Kuukausikatsaus kesäkuuhun

Näkymää Prahasta

Kesäkuu on jäämässä pian taakse ja kesälomakin päättyy sen myötä. Blogille tavalliseen tapaan on aika kuitenkin tehdä lyhyt kuukausikatsaus kuluneeseen kuukauteen.

Kulunut kuukausi oli hyvä kuukausi ja olipa se myös itselleni ensimmäinen täysipitkä kesäloma ties kuinka pitkään aikaan. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut kesälomalla kuukautta sillä lomat on lähes poikkeuksetta jääneet lyhyemmiksi useiden työpaikkojen vaihdosten myötä. Lisäksi jäljelle jäi vielä kahdeksan päivää syksyä/talvea varten joten kaikkia kertyneitä lomia ei ole tullut edes kerralla tuhlattua.

Kesäloma tuli otettua rennosti. Alkulomasta kävin kavereiden kanssa makkaran paistossa (josta tänne blogiinkin kirjoitin) . Alkulomasta kaverini Itä-Suomesta tuli muutamiksi päiviksi kyläilemään tänne ja heti hänen vierailunsa perään tuli sitten toinen kaverini samoilta suunnilta. Tämän toisen kaverini kanssa olimme lähdössä Prahaan, joten heti kun hän saapui luokseni aloimme jo samana yönä suunnittelemaan matkaa ja varailemaan lentolippuja.

Prahaan lähdimme 11 päivä ja takaisin palasimme 17 päivä. Käytännössä olimme siis viikon reissussa. Reissusta olen kirjoittanutkin tänne blogiin (löytyy kategoriasta Matkat) ja lisäksi tein reissussa videoita myös YouTubeen omalle kanavalleni ItsMeAleksi. Lyhyesti kirjoittaen reissu oli onnistunut ja mukava kokemus ja mieluusti sinne toisenkin kerran lähtisin käymään.

Suomeen palaamisen jälkeen loppuloma on mennyt käytännössä kotona siivoillessa, kavereita nähden, valokuvaillessa ja muuta tavallista arkea viettäen. Jonkin verran on kämppääkin tullut sisustettua (lähiviikkoina postauksia tulossa näistä) joten aivan hukkaan ei loma mennyt senkään suhteen.

Elokuvia katsoin alkukuusta kohtalaisen monta, mutta loppukuusta sitten en kerennyt juurikaan katsomaan mitään. 18 elokuvaa kuitenkin tuli katsottua tämän kuun puolella joten ei ole videotykki mennyt ostoksena hukkaan.

Varsinaista lenkkeilyä en saanut aikaiseksi lomalla lainkaan mutta onneksi hyötyliikuntaa sitäkin enemmän. Prahassa tuli tallusteltua jopa yli 10 kilometrin päivätahteja useampanakin päivänä ja Suomessakin monena päivänä hyötyliikuntaa tuli yli viisi kilometriä päivää kohden joten sinänsä kuntoilu ei ole kokonaan jäänyt vaikka erillisiä lenkkejä en ole tehnytkään. Josko sitä taas työrytmin myötä saisi aktivoiduttua lenkkeilyssäkin!

Painoa tuli lomalla noin pari kiloa lisää, joten loman jälkeen on taas hyvä palata takaisin tolkullisempaan ruokailuun ja liikuntarytmiin jottei tarvitse kuukauden päästä laittaa aina jalkoja taskuun ja mennä pyörimällä eteenpäin liiallisen painon kertymisen vuoksi. Kuitenkin positiivista että tämän enempää en kesälomalla päässyt turpoamaan 😀

Suomen luonnossa pörriäiset lentelevät

Kesäkuun puolella sain myytyä paljon ylimääräiseksi jäänyttä omaisuutta ja tarkoitus on vähentää sitä jatkossakin lisää. Näistä kuitenkin tulee myöhemmissä postauksissa erikseen lisää juttua.

Kuun viimeisenä päivänä (eli tänään) kävin vihdoin ja viimein myös Rekolan luterilaisessa kirkossa kuuntelemassa jumalanpalvelusta. Tapahtuma oli mielenkiintoinen ja perinteikäs messu ilman sen suurempia ihmeitä.

Kesäkuu oli siis kaikin puolin mukava kuukausi ilman mitään sen suurempia mullistuksia. Loma oli hyvä ja siitä tuli nautittua, mutta harmillisen nopeasti se silti tuntui menevän ohitse. Toivottavasti kuitenkin työrytmin löytää nopeasti taas päälle ja pääsee takaisin työn touhuun hyvin energiaa ladanneena!

Mukavaa alkavaa kuukautta jokaiselle 🙂

Leffalauantai: Mother’s day

Sandy (Jennifer Aniston)

Mother’s day (IMDB) on vuonna 2016 valmistunut draama/komedia jonka on ohjannut Garry Marshall. Sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, Timothy Olyphant, Shay Mitchell, Kate Hudson sekä Julia Roberts.

Siinä missä monet elokuvat pysyvät tiukasti muutamassa päähenkilössä on tässä tarinassa kuvattu äitiyttä useammasta eri kuvakulmasta katsottuna.

Yhdet elokuvan päähahmoista ovat eronneet Sandy (Jennifer Aniston) ja Henry (Timothy Olyphant) joilla on kaksi lasta. Henry on löytänyt uuden naisen Tinan (Shay Mitchell) ja Sandy joutuu kohtaamaan oman äitiytensä uudesta perspektiivistä kun lapsien elämään astuu mukaan uusi äitipuoli. Toisena päätarinassa nähdään pariskunta jossa toisen naisen vanhemmat saavat selville että heidän tyttärensä on lesbo ja parisuhteessa naisen kanssa.

Samat vanhemmat joutuvat kohtaamaan myös sen tosiasian että toisella heidän tyttärestään on avioliitto intialaisen miehen kanssa vaikka he ovat olleet täysin vastaan ulkomaalaisen kanssa yhdessä olemista. Osansa elokuvassa saa myös perhe missä äiti on menehtynyt ja miehelle on jäänyt kaksi tytärtä yksin kasvatettavakseen sekä lisäksi pariskunta joilla on jo yhteinen lapsi mutta nainen pelkää avioitua lapsen isän kanssa tämän toiveista huolimatta.

Jesse (Kate Hudson)

Mother’s day on omassa tyylissään poikkeava elokuva sen moneen päähenkilöön nojaavan kerrontatyylinsä osalta. Se kertoo mielenkiintoisella tavalla äitiyteen sisältyvistä haasteista joita eri vaiheissa elämäntilanteita voi tulla vastaan. Esimerkiksi tällaisia kuvattuja suhteita on aikuisten lapsien suhtautuminen omaan äitiinsä joka on kannoissaan jyrkkä ja omaa näkemyksiä jotka rikkovat tyttärien ja äidin välejä tai kuvaus toisesta perheestä jossa äiti on menehtynyt ja kuinka arjen täytyy jatkua kaikesta huolimatta.

Jokaisella elokuvassa kuvatulla äitisuhteella on selkeät roolinsa kuvatessa elämän varrella ilmeneviä haasteita ja ovat siten omiaan olemaan helposti lähestyttäviä tarinoita ihmisyydestä ja sen monimuotoisuudesta. Vaikka Mother’s day onkin monelta tasoltaan suoraviivainen ja helposti lähestyttävä tarina on sen syvempi merkitys henkilöiden kasvussa ja tavassa käsitellä elämässä ilmeneviä haasteita.

Taiteelliselta annilta tältä elokuvalta ei kannata odottaa kepeää viihde-elokuvaa enempää. Se on oman lajityyppinsä lapsi ja sen vahvuudet nojaavat siten kiintoisiin henkilöhamoihin ja onnellisiin kasvutarinoihin. Viihteellisen elokuvan saralla tämä on kuitenkin täysin toimiva elokuva.

Miranda (Julia Roberts)

Näyttelytyö on elokuvassa ammattimaista ja uskottavaa kautta linjan eikä missään vaiheessa synny teennäistä tunnelmaa. Ohjaustyöskentely on huomaamatonta ja siten toimivaa joka on tämäntyyppisissä elokuvissa pelkästään positiivinen juttu, sillä tämänkaltaisten elokuvien vahvuus tulee kiinnostavista ihmiskohtaloista ja toimivasta näyttelytyöstä eikä niinkään monipuolisista ja lajityyppiä ravisuttavista ohjauksessa nähtävien taiteellisten ratkaisujen käytöstä.

Mikäli pitää draamakomedioista romanttisilla vivahteilla on Mother’s day genressään toimiva elokuva. Mikäli elokuvalta kaipaa viihteen lisäksi myös taiteellista ja puhuttelevampaa aspektia on tämän elokuvan ohittaminen täysin hyväksyttävää ilman että mitään varsinaisesti menettää – paitsi tietenkin aina ihastuttavan Jennifer Anistonin, joka vielä tätä elokuvaa tehdessään ollessaan 46-vuotias osoittaa että henkeäsalpaava viehättävyys on piirre joka ei ole kadonnut Anistonin olemuksesta vuosien myötä mihinkään.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,6/10)

Perjantaipullo: Brunehaut Saint Martin Blonde

Belgialaisen Brasserie de Brunehautin panimon panema Saint Martin Blonde on 7.0 % vahvuinen ale (luostariolut). Katkeroita siinä on 28.0 EBU ja kantavierrettä on 16.0 °P. Olutta myydään Alkon vakiovalikoimissa.

Pullon aukaistua erottaa vahvan ja hiemän pistävänkin tuoksun joka säilyy vahvana myös tuopissa. Tuoksussa on aavistuksen hiivamaisuutta.

Olut vaahtuaa kaadettaessa kohtalaisesti, mutta korkeaan lasiin kaadettuna kovin paljoa vauhtia ei joudunut kaataessa hidastamaan. Pienemmän lasin kanssa joutuisi hieman varovaisemmin ottamaan.

Suutuntuma on kepeä, samea ja kuiva. Maussa on aavistus sitruunaista vivahdetta kepeän hedelmäisyyden seassa. Kokonaiskuva jättää kuitenkin hieman kaipaamaan jotain enemmän sillä maku on aavistuksen laimea ja ponneton. Ei tämä huonokaan ole ja on aivan juomakelpoinen, mutta ei silti omaan makuuni mitenkään erikoinen.

Musiikkina tämän kanssa menee mm. Gregorian – My immortal tai Era – Divano.

Kokeilussa: Canon Pixma Pro-100s

Canon Pixma Pro-100s on kiitettävän kokoinen tulostin

Mitä? Miksi? Yleistä löpinää.

Viime viikolla juhannusaattona kävin vihdoin ja viimein hankkimassa itselleni valokuvatulostimen. Tulostimen ostoa on tullut mietittyä jo useita kuukausia takaperin, mutta tällöin löytämäni fiksun oloinen malli oli sen verran hinnakas että ajatus jäi vain ajatuksen tasolle ja vaipui unohduksiin. Nyt kuitenkin havaitsin että Canonilla on A3-tulostuskokoon kykenevä tulostin harrastajahintaluokassa. Tein sitten tilauksen ja kävin noutamassa tulostimen sekä eri kokoisia tulostuspapereita Verkkokauppa.comista.

Syynä tulostimen hankkimiseen oli tietenkin halu saada valokuvia paperille. Tiedän tietenkin että netistä saa tilattua valokuvia (ja olen niin tehnytkin Ifolorilta) ja hintakin tulee ainakin 10×15 kokoisilla kuvilla helposti siten edullisemmaksi kuin mitä kotona tulostellessa vaikka jätettäisi tulostimen ostohinta huomioimatta ja laskettaisi pelkät paperin ja musteen hinnat huomioon. Silti mahdollisuus tulostaa mitä tahansa kuvia milloin tahansa useampaan eri kokoluokkaan on jotain mistä olen valmis maksamaan enemmänkin. Omien valokuvien näkemisessä fyysisessä muodossa on jotain maagista eikä koneella katselu tuota millään tapaa samanlaista fiilistä.

Verkkokaupalta tulostinta hakiessani havaitsin että olin katsonut jotenkin että tulostin painaisi ainoastaan n. 20 kiloa mutta huomasinkin roudatessa että paketteineen päivineen tulostimella oli painoa 26 kg. Kiitettävän verran siis roudattavaksi julkisissa (koska autossa akku loppu).

Onneksi matkan aikana sain kantoapua joltain satunnaiselta ihmiseltä rautatieasemalla tulostinta kannellessa ja Koivukylässä sopivasti kaveri oli liikenteessä autolla ja viskasimme loppumatkan sitten kaverin kanssa autolla joten aivan jokaista välietappia ei onneksi joutunut roudaamaan. Sinänsä 26 kg painokaan ei olisi ollut kovin hankala jos paketin koko olisi ollut pienempi, mutta isoa laatikkoa kantaessa kädet joutuvat olemaan suhteellisen suorassa eikä asento ollut mikään optimaalisin. Tulipa edes jonkinlaista lihaskuntotreeniäkin siinä samalla sitten.

Käyttöönotto

Ensimmäinen kuva tulostumassa suoraan kännykältä

Tulostimen käyttöönotosta tekisi mieli sanoa että se oli helppo ja mutkaton prosessi, mutta kuten tapana on ei tämä mennyt tietenkään niin kuin elokuvissa. Tässä kuitenkin on hyvä huomauttaa että ongelma ei ollut tulostimessa vaan asuntoni erittäin huonossa langattoman verkon kuuluvuudessa ja tulostimen sijoittelusta sellaiseen paikkaan missä kyseinen verkko ei toiminut (eikä toimi edes kunnolla muillakaan laitteilla samassa paikassa).

Ajatuksenani oli että en pistä tulostinta koneeseen kiinni vaan haluan sen suoraan langattomaan verkkoon. Kotonani on pari eri langatonta verkkoa (monimutkainen infrastruktuuri mutta säädän joskus sen paremmaksi) sillä käytössäni on erikseen ns. Mesh-verkko sekä nettipurkista tuleva WLAN. Mesh-verkko kuuluu hyvin joka puolelle taloa mutta nettipurkin WLAN taas ei. Koska Windows-koneeni oli kiinni tuossa nettipurkissa suoraan halusin tulostimen suoraan samaan WLAN-verkkoon. Sen kanssa sitten tappelin varmaan tunnin kunnes tulin tulokseen että ei onnistu, tulostin ei löydä WLAN-verkkoa johon voisin parittaa laitteen WPS-painikkeella suoraan joten lopputulemana oli siirtää Windows-konekin Mesh-verkkoon.

Tarpeeksi pitkään päätä seinään hakattua hain kännykälle Canonin ohjelman, yhdistin kännykän suoraan tuohon tulostimen luomaan WLAN-verkkoon ja sain sitä kautta konfiguroitua tulostimen liittymään taloni Mesh-verkkoon. Ohjelman kautta myös havaitsin että tulostin ei löydä kotini toista WLAN-verkkoa johon alunperin olisin halunnut liittyä joten ongelman syynä oli mitä varmimminkin juurikin huono WLAN-kuuluvuus siinä verkossa mihin alussa koetin yhdistää.

Tulostimessa on mahdollisuus printata suoraan kännykän kautta joten aivan ensimmäiseksi kaivoin kännykästä jonkin satunnaisen maisemakuvan jonka olen kännykkäni kameralla ottanut ja pistin sen tulostumaan. Ei mennyt kauaakaan kun valokuva jo pärähti A4-kokoisena paperille. Kuvan jälki oli kerralla jo todella hyvää vaikka kuva itsessään ei ollut mitenkään kummoinen enkä ollut tehnyt mitään kalibrointeja. Tulostin siis toimi ja oli aika alkaa säätämään tulostin myös Windows-puolelle.

Tulostimen käyttöönotto Windows-koneelle

Etupaneelissa on vain muutama painike joista käytännössä yleensä tarvitsee vain yhtä

Windows-koneella käyttöönotto oli todella helppoa ainakin Windows 10:ssä. Jonkinlainen ajuripaketti taisi tulla asennettua jonka jälkeen tulostin sitten jo löytyikin verkosta ja pian tulostin tuli myös Windowsin tulostimiin valittaviksi ja käytettäväksi.

Sen jälkeen olikin aika etsiä koneelta jokin kuva jonka halusin tulostaa. Avasin kuvan Windowsin Kuvat-ohjelmalla jossa oli suoraan mahdollisuus tulostaa kyseinen kuva. Pistin tulostuksen menemään ja kuva siirtyi ongelmitta langattomasti keittiössä olevalle tulostimelle josta se ilmestyi pian jo paperille. Helppoa.

Eri kokoisia tulosteita tuli koetettua, 10×15, A4 sekä myös A3. Ensimmäisen yöhön saakka venyneen illan tulostussessiot vaativat veronsa ja sainkin jo mustan värikasetin loppumaan heti samana yönä. Tämä tosin ei ollut yllättävää sillä tulostin 11 A3-kokoista mustavalkoista kuvaa joissa musta väri oli todella suuressa roolissa. Tavallisesti ilmeisesti mustavalkoisia kuvia pitäisi tulla noin 60-70 per musta mustekasetti, mutta tulostamissani kuvissa useammassakin mustaa on käytetty varmaankin jopa 70 % paperin pinta-alasta.

Lisäksi en ollut asentanut vielä mitään muita Canonin ohjelmistoja enkä varmaan edes ollut valinnut oikeanlaista paperityyppiä joten voi olla että asetuksenikin ovat olleet pahasti pielessä. Eipä onneksi hätä ollut tämän näköinen ja heti seuraavana päivänä Verkkokaupan 24h-kioksista tuli haettua pari mustaa väripatruunaa sekä yksi paketti kaikkia värejä varastoon.

Lightroom ja tulostaminen

Mustavalkoisia keikkakuvia keitiön seinällä

Kuvien käsittelyssä ja arkistoinnissa käytän Adobe Lightroom -ohjelmistoa joka onkin monelle valokuvaajalle varmasti tuttu ohjelmisto. Lightroomissa on mahdollisuus myös suoraan tulostaa kuvia joten prosessi koneelta paperille on mukavan mutkatonta ensimmäisten vaiheiden jälkeen.

Alussa ongelmana oli saada asetettua tulostimen asetukset siten että Lightroom ei haluaisi lisätä väkisin reunusta. Reunuksen kokoa pystyy Lightroomissa sätäämään mutta en saanut sitä asetettua nollaan vaan miniminä oli 1,42 inch.

Pixma Pro 100s kykenee ns. ”borderless”-tulostukseen eli siihen että koko paperin pinta-ala on käytössä reunasta reunaan. Kuitenkin Lightroom ei sitä tajunnut ja siksi joutui säätämään tulostimen asetuksia kohdalleen. Asensin loputkin tulostimen ohjelmistot jonka jälkeen pääsin säätämään tulostimen asetuksia paljon monipuolisemmin kuin aikaisemmin olin päässyt. Tulostimen asetuksista oli mahdollisuus ottaa reunukset pois jonka jälkeen myös Lightroom antoi mahdollisuuden ottaa tulostusasetuksista reunukset pois. Onneksi nämä vaiheet tarvitsi tehdä vain kerran.

Muutaman kerran Lightroomista tulostaessa on kuva jäänyt vajaaksi paperilla. Näiden kertojen jälkeen olen tulostanut siten että annan tulostuksen mennä loppuun ennen kuin lähden Lightroomiin säätämään mitään muuta eikä samanlaista ongelmaa ole sen jälkeen ilmennyt. Ongelman ilmetessä ainakin kerran sain ilmoituksen puuttuvasta kuvasta. Ilmeisesti Lightroom tekee jonkinlaisen välitiedoston jonka se lähettää tulostimelle ja kun lähdin kesken tulostuksen pois Print-sivulta väliaikainen tiedostokin hävisi siinä samalla ennen kuin päätyi kokonaan tulostimelle saakkka. Mene tiedä.

Loppuarvio

Ensimmäinen tuloste suoraan kännykästä ilman mitään asetuksien säätämistä

Nyt muutaman päivän tätä tulostinta käyttäneenä on mielikuvat olleet todella positiiviset. Tulostin on helppo käyttää eikä tulostetta joudu odottamaan kovinkaan kauaa. Tulosteita on tullut tehtyä kymmenittäin joten vihdoin valokuva-albumini on saanut lisää täytettä sisäänsä.

Näin ensituntmien perusteella kuitenkin voin helposti suositella tulostinta jokaiselle valokuvausta harrastavalle joka ymmärtää myös tämänkaltaisten tulostimien huonotkin puolet. Huonoinpana puolena ainakin keskivertokäyttäjälle on varmastikin se, että tulostimella olisi suositeltavaa tulostella vähintäänkin parin päivän välein jotain jotta musteet eivät kuivahda yms.

Tarve tulostella useasti maksaa tietenkin rahaa, joten kannattaa ennen ostamista perehtyä tarkemmin myös näihin piirteisiin valokuvatulostimissa. Jos käyttötarpeena on saada muutama kuva tulostettua muutaman kuukauden välein on sanomattakin selvää että tämänkaltainen tulostin ei ole oikea hankinta. Mikäli kuvia tulostelee enemmänkin on tämä sellainen tulostin että ainakin sille kannattaa antaa mahdollisuus.

Tunkekaa itsepalvelut vaikka hanuriinne – aivan itse itseänne palvellen

Itsepalvelu on kova juttu vuonna 2019 – ja sekös tätä hippiä nyppii

Pakettia Matkahuollon kautta

Elämme Suomessa vuonna 2019 yhteiskunnassa missä teknologia on saavuttanut jo merkittäviä harppauksia eteenpäin ja tehnyt ihmisten elämästä monin tavoin helpompaa. Yksi asia joka itselleni teknologian kehityksessä ja sen integroitumisessa yhteiskunnassa tökkii ja pahasti on kuitenkin itsepalvelu-nimikkeen alle upotettu palveluiden huonontaminen ja tarpeeton monimutkaistaminen.

Tänään pitkästä aikaa tarvitsi tehdä postituksia niin Postin kautta kuin myös Matkahuollon kautta. Koska Matkahuollon lähetyspiste on viereisellä R-Kioskilla menin sinne lähetettävän tuotteeni kanssa jossa sitten selvisi että lähetysilmoitus pitäisi tehdä netistä itse. Myyjä tosin sanoi että ainakaan hänellä ei ole tiedossa että voiko hän sitä tehdä koska hänellä näkyi vain jo netissä tehdyn lähetyksen aktivointivaihtoehdot, joten on mahdollista että tällainen olisi saattanut olla vaihtoehto. Mikäli tällainen vaihtoehto on järjestelmään heille tehty ei se selkeästikään ole selkeä ja käyttäjäystävällinen toteutus jos myyjä ei ainakaan tiennyt kyseisestä mahdollisuudesta.

Eipä siinä. Omistan älypuhelimen joten pystyin sen tekemään siinä paikan päällä. Ei muuta kuin tutkimaan kuinkas tämä Matkahuollon himmeli toimii. Sen jälkeen ilmoitusta tekemään ja lähetyksen maksamisen kohdassa myyjältä kysymään että voiko näillä varmasti lähettää paketin siten että vastaanottaja maksaa sen kun noutaa. Hänenkin mielestä kyllä, mutta itselleni ei ollut tullut missään vaiheessa kysymystä että minkä verran tuote maksaa ja mille tilille rahat maksetaan. Peruutin sitten lähetyksen ennen postimaksujen maksamista ja koko prosessi sitten tuli käytyä uudelleen. Käyttöliittymästä olisi täytynyt painaa Bussiennakko-painiketta jotta nuo haluamani tiedot olisi saanut näkyviin. Toisella kerralla sitten tämä onnistui.

Aikaa tämän koko prosessin kanssa meni varmaankin lähemmäs puoli tuntia sillä en ollut ainoa asiakas R-Kioskilla enkä siis voinut joka välissä myyjän kanssa asiaa ihmetellä kun hänellä oli muitakin palveltavia joka tietenkin on täysin ymmärrettävää. Onneksi paketin sai lopulta matkaan tai ainakin siten että se otettiin vastaan R-Kioskille.

…ja Postin kautta

Lähetettyäni matkahuollon paketin oli aika siirtyä kohden K-Citymarketilla olevaa postin toimipistettä. Paketti tiskille, osoitteen täyttäminen, myyjä kertoo hinnan ja maksan lähetyksen ja lähden pois. No ei tietenkään asia ole näin mutkatonta sillä onhan nyt vuosi 2019 ja itsepalvelun aikakausi. Tai no, olisihan tämän voinut näinkin tehdä ja maksaa prosentuaalisesti lähes 50 % enemmän (ellen katsonut hintoja väärin). Jos lähetettävien tuotteiden arvo olisi enemmän olisin näin toiminutkin, mutta jos puhutaan muutamien kymppien lähetyksestä ei postimaksuihin halua tuhlata neljäsosaa myyntihinnasta.

Itsepalvelun kautta tämä sujui perinteisen helposti (sarkasmia). Suuntasin Postin sivuille, sen jälkeen alussa löydän helposti oikeaan sivuston osuuteen kunnes kohta jo pääsen arpomaan että minkähän kokoinen tämä lähettämäni paketti on eli mihin pakettiluokkaan se pitää valita. Onneksi kassaneidillä oli jonkinlainen mitta jolla sain tuotteen mitattua ja pystyin valitsemaan oikean kokoluokan. Näppärää kuinka itsepalvelu säästää kassahenkilökunnan resursseja kun joutuvat kuitenkin neuvomaan ihmisiä tämänkaltaisissa asioissa…

Jatkoin lähetyksen tietojen täyttämistä netissä ja *boom* koko sivusto konahti kesken kaiken. Hieno juttu Hermannit. Virheilmoituksena tuli jonkinlainen Hupsis!-ilmoitus. Ei muuta kuin uudelleen täyttämään samat tiedot ja taas omaa aikaa tuhraantui minuuttitolkulla ylimääräistä. Sen jälkeen vielä oli jäljellä maksu nettipalvelussa jonka jälkeen sai koodin joka sitten annettiin kassahenkilölle. Hän kirjoitti sen pakettiini ja tämän jälkeen koko prosessi oli ohi.

Varmaankin noin viitisentoista minuuttia tässä koko roskassa meni palvelun kaatumisineen päivineen. En ole lainkaan vakuuttunut tässäkään siitä että itsepalvelu tuo lisäarvoa ainakaan kaltaiselleni satunnaiselle pakettilähettäjälle – käytännössä se on vain huonompaa palvelua missä itse saa tehdä suurimman osan työstä. Kiitos mutta ei kiitos.

Mikä näissä siis itseäni tökkii

En pidä itsepalvelu-trendistä lainkaan kuten varmaan saattoi arvata kahdesta aikaisemmasta kappaleesta. En ole tainnut koskaan käyttää itsepalvelukassaa missään muualla kuin IKEAssa. Ruokakaupoissa en ainakaan muista käyttäneeni enkä halua jatkossakaan käyttää.

Eniten näissä itselleni tökkii ajatus huonomman palvelun myymisestä jotenkin parempana ja mullistavana – tee itse lähes kaikki työt ja maksa vielä siitä. Jos haluan olla kassahenkilökuntana, haen kauppaan töihin. Jos haluan lähetellä paketteja haen Postiin tai Matkahuoltoon töihin. Oma aikani on rajallista, jokainen verkkopalvelu on erilainen, jokaisesta joutuu selvittämään kuitenkin perustason asiat alusta asti jos näitä ei usein tee (jota en tee enkä jatkossa tee tätäkään vähää) ja tämänkaltainen toiminta on vain turhauttavaa oman ajan tuhlaamista.

Mikähän mahtaa olla seuraava itsepalvelutrendi? Kahvila missä itse keität kahvit, kaadat kuppiin ja siivoat vielä itsepalveluna koko pöydän puhtaaksi ja maksat siitä? Vai ruokakauppa jossa itse teet tilaukset etukäteen, käyt hakemassa ne tavaratoimittajan varastolta, purat paketeista ja itse itseäsi palvellen vielä kannat ne kotiisi? Vai olisiko sittenkin IT-toimittaja joka antaa mahdollisuuden että itse itsellesi tuotat omin pikku kätösin verkkopalvelusi ja laitat sen nettiin mutta maksat siitä kuitenkin tälle toimittajalle?

Puhelinasiakaspalvelussakin jo vuosia jatkunut ihmisten ohjaaminen itsepalvelun suuntaan on trendi josta en pidä lainkaan. En halua alkaa jokaisen tarvitsemani palveluntarjoajan verkkopalveluiden toimintaa selvittämään ja ihmettelemään mistähän asiat mahtavat löytyä. Mieluummin soitan ja saan linjan päästä sellaisen ihmisen kiinni joka tietää suoraan mistä on kyse kuin alan tuhlaamaan aikaani jonninjoutavien asioiden etsintään.

Itsepalvelut ovat hyvä lisä vaihtoehtona, mutta siinä vaiheessa kun muut palvelumuodot heikkenevät sen vuoksi olemme saavuttaneet pisteen josta ajattelen että voitte tunkea itsepalvelunne hanuriinne aivan itse itseänne palvellen. Muistakaa kuitenkin maksaa tästäkin palvelusta!