Leffalauantai: Leap year (Karkausvuosi)

Declan (Matthew Goode) ja Anna (Amy Adams)

Leap year (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Karkausvuosi on Anand Tuckerin ohjaama romanttinen komedia vuodelta 2010. Sen pääosarooleissa nähdään Amy Adams, Matthew Goode sekä Adam Scott.

Anna (Amy Adams) on päämäärätietoinen nainen joka on tottunut luomaan suunnitelmia elämäänsä ja tottunut että asiat tapahtuvat niiden mukaisesti. Hänellä on työ josta hän pitää, miesystävä jota hän rakastaa eikä paljoa puutu että hänellä ja miesystävällään Jeremyllä (Adam Scott) olisi pian myös asunto josta hän haaveilee.

Vaikka Annalla on elämässään lähestulkoonsa kaikkea mitä hän tahtoo, löytyy silti jostakin aina pieni määrä hiekkaa hiertämään elämän rattaiden kevyempää pyörintää. Anna odottaa ja on odottanut jo jonkin aikaa että Jeremy tajuaisi kosia häntä, mutta kosintaa ei ole kuulunut. Kuultuaan tarpeeksi monetta kertaa Skotlannissa olevasta traditiosta minkä mukaan karkauspäivänä nainen saa kosia miestään hän päättää ottaa elämän ohjaksista kiinni ja kääntää kohtalon vaunun suunnan toivomalleen tielle.

Kalenteri lähestyy karkauspäivää ja Jeremy on sopivasti Dublinissa työasioilla. Annan on tarkoitus tulla hyvissä ajoin perässä paikalle, mutta toisinaan kohtalo ei ole suopea sille että sen suunnitelmiin puututaan. Annan lento joutuu tekemään laskun väärään paikkaan kauas Dublinista eikä kyydin järjestäminen käy niin helposti kuin hän toivoisi. Vähitellen pienen kylän pubin pitäjänä toimiva Declan (Matthew Goode) lähtee korvausta vastaan viemään Annaa Dubliniin eikä kumpikaan osaa siinä vaiheessa arvata kuinka asfaltti- ja hiekkatiet kapenevat vähitellen rakkauden poluksi.

Jeremy (Adam Scott)

Romanttisten komedioiden olennaispiirteisiin kuuluu yleensä ennalta arvattavuus ja koskettava hyvän mielen tarina, eikä Leap Yearkaan lähde tästä lajityyppinsä toimivasta kaavasta poikkeamaan. On pariskunta jolla kaikki on näennäisesti hyvin, tulee yllättävä käänne joka saa silmät aukeamaan nykyisen tilanteen todellisuudelle ja tietenkin yllättävästi eteen aukeneva rakkaustarina joka voittaa kaikki esteet. Tutuista elementeistä on siis tämäkin tarina rakennettu.

Perinteisistä aineksista perinteisillä tavoilla leivottuna saa aina tasaisen varmaaa tasoa josta romanttisten komedioiden ystävät pitävät, mutta ilahduttavasti tämän tarinan taikinaan oli saatu kuitenkin heitettyä lisämausteita jonka ansiosta valmis annos maistui tavallistakin paremmin.

Yhteiskuntaluokkien yli kantavaa rakkautta on nähty kyllä esimerkiksi Titanicissa (lue täältä), suorapuheisuudellaan ärsyttävään mutta karismaattiseen renttuun rakastumista mm. The Ugly Truthissa (lue täältä) ja viime hetkillä ennen virheen tapahtumista silmien aukenemista todelliselle rakkaudelle mm. Made of Honorissa (Rakastunut Bestman) joten isossa kuviossa teemat on kyllä kulkenut valkokankaalle jo monissa eri vaatteissa aikaisemminkin. Leap year onnistuu kuitenkin hienosti sovittamaan näiden teemojen parhaat puolet romanttiseen elokuvaan jossa humoristinen pohjavire säilyy hyvin pitämässä sitä viihteellisenä ilman että se ottaisi liiaksi sivuaskeleita vakavamielisemmän draaman puolelle.

Anna (Amy Adams)

Pidin tässä elokuvassa myös siitä, kuinka rakkaustarinan lisäksi Annalle ja Declanille on rakennettu myös toimivat kasvutarinat. Declan pääsee matkan varrella ylitse vanhojen parisuhteensa haavojen ja Annan lapsuutensa huonoista kokemuksista kumpuava tahto kontrolloida kaikkea joutuu koetukselle kun hän joutuu tilanteeseen että asiat eivät mene niin kuin hän tahtoisi. Kaiken lisäksi Anna saa huomata että vaikka asiat menisi hänen tahtomallaan tavalla, ei se välttämättä tunnukaan siltä mitä siltä oli toivonut. Kenties elämän kauneus ja viehätys löytyykin kaikista niistä pienistä hetkistä joihin emme voi aina täysin ennakolta valmistautua?

Omassa mieltymyksessäni Leap year kuuluu selkeästi keskivertoa parempien romanttisten komedioiden luokkaan joten mikäli romanttiset komediat ovat oma juttusi ei tätä kannata jättää välistä mikäli mahdollisuus tämän katsomiselle aukenee. Mikäli romanttiset komediat eivät ole ennenkään iskenyt en usko että tämänkään elokuvan kohdalla mieli tulisi muuttumaan.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,5/10)

Perjantaipullo: Stadin American Lager

Helsinkiläisen Stadin panimon American Lager on 4.5 % vahvuinen lager jota myydään hyvin varustelluissa marketeissa. IBU-arvo on 35 ja kantavierrettä löytyy 11.0 oP. Olutta ilmeisesti myydään niin tölkkeinä kuin pulloinakin, vaikkakin marketissa törmäsin ainoastaan tölkitettyyn versioon.

Ulkoisesti tölkki on neutraalin pelkistetty vailla suurempia koristuksia. Omaan makuuni tyyli on liiallisen neutraali ja kaipaisin hieman persoonallisempaa tyyliä, mutta toki makuasioista voi olla montaa eri mieltä.

Tölkin aukaistua erottaa hiivaisen mutta raikkaan sitruksisen tuoksun jossa on voimakkuutta mutta ei kuitenkaan tasapainottomuutta. Miellyttävä tuoksu säilyy myös tuopissa koko juomanautinnon ajan.

Tuoppiin kaataminen vaatii enemmän aikaa kuin monet muut koettamani oluet, sillä vaahtoavuus on sangen runsasta. Tuopista erottuva samea kellertävä väri ei omaa silmääni viehätä.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maussa löytyy samanlaista voimaa ja raikkautta kuin tuoksussakin joka on hyvä asia, sillä maku on kirpeähköllä sävyllään miellyttävä ja nautinnollinen. Oluen sitruksinen olemus hakeutuu aavistuksen kuivaan suuntaan mutta säilyttää onneksi sopivan tasapainon pysyen miellyttävänä juomakokemuksena. Juomakelpoinen olut.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. Tiësto, Jonas Blue & Rita Ora – Ritual tai benny blanco, Tainy, Selena Gomez, J. Balvin – I Can’t Get Enough.

Ruokapaikat: Pizza Express Tikkurila

Express Grill Burger -annos on kookas ja täyttävä

Sunnuntaina syntymäpäivän kunniaksi päätin käydä syömässä vaihteen vuoksi jossain uudessa ruokaravintolassa. Skootteroidessani Tikkurilaan satuin bongaamaan Pizza Express -nimisen ruokapaikan joten päätin käydä katsomassa millainen valikoima siellä olisi saatavana.

Paikan nimi antaa helposti mielikuvan liukuhihanpizzeriasta joita mahtuu kymmenen tusinaan ja jotka ovat vuoden tai kaksi kerrallaan pystyssä kunnes ne tulevat uudestaan pystyyn uudella nimellä varustettuna, mutta ulkoa päin paikka näytti viihtyisämmältä ja nimeään houkuttelevammalta joten paikka vaikutti kokeilemisen arvoiselta myös sellaisena hetkenä kun halusi jotain muuta kuin perus pizzaa. Kenties tähän vaikutti se että ulkona taidettiin mainostaa että paikassa on hiiligrilli joten tämä luultavasti muutti mielikuvaa ”peruspizzeriasta” hieman tasokkaammaksi ravintolaksi.

Sisältä paikka on viihtyisä ja tyylikäs ja selkeästi enemmän lähempänä ravintolaa kuin perinteistä lähipizzeriaa. Juhlan kunniaksi annokseksi valitsin Express grill burgerin jonka hintaan sisältyi myös monipuolisen salaattipöydän antimet, pieni tölkkilimppari sekä jälkiruokakahvi ja kahvileipä.

Palvelu oli perinteisen hyvää tasoa vailla suurempia ihmeitä. Ateria valmistui nopeasti, mutta kuitenkin odotellessa kerkesi hyvin salaattipöydästä lautaselleen poimimat antimet nauttimaan vailla kiirettä.

Hampurilainen maistui sellaiselle mitä yleisesti ravintoloiden hampurilaisilta on tottunut odottamaan, eli se maistui hyvälle ja lisäksi se oli myös täyttävä. Pihvi oli oletuksena kunnolla kypsä vaikka en muistanut erikseen sitä pyytää, mutta tämä oli itselleni enemmän kuin hyvä asia sillä en pidä että pihvi on yhtään verinen kuten monet tuntuvat pitävän. Haluan aina pihvini kunnolla kypsytettynä ja niinpä omaan makuuni oletuksena tarjoiltu pihvin kypsyys oli sopiva.

Annoksen mukana toimitettiin pieni kori ranskalaisia ja jonkinlainen majoneesi. Ranskalaisissa oli runsaasti suolaa mutta ei kuitenkaan liiaksi, joten ongelmia niiden syömisessä ei onneksi tullut. Ranskalaiset olivat napakoita ja rapeita. Dippiä olisi voinut näin ison ranskalaiskorin kanssa olla hieman enemmänkin, mutta määrän riittävyys tietenkin on riippuvainen omasta tavastaan dippailla. Oma tapani on sellainen että dipissä tulee ranskalaisia pyöräytettyä useammankin kerran mikäli kyseessä on pitkä ranskalainen, joten ei sinänsä ole ihme että dippi loppui hieman kesken.

Täyttävän aterian lisäksi tarjolla oli jälkiruokakahvi ja jonkinlaista kahvileipää. Molemmat oli tavallisen tasaista varmaa laatua, hyvää mutta ei kuitenkaan mitään maata mullistavaa.

Salaattipöytä oli monipuolinen ja paikan yleisilme viihtyisä

Valitsemani annoksen hinta oli 22 euroa, joten hintatasonsa puolesta kyseessä on ainakin hampurilaisten osalta normaaleiden ravintoloiden hintaluokka.

Kokonaisuutena Pizza Express Tikkurilassa oli positiivinen kokemus ja sellainen paikka että mielellään tänne menen toisenkin kerran syömään. Paikan tasokkuus oli nimestään syntynyttä mielikuvaa parempi joten tämä oli jälleen hyvä osoitus siitä että ei nimi paikkaa pahenna.

Työkalujen päivitystä

Makitan akkuporakone on ollut hintansa väärti

Kuten muutama päivä takaperin postasin tuli makuuhuoneeseen hankittua uusi mediataso. Perinteiseen tapaan sen hain IKEAsta ja myös perinteitä noudattaen aloin sitä käsipelissä ruuvimeisselin kanssa kasaamaan.

Muutaman hiki hatussa väännetyn ruuvin jälkeen löin hanskat tiskiin ja tulin tulokseen että eiköhän tämä ole jo vähitellen nähty tie huonekalujen kasaamisessa. Käsikäyttöisellä ruuvimeisselillä hiki hatussa vääntäminen ei tarjoa mitään lisäarvoa, mutta kärsivällisyyttä se vaatii monin paikoin enemmän kuin kunnollisilla työkaluilla hommien tekeminen.

Suuntasin K-Rautaan ja menin kyselemään akkuporakonetta. Kerroin käyttötarpeeni ja myyjä ehdotti Makitan kuvassa näkyvää härvätintä. Ostin sen ja lisäksi vaihtokärkiä paketillisen jonka jälkeen oli aika palata IKEA-hyllyn kasaamisen pariin.

Alussa akkuporan käytön kanssa oli hieman haasteita (en ole vuosikausiin käyttänyt näitä eikä ollut mitään muistikuvaa että momenttia pitää vääntää itse haluttuun) mutta onneksi tädin miehen avustuksella sain homman rokkaamaan. Nykyteknologian mahdollistamat videopuhelut tulevat tällaisessa tilanteessa arvoon arvaamattomaan kun pystyy suoraan näyttämään mitä on tekemässä ja miten ongelma ilmenee 😀

Kun alkuhaasteista oli päästy oli IKEA-hyllyn kasaaminen äärimmäisen helppoa, vaivatonta ja mukavaa. Ero käsikäyttöisen ruuvimeisselin kanssa huonekalun kasaamiseen on kuin yöllä ja päivällä eikä mikään osa jäänyt repsottamaan sen vuoksi että hikisenä ja voimattomana ei jotain ruuvia jaksa kiristää.

Tämän oston myötä tuli illalla vielä lähdettyä IKEAan ostamaan taulukehyksiä, joten pian tulee postaus valokuvista käytävällä 🙂

Kävin Vantaan vapaaseurakunnalla

Tässä oli aikaisemmin puhuja

Hieman omaa seurakuntahistoriaani

Seurakuntayhteyteni on viimeisen vuoden ajan ollut adventtikirkolla, mutta kuten itselleni tapana on haluan nähdä ja kokea aina toisinaan myös muitakin paikkoja. Ei siksi että olisin tyytymätön nykyiseen seurakuntayhteyteeni, vaan yleisestä mielenkiinnosta erilaisten kristillisten yhteisöjen toimintaan.

Vapaaseurakunta on entuudestaan kyllä tuttu jo kaukaa vuosien takaa, ajalta jolloin asuin vielä Joensuussa. Pyöriskelin tuolloin kavereideni matkassa cityseurakunnalla ja satunnaisesti vierailin myös helluntaikirkolla ja vapaakirkolla joten tätä taustaa vasten vapaakirkon opetukset ja toiminta ei ollut täysin vierasta.

Karkeasti arvioiden omat mielikuvani kokemistani eri seurakuntien toiminnasta ja maltillisuudesta menevät siten, että konservatiivisempaa suuntaa tai vähintäänkin sinne suuntaan kallellaan olevia seurakuntia edustavat lestadiolaiset, luterilainen kirkko, adventistit sekä vapaakirkko ja karismaattisempaa meininkiä edustaa helluntaiseurakunta ja aikoinaan cityseurakunta. Tietenkin on paljon monia seurakuntia joissa en ole vielä käynyt joten niistä en osaa sanoa mitään.

Vapaakirkko on näistä kaikista kuitenkin itselleni eniten hakeutunut tuohon välimaastoon konservatiivisen perinteikkään rauhaisan ilmapiirin ja hieman railakkaamman menon väliin. Vapaakirkolla on omien kokemusteni ja oman muistini mukaan aina ollut rauhallinen ilmapiiri, seurakuntajärjestys on ollut hyvä ja opetus tervehenkistä, mutta samaan aikaan karismaattisissa suuntauksissa yleisesti ilmenevää kielilläpuhumista on siellä myös ilmennyt. Tämän vuoksi sijoitan mielikuvissani vapaakirkon konservatiivisuuden ja karismaattisuuden välimaastoon.

Perinteisesti vapaakirkko on itselleni edustanut sellaista seurakuntaa jonne ilkeäisi uskosta osattomankin ottaa mukaan ilman että tarvitsee suuremmin miettiä järkyttyykö hän näkemästään.

Vantaan vapaakirkko

Allekirjoittaneelle Vantaan vapaaseurakunta eli tuttavallisemmin vapis on suhteellisen lähellä maantieteellisesti ja näinpä sinne skootterilla tuli aamulla lähdettyä rullailemaan. Seurakunta löytyy Hiekkaharjusta ja sen kotisivut löytää täältä.

Tänään saarnan piti vieraileva puhuja Tampereelta. Saarnan aihe käsitteli kirjettä Filemonille (lue kohta Raamatusta täältä). Saarna oli hyvä ja mielenkiintoinen ja mikä tärkeintä oli opetus myös tervehenkistä ja tapa miten se esitettiin oli rauhallinen ja maltillinen. Mainitsen tämän esitystavallisen aspektin siksi että mikäli seurakuntaa itsellensä etsii mutta on allerginen kovaääniselle ja paatokselliselle puhetyylille niin ainakaan tämän(kään) kokemuksen perusteella itselleni ei vapaaseurakunnan tapahtumista ole jäänyt onneksi sellaista toimintamallia mieleen.

Jumalanpalveluksen järjestys ja toimintatavat olivat muistakin seurakunnista totutun kaltaisia. Yhteiskunnassa vallalla olevan koronatilanteen vuoksi yhteislaulua tosin ei ollut, mutta musiikkia kuultiin kyllä erään seurakuntalaisen pianolla soittamana ja laulamana ja Jumalan kämmenellä -laulun aikana seurakunnan lasten ollessa vielä tapahtumassa mukana (ennen kuin siirtyivät lapsille suunnattuun ohjelmaan toiseen tilaan) aikuisetkin pääsivät osallistumaan laulun yhteydessä käsillä esitettävään leikkiin. Hyvä että jonkinlaista yhteistä osallistumista kuitenkin siis saatiin tällaisena poikkeavanakin aikana.

Saarna ilmeisesti striimattiin Zoomiin tai vastaavaan ja saarnan jälkeen striimauksen loputtua käytiin vielä yleisesti rukousaiheita läpi ja seurakuntalaiset yhdessä rukoilivat esille nousseiden asioiden puolesta. Pidän tämänkaltaisesta toimintamallista, sillä sillä tapaa seurakuntakokoukset ovat interaktiivisempia ja jokainen voi jakaa asioita joita sydämellään on mikäli kokee halua siihen. Lisäksi tämänkaltaisessa toiminnassa ei myöskään tule sosiaalisia paineita joissa ”jotain pitäisi sanoa”, vaan hieman hiljaisemmatkin yksilöt voivat osallistua mukaan ilman että joutuvat jännittämään että odottaakohan joku että jotain pitäisi sanoa.

Loppupäätelmät

Opetus oli hyvää ja tervettä, ilmapiiri oli helposti lähestyttävä ja tunnelma oli rauhallinen. Seurakunnan tilat ovat kohtalaisen pienet, mutta ainakin tänään mukana olleeseen väkeen suhteutettuna se oli riittävästi.

Oman ikäluokan väkeä (tänään tuli mittariin 36 vuotta!) ei juurikaan näkynyt, mutta yhden käyntikerran ja oman silmämääräisen arvion perusteella tietenkin vaikeaa sanoa sen tarkemmin mikä ikäjakauma yleisesti ottaen on.

Kokonaisuutena Vantaan vapaakirkolta jäi siis positiiviset kokemukset eli sellaiset että en näe mitään syytä miksi en voisi mennä käymään toisenkin kerran. Toki ensisijainen seurakuntayhteyteni on yhä adventtikirkolla, mutta mikäli joskus joku kaveri haluaa lähteä vapikselle voin helposti lähteä mukaan seuraksi.