Kävin kaverini kanssa jokunen aika takaperin Espoon Leppävaarassa kuvailemassa paikallista luterilaista kirkkoa. Kirkko on rakennettu vuonna 1979. Arkkitehtinä kirkolle on ollut Olli Kuusi, joka on ollut arkkitehtinä myös Vantaan Korson kirkossa. Istumapaikkoja Leppävaaran kirkossa on 315. Lisätietoja kirkosta voi lukea Espoon seurakuntien sivuilta tai Wikipediasta.
Leffalauantain leffana tällä viikolla on Deadpool. BluRayn takakannen kuvauksen mukaan tämä on action/adventure/sci-fi kategoriaan kuuluva leffa, mutta kyllä tämä on selkeästi laskettava myös komediaksi. Kyseessä on jonkinsorttinen supersankarielokuva, vaikkakin Deadpoolin tapauksessa kyseessä taitaa olla enemmänkin antisankarielokuva.
Deadpool (IMDB) on vuodelta 2016. Sen on ohjannut Tim Miller. Allekirjoittaneelle kyseinen ohjaaja ei sano yhtään mitään, enkä ole aikaisemmin nähnyt hänen mitään muuta leffaansa. Sinänsä se ei ole yllätys, koska miehellä on ennen Deadpoolin ohjausta takana vain kaksi lyhytelokuvaa, Aunt Luisa ja Rockfish. Pääosaroolin Wadena/Deadpoolina näyttelee Ryan Reynold, eli sama mies kuka on näytellyt mm. elokuvissa Van Wilder sekä Harold & Kumar Go to White Castle.
(SPOILERIVAROITUS): Tarinan osalta Deadpoolissa kerrotaan Wadesta, entisestä tappajasta joka nykyään käy kovistelemassa stalkkereita ja muita epämääräisiä hörhöjä rahaa vastaan. Hän rakastuu prostituoituun naiseen Vanessaan (Morena Baccarin), nainen rakastuu häneen ja kaikki on hyvin siihen saakka kunnes Wade saa syövän. Wade pakenee naisensa luota, sillä hän ei tahdo että Vanessa joutuu näkemään hänen kuolevan. Wadelle tarjotaan kuitenkin hieman epämääräistä mahdollisuutta parantua syövästään. Hän tarttuu tähän saamaansa tilaisuuteen, mutta kuitenkin hoidon seurauksena hän menettää komeutensa kun hänen koko kehonsa iho turmeltuu. Tämän seurauksena hän alkaa myöhemmin pukeutumaan supersankarin asuun, ottaa sankarinimekseen Deadpoolin ja lähtee kostamaan niille jotka tuhosivat hänen ulkomuotonsa siinä uskossa että pääpahis pystyisi hänen ulkonäkönsä parantamaan takaisin.
Lyhyesti arvioiden, pidin leffasta. Se oli viihdyttävä, se oli paikoitellen hupaisan överi eikä se ollut missään nimessä liian vakavahenkinen sankaritarina. Annoin IMDB:ssä tälle arvosanaksi 7/10, joka on alakanttiin yleiseen tasoon nähden. Tällä hetkellä IMDB:ssä elokuva on saanut 8/10, joten kohtalaisen pidetty leffa on siis kyseessä.
Perjantaipullona tällä viikolla on Pirkan Olé Cerveza. Se on raikas miedosti humaloitu lager. Alkoholia tässä oluessa on 4,6 % ja sitä myydään 0,33 pulloissa. Lauttasaaren K-Marketissa hintaa oli 1,89 eur + 10 snt pullopantti, joten kyseessä on todella halpa olut. Lisätietoja oluesta löytyy K-Ruoka-sivustolta.
Omaan makumieltymykseeni tämä olut toimi hyvin. Maku on mieluisa, paikoitellen siitä tulee mieleen jopa simamaisia vivahteita. Alkoholi ei maistu liikaa ja maku on kevyen kirpakka ja raikas. Raikkaan makunsa puolesta tämä toimiikin parhaiten kuumalla tai muuten vain janoisena, eli esimerkiksi kevyen lenkin jälkeen rentoutusjuomana tai kuumana kesäpäivänä siemailuun. Karkeasti tiivistäen olut on köyhän miehen Sol. Suurella todennäköisyydellä ostan myös toisenkin kerran.
Musiikkina tämän kanssa toimii ainakin Pharrel Williamsin Happy ja The Tokensin The Lion Sleeps Tonight.
Tässä päivänä eräänä tuli mieleeni, että voisin kirjoitella blogiini pienimuotoisia tekstejä myös erilaisista ruokapaikoista joissa tulee käytyä, sillä siitä ainakin saisin hyvän syyn vähintään kerran viikossa käydä koettamassa jotain uutta paikkaa. Hyvin usein ulos tulee mentyä syömään vakiopaikkoihin ja otettua samat ruoat kuin ennenkin, joten ei itselleni varmaan pahaa tee välillä lähteä laajentamaan omaa makumaailmaa eri ruokapaikkojen osalta. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla kuitenkin ruokapaikkoja on pikkuista vaille paljon, joten ei ne kovin nopeasti kokeilemalla loppuun mene.
Ensimmäiseksi paikaksi tarttui Espoon Leppävaaran Chico’s joka löytyy kauppakeskus Sellosta. Chico’s on vuonna 1991 perustettu ravintolaketju ja sen Internet-sivut löytyvät raflaamo.fi sivun alta (myös chicos.fi ohjaa tuonne).
Chico’sissa oli testipäivänä lounasaikaan 10 eur hintaan tarjolla juustohampurilaisateria. Ennen varsinaista pääruokaa mukaan annettiin pieni salaattitarjotin. Salaatti oli hyvä alkupala odotellessa pääruokaa. Varsinaista pääruokaakaan ei joutunut odottamaan kovin kauaa edes lounasaikana, joten nopeasti pääsi ruokailun makuun.
Purilaisateriassa mukana tulleet ranskalaiset olivat hyviä ja sopivan suolaisia. Maultaan ne eivät olleet toki lähelläkään pikaruokapaikkojen ranskalaisia, vaan vähemmän pikaisten lounasravintoloiden ranskalaisia.
Salaatti oli pääsääntöisesti hyvä, vaikkakin omaan makuun seassa oli muutamia turhan väkeviä aineksia. En kuitenkaan tiedä mikä se oli mikä sille maistui enkä sitä pitäisikö sen normaalistikin maistua sille, joten en siitä sen enempää analysoi. Maku siinäkin oli silti sellainen että sen sai syötyä myös ongelmitta, vaikka se ei omaan mieltymykseeni paras maku ollutkaan.
Sitten varsinainen hampurilainen. Tämä on niitä hampurilaisia joita ei vedetä pikaruokaloiden purilaisten tapaan sormilla syöden, vaan sivistyneemmin haarukalla ja veitsellä. Ja ai että, tämä jos mikä maistui uskomattoman hyvälle hampurilaiselle. Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi tätä testaamaan mikäli ravintoloiden purilaisateriat iskevät lainkaan 🙂
Annoskoko salaatteineen päivineen oli itselleni ainakin täysin sopiva. Nälkä lähti mutta ähkyä ei tullut. Ruoka oli siis hyvää ja sitä oli riittävästi.
Myös Chico’sissa oli palvelu asiallista ja toimivaa, vaikkakin kassakoneen kanssa tuli jotain hetkellisiä hankaluuksia. En kuitenkaan laske sellaista miinukseksi, koska teknisiä ongelmia sattuu joskus kaikissa paikoissa.
Ainoa mikä Chico’sissa ei itselleni iskenyt oli ympäristö. Sijainti on kauppakeskuksen sisällä ja suhteellisen avoimessa tilassa, joten se ei ole niitä paikkoja jotka tarjoaisi viihtyisintä mahdollista tunnelmaa. Nurkkapöydässä päätä kääntämällä näkee kauppakeskuksen alakäytävän ja siellä pyörivät ihmiset, joten sijaintinsa osalta tämä on hyvä ravintola kauppakeskuksessa muuten asioidessa, mutta ei ehkä mikään tunnelmallinen illanistujaispaikka.
Kokonaisuutena Espoon Leppävaaran Sellossa sijaitseva Chico’s on erinomaisen hyvän purilaisen tarjoava ravintola, jonka ainoa miinus tulee sijainnista kauppakeskuksessa joka vaikuttaa tunnelmaan.
Katukuvaus on yksi valokuvauksen muoto josta pidän paljon. Monet omaan makuuni miellyttävimmät kuvat ovat olleet katukuvausta, ja yksi nykyisinkin vaikuttava valokuvaaja jonka kuvia voin suositella on Max Gor. Hänen blogissaan on aivan uskomattoman paljon hienoja valokuvia, joten kannattaa käydä katsomassa hänen valokuviaan mikäli aihe lainkaan kiinnostaa.
On kiintoisaa käydä katselemassa kaupungilla maailmaa kameran läpi ja kuvata tilanteita oikeasta elämästä, rikkaana ja monimuotoisena eli sellaisena kuin kaupungin elämä todellisuudessakin on. Rikkaalla ja monimuotoisella tarkoitan sitä mistä toisissa piireissä käytettäisiin ilmaisua “Kaikenlaisia viuhakkeita sitä täälläkin liikkuu, voi herranen aika”.
Yksi hienoimmista asioista Helsingissä on se, että täällä on ihmisiä tarpeeksi paljon että kaupungilla satunnainen kuvaileminen ei yleensä aiheuta ihmisille “Et kai sä mua kuvaa” -fiilistä ja heti sen perään vaatimuksia poistaa kuvia kamerasta. Ihmiset ovat täällä tottuneet siihen, että julkisilla paikoilla liikkuessa ihmisiä on kameran kanssa aina liikenteessä ja milloin tahansa voi päätyä valokuvaan. Turisteja kaupungissa riittää ja turisteilla on tapana ottaa kamerastaan ilo irti reissuissa ollessa, joten olisi sinänsä absurdia olettaa etteikö itse kukin kaupungissa asuva ainakin joskus päätyisi johonkin valokuvaan.
Kaduilla kuvaaminen on hyvin mielenkiintoista myös siksi, että sitä kautta näkee mahdollisesti eri kaupunkien arkkitehtuuria, ihmisiä ja yleisesti ottaen sen kaupungin elämää ja kulttuuria. Tietenkin kaikki kuvat on jonkun ottamia ja valokuva kuvaa mielestäni yleensä enemmän kuvaajaa kuin varsinaista kuvauksen kohdetta, mutta kuitenkin kuvista välittyy jonkinlaista käsitystä millaista missäkin on.
Toinen hyvä puoli isommissa kaupungeissa verrattuna pieniin kaupunkeihin on myös se, että kaduilla riittää aina kuvattavaa. Ihmisiä on joka päivä liikenteessä, jokaisena päivänä löytyy jotain kiintoisaa nähtävää jos vain itse on virittäytynyt oikeanlaiseen tunnelmaan nähdä kaupunkielämän monimuotoisuus.
Samoin väkimäärän ollessa suurempi ei yksittäinen valokuvaaja herätä yleensä kenenkään mielenkiintoa. Ihmisiä tulee ja menee, siellä täällä joku on kameran kanssa räpsimässä ja ihmiset osaavat suhtautua siihen terveellä “Aivan sama, ei kiinnosta” -mentaliteetillä. Pidän siitä.
