Neljäs päivä eli toinen täysi mökkipäivä on vähitellen vaipumassa iltaan joten on jälleen aika kirjoitella hieman päivän tapahtumia blogiinkin. Heräsin aamulla kuudelta ja siinä sitten normaalit aamurutiinit hoidin. Sen jälkeen selailin vain nettiä.
Joskus hieman yhdeksän jälkeen viestailimme täällä Saariselällä asuvan kaverini kanssa ja joskus hieman kymmenen jälkeen lähdin ulos. Kävelin kauppakeskus Kuukkelille mistä kävin ostamassa pitkän paidan jotta sai vähän lämpimämpää ylle. Kaveri tuli Kuukkelille ja lähdimme sieltä sitten jatkamaan matkaamme kameroiden kanssa jonnekin lähialueille. En tiedä mitä alueita ne oli koska alue ei itselle ole tuttua seutua, mutta kävellen tuli tänään mentyä yli 10 km, arviolta ehkä 12 km.
Vasta matkan loppuvaiheilla alkoi tuntumaan viileyttä, mutta onneksi enää ei ollut takaisin mökille siinä vaiheessa pitkä matka. Maisemat olivat todella kauniita tänäänkin ja kuvia tuli otettua paljon. Tänään tosin otin ison osan kuvista mustavalkoisena, mutta muutamia maisemakuvia otin värillisenäkin.
Mökille palattua tuli käytyä lämpimässä suihkussa, juotua kahvit ja otettua sen jälkeen muutaman tunnin päiväunet.
Päiväunien jälkeen olikin aika alkaa tämän kirjoitteluun joten tässäpä tämä ilta on mennyt rennosti vailla sen suurempia ihmeellisyyksiä. Laitan tähän loppuun vielä satunnaisia kuvia päivän varrelta. Nämäkin kaikki kuvat on otettu Fujifilm X100F:llä käyttäen kameran omia filmisimulaatioita värien hallinnassa. Kuvat on siirretty JPG + RAF muotoisena Lightroomiin ja Lightroomista olen ottanut ulos JPG-kuvan jota on käsitelty ainoastaan kuvan koon osalta tätä blogia varten.
Puusta veistelty koriste jonkin paikan katossaPuinen mummo ja kahvipannuMustavalkoista maailmaaLuminen puuMökille palatessa oli taivaassa sinertävää sävyäSiinä missä toisella puolella taivas oli sininen, oli toisella puolella taivas punaisen ja keltaisen väriloistoa
Junan hytti ei ole mikään tilaihme, mutta voittaa mukavuudessa istumapaikan 6-0.
Viime vuonna enon kanssa teimme reissun Lappiin Saariselälle ja tänä vuonna lähdimme samanlaiselle reissulle uudemman kerran. Siinä missä viime vuonna matka taittui autolla siten että ensin itse ajoin Lahteen ja sieltä jatkoimme enon autolla Saariselälle, tänä vuonna hyödynsimme Valtion Rautateiden infrastrurktuuria ja otimme autojunan Pasilan ja Rovaniemen välille josta loppumatkan teimme autolla.
Vuokrasimme Saariselältä saman mökin kuin viime vuonnakin ja lähdimme matkaan viime torstaina. Torstaina tein tavalliseen tapaan työpäivän kotoa käsin, mutta hieman ennen työpäivän loppua eno saapui Koivukylään. Työpäivän jälkeen suuntasimme Pasilaan etsimään minne autojunalla vietävät autot kuuluu viedä. Jätimme auton asemalle ja lähdimme kuluttamaan aikaa Kauppakeskus Triplalle. Siellä meni muutama tunti, haimme evästä Subwaystä ja odottelimme vain kunnes juna saapui Pasilaan.
Tarkoituksena oli että meillä olisi yöjunassa hytti jotta voisi matkan nukkua, mutta epähuomiossa lippuja ostaessa oli tullut virhe ja käytössämme oli ainoastaan normaalit istumapaikat. Onneksi konduktöörillä oli vielä ylimääräisiä hyttejä ja saimme lisähinnan maksulla muutettua tavalliset istumapaikkamme hytiksi eikä matkaa joutunut viettämään istumapaikalla nukkumista yrittäen.
Hytti ei ollut kovinkaan tilava, mutta tarpeeksi tilava että siellä mahtui kuitenkin mukavasti nukkumaan. Itse nukuin alasängyssä ja tarpeeksi hyvin junassakin unta onneksi sai. Kyllä se aina istualtaan istumapaikalla nukkumisen voitti!
Päivä 2 – Rovaniemeltä Saariselälle
Aamulla Rovaniemellä odotimme että mukana ollut auto saatiin jälleen alle.
Heräsin perjantaina kello kuudelta aamulla. Siitä sitten jonkin aikaa nettiä selailin kännykällä kunnes juna saapui Rovaniemelle luultavasti aika tarkkaan aikataulun mukaiseen aikaan 07:29. Hyppäsimme junasta ulos ja odottelimme kunnes mukana ollut auto saatiin jälleen junan kyydistä ajoon.
En ole varmaankaan ollut aikaisemmin autojunan kyydissä joten oli ihan mielenkiintoista nähdä kuinka tämä toimi. Käytännössä se siis tapahtui siten että auto ja sen avaimet jätettiin Helsingissä Pasilaan autojen lastauspaikalle eikä kuljettajan tarvinnut sen enempää laittaa tikkua ristiin.
Rovaniemen päässä sitten itse hypättiin pois normaaliin tapaan ja jäätiin odottamaan että VR:n henkilökunta irroittaa autovaunut irti muista vaunuista jotta muualle matkaa jatkavien ei tarvinnut jäädä odottamaan autojen purkamista. Kun ovet autovaunuista aukesivat kävi kuljettajat hakemassa autonsa. Avaimet oli tuulilasinpyyhkijöiden luona ja siinä oli myös omistajan nimi ja sieltä autot vähitellen pääsivät ajamaan pois.
Moni muukin odotti autoaan
Hetken aikaa asemalta ajettuamme menimme aamukahville jonnekin Shell Helmisimpukka -huoltoasemalle noin kahdeksan maissa aamulla. Kahvin ja kahvileivoksen jälkeen matka jatkui.
Huoltoaseman pihassa otin läppärin ja työkännykän pois auton takakontissa olleesta repusta ja rupesin tekemään töitä. Itselläni oli normaali työpäivä perjantaina joten matka meni omalta osaltani pitkälti palavereissa istuen. Onneksi kuuluvuus oli Rovaniemen ja Saariselän välillä pääosin hyvä ja ainoastaan yhden kerran lensin palaverista pihalle kun netti pätkäisi.
Joskus yhdentoista maissa pidin ruokatauon, vaikkakaan en silloin syönyt. Käytännössä pidin sen siinä vaiheessa että loppumatkan pystyi pitämään läppäriä ja kännykkää vähemmällä käytöllä eikä akku tyhjentynyt kummastakaan ennen kuin pääsimme mökille.
Dallaspullaa ja kahvia aamutuimaan Shell Helmisimpukassa
Ruokatauon aikana pääsimme mökille ja saimme autonkin purettua ennen seuraavia palavereita. Perillä laitoin heti läppärin ja kännykän lataukseen ja jatkoin töiden tekoa vielä muutamien tuntien ajan ennen kuin oli aika laittaa työpuhelin äänettömälle ja työläppäri kiinni ja siirtyä kohden sapatin viettoa.
Viime vuonna tein mökiltä etätöitä, mutta tänä vuonna kysyin töistä viikon lomaa koska viime vuonna ei kovin paljoa jäänyt aikaa käydä päivisin maisemia katselemassa valoisan aikaan. Tällä kertaa Saariselällä oleskelu on siis omalla kohdallani pelkkää oleskelua ja kameran kanssa pihalla pyöriskelyä ilman että tarvitsee työntekoon päiväänsä käyttää 🙂
Perjantai meni töiden jälkeen ihan vain mökin sisällä möllöttäen ja rennosti ottaen. Selailin nettiä ja oleskelin tekemättä mitään tolkullisempaa. Illalla myöhään sitten saunoimme ja siitä sitten unille tuli mentyä joskus vajaa 12.
Päivä 2 – Ensimmäinen täysi päivä Saariselällä
Maisemaa Saariselällä reissun kolmantena päivänä
Aamu alkoi kello kuudelta herätyksellon sointiin. Nousin aamukahville, lukemaan Raamattua ja Raamatun Sanoma -vihkoa sekä syömään leipäpalasta aamupalana. Sen jälkeen lueskelin kirjaa ja jatkoin myöhemmin vielä unia.
Tarkoituksena on pitää lomallakin samaan aikaan heräämiset kuin työviikollakin jotta unirytmit eivät mene pieleen. Tänä vuonna olen vuoden ensimmäistä päivää lukuunottamatta heräillyt kuuden aikaan aamulla niin työpäivinä kuin viikonloppuisinkin ja paikannut univajetta sitten tarpeen mukaan päiväunia nukkumalla.
Tasainen rytmi arjessa helpottaa ainakin itseäni ja univajetta tuntuu tulevan heräsinpä kuudelta tai varttia vailla kahdeksaltakin, joten mieluummin herään aiemmin koska silloin kerkeää työviikoillakin aamuisin lukemaan Raamattua ja Raamatun Sanoma -vihkoa sekä tietenkin tekemään monia muitakin asioita.
Joskus puolen päivän jälkeen lähdimme pihalle kävelylle. Sää oli todella kaunis, aurinko paistoi ja taivaalla olevat pilvet eivät pimentäneet päivää. Maisemat olivat sanalla sanoen huikeat.
Näkyvyyttä oli pitkälle
Kiersimme pihalla jonkinmoisen lenkin ja siitä sitten takaisin palailimme mökille. Mökillä ilta meni ihan vain nettiä selaillen, pötkötellen ja enolla televisiota katsellen. Rentoa oleskelua vailla ihmeitä.
Kello on nyt 19:13 joten saapa nähdä tuleeko vielä myöhemmin tänään pihalla käytyä. Mikäli revontulia pitäisi näkyä on tarkoituksena lähteä vielä kameran kanssa pihalle katselemaan maisemia, mutta mikäli ei, tulee ilta luultavasti oltua vain sisällä lepäillen.
Laitan tähän loppuun vielä sekalaisia kuvia joita tänään otin. Valokuvauksesta kiinnostuneille tietona että kaikki tämän blogipostauksen kuvat on otettu käyttäen Fujifilm X100F -pokkaria ja kuvat on kamerasta tulleita JPG-kuvia joita ei ole muutoin käsitelty kuin skaalattu pienemmäksi blogipostauksia varten.
Kuvassa keskellä rikostutkija Anders Olsen (Pilou Asbæk)
The Guardian Angel (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu mysteerillinen rikostrilleri jonka on ohjannut Arto Halonen. Päärooleissa nähdään Pilou Asbæk, Rade Serbedzija, Josh Lucas sekä Sara Soulié.
Rikostutkija Anders Olsen (Pilou Asbæk) osuu oikeaan aikaan oikealle paikalle kun pankissa tapahtuu ryöstö. Anders lähtee ryöstäjän perään mutta ryöstäjä Palle (Cyron Melville) pysäyttää hänen seurantansa aseella uhaten. Anders näkee minne ryöstäjä pakenee ja ohjaa muut paikalle tulleet poliisit ryöstäjän perään jonka seurauksena rikollinen pian jää kiinni.
Tutkimusten aikana käy ilmi että tapaus ei ole luonteeltaan aivan tavallinen sillä vaikuttaa aivan kuin tekijä olisi ollut hypnoosin vallassa aseellista muutaman hengen vaatinutta ryöstöä tehdessään. Tutkijat alkavat selvittämään asiaa ja koettavat saada selville kuka on salaperäinen “Suojelusenkeli” joka pystyy jollain tapaa hypnoosin avulla vaikuttamaan Pallen mieleen.
Bjørn Schouw Nielsen (Josh Lucas)
Vaikka Arto Halosen ohjaama The Guardian Angel onkin mielenkiintoinen ja hyvin toimiva elokuva itsessään, oli silti kiehtovaa löytää tietoa siitä että tarina pohjautuu todellisiin tapahtumiin Tanskassa vuonna 1951. Lisätietoa todellisista tapahtumista johon elokuva pohjautuu voi lukea Wikipedian artikkelista (katso täältä).
Tarina on mielenkiintoinen ja hyvin kerrottu, vaikkakin se omaan korvaan ensialkuun kuulostikin dramatisoituna ja mystifioituna kuvana hypnsoosista ja sen mahdollisuuksista. Kuitenkin tarinan pohjautuminen todellisiin tapahtumiin herätti mielenkiinnon perehtyä tarkemminkin hypnoosiin ja sen mahdollisuuksiin, sillä mitä olen hypnoosia aikaisemmin tutkinut on tämänkaltainen toiminta ristiriidassa aikaisemman lukemieni ja tutkimieni tietojen kanssa.
Olisi mielenkiintoista tietää onko hypnoosilla todellisuudessa näin suuret vaarat väärin käytettynä vai onko tuolloin tätä yksittäistä rikostapausta tutkittu vain oman aikakautensa parhaan tiedon valossa joka kuitenkin nykyään olisi jo havaittu vääräksi. Mikäli hypnoosi todella mahdollistaisi tämänkaltaisen toiminnan herää itselleni mieleen kysymys miksi samankaltaisia rikoksia ei ole tapahtunut useampaa tai ainakaan ei ole tullut tunnetuksi? Monta kysymystä jotka jäävät tässä vaiheessa vielä itselleni vailla vastauksia, mutta on positiivista että elokuva herätti kysymyksiä joihin haluaa perehtyä ja löytää vastauksia.
Tarinan lisäksi pidin elokuvan visuaalisesta tyylistä etenkin valaistuksen, lavastuksen ja puvustuksen osalta sillä näiden onnistuneen toteutuksen kautta elokuvan aikakausi tuntuu tunnelmaan sopivalta. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat tasaisen varmoja ja myöskin roolihahmot ja heidän väliset dynamiikkansa tuntuvat luonnollisilta, vaikkakin ne tuntuvatkin jäävän lopussa lähes samanlaiseen tilaan kuin mitä ne ovat olleet elokuvan alussakin.
Mitään suurempaa hahmokehitystä ei nähdä ja pienessä roolissa olevat sivuhahmot jäävät etäisiksi täytehenkilöiksi vailla kovin suurta merkityksen tuntua, mutta tämän tyylisessä elokuvassa en pidä tätä mitenkään erityisemmin moittimisen arvoisena asiana. On parempi että rakennetaan toimiva tarina muutaman päähenkilön ympärille kuin yritetään väkisin rakentaa itseistarkoituksellista hahmokehitystä ja tarpeettoman syvällistä juonikuviota sivuhenkilöiden harteille.
Kokonaisuutena The Guardian Angel on mielenkiintoinen ja katsomisen arvoinen elokuva.
Saksalaisen Heller-Trumin Aecht Schlenkerla Eiche on 8,0 % vahvuinen erikoisolut (savuolut) jota löytää Alkon vakiovalikoiman tuotteena. Siinä on katkeroita 32.0 EBU ja kantavierrettä 19.4 °P. Lisää tietoa löytää Alkon sivuilta (katso täältä).
Pullo on ulkoisesti suhteellisen massaan hukkuvaa sorttia. Toimiva, mutta ei mitenkään erityisesti kovin suuria tunteita herättävä. Pullon aukaistua löytää voimakkaan miellyttävän savun tuoksun joka säilyy hyvin myös tuopissa yhdistettynä makeaan yrttisyyteen.
Kuohuaminen on kohtalaisen runsasta ja pinnalle muodostuu kaunista paksua kermaisaa vaahtoa. Väri on kauniin meripihkainen. Suutuntuma on täyteläinen (tai Alkon sanojen mukaan erittäin täyteläinen) ja pehmeä. Maussa löytyy hyvin savuisa ja yrttinen tuntu eikä selkeästi jälkimakuun nouseva voimakas alkoholin maku käy sekään häiritsemään, vaikkakin aavistuksen kokonaistunnelmasta se rokottaakin. Toimiva ja maistamisen arvoinen olut kuitenkin.
Musiikkina tämän kanssa menee mm. The Halo Effect – Shadowminds tai Rage of Light – Breaking Infinity.
Meiralta tuleva Segafredo Pausa on tummaa paahtoa olevaa suodatinkahvia jonka paahtoaste on neljä. Pavut tulevat ainakin tätä kirjoittaessa Meiran sivujen mukaan Itä-Afrikasta sekä Väli- ja Etelä-Amerikasta. Kahvia myydään hyvin varustelluissa marketeissa.
Tuoksu on miellyttävä ja paahteinen. Maku on tarpeeksi tumma ja voimakas että siinä on hyvällä tapaa tunnelmaa ja sävyä, mutta samaan aikaan se pysyy helposti nautittavana, pehmeänä ja aavistuksen pyöreänä eikä kallistu lainkaan kitkerän puolelle. Myöskään jälkimaku ei jätä suuta kuivaksi.
Juon kahvini aina maidon kanssa ja ainakin maidon kanssa nautittuna tämä on miellyttävä makunautinto. Hyvä kahvi jonka voin ostaa toisenkin kerran.
Lisää tietoa kahvista löytää Meiran sivuilta (katso täältä).
