kauraooppeli ja lähteä laukkaamaan juoksemista merkittävästi nopeammalla orilla.

Yön ritari peitsi tanassa

Aseita on pelissä tarpeeksi monipuolisesti ja ne ovat realistisen tuntuisia. En ole aseiden ammattilainen oikeassa elämässä joten en tarkemmin tiedä ovatko aseet oikeasti realistisen näköisiä ja ovatko ne historiallisesti uskottavia, mutta ainakin omaan historiantuntemukseeni kaikki aseet tuntuivat siltä että niitä olisi voitu käyttää ensimmäisen maailmansodan taisteluissa. Toisin sanoen mitään plasmakanuunoita ja näkymättömyyssuojia ei pelissä nähdä.

Pelaajan kokemat tarinat olivat viihdyttäviä ja kohtalaisen kiintoisia, joten tämänkin Battlefieldin yksinpelikampanja toimi itselleni hyvin.

Teknisesti analysoiden Battlefield 1 oli visuaalisesti ehdottamasti kauneimpia FPS-pelejä joita olen pelannut. En tiedä onko se teknisesti speksejä rikkovaa suorituskykyä tai muuta, vaan tarkoitan lähinnä emotionaalisella tasolla. Battlefieldin maailma oli kaunis katsella ja siitä tuli paikoitellen hyvinkin realistinen fiilis jopa Playstation 4:llä pelatessa. Auringonlaskut horisontissa, kuun loiste öisen aavikon yllä, räjähdykset ja niiden luomat sävyt olivat kaikki kauniita nähdä ja kokea.

Yöllä sodassa kannattaa pysyä varjoissa mikäli ei halua saada lyijymyrkytystä

Myös musiikit oli tässä pelissä erinomaiset. Sävellystyöstä on vastannut Patrik Andrén sekä Johan Söderqvist jotka kumpikin on itselleni entuudestaan tuntemattomia nimiä. Kuitenkin musiikit olivat pelissä niin hienoja ja tunnelmaan sopivia, että mikäli tästä joskus tulee myös CD-versio saatan sen hyvinkin levyhyllyyni hankkia. Nettiä selailemalla kuitenkin selvisi että soundtrackista on tehty vinyyli, joten on ainakin toivoa että nämä saa jonakin päivänä myös CD:llä.

Kaiken kaikkiaan Battlefield 1 on kampanjansa osalta hyvä ja viihdyttävä peli joka tarjoaa tarpeeksi variaatiota pelattavuuteen rikkomatta kuitenkaan pelin flowta.

Tankki täyteen ja menoksi

Pituutta Battlefield 1:n kampanjassa ei ole How Long To Beat -sivuston mukaan kuin keskimäärin noin kuusi tuntia. Itsekin pelasin kahdessa pätkässä pelin läpi, joten pituuden osalta se on tavallista FPS-räiskintää noin tunnin pari lyhempi. Eipä siinä, paremmin itselleni uppoaa laadukkaat 6 tuntia kuin tylsät 10 tuntia pelaamisen parissa.

Suosittelen peliä lämpimästi kaikille tämän pelityypin ystäville.

Pisteet: 8/10

Peliarvostelu: Heavy Rain (PS4)

Madison joraamassa

Heavy Rain on alunperin vuonna 2010 Playstation 3:lle julkaistu peli joka on saanut remasteroinnin ja julkaisun Playstation 4:lle vuoden 2016 maaliskuussa. Peli on tyypiltään toimintaseikkailun ja interaktiivisen draamaan yhdistelmä. Kehityksestä on vastannut Quantic Dream -pelistudio ja sen on julkaissut Sony Computer Entertainment. Heavy Rain on saatavana ainoastaan Playstation-konsoleille.

Pelillisesti kyseessä on pääosin varsin verkkaisesti etenevä rikostarina. Pelaajan tehtävänä on kävellä ohjaamallaan hahmolla ympäriinsä, tehdä erinäisiä toimintoja ja väliin harrastaa kohtalaisen nopeaa sormijumppaa quick time eventtien parissa. Esimerkkejä tällaisista toiminnoista on kävellä jääkaapille, ottaa sieltä ruokaa, lämmittää se mikrossa ja muita vastaavia. Quick time eventeissä taas joutuu pikaisesti painamaan oikeaa nappia esimerkiksi yllättävissä taistelutilanteissa.

Ethan kotonaan valmistautumassa poikansa syntyäpäiväjuhliin

Pelaajan ohjaama hahmo muuttuu tarinan aikana useampaan otteeseen. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin kaikkiaan neljän eri henkilön näkökulmasta ja se toimi Until Dawnin tapaan hyvin. Ohjattavat henkilöt ovat perheenisä, reportteri, salapoliisi ja FBI:n agenttti.

Pelin juoni

Alussa tarinassa Ethan kadottaa toisen poikansa kauppakeskuksessa ja kun hänet löytyy, onnistuu poika epähuomiossa juoksemaan auton alle isänsä silmien edessä. Poika menehtyy saamiinsa vammoihin ja sen jälkeen tarinassa hypätäänkin jo muutama vuosi eteenpäin. Ethanilla ja vaimollaan on tullut ero ja Ethanin suhde elossa olevaan poikaansa on hieman etäinen. Ethan käy psykologin kanssa juttelemassa ongelmistaan ja aina toisinaan hän saa blackoutteja kadottaen tietoisuutensa ympäröivästä maailmasta.

Muistikatkojen jälkeen Ethan herää monesti vesisateesta kädessään paperinen origami. Vuosien ajan kaupungissa on tehty epämääräisiä murhia joissa uhri on hukutettu kaivossa sadeveteen. Ruumiin läheltä löytyy aina origami sekä orkidea.

Uskonnollinen fanaatikko

Orkideamurhia tutkitaan niin FBI:n toimesta kuin yksityisetsivänkin toimesta. Oman osansa origamimurhaajan etsintään antaa myös reportteri sekä Ethan itse, sillä Ethanin toinen elossa oleva poika joutuu orkideamurhaajan kaappaamaksi. Orkideamurhaaja antaa Ethanille erilaisia sairaita tehtäviä suoritettavaksi, kuten sormensa katkaiseminen ja sen videointi todisteeksi suoritetusta tehtävästä.

Fiilikset pelistä

Heavy Rain on erinomainen peli, vaikkakin sen pelimekaniikka kaipaisikin hiomista. Paikoitellen nappien painelu sai absurdejakin piirteitä kun sormet meinasivat loppua kesken koska napeille ei enää yltänyt kun toiset sormet olivat jo entuudestaan edessä toisen napin painamisen vuoksi. Samoin hahmon liikuttaminen oli paikoitellen kohtalaisen kankeaa.

Tulenliekkinä saavuit kerran…

Myöskin grafiikoista oli helppoa huomata pelin olleen alunperin vuodelta 2010. Pelimekaniikasta ja selkeästi vanhahtavasta grafiikasta huolimatta se on täysin pelattavissa vielä tänäkin päivänä, kiitos todella hienon ja yllättävänkin tarinan.

Pidin pelissä siitä, että valinnoilla oli selkeästi oikeita vaikutuksia. Esimerkiksi oma ideaalinen naiiviuteni antoi juonelle vähemmän iloisen käänteen sillä sen seurauksena kolme eri ihmistä pääsi hengestään. Se oli todella yllättävää, sillä olen tottunut näkemään peleissä onnellisia loppuja. Tällä kertaa omien valintojeni takia sellaista ei nähty.

Heavy Rainissa oli myös kauniit musiikit ja yleisesti ottaen hyvä tunnelma. Myös iso kiitos tulee suomalaisista tekstityksistä. Vaikka englanti itseltäni taipuukin, on mukavampaa tällaisia pelata käyttäen kotimaista tekstitystä.

Heavy Rain on peli jota voin suositella kaikille Playstationin omistavalle interaktiivisen draaman ystävälle.

Pisteet: 9/10

Peliarvostelu: Until Dawn (PS4)

Talvi on kylmä ja kaunis

Kuten aikaisemmin blogissani kirjoitin Playstation 4 Pro:n ensituntumissa, tuli heinäkuun Playstation Plus -pelinä myös Until Dawn. Koska olin tällöin vielä kesälomalla oli olosuhteet sangen suotuisat aloittaa pelaaminen uudella konsolilla kauhupelin maailmassa, sillä yö on tällaiseen peliin otollisinta aikaa.

Until Dawn on vuoden 2015 elokuussa julkaistu selvitymiskauhupeli joka on saatavana ainoastaan Playstation 4 -alustalle. Sen on kehittänyt Supermassive Games ja sen on julkaissut Sony Computer Entertainment.

(SPOILERIVAROITUS): Tarina kertoo kahdeksasta nuoresta jotka lähtevät viettämään aikaansa muutaman mukana olleen vanhempien omistamalle mökille. Kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaisesti kun nuoret päättävät tehdä pilan erään mukana olleen tytön kustannuksella. Harmittomaksi tarkoitettu pila menee pieleen ja johtaa tytön pakenemiseen järkyttyneenä mökistä ulos pakkaseen. Tytön sisar lähtee perään etsimään häntä ja metsässä asiat menevät enemmänkin pieleen, sillä molemmat pääsevät pihalla hengestään.

Kylpyamme olisi mukava, erityisesti mikäli nurkassa ei vaanisi psykopaatti

(SPOILERIVAROITUS): Tarina jatkuu siitä kun eloon jääneet nuoret palaavat takaisin samalle mökille vuoden päästä viettämään jälleen yhdessä aikaa. Tunnelma on hieman kireä useammankin hahmon välillä, mutta tässä vaiheessa kaikki sujuu vielä kutakuinkin mallikkaasti. Jossain vaiheessa iltaa kuolleiden sisarten veli ja kaksi muuta aloittavat spiritismi-istunnon jonka seurauksena veli suuttuu muille istuntoon osallistuneille ja lähtee omille teilleen. Myös mukaan tulleet muut nuoret ovat jo aikaisemmin lähteneet kumppaneineen viettämään aikaa keskenään ulkomökkeihin ja muualle lähistöön. Jossain vaiheessa alkaa mökissä kuitenkin tapahtua ikäviä. Mökkireissulle paikalle ilmestyy myös klovninaamarissa kulkeva psykopaatti joka alkaa vainoamaan nuoria ja saa heidät pakenemaan henkensä kaupalla. Eloonjäämiskamppailu alkaa. (SPOILERIVAROITUS PÄÄTTYY)

Tyylillisesti peli toi itselleni mieleen Telltalen pelit. Välillä on kohtalaisesti keskustelua joihin pelaajana pääsee reagoimaan annettujen vaihtoehtojen mukaisesti, esimerkiksi yrittääkö pelaaja tyynnytellä toista pelaajaa vai puolustaa jotakuta muuta, tai käytetäänkö veitseä ansan aukaisuun vaiko sormien amputointiin paniikkitilanteessa. Liikkuminen tapahtuu ohjaimen tatilla ja toisinaan vasemmalla tatilla pystyi ohjaamaan mahdollisesti kädessä olevan taskulampun valokeilaa haluttuun suuntaan.

Lapset, muistakaa käyttää sitä hammasharjaa jos ette tahdo hampaanne näyttävän tältä!

Until Dawnissa oli otettu tarinankuljetuksessa mielenkiintoinen ratkaisu, sillä pelaajan tehtävänä on ohjata eri vaiheissa peliä eri nuorta eikä koko peliä tahkota läpi yhdellä ja samalla hahmolla. Kiehtova oli myös välivaiheissa keskustelut psykologin tai vastaavan kanssa, joka antaa aina välillä käteen kirjan jossa pitää valita eri vaihtoehdoista kumpi kuulostaa pahemmalta vaihtoehdolta. En tiedä vaikuttivatko nämä valinnat peliin kuinka paljon, mutta ainakin joissain kohdissa tuli sellainen fiilis että valinnoilla oli myös näissä tapauksissa seurausta – jos ei muuten niin vähintään dialogin osalta.

Vaikka pääsääntöisesti Until Dawnissa liikutaankin verkkaisessa tahdissa, oli toisinaan myös sormijumpalle tarvetta Quick Time Eventtien muodossa. Joissain tilanteissa piti esimerkiksi siis hypätä esteen yli ja aikaa oli vain sekunti tai pari painaa kolmiota, neliötä, ympyrää tai äksää, riippuen siitä mitä peli antoi painettavaksi. Samoin joissain tilanteissa päätös piti tehdä nopeasti mitä haluaa tehdä, esimerkiksi kun psykopaatti jahtasi erästä hahmoa piti nopeasti tehdä valinta koettaako piiloutua vaiko jatkaa juoksemistaan jne.

Pellet voivat olla pelottavia

Yleisesti ottaen tarinan juoni oli hyvinkin teinikauhuleffamainen, mutta se oli toteutettu alusta loppuun saakka tyylillä. Erityisesti pidin siitä, että juonessa oli useampia tasoja eikä ehkä hieman ennalta arvattava ratkaisu ollut sittenkään sen koko palapelin ydin.

Peli piti hyvin otteessaan. Se tarjosi jännittäviä ja hieman humoristisiakin hetkiä, siinä oli miellyttävä tasapaino pelaamisen ja elokuvamaisen fiilistelyn välillä, se antoi pelaajan tehdä valintoja joilla oli vaikutusta tarinan kulkuun ja se antoi myös mielenkiintoisen tavan viedä tarinaa eteenpäin monen ohjattavan henkilöhahmon kautta.

Kokonaisuutena Until Dawn ei ole vain erinomainen peli, vaan se on nerokas mestariteos jonka ainoa huono puoli löytyy siitä että se on saatavana ainoastaan Playstation 4 -järjestelmälle. On sääli että näin hieno peli ei tavoita suurempaa yleisöä.

Pisteet: 9,5/10