Kuukausikatsaus marraskuuhun

Marraskuun viimeisenä päivän ei ollut Helsingissä lunta

Kuukausi vaihtui pari päivää takaperin jo joulukuuhun joten on aika kirjoitella jälleen kuukausikatsaus menneeseen kuukauteen. Kuten tavallista ei mitään suurempia ihmeitä kuukauteen kuulunut joten perinteisellä mallilla on menty.

Töissä tuli käytyä normaaliin tapaan yhä edelleen eli neljänä päivänä viikossa joten sen suhteen ei mitään uutta eikä ihmeellistä. Kuun viimeisenä päivän tosin oli pikkujoulut Tampereella joten perjantaina noin kolmen maissa tuli työpäivä lopetettua ja lähdimme kahdella bussilla Helsingin päästä matkaan. Joskus viiden tai puolen kuuden maissa varmaankin olimme perillä jonka jälkeen pian olikin jo ruokailu, mentalistin esitys ja yleistä oleskelua. Pikkujouluista tuli kotiin palattua hieman kolmen jälkeen yöllä joten ihmisten aikaan kuitenkin pääsi takaisinkin. Mukava reissu kaikin puolin! 🙂

Viime kuun puolella tuli käytyä myös Hack\ Talks -tapahtumassa muutaman työkaverin kanssa ja tuli ensimmäistä kertaa kuultua F-Securen Mikko Hyppösen puhe livenä. On helppoa huomata että puhujakokemusta on kertynyt jo jonkin verran sillä esiintyminen oli ammattimaista ja viihdyttävää, hyvin yleisöön uppoavaa sorttia.

Allekirjoittanut Hack\ Talks -tapahtumassa. Kiitos työkaverille kuvasta!

Marraskuu oli tavallista aktiivisempi kuukausi elokuvien katselun suhteen sillä kerkesin katsomaan 31 elokuvaa. Sen lisäksi katsoin noin pari tuotantokautta Frendejä ja tällä hetkellä olenkin seitsemännessä tuotantokaudessa menossa, seuraavaksi on jakso 12.

Kuten täältä blogistakin on voinut lukea, myös Jyväskylässä tuli käytyä katsomassa Sonata Sinfonicaa joten jonkinlaista kulttuuriaktiviteettiä tuli myös harrastettua. Oli mukava muutenkin käydä vanhoilla kulmilla joissa kuitenkin yli neljä vuotta on tullut asuttua.

Varsinaisesti siis mitään uutta ja ihmeellistä ei tapahtunut joten elämä rullasi eteenpäin tasaiseen tapaan omalla painollaan. Blogia kirjoitellen, leffoja katsellen, tuttavia nähden ja yleisesti vain oleskellen. Hyvä ja rento kuukausi vailla sen suurempia ihmeitä. Tästä on siis hyvä jatkaa jo alkaneeseen kuukauteen joten ei muuta kuin hyvää alkanutta joulukuuta kaikille!

Leffalauantai: The Good Girl (Kiltti tyttö)

Justine Last (Jennifer Aniston)

Good Girl (IMDB) on draamaelokuva vuodelta 2002. Sen on ohjannut Miguel Arteta ja pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, Jake Gyllenhaal, Tim Blake Nelson sekä John C. Reilly.

Justine Last (Jennifer Aniston) on töissä halpahalliketjussa Retail rodeossa. Hän ei viihdy työssään erityisen hyvin eikä hänellä kotioloissakaan ole kovin paljoa hohtoa. Miehensä Phil (John C. Reilly) on maalari joka illat pitkät polttelee kannabista kotona sohvalla oman työkaverinsa Bubban (Tim Blake Nelson) kanssa ja pariskunta on tilanteessa missä kaikki näyttää ulkoisesti hyvältä mutta samaan aikaan tyytymättömyys sisällä kasvaa päivä päivältä.

Justinen työpaikalla aloittaa uusi nuori työntekijä Thomas “Holden” Worther (Jake Gyllenhaal) jota kutsutaan töissä Holdeniksi. Hän on ottanut kutsumanimensä Sieppari ruispellossa -teoksen Holden Caulfieldin mukaan. Justine ja Thomas kokevat kumpikin olevansa tilanteessa missä muut eivät ymmärrä heitä ja pian heidän välillään alkaa olla muutakin kuin pelkkää työtovereiden välistä normaalia kanssakäyntiä.

Thomas “Holden” Worther (Jake Gyllenhaal)

Good Girlin tarina on mielenkiintoinen kuvaus ulkopuolisuuden sekä nykyiseen elämäntilanteeseensa kuulumattomuuden tunteista elämässä. Se on kuvaus siitä kuinka ympärillä oleva maailma ja oma sisäinen maailma eivät kohtaa ja kuinka siitä seuraa ristiriitaisia tuntemuksia jotka heijastuvat ulospäin haitallisina tekoina joilla pyritään pakenemaan nykyisen tilanteen luomaa epätoivoa.

Justinen ja Thomaksen salasuhde on yksi ilmenemismuoto pakokeinosta jolla kumpikin tahtovat nykytilannettaan muuttaa. Samoin Philin ja Bubban jatkuva kannabiksen polttelu työpäivän jälkeen sohvalla toimittaa samaa asiaa mutta eri muodossa, sillä Bubban sisäisen maailman tuntemukset joita elokuvan aikana avataan viestivät myös hänen tyytymättömyydestään asioiden nykyiseen tilaan.

Lopulta elämä saapuu tienristeykseen jossa jokaisen on kohdattava asioiden todellinen laita ja tehtävä sen mukaan päätöksiä mihin suuntaan elämäänsä haluaa ohjata. Onko parempi jättää nykyinen elämä taakseen ja hypätä kohti uutta tuntematonta, vai onko parempi etsiä tapoja kuinka korjata nykyisen tilanteen haasteet?

Phil (John C. Reilly) ja Justine (Jennifer Aniston)

Pidin tästä elokuvasta. Toisin kuin monet muut näkemäni Anistonin tähdittämät elokuvat oli tämä merkittävästi vakavammin otettava tarina eikä ainoastaan kepeä viihde-elokuva. Kepeässä viihteessä ei tietenkään ole mitään vikaa ja pidän itse paljonkin kepeän viihteen elokuvista, mutta oli ilahduttavaa nähdä Jennifer Anistonin soveltuvan myös vakavahenkisempiin elokuviin.

Näyttelytyö on elokuvassa kaikin puolin toimivaa tasoa kuten tältä näyttelijäkaartilta osaa odottaakin. Myöskään ohjauksessa ei ollut moitittavaa joten kokonaisuutena The Good Girl on hyvä elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,4,0/10)